maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ihana, ihana sotku!

Onko siisti ja puhdas koti sinulle ylpeyden asia? Onko sinulle ehdottoman tärkeää että selätät pölypallot imurin pölypussiin ennen kuin ne valtaavat osan elintilastasi? Pyyhit pölyt vähintään kerran viikossa, jospa vaikka tulisi yllätysvieraita? Eikö olekkin mukavaa pestä aina likaiset pyykit heti pois, eikä kerryttää niitä pyykkikoriin? Laitat tavarat aina niille kuuluville paikoille ennaltaehkäistäksesi kaaoksen syntymistä? Pistätkö keittiössä likaiset tiskit suoraan koneeseen, etkä koskaan ikinä kasaa niitä lavuaariin? Keittiön pöydänkin pyyhit puhtaaksi joka ruokailun jälkeen? Jos löydät itsesi vastailemasta "kyllä2 tai "juu-u, näin teen" edellisiin kysymyksiin, o siisteys sinulle jonkin asteinen pakkomielle. Ei se mitään, tähänkin vaivaan on olemassa lääke, hanki lapsia!






Kyllä se ylenpalttinen siivousvimma siitä laantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun ihastelet pientä lastasi joka opettelee syömään, ihan itse! Juu ja sitä puuroa löytyy seinästä parin metrin päästä kun tuo ihanainen pellavapää läiskyttää puuroaan lusikalla tai nauraa ääneen rutistaessaa nyrkin sisään makaronilaatikkoa niin että se tursuaa sormien välistä. Siisteys? Kyllä se minunkin arvoihin joskus kuului. Juuri nyt ei voisi vähempää kiinnostaa, koska ne elämän tärkeimmät asiat eivät oikein kulje käsi kädessä siisteyden kanssa! Se on totisesti totta, että lasten kanssa on opittava sietämään sotkua. Ja se on ihan varmasti totta, että siitä sotkusta irtoaa myös roppa kaupalla iloa!


torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevään merkki

Kaikkihan sen tietää koska on kevät. Ei sitä voi olla huomaamatta kun rämpii nilkkojaan myöten loskassa ja joka paikka on harmaata täynnä. Kannattaa myös katsoa tarkkaan missä kävelee, koska jäätyneet räystäät roiskivat vettä minne sattuu ja ohi kulkevat autot ei välttämättä huomaa sitä jättimäistä lätäkköä, jonka kuravedet saat niskaasi nopeammin kuin ehdit harppaan sivuun. Huono homma myös autoilijalle, koska aurinko paistaa juuri niin matalalta, että jos aurinkolasit jäi kotiin niin voipi olla, että joudut ajelemaan osan matkasta ihan pers tuntumalla. Keväisen kirkkaat säteet paistavat suoraan silmiisi eikä aurinko lippa pelasta meitä lyhyitä autoilijoilta sokaisevan kirkkailta säteiltä. Toisaalta loskaa voi tulla taivaalta niinkin paljon, että näkyvyys lähentelee nollaa ja aamuisin saattaakin olla että eilen niin ihanasti sulaneet penkat ovat aiheuttaneet salakavalan jääpinnan ajotielle. Autoilun voidaan sis katsoa olevan tuiki vaarallista näin alkukeväästä, varokaa siis kaikki jalankulkijat. Niin, se kevään ihana vaihe on vielä edessäpäin, se kun linnut sirkuttaa, aurinko paistaa, purot solisevat, asfaltilla lepäävä lumettomuudesta turhautunut hiekoitushiekka pölyää ja joka paikasta pukkaa ihanaa vihreää!!!

Tämä paatos ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä että olisin jotenkin tympääntynyt tähän vaiheeseen kevättä. Ei, se kun työhuoneen ikkunasta näkyy ihanaa energistä valoa on parasta ikinä ja työntekokin saa aivan uutta innovatiivisuuden iskua kevät mieltä nostattavasta auringosta. Mutta mikä on tässä harmaassa kevään vaiheessa ihan takuu varma kevään merkki? Se ei löydy pihalta, vaan sisältä ja se on tulppaanit!






