Jouluisia tunnelmia

Eilen meillä oli sähkökatko ja aloitin kynttilän valossa lahjapakettien nykertämisen. Pohdin itsekseni kynttilänvaloa ihastellen, että onpa meille tulossa ihmeellinen Joulu, kun luntakaan ei ilmeisesti ole aatoksi tulossa. Lumi, tuo talveen kuuluva arkinen asia, jota lumitöitä tehdessä tuntuu riittävän ja riittävän ja joka myöhemmin talvella saa vähemmän kiitosta osakseen, puuttuu meiltä nyt lähes kokonaan.  Pakkohan se on myöntää, kyllä ne huurteisena roikkuvat puunoksat ja valoja heijastelevat hanget kuuluvat isona osana jouluun. Mutta unohdetaan lumi jos sitä ei tule, niin ei tule ja keskitytään siihen mitä meillä on. Lapset, perhe ja ystävät.

Askarreltiin poikien kanssa viime viikonloppuna lumiketjuja ikkunaan, ne on aikas ihanat. Pojat oli niin innoissaan askartelusta ja minä olin hämmentynyt siitä, kuinka hyvin neula ja lanka pysyikään pienten käsissä ilman ikäviä sormeen pistelyitä.

Konstan kummitädin ollessa kylässä koristelimme piparkakkutalon ja siitä tuli hieno tikapuineen ja lumilyhtyineen. Se on juuri niin lasten tekemän näköinen kuin olla ja voi, paljon kaikkea! Mukava yhdessäolo ja puuhastelu on kyllä paras joulutunnelman luoja, joten lumesta viis, nauttikaamme läheistemme seurasta.

Tunnelmallista Joulua kaikille!

Hyvää Isänpäivää

 Ihanaa isänpäivää kaikille isukeille!

Olin aivan innoissani kun pääsin vihdoin käyttämään Eurokankaasta ostamiani kankasia lahjanauhoja! Oman Isäni paketista tuli ihana ja sisällä piileskellyt kauluspaitakin oli mieluinen ja mikä tärkeintä sopivan kokoinen.

Omalle miehelle vietiin poikien kanssa yhdessä tehty aamiainen titenkin sänkyyn ja pojat antoivat isille päikyssä askatelemasnasa ihanat lahjat. Pirpanat olivat tietenkin niin innoissaan aikaansaannoksistaan, että paketteihin luonnollisesti kuuluvan avauspalvelun vuoksi isukin ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kun katsella innoissaan pomppivia ja nauravia lapsosia.

Ei ollenkaan meidän tapaista....

Me tehdään nykyään todella harvoin asioita hetken mielijohteesta, extempore -juttuja. On melko luonnollista että pienten lasten kanssa asiat tuntuvat turvallisemmilta ja helpommin hallittavilta kun ne on suunnitteltu etukäteen. Nyt kuitenkin päräytettiin... Loma äkkilähdöllä!

Kuva lainattu täältä!

Jos ei kaupunkilomia lasketa, ollaan oltu viimeksi etelän lämmössä kaveriporukalla Kreikassa vuonna 2008. Nyt on aika palata palmun alle Teneriffalle koko perheen voimin. Lapsiperheiden suosimassa hotellissa tekemistä piisaa ja all inclusive takaa, ettei ole pakko hötkyillä aikataulujen kanssa kun pienillä on päikkärit huomioitavana ja nälkä ja jano milloin sattuu. Päätettiin ettei kerrota meidän pikkumieheille mitään, ennen kuin lomaa edeltävänä viikonloppuna, lapsille parin viikonkin odotus tuntuisi varmaan ikuisuudelta, kun eivät vielä aikamääreistä ymmärrä. Vähän jänskättää pienten kanssa tuo 6,5h lento, toivotaan kuitenkin että se sujuu leppoisasti.

En pysty muistamaan, koska viimeksi olisin ollut syksystä näin väsynyt, varmasti tuo lähes neljä viikkoa kestänyt flunssa, on vienyt voimia, joten nyt kun olo on jo parempaan päin, tulee tämä loma juuri sopivaan kohtaan. Mieskin on painanut raksalla sen verran pitkää päivää, että silmäpussit kaipaavat uv-hoitoa! Inspiraation lähteenä tässä päräytyksessä on sukulaisperhe, joka lomailee samassa kohteessa kutakuinkin samaan aikaan, kiitos vaan ideasta ja altaalla nähdään! Ihanata, eipä tarvitse viikkoon kokata, siivota tai pyykätä!

Ja tämä kuva täältä!

Raksalla

Kysyin mieheltä viikko sitten, että miltä se tuntuu, kun on näin kivasti jo saatu seinää pystyyn ja kohta tulee maaurakoitsija ja peittää kaiken tässä nyt näkyvän hiekan alle? Onko sitten fiilis kuin aloittaisi kaiken alusta? Kysymykseen en varsinaisesti saanut vastaukseksi kuin naurahduksen kanssa "Enpä ole asiaa noin ajatellut".Kuva on lähes viikon vanha, joten se ei ihan varsinaisesti nykytilasta kerro, mutta kutakuinkin tältä meidän raksalla nyt näyttää:

Pitkää päivää on miehet painanut syyskuun alusta asti. Työmaalla on tehty pitkää päivää, työmaan ohella on tehty "oikeita töitä" ja harrastuksena on tehty raksalle itse, kyllä luitte aivan oikein ON TEHTY ITSE kivisaha. Näin sen nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa ennen kuin se lähti maalaukseen ja tuo sahapeto oli sen verran vaikuttavan näköinen että oli pakko kysyä mieheltä että kai hoidat sen henkivakuutuksen kuntoon ennen kuin painat tuota käynnistys nappulaa? Mies vastasi siihen, että kyllä se on kuules tuo kone mikä meidän pitää ensimmäisenä vakuuttaa! Tyypillinen miesvastaus.

