Hyvää Isänpäivää

 Ihanaa isänpäivää kaikille isukeille!

Olin aivan innoissani kun pääsin vihdoin käyttämään Eurokankaasta ostamiani kankasia lahjanauhoja! Oman Isäni paketista tuli ihana ja sisällä piileskellyt kauluspaitakin oli mieluinen ja mikä tärkeintä sopivan kokoinen.

Omalle miehelle vietiin poikien kanssa yhdessä tehty aamiainen titenkin sänkyyn ja pojat antoivat isille päikyssä askatelemasnasa ihanat lahjat. Pirpanat olivat tietenkin niin innoissaan aikaansaannoksistaan, että paketteihin luonnollisesti kuuluvan avauspalvelun vuoksi isukin ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kun katsella innoissaan pomppivia ja nauravia lapsosia.

Ei ollenkaan meidän tapaista....

Me tehdään nykyään todella harvoin asioita hetken mielijohteesta, extempore -juttuja. On melko luonnollista että pienten lasten kanssa asiat tuntuvat turvallisemmilta ja helpommin hallittavilta kun ne on suunnitteltu etukäteen. Nyt kuitenkin päräytettiin... Loma äkkilähdöllä!

Kuva lainattu täältä!

Jos ei kaupunkilomia lasketa, ollaan oltu viimeksi etelän lämmössä kaveriporukalla Kreikassa vuonna 2008. Nyt on aika palata palmun alle Teneriffalle koko perheen voimin. Lapsiperheiden suosimassa hotellissa tekemistä piisaa ja all inclusive takaa, ettei ole pakko hötkyillä aikataulujen kanssa kun pienillä on päikkärit huomioitavana ja nälkä ja jano milloin sattuu. Päätettiin ettei kerrota meidän pikkumieheille mitään, ennen kuin lomaa edeltävänä viikonloppuna, lapsille parin viikonkin odotus tuntuisi varmaan ikuisuudelta, kun eivät vielä aikamääreistä ymmärrä. Vähän jänskättää pienten kanssa tuo 6,5h lento, toivotaan kuitenkin että se sujuu leppoisasti.

En pysty muistamaan, koska viimeksi olisin ollut syksystä näin väsynyt, varmasti tuo lähes neljä viikkoa kestänyt flunssa, on vienyt voimia, joten nyt kun olo on jo parempaan päin, tulee tämä loma juuri sopivaan kohtaan. Mieskin on painanut raksalla sen verran pitkää päivää, että silmäpussit kaipaavat uv-hoitoa! Inspiraation lähteenä tässä päräytyksessä on sukulaisperhe, joka lomailee samassa kohteessa kutakuinkin samaan aikaan, kiitos vaan ideasta ja altaalla nähdään! Ihanata, eipä tarvitse viikkoon kokata, siivota tai pyykätä!

Ja tämä kuva täältä!

Kiitos ihanasta lomasta!

Ahhh! Meillä oli ihana loma. Viiden viikon ajan minä ja lapset tehtiin kaikkea kivaa ja kolmen viikon ajan teimme kaikkea kivaa koko perheen voimin, kun isäntäkin liittyi lomajoukkoihin.

