Angry Birds synttärikekkerit

Hei, miten olis Rovion poijjat ja tyttöset jos laajentaisitte tuota Angry Birds tuote valikoimaa tuonne kertakäyttöastioide puolelle? Olis niin tosi paljon helpompaa järkkäillä Angry Birds- teemalla synttäreitä, jos kaupasta sais siihen liittyen vaikkapa kerttis mukeja, lautasia tai vaikkapa servettejä!!!Ja voisimpa melkein kuvitella, että aika moni pikkulapsi jhaluaa juhliinsa kyseisen teeman, joten tuotteet menisivät kuin kuumille kiville!

Tottakai Konsta halusi valita synttäreiden teemaksi Angry Birdsit, kun Julia serkullakin oli ja Samulillakin oli! Tottakai! Mutta olisihan se nyt kiva jos saisi kekkeripöytään jotain muutakin kuin vain teemaan liittyvän kakun, jonka rakas siskoni ystävällisesti on luvannut tehdä. Olen nyt vikonpäivät pohtinut, miten kehittelisin juhlapöytään jotain teeman ympärille, olen kuitenkin joutunut toteamaan että aita ei ole tämän tontin ympärillä missään matala, joten pakko mennä siitä korkeimmasta kohdasta. Maksoi mitä maksoi, ja tässä tapauksessa maksaa lähestulkoon pelkästään aikaa ja vaivaa, minä taion Angrybirds mukit ja koktailtikut synttärikekkereille ainakin lasten pöytään!!! En ehkä osaa leipoa sitä kakkua, mutta kannan korteni kekoon jollakin muulla tavalla, päätin. Ei kun kaupaan ja ostoskoriin Angry Birds lahjapaperia ja yksi iso Angry Birds lahjakassi ja takaisin kotiin askartelemaan. Lahjapaperista leikataan erilaisia hahmoja jotka sitten liimataan vihreisiin paperikuppeihin ja lahjakassista leikattavat pienet vihreät possunpäät pääsevät koristamaan koktailtikkuja. Ja näin tämä leikkely etenee:

Sitten hommataan vielä pöydälle jokin teemaan passaava liina, jonka kehittely jäänee viimetippaat... Nakitin miehelle osan askarteluista, hänen kontolleen osui koktailtikkuihin tulevien possujen leikkaaminen irti pahvisesta lahjakassista. Miehelleni tyypilliseen tapaan hän totesi, että ei todellakaan aio alkaa leikkelemään kuvioita irti vaan tekee jonkun paremmin asiaan soveltuvan työkalun. Ilmeisesti tekeillä on sopivan kokoinen "läpipasko" eli sellainen renkula, jonka avulla kuviot saa lyötyä irti pahvista ilmeisen kätevästi. Mutta pakko sanoa, että vaivansa tässäkin, näistä tuli oikein DIY synttärit! Mutta ilohan näitä on tehdessä kun tietää kuinka onnellinen Konsta oli jo pelkästä pahvimukin prototyypistä!

Itse kehitelty Angry Birds -peli!

Pojat olivat enemmän ja vähemmän kipeinä viime viikon, joten kotona tuli keksittyä kaikenlaista aktiviteettia. Myönnän, tästä oli innoissaan yhtä lailla äiti, kuin molemmat lapsetkin. Kuten olen jo varmasti sanonut, minusta Angry Birds on ihan huippu juttu!

Kummipoika sai meiltä lahjaksi Angry birds pelin, josta etenkin Konsta oli innoissaan. Koska peli oli kuitenkin hieman vanhemmille lapsille tarkoitettu, kehiteltiin siitä oma versio pienemmille vesseleille. Kun soppaan heitettiin Angry birds figuurit, kasa dubloja sekä muutama kaato pallo, oli itse kehitelty peli valmis!

Mitä enemmän torneja pystyy tekemään niin, ettei legoja liitä toisiinsa, sitä hienommin tornin kappaleet leviävät ympäriinsä, kun niihin osuu vierotyspallolla! Tästä se lähtee:

Pelin hienoushan on siinä, että erilaisia kaadettavia lego kasoja voi kehitellä loputtomiin. Noh, tästähän tuli iso hitti ja siitä on ollut paljon iloa näin pääsiäisen pyhinä!