Lapsien mielestä on kurjaa kun isin näkee toisinaan vain aamulla ennen päikkyyn menoa. Konsta on ikävöinyt kovastikkin isiä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Se on se suurin hinta, jonka rakennustyömaa perheellemme maksaa; menetetty yhteinen aika. Onneksi tilanne helpottuu kun saadaan raksa siihen kuosiin että perustukset on täytetty ja saadaan työmaakoppi etupihalle. Sitten voidaan lasten kanssa viettää enemmän aikaa isin lähellä kun on paikka jossa voi esim. syödä jotain muutakin kuin kylmää nakkia suoraan paketista!

Toisaalta, poikien mielestä pillimaito ja kylmät nakit on mitä suurinta herkkua, joten mikäpäs siinä. Tuskin ne lapset suuresti kärsii jos kerran viikossa ruokavalio on tavanomaista epäilyttävämpi...

Kiitos ihanasta lomasta!

Ahhh! Meillä oli ihana loma. Viiden viikon ajan minä ja lapset tehtiin kaikkea kivaa ja kolmen viikon ajan teimme kaikkea kivaa koko perheen voimin, kun isäntäkin liittyi lomajoukkoihin.

Jos tähän summaa kutakuinkin kaiken mitä tehtiin, olisi lista seuraavanlainen: Kävimme Konstan kummeilla syömässä, saunomassa ja yökylässä, olimme appivanhempien mökillä lököilemässä, Kävimme Ihanien Takaloiden kanssa Särkänniemessä kahden päivän rupeaman, kävimme perheen kesken useamman kerran iltasella jäähdyttelemässä rauhaniemen uimarannalla sekä Sinin ja Paulamäen poppoon kanssa rannalla, pääsin extempore standuppia kuuntelemaan ihanan ystäväni kanssa, kävimme Raumalla häissä ja samalle reissulla vietimme omaa hääpäivää ihanassa Yyterissä hiekkadyyneillä.... Mulla on vieläkin sitä hiekkaa varpaiden välissä!!!!! Treffasimme Sanna-kummitätiä pikaisesti Turussa ja kävimme minun vanhempien veneellä purjentimasssa saaristossa mikä on aina niiiin ihanaa että meri tuoksuu nenussa vielä monta kuukautta myöhemminkin, Muumimaailmassa käytiin tietenkin mumman ja vaarin kanssa, sitten matkasimme Kuusamon mökillemme jahtaamaan poroja ympäri pihamaata ja kävimme Venäjän rajavyöhykettä pällistelemässä ja Rukan superhyvässä kelkkamäessä. Sitten lomamme huristeli Taipaleelle Takaloiden ihanalle mökille, jossa lapsille riitti puuhaa ja seuraa kuin myös aikuisille. Sitten pöristelimme jälleen omalle möksälle, jossa pojat saivat serkuista seuraa ja tietenkin aikuisilla oli seuranaan kesän terassihitti Korona-peli, johon kimmokkeen saimme Takaloiden mökiltä. Viimeisenä lomaviikonloppuna oli maailmalla asuneiden Kokkojen erittäin mukavat kotiinpaluujuhlat.

No mitä sitten en tehnyt viiden viikon aikana?
En ressannut juuri mistään (Lukuunottamatta lasten liian myöshäiseksi lipsahtanutta nukkumaanmenoa ja yhden kerran menetin hermot mieheen ja se oli loman viimeisenä torstaina. Siis vaan yhden kerran, aika hyvin!), muuten en ressannut. En ladannut työpuhelinta, en edes ottanut sitä lomareissulle mukaan, en edes ajatellut työasioita, enkä kurkannut kertaakaan työposteja. En kertaakaan hätäillyt, että lomaa on enää kaksi viikkoa tai kaksi päivää jäljellä vaan lomailtiin joka päivä koko päivä niinkuin meidän loma ei koskaan loppuisikaan. Ja en kyllä blogistakaan ressannut, en ollenkaan.

Ohhoh, nyt kun summaa yhteen tapahtumia voi ilokseen todeta että tuli puuhattua yhtä sun toista ja nähtyä paljon tärkeitä ihmisiä ja jotain varmasti jäi sanomattakin... Paljonhan tuossa on kaikkea, mutta kiire meillä ei ollut missään vaiheessa minnekkään... Ihanaa oli kun sai nähdä ystäviä ja läheisiä ja viettää rauhassa aikaa. Isäntä kyllä yritti Kuusamossa järjestää niin paljon tekemistä että jouduin vetään käsijarrun päälle kun vauhti yltyi liian kovaksi... Voi että oli ihana loma!