Jos tähän summaa kutakuinkin kaiken mitä tehtiin, olisi lista seuraavanlainen: Kävimme Konstan kummeilla syömässä, saunomassa ja yökylässä, olimme appivanhempien mökillä lököilemässä, Kävimme Ihanien Takaloiden kanssa Särkänniemessä kahden päivän rupeaman, kävimme perheen kesken useamman kerran iltasella jäähdyttelemässä rauhaniemen uimarannalla sekä Sinin ja Paulamäen poppoon kanssa rannalla, pääsin extempore standuppia kuuntelemaan ihanan ystäväni kanssa, kävimme Raumalla häissä ja samalle reissulla vietimme omaa hääpäivää ihanassa Yyterissä hiekkadyyneillä.... Mulla on vieläkin sitä hiekkaa varpaiden välissä!!!!! Treffasimme Sanna-kummitätiä pikaisesti Turussa ja kävimme minun vanhempien veneellä purjentimasssa saaristossa mikä on aina niiiin ihanaa että meri tuoksuu nenussa vielä monta kuukautta myöhemminkin, Muumimaailmassa käytiin tietenkin mumman ja vaarin kanssa, sitten matkasimme Kuusamon mökillemme jahtaamaan poroja ympäri pihamaata ja kävimme Venäjän rajavyöhykettä pällistelemässä ja Rukan superhyvässä kelkkamäessä. Sitten lomamme huristeli Taipaleelle Takaloiden ihanalle mökille, jossa lapsille riitti puuhaa ja seuraa kuin myös aikuisille. Sitten pöristelimme jälleen omalle möksälle, jossa pojat saivat serkuista seuraa ja tietenkin aikuisilla oli seuranaan kesän terassihitti Korona-peli, johon kimmokkeen saimme Takaloiden mökiltä. Viimeisenä lomaviikonloppuna oli maailmalla asuneiden Kokkojen erittäin mukavat kotiinpaluujuhlat.

No mitä sitten en tehnyt viiden viikon aikana?
En ressannut juuri mistään (Lukuunottamatta lasten liian myöshäiseksi lipsahtanutta nukkumaanmenoa ja yhden kerran menetin hermot mieheen ja se oli loman viimeisenä torstaina. Siis vaan yhden kerran, aika hyvin!), muuten en ressannut. En ladannut työpuhelinta, en edes ottanut sitä lomareissulle mukaan, en edes ajatellut työasioita, enkä kurkannut kertaakaan työposteja. En kertaakaan hätäillyt, että lomaa on enää kaksi viikkoa tai kaksi päivää jäljellä vaan lomailtiin joka päivä koko päivä niinkuin meidän loma ei koskaan loppuisikaan. Ja en kyllä blogistakaan ressannut, en ollenkaan.

Ohhoh, nyt kun summaa yhteen tapahtumia voi ilokseen todeta että tuli puuhattua yhtä sun toista ja nähtyä paljon tärkeitä ihmisiä ja jotain varmasti jäi sanomattakin... Paljonhan tuossa on kaikkea, mutta kiire meillä ei ollut missään vaiheessa minnekkään... Ihanaa oli kun sai nähdä ystäviä ja läheisiä ja viettää rauhassa aikaa. Isäntä kyllä yritti Kuusamossa järjestää niin paljon tekemistä että jouduin vetään käsijarrun päälle kun vauhti yltyi liian kovaksi... Voi että oli ihana loma!

Nyt on sitten akut ladattu ja toivonmukaan raksa käynnistyy nopeatempoisesti kun saadaan paikalleenmittaus ja lopulliset rakennekuvat itselelle. Sanomattakin on selvää että raksaa me suunniteltiin kesällä, mutta sitä ei työksi lasketa kun suunnitellaan yhteistä unelmaa. Kun eilinen, sunnuntai-ilta saapui, pakkasin lasten päikkytavarat ja laitoin työluurin lataukseen, eikä hyvin vietetyn loman jälkeen haitannut yhtään, että tänään alkoi työt. Siitä tiesin että loma oli todellakin lomaa! Kiitos siis kaikille teille ihanille ihmisille, joiden kanssa saimme lomailla. Teitte lomastamme rennon ja ikimuistoisen! Ilman ystäviä ja läheisiä, ei olisi loma ollut lomaa ollenkaan!

3 päivää...

... lomaan on, laskin aivan itse eilen! 

Ihanaa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, että on luxusta päästä lasten kanssa lököilemään ja 

tekemään kaikkea kivaa ja kesäistä ilman turhia aikatauluja ja kiireitä! 

Kukkaseppelekkin jäi Juhannuksena tekemättä, mutta nyt näyttää teiden varsilla olevan puna-apilat parhaimmillaan, joten ehkä korjaamme tilanteen viikonloppuna! 

Kukin värittäköön nämä mökkitien varren näkymät mielikuvituksensa väripaletilla. 

Ihanaa kesäpäivää kaikille!