Joulumieli kohdallaan!

Viimeyönä alkoi tonttujen aherrus! Paketointi puuhat aloitettiin lämmittämällä glögiä ja sitten ei kun kimppuun! Tuntui, ettei paketit lopu koskaan ja jännitysmomenttia lisäsi se, että herääkö Konsta kesken paperien rapinan. Siinä sitä olisikin sitten ollut selittelemistä tarkkaavaiselle pikkupojalle, joka on jo monta päivää kysellyt, että "Mitä näillä tehdään?" viuhtoessaan ja paukutellessaan innoissaan lahjapaperirullien kanssa. Paketointi on minusta ihanaa, tosin koska se jäi hieman viimetinkaan, ei oikein ehditty ihan joka paketin ulkonäköön keskittymään niin paljoa, kuin olisin halunnut. Kaunis paketti on minusta kiva antaa, ja kiva saada. Lasten paketit pyrittiin tekemään niin, että nauhat on hieman löysällä ja rusetissa ei ole umpisolmuja, jotta ne aukeaisivat helposti, luulen silti, että sakset on aattona kova sana!

Tänä vuonna ideoinnille ja kauniiden lahjanarujen hankintaan oli melko vähän aikaa, joten juuttinaru palveli hienosti tänäkin vuonna. Paperia kului aivan uskomatttoman paljon, mutta onneksi ei loppunut kesken. Valmiit paketit pakattiin paperikasseihin ja vietiin saunaan ylimmälle lauteelle ja peiteltiin viltillä. Saunaa kohtaan pojilla, kun ei ole mitään mielenkiintoa, ellei olla kylvyssä, joten se toimikoon lahjajemmana muutaman päivän ajan. Kun urakka oli ohi, kello oli 02.20 ja sormenpäät oli paperoinnista kuivana. Lopputulosta katsellessa kipusi joulumieli hyvin korkealle. Työjako oli se, että Antti paperoi ja minä nauhoitin. Antti ei tykkää nauhoituksesta, joten tämähän sopi minulle. Sen verran näppärästi nauhat kiertyivät pakettejen kruunuiksi, ettei viisi joulua Stockmannin paketointi palvelun jouluapulasena ei ole mennyt hukkaan!

Antti on jouluhankintojen kanssa vielä sen verran vaiheessa, että minun pakettini ovat vielä kaupassa yhtä itsevalitsemaani Marimekon mekkoa lukuunottamatta. Saa nähdä mitä sinne konttiin päätyy, lahjatoiveita hän on ainakin udellut päivittäin. Minä olen iloinen siitä, että olen saanut hankittua kaikki Antin paketit salassa, ilman vinkkejä, joten rakkaallani ei ole aavistustakaan niiden sisällöstä.

Paketointi tunnelmien myötä toivotan kaikille herkullista, lämpöistä, tunnelmallista ja iloista joulua!

Valoa makuuhuoneessa

Muutama vuosi sitten kävimme isolla porukalla läpi mieheni isovanhempien jäämistöä. Kukaan ei huolinut vanhaa jalkalamppua, jonka varjostimen kangas oli hyvin hauras ja siitä roikkuvat pikku tupsut virttyneet. Revin varjostimesta kankaan irti ja otin kehikon talteen, josko siitä voisi jotain joskus askarrella. Jätelava oli myös vanhan kristallikruunun kohtalona, mutta ennen sitä, keräsin talteen kultaisesta hirvityksestä tomuiset kristallit. On minussakin sen verran harakan vikaa, että ajattelin kristallien olevan kauniita jossakin, sitä vaan en tiennyt, mihin ne päätyisivät.

Olen innokas askartelija ja käsityön tekijä, tai ainakin innokas käsityöprojektien aloittaja kuten joistakin postauksistani voi ehkä päätellä. Usein projektini alkavat rivakasti, etenevät hitaasti ja tyssäävät kuin seinään kun into laantuu ennen kuin työ on valmis. Kun kuitenkin sain idean yhdisää vanha kehikko, kristallit ja monta metriä tylliä makuuhuoneen valaisimeksi, tuntui idea niin hyvältä, että sain kerrankin jotain aikaiseksi.