Nyt on sitten akut ladattu ja toivonmukaan raksa käynnistyy nopeatempoisesti kun saadaan paikalleenmittaus ja lopulliset rakennekuvat itselelle. Sanomattakin on selvää että raksaa me suunniteltiin kesällä, mutta sitä ei työksi lasketa kun suunnitellaan yhteistä unelmaa. Kun eilinen, sunnuntai-ilta saapui, pakkasin lasten päikkytavarat ja laitoin työluurin lataukseen, eikä hyvin vietetyn loman jälkeen haitannut yhtään, että tänään alkoi työt. Siitä tiesin että loma oli todellakin lomaa! Kiitos siis kaikille teille ihanille ihmisille, joiden kanssa saimme lomailla. Teitte lomastamme rennon ja ikimuistoisen! Ilman ystäviä ja läheisiä, ei olisi loma ollut lomaa ollenkaan!

Tuulenhumina ja kukkameri

Lapset nukkuvat.
Tuulen humin kuuluu sisälle asti ja ikkunasta voi nähdä kuinka puut taipuvat nöyrinä sen voimasta ja kävyt kopistavat terassin lautoja männyistä pudotessaan.
Mökin keittiön kello raksuttelee, muuten on hiljaista.
Isäntä korjaa autotallilla pikkumönkkäriä ja kuuntelee radiota. Mitä ihmettä sä kuuntelet? kysyin kun piipahdin tallilla. Radiossa luettiin lasten satuja. Tää on ainoo kanava, joka kuuluu, vastasi hän. Mutta tää on hyvä tarina, sanoi mieheni ja hymyili.

Tulin takaisin sisälle ja istahdin nojatuoliin lueskelemaan lemppari blogejani. Töissä oli viikolla niin kiire, että hyvä kun ehdin henkeä vetää. Täällä mieli lepää.  Käytiin aamupäivällä koko perhe pitkällä mönkkäri ajelulla. Kun huristeltiin pellolla, Konsta sanoi "Hei, mehän ajetaan kukkameressä!". Niinpä, niittykukkien loisto on parhaimmillaan. Niittyleinikit, metsäkurjenpolvet, koiranpuket, kissankellot, päivänkakkarat, siankärsämöt jalukuisat muut ihanuudet  täyttävät vanhat kylvämättömät pellot ja mökki teiden pientareet ja tarjoilevat meille uskomattoman kauniit maisemat. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen ja kerätä vaasit täyteen kukkaloistoa. Meillä pojat ovat innoissaan kukkien keräämisestä ja mikä siinä on, että lasten keräämät kimput ovat kaikkein kauneimpia! Parhainta on, että ehkä edellisten päivien sateiden ansiosta, mökkitiellä tuoksuu niittykukat, siitä tietää että kesäkuu on parhaimmilaan.

Mökillä on ihanaa. Harmi, etten saa siirrettyä järkkäriltä kuvia tablettiin, joten tämä juttu jäänyt ihan kokonaan teidän lukijoiden "kukkamerimielikuvien" varaan. Ei huono vaihtoehto sekään...

33 hyvä luku!

Voi ihanuus, voisin kuunnella päättymättömällä kasetilla kun Konsta laulaa onnittelulaulua, ensin suomeksi ja perään ihanan sujuvasti englanniksi! Esityksessä on joka kerta tunteenpaloa ja tottakai tilanne on sitä ihanampi kun sattuu olemaan juuri se minun oma synttäri ja serenadi on osoitettu juuri minulle! Perään sanat, "Äiti minä rakastans sinua tooooosi paljon!". Voiko enempää pyytää? No ei voi.

Ainoastaan pölkyllä päähän hutmaisu olisi saanut minut enemmän hämilleen aamulla, kuin aamuinen tapahtuma. Isäntä ja pojat ojensivat minulle kirjekuoren. Vuosiin ei ole syntymäpäivälahjani ollut hankittuna eksaktisti syntymäpäivänäni vaan sitä on sitten menty ostamaaan kun on ehditty. Ja vielä pidempi aika on siitä, kun lahja on ollut yllätys, mutta tällä kertaa oli yllätys ja todella isolla Y:llä.

Luulin ensin saavani lahjakortin, ja kyllä teoriassa niin olikin, mutta lahjakortti sisälsi itsessään tuotteen, minun vain pitäisi valita kahdesta haluamaastani mieluisampi:

Tämä kaunotar vai.... 

 Tämä sporttisempi kilpuri? 

Lahja oli erittäin mieluinen, mutta valinta on sitäkin vaikeampi. Ehkä isäntäkin on oppiva yksilö, ehkä saan jatkossakin yllättyä... Kiitos rakkaat!