 Ne ovat kauniita väriloistossaan ja niin edullisia, että niitä raskii ostaa vaikka joka kauppareissulla. Itselleni tulee tulppaaneista aina hyvä mieli ja jopa mieheni kantaa niitä kotiin ihan pyytämättä. Tulppaanien jälkeen kauppoihin tulee maailman ihanimmat helmililjat joita valitettavasti en jostain syystä onnistu pitämään hengissä kovinkaan kauaa, mutta oi, ihania ovat nekin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa, ei voi muuta sanoa!





keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Lapsuuden aarteita

Vanhempani ovat sästäneet minun ja sisareni vanoja leluja. Säästöön on tietenkin valikoitunut ne lelut, jotka ovat säilyneet ehjinä. Yllättäen nämä lelut ovat suureksi osaksi puuta. Puinen Jukka-lelun auto, jossa kaksi kuljetajaa ja palikka kuorma, Brion puinen pöllö joka kasataan erivärisistä puukiekoista, puinen nuppipalapeli ja sitten alla näkyvät ihanat Aarikan puulelut.



Hellyyttävimmät ovat minusta puiset tyypit, jotka ovat vekkulisti tanssahdellen tuijotelleet minua ja siskoani kun olemme istuskelleet lastenvaunuissa. Hauskoja ovat myös kuvan takaosassa näkyvät helistimet, joissa on useita langan varassaroikkuvia puupalloja. Esikoiseni Konsta kulki aina mummalassa roikuttaen isompaa puupallohelistintä suustaan, ilmeisesti se toimi tutin korvikkeena....



Äitini jaksaa aina hämmästell, miten molemmat pojat ovat olleet kiinnostuneita palapelistä, jossa viisi puista kiekkoa asetetaan tietyssä järjestyksessä pelialustaan puisten tappien ja kiekoissa olevien reiskien lukumäärän perusteella. Peli on lapselle vaikea, mutta selkeästi se kiinnostaa, kun seitä on molemmat pojat jaksaneet ihmetellä. Viimeisenä vauvan leluista on vielä perinteinen kulkusen sisältävä helistin, aivan ihana sekin.


Jostain syystä nämä puiset vauvan lelut ovat minulle erityisen tärkeitä. Ne ovat kaikessa kuluneisuudessaan kauniita ja vaikka en pystykkään muistamaan aikaa jolloin niillä olen leikkinyt, herättävät ne minussa kuitenkin aina lämpimään tunteen joka vie mennessää ihaniin lapsuusajan muistoihin. Olisin taannoin halunnut ostaa pienelle suloiselle poika vauvalle lahjaksi Aarikan puulelun, mutta niitä ei enää valmisteta, harmi. Lelut edustavat mielestäni kaikkea sitä, mitä hyvän suomalaisen designin pitääkin, ne ovat yksinkertaisuudessaan hyvin kekseliäitä, suomalaista käsityötä, lisäksi puu materiaalina on ekologinen valinta ja lelu itsessään aikaa kestävä. Takaisin tuotantoon!





tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ale bongaus!

Koska kukaan on missään törmännyt tammi aleen maaliskuun puolivälissä? En minä ainakaan. Yllätyin todellakin kun Marc O'Polon liikkeessä Idea Parkissa oli vielä ale-pöytä kukkuroillaan tavaraa. Ja vielä enemmän yllätyin, kun pinoista itseasiassa löytyi jopa minulle sopivia tuotteita!!! Lähdin ostoksille tarkoituksenani löytää pitkähihaisia peruspaitoja neuletakkien ja muutaman mekon alla käytettäväksi. Ajattelin myös, ettei olisi yhtään hullumpaa löytää t-paitoja kevättä varten. Kuvittelin pienessä mielessäni hakevani näitä paitoja sopuhintaan Vero Modasta ja mielipaha olikin käsin kosketeltavissa, kun kaupasta ei löytynyt yhtään mitään kelvollista, kevään värit olivat joko liian kovia tai liian lässyjä ja olisin tuttuun tapaan halunnut murrettuja sävyjä....

Minkä aarrearkun löysinkään Marc O'Polon liikkestä, jonne piipahdin vain ihastelemaan kevään uutuuksia....


Tumman harmaassa kauluksesta rypytetyssä paidassa on super kiva pussukka helma, se piilottaa alleen kaikki makkarat! Valkoinen perus t-paita on maan mainio kaikissa tilanteissa, ruosteen oranssi poolopaita käy täydellisesti Marimekon iloinen kotelomekon alle ja kulutetun ruskea t-paita on hyvä monen hameen ja shortsien kanssa ja passeli neuleiden alla käytettäväksi!