Tuulenhumina ja kukkameri

Lapset nukkuvat.
Tuulen humin kuuluu sisälle asti ja ikkunasta voi nähdä kuinka puut taipuvat nöyrinä sen voimasta ja kävyt kopistavat terassin lautoja männyistä pudotessaan.
Mökin keittiön kello raksuttelee, muuten on hiljaista.
Isäntä korjaa autotallilla pikkumönkkäriä ja kuuntelee radiota. Mitä ihmettä sä kuuntelet? kysyin kun piipahdin tallilla. Radiossa luettiin lasten satuja. Tää on ainoo kanava, joka kuuluu, vastasi hän. Mutta tää on hyvä tarina, sanoi mieheni ja hymyili.

Tulin takaisin sisälle ja istahdin nojatuoliin lueskelemaan lemppari blogejani. Töissä oli viikolla niin kiire, että hyvä kun ehdin henkeä vetää. Täällä mieli lepää.  Käytiin aamupäivällä koko perhe pitkällä mönkkäri ajelulla. Kun huristeltiin pellolla, Konsta sanoi "Hei, mehän ajetaan kukkameressä!". Niinpä, niittykukkien loisto on parhaimmillaan. Niittyleinikit, metsäkurjenpolvet, koiranpuket, kissankellot, päivänkakkarat, siankärsämöt jalukuisat muut ihanuudet  täyttävät vanhat kylvämättömät pellot ja mökki teiden pientareet ja tarjoilevat meille uskomattoman kauniit maisemat. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen ja kerätä vaasit täyteen kukkaloistoa. Meillä pojat ovat innoissaan kukkien keräämisestä ja mikä siinä on, että lasten keräämät kimput ovat kaikkein kauneimpia! Parhainta on, että ehkä edellisten päivien sateiden ansiosta, mökkitiellä tuoksuu niittykukat, siitä tietää että kesäkuu on parhaimmilaan.

Mökillä on ihanaa. Harmi, etten saa siirrettyä järkkäriltä kuvia tablettiin, joten tämä juttu jäänyt ihan kokonaan teidän lukijoiden "kukkamerimielikuvien" varaan. Ei huono vaihtoehto sekään...

Ihana, ihana Jonne!

Meillä oli perjantaina Tyky-päivä. Siellä me pojotettiin Kaupin kentällä vesisateessa, pelattiin Kyykkää, suunnistettiin ja urheiltiin ja kurjahkosta kelistä huolimatta kivaa oli. Sitten hiukan saunottiin Kaupin saunalla, tosin avantoon en uskaltautunut, hyrrrr! Saunan jälkeen laittauduttiin näteiksi ja sormet syyhyten odoteltiin, että kello lähestyisi kymmentä. Perjantai illan kruunu oli Jonne Aaron Pakkahuoneella ja kerrassaan mahtava live-show!

Uuden levyn biisit oli livesovituksineen hyviä, Vain elämää sarjan kipaleet vetivät keski-ikäistenkin mammojen suut hymyyn ja minua kosketti suuresti oheinen Tehosekoittimen repertuaariin aikanaan kuulunut Kaukaisimmalle rannalle. Tuli ihan nuoruus mieleen. Tätä biisiä on isännän kanssa popitettu Escortin poppikoneista täysillä ja fiilisteltiin elämää.

Hyvä Jonne ja kiitos kanssa juhlijat huipusta keikasta ja hyvistä jatkoista!

Ja ne uudet kujeet!

Joulu tuli ja meni mukavissa merkeissä. A-Norak: Got it! Nappula: Got it! Sarpanevan pata: Got it! Lisäksi saimme Samsungin mini-tabletin, joka on osoittautunut ihan huippuhankinnaksi ja lisäyllärinä pukinkontista pölähti vielä ihana Bering- merkkinen keraaminen rannetiuku, kiitos rakas miekkoseni! Nuo oli halutuimmat ja eniten ilahduttaneet paketit ja lisäpisteitä kyllä totisesti miehelle tuosta kello hankinnasta, se paketti ilmiintyi täysin odottamattomana yllärinä kontin kätköistä!