Ihanat illat

Meidän pojista esikoinen on se, joka tulee joka yö isin ja äitin kainaloon köllimään. Juniori puolestaan on se itsenäinen jääräpää; Hän nukkuu tasan siellä missä itse haluaa. Toissayönä Oskaria itketti ja mies haki pojan väliimme. Oskari suuttui! Siis ihan oikeasti, veti herneen sijasta koko hernepalon nenäänsä siksi, että häntä mentiin tuosta noin vain siirtelemään. Pikkumies venkuroi itsensä pois kainalosta ja lähti konttaamaan dramaattisesti nyyhkyttäen takaisin omaan sänkyynsä naapuri huoneeseen. Tilanteen hupaisuutta lisäsi se, että yleensä Oskari juoksee joka paikkaan ja nyt hän valitsi kontata??? Kävelin perässä ja katsoin kun pienokainen kipusi sänkyynsä ja simahti kuin kynttilä myrskyssä samalla sekunnilla kun painoi pään tyynyynsä. Tilanne oli koominen ja hellyttävä ja jäin pohtimaan että mahtoiko Oskari edes olla hereillä vai tapahtuiko koko tilanne unimaailmoissa….

Meillä ollaan melko höveleitä ostamaan lapsille kirjoja. Joskus tulee hankittua joku floppi, jota kukaan ei halua lukea toista kertaa, mutta esim. Richard Scarryt toimii aina. Pitkään on harmittanut se, että usein luetaan satuja, vaikka selvästi Oskarille pitäisi lukea vielä yksinkertaisempia juttuja. Niinpä mentiin maanantaina neuvolan jälkeen Oskarin kanssa kirjaostoksille. Ostoskoriin tiensä löysi  kaksi Pete ja Pulmu kirjaa. Nyt ne ovat ehdottomat lempparit molemmille pojille ja niitä on luettu monta kertaa illassa! Konstan mielestä etenkin ”Lätäkkö lattialla” on erityisen hauska!

Kirjoja myy "pienehköllä" hintaerolla Prisma 5,95€ ja Adlibris.com 11,90€...

Eilen illalla luin pojille iltasadun meidän vanhempien sängyssä ja saivat kultamussukat nukahtaa sinne, kun isi oli vielä töissä. Isukki kantoi uinuvat lapsoset omiin sänkyihin tultuaan kotiin. Katselimme vielä jotain hömppää telkusta kun alkoi kuulua pienten jalkojen töminää. Kohta oven raosta kurkisti pienen miehen isot silmät. Kun kurkkija varmistui siitä että isi jä äiti köllöttelee sängyssä, marssi hän määrätietoisesti meidän väliin, pienimpään tarjolla olevaan rakoon, painoi pään kainaloon ja nukahti. Muutaman kerran pienen käsi haparoi ikään kuin varmistamassa, että toiselta puolelta löytyi äidin keho ja toiselta puolelta isin. Tilanteesta hauskan teki se, että Oskari oli selvästi havahtunut siihen, että hänet oli siirretty eri paikkaan kuin mihin hän oli nukahtanut. Toissaöiseen nähden tilanne kääntyi päälaelleen kun pikkuherra jälleen valitsi itse missä aikoi nukkua ja palasi meidän sänkyyn. Äidin sydän puolestaan oli pakahtua onnesta, kun Oskari ensimmäistä kertaa elämässään tuli itse äidin ja isin väliin. Mikään ei ole ihanampaa kuin kuunnella hentoa tuhinaa ja pitää pientä ihmistä kainalossa. Siinä me miehen kanssa fiilisteltiin meidän pientä ihmettä, se oli taas yksi niitä elämän pieniä parhaita hetkiä! Ja pari tuntia myöhemmin kömpi väliimme se meidän isompi ihme. Siinä me pötköteltiin ja nähtiin unia, kaikki yhdessä, kylki kyljessä.

Maanantaina neuvolassa se taas iski. Pienokaiseni oli kasvanut alle kolme kiloisesta vauvasta 15 kiloiseksi pojan aluksi. Aika kuluu nopaesti, liian nopeasti. Arvokkainta elämässä todellakin on nyt pysähtymisen taito. Downshiftaus. Se, että rauhoittuu nauttimaan niistä pienistä ihanista asioista, jotka oikeasti ovat tärkeitä tässä hetkessä!

Five down, one to go!

Ja niinkuin minä kuvittelin, ettei tämä pöpö minua kaada, hah!
Voin kertoa että viikonloppuni koostui kakasta ja okosta. Jos vaihtaa sähkyyn neljästi yön aikana lakanat, vie välillä petauspatjan, tyynyn ja peiton pesuun, auttaa pienokaistaan oksentamaan tunnin välein, ja melkein joka kerran jälkeen vaihtaa tälle puhtaa yöpaidan ja siinä sivussa kärsii oireista itsekkin, niin eipä siinä paljoa nukkumisesta ja lepäämisestä voi samassa lauseessa puhua!!!

Norovirus

Enpä soisi samaa kellekkään, en kellekkään! Enkä yhtään ihmettele, että tauti jää varmasti monen vanhuksen viimeiseksi, sen verran rankasta setistä on kyse. Nyt voin ihan omasta kokemuksestani kertoa teille, että seuraava yhtälö on tosi:

Jos lapsesi sairastuu norovirukseen, sinä sairastut norovirukseen!

Ei auta, vaikka pesisit ja desinfioisint kästesi tuhat kertaa päivän aikana ja puunaisit vielä saniteettitilatkin joka käynnin jälkeen. Jos hellit ja hoivaat pienokaistasi, varausdu henkisesti siihen että olet kohta itsekkin pedin oma. Siis taudinhan saivat meillä kaikki, jotka asuvat tällä hetkellä samassa osoitteessa. Ensin Konsta viime tiistaina, sitten perjantaian minä ja Oskari, lauantaina olikin Antin ja äitini vuoro ja.... Ja niin raflaava kuin otsikko olikin niin juuri saamani tiedon mukaan isänikin on saanut taudin, joten tilanne on: Six down, zero to go!