Tuotteiden lähtohinnat oli harmaa 69,90€, valkoinen 39,90€, oranssi 59,90€ ja kulutettu ruskea 69,90€. Nyt kaikki trikoo paidat oli 20€ kappale, joten sain melkeimpä neljä yhden hinnalla!!! Laadusta voi mennä kyseisen tuotemerkin kohdalla takuuseen, joten loistava löytö. Näitä lisää! 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jotakin sinistä...?

Ai jotakin? Siis ihan kaikki mihin kaupassa tartun on nyt sinistä. Eikä mitään haaleeta vaaleeta, vaan kunnon sähäkkää kasari sähkönsinistä! Se tuo muuten aina mieleeni äitini sähkönsinisen pitsisen juhlavaatteen, kokolailla tarkalleen sieltä 80-90 lukujen vaihteen tietämiltä. Mutta aina kun kaupoissa on tarjontaa, tartun sähkönsiniseen! Sitä on tapahtunut viime vuosina jo ihan säännöllisesti, mutta tänä keväänä sen täytyy olla muotia, kun sitä löytyy ihan joka kaupasta ja paljon! Tässä pari ihanaa hankintaani viime viikoilta:


Löysin kivan rannekoru nipu ja tuubihuivi Vero Modasta, One Waystä löytyi Objektin kiva sininen hame ja Prisman hyllystä Lorealin kynsilakka! Siinäpä siis sinistä kerrakseen!




Ja kyllä kuten alimmasta kuvasta näkee, valokuvausta harrastava ihminen voi ihan hyvin ottaa kuvan, mistä ei löydy tarkkaa kohtaa vaikka kuinka tuijottaisi, mutta ei se mitään, sovitaan vaikka että noin oli tarkoituskin! Tänään kävin Ideaparkissa ja tein pari huikeaa alunnushain bongausta, niistä sitten ehkä myöhemmin. Tänään en kuitenkaan ostanut mitään sinistä...





keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Camera Obscura

Olen innoissani, haltioitunut, ihastunut ja vaikka mitä!!!

Ihastuksen kohde on tamperelaisen Marja Pirilän Camera Obscura valokuvat. Sain kunnian osallistua Marjan luennolle valokuvauksen jatkokurssin tiimoilta ja nyt mietin kuumeisesti, miten ja millä ajalla aloittaisin omat Camera Obscura kokeiluni.... Niin, mistäpä saisin varastettua aikaa tuolle projektille, se se todellinen dilemma lienee... Joka tapauksessa, käykää ihmeessä tutustumassa Marjan töihin, niitä on esitelty vuosien saatossa pitkin eurooppaa ja mikä niissä minun mielestäni on hienointa on se, että kuvat on oikeasti otettu heijastamalla maisemat linssin kautta seinälle, kuvat eivät ole fotoshop tuotoksia.

 


 
 Marjalla on Camera Obscura töiden lisäksi paljon muutakin ällistyttävän upeaa kuvamateriaalia, kannattaa käydä tutustumassa, jos valokuvaus tai taide muuten vaan on lähellä sydäntä!



maanantai 5. maaliskuuta 2012

Raikastus!

Onneksi minulla tosiaan on se maailman ihanin pikkusisko. Tästä on kyllä jo vierähtänyt tovi, mutta ei se asiaa vanhenna. Siskoni ja minä olemme tyysti toistemme vastakohdat kosmetiikan käytöstä puhuttaessa. Siskoni kauhistelee jatkuvasti kasvojenhoitotottumuksiani, hänen mielestään silmämeikkiä ei vo,i tai ei ainakaan kannattaisi poistaa tuolla käsienpesuun tarkoitetulla altaan reunalla seisovalla Bliv-saippualla! Minulle se passaa siinä missä joku kalliimpikin tökötti pääasiahan on että ripsiväri lähtee pois, eikä jää haamuilemaan silmien ympäristöön.