Bering - Ceramic collection

Suurimpana yhteisenä yllärinä saatiin uusi imuri! Tulevassa raksa-aikaisessa asunnossamme kun ei ole keskuspölynimuria niin on ihan pakko sanoa, että kylläpä osasi joulupukki huomioida nerokkaasti tämän tulevan pikku puutteemme, joka itseltäni oli jäänyt 110%:sesti huomioimatta. Ja hei, tähän pakettiin oli kätketty nerokas lisäbonus!

Katsokaa millaisella kuvalla Miele markkinoi uutta S8-imuriaan!!! Ei tarvitse lukea edes käyttöohjetta ymmärtääkseen, että kuvalla halutaan tietenkin kertoa, että että aina äidin ja lasten ollessa päiväunilla mies voi imuroida aiheuttamatta nukkujille häiriötä. Eikös tämä ole ihan selvä juttu? Kyllä nyt kelpaa! 

Odotan innolla uuden asunnon rempan valmistumista, jotta saan Nappulat tunnelmaa luomaan ja padan porisemaan. Takki ja kello toki pääsivät jo käyttöön! Summa summarum joulu oli ihana. Lapset saivat niin paljon leluja, että on varmaan pakko ottaa käyttöön se käytäntö, jossa osa leluista pakataan aina välillä piiloon ja otetaan esille sitten tylsällä hetkellä esiin. Se voisi olla hyvä että olisi aina joku ässä hihassa, jolla saisi lapset rauhoittumaan touhuihinsa ja mikäpä sen parempi kuin kaapin perältä löytynyt "leluapaja" jonka olemassaolo oli päässyt unohtumaan...

Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa, lapset olivat super innoissaan rakteista, sädetikuista ja tinoista ja mikäpä sen ihanampaa kuin pienten riemussa myötäeläminen ja siitä nauttiminen! Odotan innolla tulevaa vuotta, enkä vähiten siksi, että 13 sattuu olemaan onnennumeroni. Tosin se luo sellaista mukavaa taianomaista tutinaa sukkiin kun keskittyy odottamaan tulevaa onnennumeron tuoman hyvänonnen aallonharjalla! Tuleva vuosi on täynnä uusia asiaoita, uusi koti, raksan käynnistyminen, oman kodin suunnitteleminen, raksan paperiasioiden pyörittäminen ynnä muut elämän käänteet jotka antavat lisämakua vuoden -13 soppaan. Toivottavasti pysytään terveinä, sillä pärjää pitkälle.

Mitä blogiin tulee... Päivitys tiheyteen ei ole odotettavissa suurta muutosta ennen kuin saamme hankittua uuden tietokoneen. Kameran SD-kortti kun ei passaa uuteen tablettiini, niin en pysty kuvia siirtämään, lisäksi se pienehkö tallennustilanpuute vaivaa edelleenkin... Mutta eiköhän näistä elvytä, poistelen vaikka vanhaa kuvamateriaalia tehdäkseni uusille tilaa, jos ei muu auta.

Näin tämän vuoden ensimmäisen postauksen myötä toivotan teille kaikille Ihanasti Viksin Vonksin blogin kurkistelijoille iloista ja tapahtumarikasta vuotta 2013! 

Syksyisiä savyjä

Mä metsään tahtoisin mennä nyt! Mutta kun en juuri nyt pääse, niin fiilistelen tässä edellisen metsäreissun kuvasatoa...

Nyt olisi olemassa uutta objektiikkaa, hieman entistä valovoimaisempaa. Ostin Hulluilta päiviltä Canonin EF 50 mm f/1.8 objektiivin. Se on halpa objektiiviksi mutta avaa kuvaamiseen erilaisen ulottuvuuden valovoimaisuudellaan ja suorituskyvyllään. Tällä pitäisi tulla ok kuvia syksyisessäkin metsässä, jonne ei enää auringonvaloa paljoakaan siivilöidy. Toivottavasti pääsen testaamaan!