Ja ne uudet kujeet!

Joulu tuli ja meni mukavissa merkeissä. A-Norak: Got it! Nappula: Got it! Sarpanevan pata: Got it! Lisäksi saimme Samsungin mini-tabletin, joka on osoittautunut ihan huippuhankinnaksi ja lisäyllärinä pukinkontista pölähti vielä ihana Bering- merkkinen keraaminen rannetiuku, kiitos rakas miekkoseni! Nuo oli halutuimmat ja eniten ilahduttaneet paketit ja lisäpisteitä kyllä totisesti miehelle tuosta kello hankinnasta, se paketti ilmiintyi täysin odottamattomana yllärinä kontin kätköistä!

Bering - Ceramic collection

Suurimpana yhteisenä yllärinä saatiin uusi imuri! Tulevassa raksa-aikaisessa asunnossamme kun ei ole keskuspölynimuria niin on ihan pakko sanoa, että kylläpä osasi joulupukki huomioida nerokkaasti tämän tulevan pikku puutteemme, joka itseltäni oli jäänyt 110%:sesti huomioimatta. Ja hei, tähän pakettiin oli kätketty nerokas lisäbonus!

Katsokaa millaisella kuvalla Miele markkinoi uutta S8-imuriaan!!! Ei tarvitse lukea edes käyttöohjetta ymmärtääkseen, että kuvalla halutaan tietenkin kertoa, että että aina äidin ja lasten ollessa päiväunilla mies voi imuroida aiheuttamatta nukkujille häiriötä. Eikös tämä ole ihan selvä juttu? Kyllä nyt kelpaa! 

Odotan innolla uuden asunnon rempan valmistumista, jotta saan Nappulat tunnelmaa luomaan ja padan porisemaan. Takki ja kello toki pääsivät jo käyttöön! Summa summarum joulu oli ihana. Lapset saivat niin paljon leluja, että on varmaan pakko ottaa käyttöön se käytäntö, jossa osa leluista pakataan aina välillä piiloon ja otetaan esille sitten tylsällä hetkellä esiin. Se voisi olla hyvä että olisi aina joku ässä hihassa, jolla saisi lapset rauhoittumaan touhuihinsa ja mikäpä sen parempi kuin kaapin perältä löytynyt "leluapaja" jonka olemassaolo oli päässyt unohtumaan...

Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa, lapset olivat super innoissaan rakteista, sädetikuista ja tinoista ja mikäpä sen ihanampaa kuin pienten riemussa myötäeläminen ja siitä nauttiminen! Odotan innolla tulevaa vuotta, enkä vähiten siksi, että 13 sattuu olemaan onnennumeroni. Tosin se luo sellaista mukavaa taianomaista tutinaa sukkiin kun keskittyy odottamaan tulevaa onnennumeron tuoman hyvänonnen aallonharjalla! Tuleva vuosi on täynnä uusia asiaoita, uusi koti, raksan käynnistyminen, oman kodin suunnitteleminen, raksan paperiasioiden pyörittäminen ynnä muut elämän käänteet jotka antavat lisämakua vuoden -13 soppaan. Toivottavasti pysytään terveinä, sillä pärjää pitkälle.

Mitä blogiin tulee... Päivitys tiheyteen ei ole odotettavissa suurta muutosta ennen kuin saamme hankittua uuden tietokoneen. Kameran SD-kortti kun ei passaa uuteen tablettiini, niin en pysty kuvia siirtämään, lisäksi se pienehkö tallennustilanpuute vaivaa edelleenkin... Mutta eiköhän näistä elvytä, poistelen vaikka vanhaa kuvamateriaalia tehdäkseni uusille tilaa, jos ei muu auta.

Näin tämän vuoden ensimmäisen postauksen myötä toivotan teille kaikille Ihanasti Viksin Vonksin blogin kurkistelijoille iloista ja tapahtumarikasta vuotta 2013! 

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä...

... Lauantaina puhkesi Oskarilla kova kuume, sitä sitten kesti seuraavaan iltaan ja maanantaina oli näppylät nousseet naamalle. Enterorokko, oli Juniori klinikan tuomio ja sitten yö menikin suussa olevien rakkuloiden takia itkiessä. Nyt pikkuveikkonen voi onneksi jo paremmin, tosin rakkuloita on alkanut ilmiintyä pienen varpaisiin, voihan sukeus!

Ojasta allikkoon, puoli neljältä tuli päikystä puhelu että isoveli on tullut kipeäksi. Herralla oli ollut niin kova päänsärky että oli nukahtanut päikkytädin syliin hetki puhelun jälkeen, siellä se veti hirsiä kun isäntä kävi hakemassa Konstan kotiin toippumaan. Päästyään kotiin raasu oksensi lattialle lähes koko mahan sisällön ja hetken päästä uudestaan. Hetken aikaa googleteltuani olen lähess 100% varma että rokko on tämänkin herran diagnoosi, alkamisoireina kova päänsärky ja oksentelu ovat yleisiä.... Konsta nukahti sohvalle 17.30 Salama sporttipullo ja ykäastia kainalossaaan Autot elokuvan ääreen... Ei taida kieällä oikein virtaa piisata. Voih, ei ole mukavaa kun pikkuset sairastaa.