Vaikka meidän kodin tyyli ei olekkaan kovin bling bling, enkä muutoin fanita kristallikruunuja (poikeuksiakin löytyy), on tämä valaisin minusta yksi parhaita näperryksiäni. En tiedä voinko koskaan luopua siitä, koska olen sen itse tehnyt, liittyy siihen suurta tunnearvoa.

Vaikka pimenevät päivät ja illat ovatkin täynnä mahdollisuuksia tunnelmointiin, on harmi, että vähenevä valon määrä tekee kuvaamisesta haastavaa. Makuuhuoneessamme vallistsee paljon vaalempi sävymaailma, kuin mitä kuvista välittyvä tunnelma antaa ymmärtää...

Keittiö, kodin sydän

Niin, keittiössä vietetään loppujen lopuksi todella paljon aikaa, aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja aina kun kahvipannu on kuuma. Yleensä meillä on ruokapöytä täynnä pikkuautoja ja kaikki muovikulhot ja -kipot ympäri lattiaa, sillä ne kiinnostavat molempia poikia ja niiden kanssa touhutaan aina kun äiti laittaa ruokaa. Sain kuitenkin kerrankin otettua siistin kuvan keittiöstä, kun siivosin sen poikien ollessa päiväunilla. Sain jopa sen inhottavimman asian tehtyä eli hinkattua aamupuurojen rääppeet irti Stokken tuolien kulmista ja onkaloista. Valotuksen saaminen kohdilleen oli tänään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta tämä saa luvan kelvata.

Hassua, muutamia vuosia sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että jääkaappimagneetit ovat mauttomuuden huippu. Minun kodissani ei sellaisia todellakaan olisi, mutta kuikas kävikään.

En varmaan luopuisi magneeteistani mistään hinnasta. Siivet olen saanut lahjaksi ihanalta ystävältäni ja aforismi on muuten vaan osuva... Leppäkertut on kerättty matkan varrelta ja esikoiseni lempi leikki oli kun seisoimme jääkaapin edessä ja osoittelimme leppäkerttuja sanoen: Isi leppäkerttu, äiti leppäkerttu ja lapsi leppäkerttu! Ja joka kerta se nauratti. Jos vastaan tulee vielä leppäkerttuja ostan varmasti vielä yhden pienen kuvastamaan kuopustamme... Nalle puh -kirjan mukana serkkutytöltä lahjaksi saatujen Nalle Puh magneettien järjestely on jokapäiväinen puuha pojalleni. Eli tässä minä nyt syön omia sanojani ja myönnän että jääkaappi magneetit ovat ihan ok. Lapset ovat siis kääntäneet tämänkin asian päälaelleen, joen never say never!

Lopuksi vielä kuva syksyn parhaimmasta itse tehdystä kukkakimpusta ja hienointahan tässä on se, että tämä kimppu ei kuihdu, korkeintaan pölyttyy. Ei muuta kuin vaahteranlehdet talteen ja maljakkoon!

Sormenpäät kuivana

Niinpä, sitä se käsityö into teettää, nimittäin todellakin kuivat sormenpäät ja projekti on vasta alkumetreillä. Tampereen Koskikeskuksessa on liike, joka meidän perheessä tunnetaan nimellä Nappikauppa, virallisesti sen nimi on Merletto. Alkujaan menin sinne hakemaan kahta nappia, poistuin taas kerran kassi pullollaan ihan muuta tavaraa, nimittäin kilon verran pistaasin vihreää puuvillaontelokuitua.

Haaste numero yksi oli kuidun matka vyyhdistä kahdeksi keräksi. Esikoispoikani marssi aamulla makuuhuoneeseen intoa puhkuen "äiti mikä tämä on", raahaten perässään aiemmin kauniina vyyhtinä ollutta ontelokuitua joka siitä hetkestä eteenpäin oli vain epämääräinen kasa kuitua. Onneksi ihana aviomieheni otti itselleen yhden illan haasteen ja selvitti läjän kahdeksi keräksi. Itselläni ei olisi hermot riittänee ja olisin todennäköisesti katkaissut kuidun paristakin kohtaa selvitystyön helpottamiseksi ja jälkeenpäin kironnut ylimääräisiä päättelyä vaativia kuidun päitä.