MDNA

Kun Madonna konsertoi Suomessa vuonna 2009, ensimmäistä kertaa, oli minulla liput kauan odotetulle keikalle Jätkänsaareen. Odotin tuolloin esikoistamme ja raskauteni laskettu aika oli 15.8 kun keikka puolestaan oli 6.8. Itkua vääntäen myin lippuni ymmärtäen kuitenkin, että rakas aviomieheni oli täysin oikeassa sanoessaan että on liian suuri riski lähteä viimeisillään niin isoon tapahtumaan häröilemään mahan kanssa...

Nyt kokolailla tassan kolme vuotta myöhemmin palkittiin pahasti hampaankoloon jäänyt megatähden keikka, kun vihdoin pääsin fanittamani artistin konserttiin. Sain nauttia konsertista yhdessä rakkaan siskoni kanssa, joka puolestaan jaksoi urheasti läpi koko pitkän illan vauvamahansa kanssa!!! Nyt se on sitten nähty ja koettu, upea, ihana, hätkähdyttävä, herättelevä, kohahduttava ja herkistävä Madonna!

Vogue

Express youself

 

Like a virgin

 Like a prayer

Celebration

Fiilikset ennen keikkaa oli hieman sekavat, uusin levy ei minuun uppoa ja lisäksi mediat ovat uutisoineet kiertueesta negatiiviseen henkeen ja toitottaneet sitä, että kiertue ohjelma koostuu vain uusimmasta tuotannosta. Se, että odotukseni eivät lähtökohtaisesti olleet kovin korkeat, oli ehkä syy siihen, miksi odotukseni täyttyivät ja ylittyivät mennen tullen. Keikka oli upea, kaikki vanhat legendat, kuten Vogue, Like a virgin ja Like a prayer soitettiin täysimittaisina ja lavashow oli henkeä salpaava ja samalla hämmentävä. Poliittista kannanottoa saatiin odotetusti kuulla ja tottakai osa keikkakansasta oli näreissään mm. keikan myöhästymisestä sekä screeneillä kuvatuista ampuma välikohtauksista. Minua show ihastutti ja menisin katsomaan sen heti uudestaan.

Nautimme konsertista mixeri telttojen välissä, äänentoistollisesti paras paikka, näkyyvyyden puolesta melko huono. Kuvamateriaali on juuri niin hyvää, kuin mitä niin kaukaa  oli mahdollista saada, mutta tarpeeksi hyvää viestimään tunnelmasta. Ihana kokemus, kerrassaan ja tunnekuohu oli hurjimmillaan kun kajareista alkoi Like a prayer, siinä kohtaa herkistyin niin paljon, että kyynel vierähti poskelle silkasta ihastuksesta ja siitä, että nuoruusmuistot tulvivat mieleen.

Tyttöjen kesken

Viikonloppu oli I-HA-NA! Täydellinen aloitus lomalle, tyttöjen ilta mökillä, hyvää ruokaa, juomaa ja ihanat ystävät. Ystäväni Tuula, siskoni Erika ja minä suunnattiin autojen nokka kohti Kolhoa Tuulan ja Miikan ihanaa kesänviettopaikkaa. Kun päästiin perille korkattiin Tuulan kanssa lonkerot ja laitettiin Fresita pakkaseen, Erika tietenkin korkkasi alkoholittoman siiderin! Siitä se sitten lähti. Suuressa viisaudessamme olimme tehneet salaatit valmiiksi jo kotona, ei tarvinnut muuta kuin paistaa äijä-pihvit sekä Halloumit ja valmistaa uuni juurekset.

Koska omat taitoni keittiössä ovat varsin rajalliset, ei liene yllätys että tein grillipihvien kylkiäiseksi coleslawta. Mutta kun se varhaiskaali on niin hyvää, eikä sitä kohta enää saa ja kun se salaatti nyt vaan sopii grillijuttujen kanssa. Kohta varhaiskaali muuttuu kaaliksi ja se on ihan toinen juttu se. Erikan tekemään meloni salaattiin kuului tietenkin Halloum-juusto päälle. Ei liene mikään yllätys että siskoseni oli tehnyt kastikkeeksi salaattiin basilica vinegretten, jota olisi voinut lusikoida suuhunsa ihan sellaisenaankin.