Että semmoista. Pakata pitäisi ja samalla hoivata kahta poloista. Nyt koetellaan taas tätä äityliiniä, on se nääs vaikeeta tehdä viittä tai kymmentä asiaa kerralla. Ja on varmaan sanomattakin selvä, että bloggailu on nyt tovin tuuliajolla, sen verran on meikäläisen minuutit buukattu toisaalle!

Tonttuja ja Poppalooraa

Ihana viikonloppu! Oltiin pitkästä aikaa mökillä ja pikku bonuksena, ei suinkaan oltu pelkän oman perheen voimin vaan kanssamme lököilemässä oli perhe Takala! Pitkästä aikaa viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä, vaikka kotona onkin ihanaa, ei ole mökkimaiseman voittanutta! Mökillä voi katsella järvimaisemaa ikkunasta, kotona ajatus pyörii muuttoon liittyvien pakkauslogististen kysymysten ympärillä ja katse vaeltelee tavaroissa, jotka ahkera ihminen olisi jo pakannut, ARGH!!!

Te ette voi käsittää mitä Tuula oli bongannut pojille tuliaiseksi! Siis Mikko Alatalon Känkkäränkän parhaat CD:n!!! Se on aivan huikea! Siitä löytyy Popploora puhuva auto ja Takapenkin räpätys! Niistä tulee ihan lapsuus mieleen ja isin ja äidin Ford Anglia, jossa kuunneltiin Mikko Alatalon lasten lauluja C-kasetilta, helmee! Nyt muistui mieleen, että silloin ei moottoritiestä ollut tietoakaan ja jos joku olisi kertonut kunnan suunnittelevan Rantatielle tunnelia, olisi varmaan saanut hullun leiman ottikkoonsa. Sillon piti Nokialle mummolaan päästäkseen kiertää aina Rantatien kautta!!! Mutta nyt, Poppaloorasta on tullut Konstan lemppari!

Lumi tuli kuin tilauksesta ja lapsille toki kerrottiin, että Tontut alkavat hiipia lumen tultua! Siinä missä muut ehkä juhlivat vielä Halloweeniä, oltiin meillä pikkujoulu tunnelmissa, Tonttu oli nimittäin käynyt jättämässä lapsille paketteja leikkimökin eteen sillä välin kun olimme lasten kanssa puron yli menevällä sillalla leikkimässä karhunkeppejä. Jes, nyt saa vanhemmat kaksi kuukautta kiristää sillä, että tontut kurkkii ikkunoista onko lapset kiltisti.... Se oli vitsi, vaikkakin "ei sellaista valhetta josta ei puolet totta", kuuluu sanonta. Kerrottiin nimittäin lapsille, että tontut raportoivat joulupukille, ketkä lapset ovat kiltisti ja ketkä eivät. Kyllä se ainakin meidän Konstalle meni hyvin ymmärrykseen, sillä Konsta kertoi minulle tänään päiväkodin jälkeen seuraavaa:

- Arvaa äiti mitä sanoin tänään Mirolle, kun se puhu taas tuhmia?
- No mitä?
- Sanoin että tontut kurkkii ihan koko ajan, eikä saa yhtään lahjoja jos puhuu tuhmia!
- No mitä Miro siihen sanoi?
- Ei mitään! Mutta mää sanoin Mirolle, että mää oon niin kiltti että saan tukkirekan ja mersun ja säiliöauton ja  paljon kaikenlaisia autoja!!!

Niinpä, Tonttu jutut upposivat lapsille luuytimeen asti ja nyt julistustyötä tehdään poikani toimesta päiväkodissakin. Ihan hyvä vaan, sillä siellä on muutama vanhempi poika, joiden suusta valitettavasti tulee sellaisia sanoja, joita en oman lapseni sanavarastoon haluaisi mutta ehkä tontuilla uhkailu auttaa, koska ovat vielä kuitenkin sen ikäisiä että usko Tonttuihin ja Joulupukkiin on tallella.

 Vaikka viikonloppuna tuli pikemminkin valvottua lisää kuin kuitattua olemassa olleita univelkoja, summa summaarum, meillä oli ihana viikonloppu! Kiitos Takalat!

Hankinnat ja hampaankoloon jääneet

Mitäs sitä sitten kaikenkaikkiaan tulikaan ostettua?

- 1 x villapaita äipälle
- 1 x housut äipälle
- 1 x Canon 50mm objektiivi äipälle
- 1 x shamppoo äipälle ja iskälle (Paul Mitchell Tea Tree, ihan huippu tuote!)
- 1 x l'occitane käsivoide 
- 1 x kaulahuivi isukille
- 5 x huppari isukille raksakäyttöön
- 9 x T-paita isukille raksakäyttöön
- 2 x tennissukkapaketti isukille
- 3 x kengät pojille
- 1 x kurahanskat Konstalle
- 1 x talvirukkaset Konstalle
- 1 x farkkuleggarit äipälle
- 1 x Mauri Kunnaksen  Hurjan hauska autokirja

Olipa siinä taas kotiin kantaminen, mutta toisaalta eipä tuossa mitään turhaakaan ollut. Pelkkiä käyttötavaroita perheelle! Yksin ostamani kolmet lasten kengät olivat Hulluilta päiviltä ostettuina noin 66 euroa edullisemmat jos vertaan esim. Kookengän hyllyhintaan. Ei paha.