Myyjä sanoi jo liikkeessä, että "siihen menee hetki että sormet tottuvat kuidun virkkaamiseen", ajattelin että juupa juu mitäs ihmeellistä tuossa nyt muka on. On siinä se ihmeellistä, että kuitu kirjaimellisesti imee kaikki mehut sormista, kynsinauhat vaan rapisee kuivuuttaan ja tuotos on vasta alkumetreillä. Tarkoituksenani on tehdä poikien huoneeseen yksi tai kaksi kahvallista koria, joihin lelut voi illantullen laittaa nukkumaan. Noh se, että sormet tottuvat kuidun työstämiseen ja saan korit joskus valmiiksi lienee se haaste numero kaksi. 

Kuva valmiista korista sekä virkkuuohje löytyy Lankatavaratalo Kauhavan kangas-aitta Oy:n sivuilta, KURKISTUS! Varoituksen sana kuitenkin ennen kurkistusta! Sivuilla seikkailun jälkeen saattaa iskeä yllättävä käsityöinto, sillä sivut ovat pullollaan kivoja materiaaleja ja ihania ohjeita. Itseäni alkoi välittömästi kiinnostaa heijastinlangasta virkatut heijastinkorut ja söpö lisko, jospa sitten korien jälkeen...

Jokasyksyinen käsityö into!

On ihan sama kuinka kiireistä elämässä on, kun puiden lehdet alkavat hiljalleen sävyyntyä ruskan väreihin ja kaupassa käsi tarttuu kaikkii ihaniin syksynväreihin kuten sinapinkeltaiseen, punamullanruskeaan ja petrolinsiniseen alkaa myös käsityö into. Viime syksynä en aloittanut muistaakseni mitään projektia, sillä uuden kodin sisustaminen oli silloin päälimmäisenä mielessä, mutta olkoon viime syksy se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Käsityö into on joskus ollut jopa sitä luokkaa, että olen aloittanut tekemään "jotain" ja ajatellut, että keksitään käyttötarkoitus sitten matkan varrella (Kuinka viisas ihminen voikaan olla?). Jostain syystä kutominen on ollut aina jotenkin nihkeää ja saavutukset sillä saralla ovat villasukkia ja tumppuja, virkaten olen tehnyt nuorempana jopa kohtalaisen hienon maksimekon. Syksyllä 2008 päätin kuitenkin opetella kutomaan oikein palmikkoneule-kuviota. Kovin vaikeaahan tuo palmikko neuleen tekeminen ei ollut ja olinkin varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni, joka näytti ja näyttää edelleenkin tältä:

Käyttötarkoitukseksi olen kaavaillut 40 x 70cm kokoiselle suorakaiteen muotoiselle luomukselleni milloin mitäkin, joskus siitä on meinannut tulla poncho, toisinaan tyynynpäällinen. Yhtä kaikki jokainen ideani on tuntunut loppujen lopuksi syystä tai toisesta toteutuskelvottomalta ja tuotos on maannut kaapissa jo yli kolme vuotta. Mutta niinkuin anoppini tapaa sanoa, aika tavaran kaupittaa ja niin näyttää todellakin nyt tapahtuneen! Kiitos kesän ja syksyn muodin, tekeleestäni tulee tuubihuivi ja alustavat kokeiluni viittaisivat siihen, että tekeleestä saattaa tulla vieläpä varsin onnistunut sellainen. Maltan tuskin odottaa, miltä aikaansaannokseni näyttää kun saan kursittua sen kiinni huiviksi ja se saa vihdoin käyttötarkoituksen. Olen aivan innoissani tästä älynväläyksesta, koska villainen tuubuhuivihan on kerrassaan loistava ajatus. Se on lämmin, itsetehty, luonnonmateriaalia toisin kuin henkkamaukan ja vertsun lajitoverit ja mikä parasta se on jopa muodikas. Nyt kun olen asiaa täällä hehkuttanut, saatan jopa saada jotain aikaiseksi ja kuviahan julkaisen heti kun tämä minun "masterpiece" on valmis!