Uunijuurekset teki Tuula. Ne oli taivaallisen hyviä! Parasta oli, että mukaan meni fenkolia ja lopuksi päälle heitettiin puntillinen tuoretta minttuja ja sekoitettiin, nam!

Yhden puhelun ja pitkän harkinnan (ainakin 2 minuuttia)jälkeen päätettiin kaikkia kesän sääntöjä vastoin paistaa pihvit pannulla. Päätöksen sinetöi se, että ulkona satoi ja snadisti vaikutti myös se kun Miika neuvoi puhelimessa "Kannattaa heittää se tulitikku sinne grilliin mahdollsimman kaukaa kun se aina aluks vähän leimahtaa niin ei hiukaset kärvähdä". Lopputulos oli silti hyvä!

Se ei liene salaisuus, että tyttöjen illassa puidaan kaikki viimeisimmät kuulumiset, tapahtumat ja juorut, niin omat kuin niidenkin, jotka eivät ole paikalla. Tämä setti oli tarkoitus pitää pienen pienellä porukalla ja hyvä niin. Olevat ja tulevat mammat väsähtivät jo puolilta öin saunan jälkeen ja Tuula sanoi, että minun lappuni oli sammunut käytännössä kesken lauseen. Aamulla oli ihana herätä, en muista koska olisin viimeksi saanut nukuttua 9 tunnin yöunet. Olo oli ihana, aurinko paistoi ja pörriäset pörisivät ulkona. Päivän puhteeksi Tuula siivosikin sitten pakastinta, johon tyttöjen illan alkumetreillä laitoimme Fresitan jääntymään, illan hämärtyessä sen toki sinne unohdimme.

Ihanan reissun jälkeen oli super ihanaa palata kotiin omien miekkosten luokse. Reissut on aina kivoja, kihelmöivä fiilis jonka tiedossa olevan hauskan tapahtuman odotus saa aikaan on kivaa, ja kun reissu toteutuu odotusten mukaisesti on tosi hyvä mieli. Parasata on kuitenkin se, että flow jatkuu, kun reissu taittuu ehtoo puolelle ja mieli alkaa hiipiä kohti kotoisia tunnelmia. Tulee ikävä poikia ja miestä. Onnistuneen reissun jälkeen on ihanaa palata kotiin!

Suuri kiitos tytöille, joiden kanssa sain taas kokea yhden unohtumattoman illan!

Raparperipiirakkaa, nam!

Jossain leffassa sanottiin joskus jotenkin näin "Kun oikein ottaa päähän, paista pannukakku!". Voin kertoa, että raparperipiirakka toimii myös! Saatiin Ihanilta ystäviltä perjantaina tuliaiseksi heidän omasta pihasta raparperia, ja mikäpä sen mukavampaa puuhaa yhdessä Konstan kanssa kuin leipominen!!! Lauantai aamu aloitettiin siis leipomalla, resepti napattiin netistä ja päälle taiottiin vielä marenkia, niinkuin mummuni pullataikinaan tehdyssä reseptissä aina oli! Hyvää tuli ja Konsta tykkäsi leipomispuuhista! Oskari veteli hirsiä ja pääsi nauttimaan vain lopputuloksesta!

Kun leipoo lapsen kanssa, käyttökelpoinen kikka kolmonen on mitata ainekset valmiiksi kulhoihin, näin voi edes hiukan vähentää hauskan pidosta aiheutuvan sotkun määrää! 

 

Marenki näyttää herkulliselta, kun sokeri jostain syystä itkettyy marengin pintaan... 

Pienet paahtuneet sokerihelmet näyttävät kerrassaan herkullisilta!

 Valmis! Oivallista, yhteistä tekemistä raajarikolle ja lapselle, kun muuten keppien kanssa on "touhut vähissä". Leipominen oli todellista laatuaikaa ja lopputulos oli mitä herkullisin! Kiitos Kallion perheelle tuliaisista!!!

Ensiks kuului naps ja sitten auts!