Vannoutuneena hullujen päivien fanina on toki pakko myös nutista jostakin. Arvatkaa mikä muuten on hullujen päivien ärsyttävin oheisilmiö? No ne pirun keltaset muovikassit!!!! Ne ei ole yhteensopivia yhdenkään tuntemani roska-astian kanssa ja kun niitä nyt taas nurkissa pyöriikasapäin niin mitä niillä pitäisi muka tehdä? Egologienkeli vasemmalla olkapäällä toruu minua "Miksi et pyytänyt paperikassia? No älä sure, voit vielä pelastaa maailman ja laittaa pussit muovin kierrätykseen!" samalla kun se oikealla olkapäällä hengaileva punainen tyyppi sanoo "Iske ne sekajätteeseeen, äläkä ajattele asiaa sen enempää!". Juup... No ehkä vaan viikkaan ne sinne samaan pömpeliin, missä kaikki muutkin epäsopivat muovikassit odottavat hyvää jatkokäyttötarkoitusta.

No aina pitää jotain jäädä myös hampaankoloon, joten mitä olisin ostanut jos olisin tosi rikas? Olen jo pitkään haaveillut ruokapöytämme ääreen jotain super hienoja tuoleja. On olemassa kaksi vaihtoehtoa, jotka voin sieluni silmin nähdä tulevan kotimme ruokailutilassa miehen tekemän pöydän kaverina. Toinen vaihtoehto on Vitran DSW mustana tai valkoisena ja toinen vaihtoehto lorvi siellä Hullujen päivien katalogin välilehdillä... Noh jos olisin rikas, olisin kotiuttanut ruokapöytämme ääreen kymmenen Domus-tuolia:

Kuva: Hullut päivät lehtinen

Toisaalta, jos olisin toooosi rikas niin tuskimpa olisin noita tuoleja Hullujen päivien kaaoksesta kalastellut. Noh, ainahan pitää olla unelmia....

Paluu Angry birds kekkereihin..

Esikoisen synttärit oli ja meni. Angry birds oli kyllä ihan ehdottomasti myös vieraiden mielestä kova juttu, sillä yli puolet syntymäpäiväkorteista oli teeman mukaisia. Lisäksi paketeista tupsahteli Angry birds frisbee, Angry birds lippis, Angry birds ulkopeli, Angry birds karkkeja, Angry birds heijastin, Angry birdspehmo ja mitäköhän kaikkea....  Mutta kun aiemmin puhuin askarteluista, ajatettelin, että palaampa asiaan nyt kun muistan!

Tässä isukin hyppysissä Angry birds lahjakassi muuntautuu aihioiksi, jotka lopulta koristivat coctailtikkujen päitä, harmi vaan että kyseiset tikut katosivat salamannopeasti lasten suihin ja vasta myöhemmin huomasin, että en ottanut lainkaan kuvia valmiista tikuista.... Minun hyppysissäni syntyi puolestaan pahvimukeja, joihin hahmot siis leikattiin lahjapaperista.

Ja rakas siskokultani loihti ällistyttävän upean Angry birds syntymäpäiväkakun pienelle päivänsankarille, joka oli silmin nähden onnellinen kakustaan! En ikipäivänä olisi kyennyt itse näpertelemään noin upeilla yksityiskohdille varustettuja figuureja...

Näissä tunnelmissa herra Hangon keksi puhalteli suvereenisti kynttilät sammuksiin ja mikä parasta, kakku ei vainnäyttänyt hyvältä..... Se myös maistui hyvältä! Jajos ette usko, niin voitte vaikka kysyä Oskarilta...

Namskis!

C'est la vie!

Jos olisin tiennyt, mitä tuleman piti, olisin jo kuukausi sitten kertonut teille rakkaat lukijat, että pidän tässä nyt vähän taukoa bloggailusta. Kovasti minua on muutenkin harmittanut se, että blogi on jäänyt altavastaajaksi elämän myllertäessä, mutta toisaalta uskon, että postauksissakin näkyy se, onko asia kerrottu ja kuvattu aidosta halusta vai väkisin vääntämällä... Ajattelin kertoa teille lyhykäisyydessään viimeisten viikkojen tapahtumat.

1.) Sain muistutuksen elämän hauraudesta, kun syyskuun alussa melkein menetin yhden rakkaimmistani, äitini.
2.) Saman viikon loppupuolella myimme asuntomme ja minusta tuli virallisesti, tosin tilapäisesti, koditon.