Taannoin siskoni ilahdutti minua antamalla minulle kaksi kaunista purkkia, toisessa oli kasvorasva ja toisessa silmänympäryksille tarkoitettu voide. Sisko antoi purkit minulle suurinpiirtein seuraavien sanojen saattelemana: "Tässä sinulle nyt olisi tällainen voide, jota voit käyttää sekä aamulla että illallla, niin ei tarvitse enää väittää mulle että kasvoista huolehtimiseen tarvii liian monta eri tuotetta!" Olin vissiinkin useamman kerran marissut siitä, kuinka rasittavaa on kun meikit pitäisi poistaa yhdellä tuotteella, sitten pitäisi kasvorasvana käyttää illalla eri tuotetta kuin aamulla, eikä niitäkään saa silmänympäryksiin laittaa vaan siihenkin pitää sitten olla ihan oma purkkinsa, huoh!!!!



Siskoni oli ostanut minulle Oriflamen "oxygen boost" tuotesarjasta kasvorasvan ja silmänympärysvoiteen, ihanan huomaavaista (on se hyvä että joku pelkää minun puolestani että kasvoni kurpsahtaa kuin rusina)! Pakko kyllä myöntää että tuotteet ovat aivan erinomaisen ihanat. Kasvorasvan levittämisen jälkeen iho totisesti jää erittäin raikkaaksija hengittävän oloiseksi, suosittelen!


torstai 1. maaliskuuta 2012

Myynnissä ihana koti!

Niinpä! Nämä päivät vain hujahtavat ohi! En ole mitenkään ehtinyt tänne blogin puolelle kuulumisia kertomaan. Kaikki jo varmaan tietävät että minun elämäni maustettiin ihan uusilla asioilla helmikuussa ja kaikkien isojen muutosten hämmentäessä pienen ihmisen ajatuksia, ei ole todellakaan ollut aikaa istuskella koneen ääreen tarinoimaan. Kun oma arki kokee totaalisen muutoksen, on ihmisen jotenkin vaikeaa rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikka lapset herättäisivät äidin jo varhain ja yö olisi muutenkin mennyt pienien nuhanenien tuhinaa kuunnellessa, ei iltasella ole unesta tietoakaan, kun käy täysin ylikierroksilla. Onneksi nyt on takana kolme hyvin nukutta yötä, sitä tuntuu kuin olisi ihan uusi ihminen kun on saanut pitkästä aikaa levättyä.

Siis onhan tässä nyt ollut, uuden työn aloitus, päiväkoti elämään totuttelu, päiväkodin aloittamiseen liittyvät sairastelut ja kirsikkana kakun päällä, oman kodin myyntiin laitto! Jatkossa haluan taas löytää aikaa enemmän bloggailulle ja kuvaamiselle, mutta kyllä on pakko myöntää, että liian vähän on tunteja päivässä ja suurin virhe käy siinä, jos niitä lisätunteja hankkii varastamalla niitä nukkumisesta.....

Nyt on siis ihana kotimme laitettu myyntiin, itselleni niin kovin rakas asunto on myytävänä täällä. Paljon laitettu, vähän käytetty, hyvänä pidetty jne. Innolla ryhdyn suunnittelemaan uuden kodin sisustusta, vaikkakin haikeana luovun vanhasta, onhan se kuitenkin ensimmäinen koti, jonka sisustuksen on saanut päättää ihan kokonaan itse ja lisäksi tässä kodissa on vietetty lasten ikimuistoiset ensimmäiset vuodet. Vaikka turhaan sitä kaiketi ihminen etukäteen moisia ajattelee, myyntityöhän voi kestää vaikka vuoden.... Erityisen tyytyväinen olen myyntikuviin, jotka otin ihan itse. Hih, enpäs luottanutkaan Kiinteistömaailman välittäjän kuvaustaitoihin, joskus kun näkee niin luokattoman huonoja kuvia asunnoista... Tässä muutama onnistunut otos:





Toivottavasti ne kuitenkin houkuttelevat ihmisiä ensi sunnuntain ensiesittelyyn. On ne ainakin mielenkiintoa herättänyt, sillä jouduimme lähtemään pois kotoa yksittäisiä asunnon katsojia karkuun perjantaina, sunnuntaina, maanantaina sekä tiistaina ja vielä tulevana perjantainakin lähdemme evakkoon. Huoh, aikas rankkaa noiden pienten ihmisten kanssa kun ei voi olla kotona rauhassa....

Mutta hei, lupaan palailla asiaan hieman ahkerammin jatkossa!