Rinta rottingilla lähdettiin Antin kanssa keskiviikkona kevään viimeiseen sulkkisvuoroon ja sanoin vielä matkalla kun hörpittiin kahvia take away mukeista, että "Tänään mä voitan sut ainakin kerran!". Pelattiin viimeistä peliä ja kello oli about kymmentä vaille kasi. En ollut voittanut vielä yhtään peliä, mutta tilanne oli 8-8 eli tässä pelissä olis hyvät mahdollisuudet rökittää mies. Voi kuinka makeaa se olisikaan ollut jos olisin päihittänyt ukkoseni kevään viimeisessä matsissa, mutta asiat eivät sitten menneetkään ihan niin.

Ihan ensiksi tuntui kummallinen muljahdus kun jalkaterä vääntyi-kääntyi ja muljahti väärinpäin, sitten kuului napsahdus ja sitten iso AUTS! Aluksi olin sitä mieltä, että mennään vaan kotiin, otetaan pakkasesta vähän herne-maissi-paprikaa ja hoidetaan koipi kuntoon kylmä-koho-kompressiolla, mutta päästyäni Acutaan ja röntgeniin, olin ihan iloinen siitä, että mies ei ehdotukseeni kotio menemisestä suostunut.

Aikas nopeasti alkoi patti nousta nilkkaan ja aika jännä paineen tunne vieriä jalkaan. Ihme kyllä, kipua ei varsinaisesti tuntunut, vain sellaista inhottavaa epämukavuutta, jota on aika vaikea kuvailla. Minulla on kuulemma korkea kipukynnys sanoi röntgenhoitaja kun totesi, että kyllä se nyt on murtunut.

Sain viettää Acutan odotustilassa laatuaikaa yksinäni kahdeksasta puoleenyöhön. Tosin, kokoajan tapahtui jotain, ensin sain kylmäpusseja ja rullatuolin, sitten tuotiin kipulääkettä varmuudenvuoksi, sitten tuotiin peittoa. Olin vähintäänkin porukasta erottuvs, jos en jopa hauska näky istuskellessani mesh-shortseissani ja hihattomassa urheilutopissani rullatuolissa ensiavun odotusaulassa... Sitten minut vietiin röntgeniin, sitten taas odotussaliin, sitten lääkäriä moikkaamaan. Lääkäri totesi, että ei muuta kun kipsattavaksi ja kuusi viikkoa "kipsihoitoa"! Jes, hyvä puoli tässä todellakin on se, että on alkukesä, voi kuinka paljon asiat olisivat monimutkaisempia, jos nyt olisi talvi... Noh, sitten matkani jatkui takaisin odotustilaan, siitä kipsattavaksi, taas takaisin odotustilaan, josta kontrollirötgeniin, jossa varmistettiin jalan olevan kipsinsisällä oikeassa asennossa sitten lääkäri tuli kertomaan, että jos minulla on kaikki muuten hyvin, niin voin lähteä kotiin. Huoh!

Sairaslomaa näin alkuunsa 10.6. asti, miten sitten pääsen työpaikalle, koska murtunut nilkka on nimenomaan kaasu- ja jarrujalka, sitä en tiedä, sillä jalka on kipsissä heinäkuun alkuun asti vähintään. Nyt kaiketi suurin murhe on se, miten kotona selviän kahden pienen kanssa, onneksi on mies, ihana sellainen ja onhan lapset päiväkodissa päivät! Lasten nostaminen syliin on todella vaikeaa ja esim vaipan vaihtaminen pienemmälle melko mutkikasta myös... Positiivinen ajattelu auttaa aina, nytpähän on sitten aikaa laittaa valokuva-asiat kotona kuntoon! Ajattelin tehdä pari valokuva kirjaa ja täyttää lasten vauvakirjoihin puuttuvat asiat, nuo kun on töitä, joita ei arjen kiireiden eskellä muista eikä ehdi tehdä... Tämä on myöskin laatuaikaa, hieman erilaista, kuin mitä laatuaikana yleensä käsitän, mutta sellaista aikaa, jota voin käyttää sellaisten asioiden hoitoon, joita en lasten aikana muuten tekisi ja hoitaisi. Ja hei, nyt saan nukuttua niin paljon päiväunia, että kohta on historiaa edellisen kolmen vuoden aikana kertyneet univelat!

