Jouluun asti, ja tästä pidetään kiinni kynsin ja hampain! En astu sinne jalallanikaan, itse asiassa kierrän sen Prisman karkkihyllyvälin hyvin kaukaa. En edes nuuhkaise sinne päin! Jouluun asti on karkin osto lakko! Huomatkaa kuinka helpolla päästän itseni, saan kuitenkin syödä karkkia jos joku muu sitä minulle tarjoaa, heh! Ja ihan tiedoksi, että tällä hetkellä laatikosta ei löydy kuin pussillinen purkkaa, sisu aski ja Konsta elokuussa synttärilahjaksi sadut kettukarkit, joten ei, en ole hamstrannut valmiiksi kuukauden karkkeja laatikkoon. Jokatapauksessa, nauran päin herra Candy Kingin naamaa seitsemänä päivänä viikossa jouluun asti ja pierut saa myös herra Fazer ja hänen suklaalevy arsenaalinsa! Selätän teistä kumman tahansa ihan milloin vaan jos uskallatte edes vihjata minulle olemassa olostanne, eikun kehään vaan ja matsi päälle.
Olin muuten jo ihan päättänyt, että tämä minun paluu entiseen, lähes karkittomaan elämään kävisi helposti, kunnes piipahdin täällä! Kiitos vaan Eeru, pidän haasteista. Pystyin jo haistamaan nenussani ainakin tuon jumalaisen vadelmaisen valkoisensuklaan ja minttuisen tummansuklaan, nam nam ja nam... Huoh, tästä tulee niin vaikeaa!
En siis syönyt ennen karkkia juuri ollenkaan. Lähes kaikki makeiset homehtui laatikossa pitkälle yli parasta ennen päivän kunnes päätyivät roskikseen. Sitten tulin raskaaksi ja kun en ollut enää raskaana niin imetin Konstaa ja kun lopetin imettämisen, aloin odottaa Oskaria ja kun en enää ollut raskaana niin imetin ja sitten vaikka imetän vieläkin niin noiden vesseleiden kanssa joskus niin kiire, että suklaalla voi kevyesti korvata ihan kokonaisen ateria ja.... Tekosyitä toisensa perään (vaikkakin raskauden ja imetyksen aikainen lisääntynyt energian tarve selittääkin lisääntyneen suklaan himon). Niin ja ihan turha kenenkään tulla kertomaan että raskausaikainen lisääntynyt energian tarve voidaan kattaa yhdellä voileivällä päivässä, ei ainakaan meillä! Pahinta on se, että karkin himo on jäänyt pahasti päälle, joten ajattelin tehdä irtioton. Olen koukussa sokeriin, siispä vieroitushoito alkakoon. Jos onnistun jouluun asti, voin hyvällä omallatunnolla aloittaa jouluna konvehtien mässäilyn ja tehdä karkkilakon sitten taas uudenvuoden lupauksena, joten hommahan pysyy hanskassa ihan itsekseen!
No okei, koska mikään ei ole niin inhimillistä kuin omien sanojen syöminen, niin... Kerran viikossa sallitaan yksi lipsahdus. Viikonloppuna ehkä
perjantaina tai ehkä lauantaina fiiliksestä riippuan, vietän
herkkupäivää. Jos ei tee tiukkaa niin kierrän karkkivälin silloinkin, mutta sallin itselleni yhden makean lipsahduksen, yhden pienen sokerihumalan viikossa hyvällä omalla tunnolla, jos siltä tuntuu. Eikä tässä nyt ihan niin kovista aineista puhuta kummiskaan, etteikö voisi kerran viikossa herkutella. Mutta arkisin en osta karkkia vaan syön ihan kunnon ruokaa nälkääni!
Ps. Haastan kaikki päivittäin karkkipussia rapistelevat mukaan ostolakkoon!
Totaalista karkkilakkoa, ostolakko yms. kokeilleena olen sitä mieltä että kun ajatuksena on ei -jotain niin sitä tekee heti ihan hirveästi mieli.
VastaaPoistaKohtuus kaikessa niin ei tule ylilöyntejä karkkihyllyllä, tai pahemman sokerin ja makean tarpeessa lusikoitua suklaalevitettä suoraan purkista...