Kesän projektina oli alunperin hyvän lenkkeilykunnon saavuttaminen, sen voin nyt unohtaa. Lenkkeilykausi käynnistyi (jos ei muutamia iltalenkkejä huomioida) hienosti Likkojen lenkillä viimeviikonloppuna, ja päättyi siis lyhyeen kuin kanan lento sulkkiskentälle. Nyt uusi tavoite on varmaankin "käsilihakset kesäksi kuntoon", ainakin näin yhden kokonaisen kainalosauva päivän perusteella voin kertoa että kädet ja rintalihakset on kovilla. Hankalaa kotona on se, kun poikia kiinnostaa äidin kepit niin kovasti, että pienokaiset roudaavat keppini heti leikkeihinsä, jos silmä hetkeksi välttää.

Kivatylsä lauantai

Jos urputetaan heti se tylsä osuus pois alta, niin saa sitten siirtyä siihen kivaan osioon. Tylsää viikonloppusin on se jos Antti joutuu oleen töissä tai jossain töihin rinnastettavissa aktiviteeteissa. Tänä viikonloppuna oli toinen viikonloppu putkeen kun ukkelilla pukkasi pisneksiä, joten oltiin poikien kanssa taas kolmisin ja Konsta kysyi ainakin tuhat kertaa "Missä isi on? Tuleekohan isi ihan kohta?".

Mutta eipä meillä kolmisin hätää ole, aamusta heti Stigan nokka kohti puistoa ja pulkkamäkeä. Se on niin ratkiriemukkaan näköistä kun pojat istuvat Stigan kyydissä, Oskari edessä ja Konsta takana, Oskari pitää ratista kiinni, seisoo jalaksien päällä ja päristelee moottori ääniä kuin tosi mies konsanaan. Puistoon kun päästään niin Oskari haluaa laskea mäkeä ja Konsta sanoo "Mennään puiden runkojen varjoon etsimään kääpyjä!". Hassua, puisto oli lähes tyhjä, vaikka ilma oli mitä mainioin ulkoiluun vain noin viisi vuotias poika luisteli yksinään jäällä. Konsta oli ihan haltioissaan luistelusta ja kävimme seuraavan keskustelun:
- Minäkin haluan pelata jääkiekkoa!
- Ei poika pelaa jääkiekkoa, poika luistelee, vastasin.
- Minäkin haluan! tivaa Konsta.
- Ei sinulla ole vielä luistimia, mutta sukset on ja ne voidaan ottaa mukaan puistoon jos haluat, vastasin.
- Täytyy varmaan ostaa luistimet kaupasta! ratkaisi Konsta.

Noh, hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin laskimme mäkeä ja kävimme siellä isojen kuusien alla, mikä pienen pojan mielestä on varmasti hirmuisen jännä paikka ja lähdimme sitten ruoka aikaan kotiin. Kotona saimme idean leipoa jotain päiväunien jälkeen ja senhän me teimme. Päätimme leipoa sämpylöitä. Hienointahan tässä oli se, että parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen niin ruisjauhoista, sämpylähjauhoista kuin siirapistakin joulukuussa, mutta koska näyttivät ihan käypäsiltä uskaltauduimme vielä käyttämään niitä leipomuksiimme. Ja meilläpä olikin hauskaa, tosin Konstan mielenkiinto loppui siihen, kun sämpylöistä ei saanut tehdä littanoita. Sämpylöiden kaveriksi duunasin vielä bataatti keittoa. Onneksi Oskari nukkui piiiiitkät päikkärit, niin saimme melkein kaiken valmiiksi ennen kuin pikku herra heräsi. Tässäpä siis tämän päivän keittiöpuuhastelut kuvina:

Perus taikinan sekaan hieman auringonkukan siemeniä, kurpitsansiemeniä ja hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia, tulee muuten varmasti hyvää!

Tässä Konstan littanat sämpylät valmistuu ja sitten virallinen taikinan maisto!

Siellä ne sämpyläiset liinan alla kohoilevat ja eikun keittoa tulille!

Bon appétit!