Jos olisin julmuri, jättäisin postauksen tähän mutta haluan kuitenkin kertoa mitä on tapahtunut. Syyskuun ensimmäisenä maanantaina sain puhelun, sen mitä kukaan ei haluaisi koskaan saada. Olin juuri hakenut pojat päiväkodista ja istunut kuljettajan paikalle kun katsoin puhelintani. Isä oli soittanut minulle viisi kertaa, soitin takaisin ja kysyin, "isä mikä hätänä?". Totisesti hätä oli kyseessä, äitini oli joutunut auto-onnettomuuteen. Kun  joutuu onnettomuuteen, jossa ajetaan nokkakolari noin 90 km/h nopeudesta voi vain ihmetellä, että onneksi kukaan ei kuollut. Kun äitini olis saatu ulos lyttääntyneestä autosta airbagien räjähdyksen aiheuttaman savun keskeltä, oli ambulanssin kuljettaja todennut äidilleni "Onneksi teillä rouva oli näin hyvä ja uusi auto, muuten olisitte kuollut.".

Näin muutaman viikkoa myöhemmin voi vain kiittää siitä, että suojelusenkeli istui rakkaan äitini olkapäällä, sillä fyysiset vahingot jäivät onneksi kaikilla seitsemällä kolarissa osallisena olleella pieniksi. Henkisen puolen parantumiseen tarvitaan tottakai aikaa, läheisten tukea sekä asian prosessointia suuntaan jos toiseenkin. Joku sanoo, että kohtalo puuttui peliin, toisen mielestä sattuma ja kolmas sanoo sitä Jumalaksi. Ottamatta kantaa siihen miksi näin kävi, ajattelen, että sillä on oltava joku syvempi tarkoitus, että meitä muistutetaan joskus hyvin julmallakin tavalla elämän hauraudesta, siitä että ihminen on täällä vain käymässä, joku muu päättää kuinka kauan saamme aikaa täällä viettää. Kiitollisuuteni siitä, että äitini sai jatkoaikaa täällä, on rajaton

Asuntomme ensiesittely oli sovittu saman viikon tiistaiksi, hyväksyimme asunnostamme tehdyn tarjouksen lauantaina. Kaikki kävi niin nopeasti, että en edes oikeastaan ehtinyt ajatella koko asiaa. Nyt kun hengähdän asian äärellä, ymmärrän, että meistähän tulee pienksi toviksi kodittomia. Onneksi tuon ajan saamme asua vanhempieni luona, joten ei meillä virallisesti mitään hätää ole. Nyt vaan sitten suunnittelemaan viimeistään keväällä käynnistyvää talonrakennushankettamme. Odotan sitä suurella innolla!

Johtuuneeko siitä, että viikko oli täynnä jokseenkin voimakkaasti tunnepuoleen vaikuttavia asioita, sairastuin pahaan flunssaan. En ole varsinaisesti ollut kipeänä ainakaan 15-vuoteen, mutta nyt olin. Jopa kuumemittari ylitti 37-astetta minulla, jolla ei koskaan ole kuumetta, ei edes lämpöä. Veto oli totisesti poissa aeuraavan viikon alun ja loppuviikosta lähdinkin sitten työmatkalle... Siinäpä riittikin tapahtumaa sen verran, että blogi tosiaan jäi vähemmälle huomiolle, tosin en ole kaivanut aikoihin kameraakaan esille oikein sillä tarkoituksella että kuvaisin materiaalia julkaistavaksi. En kuitenkaan ole hyljännyt blogiani, joten käykäähän silloin tällöin piipahtamassa, josko intoa ja aikaa taas jossakin välissä löytyisi...

Bagel rakkautta

Joskus kun olin vielä Stockalla töissä, sai Delistä Bageleita. Nuo bagelit olivat mielestäni taivaallisen hyviä ja olin murtunut kun niiden myyminen lopetettiin. Sitä en tiedä myydäänkö niitä siellä tänä päivänä, ehkä pitäisi joskus kysyä. Meni varmaan vuosia, etten syönyt bageleita, koska en tiennyt missä niitä myydään tai myydäänkö ylipäätään, kunnes ne rantautuivat Arnoldsiin. Tai ehkä niitä oli myyty siellä koko ajan, minä vaan en tiennyt siitä. Samapa tuo sieltä niitä saa tänäkin päivänä ja tosiaakin ovat parasta pikalounasta mitä työpaikkani lähettyviltä saa ja varmaankin myös kevyintä, koska jos naapurin kebabbilasta ottaa kanaa salaatilla, on kanat tiristetty kuiviksi känttyröiksi rasvakeittimessä.

Olin pitkään uskollinen kana-caesar bagelille, mutta nyt olen saanut uuden suosikin. Reindeer! Ennen Madonnan keikkaa olimme siskoseni kanssa niin kaukaa viisaita, että haimme bagelit hotellin jääkaappiin iltapalaksi. Otaksuimme, että kun nuo 43000 ihmistä purkautuu stadionilta, saattaa nakkikioskeihin olla melkoinen jono, joten emme jaksaisi seistä snägärin jonossa pikkutuneilla. Olin siskoni suosituksesta uskaltautunut ostamaan reindeer bagelin, tuorejuustoa, kylmäsavuporoa, salaattia ja suolakurkkua ja sehän maistui aivan hurjan hyvältä pitkän keikkaillan päätteksi! Näin ollen reindeer bagel muodostaa suoran tunneyhteyden Madonnan keikkaillan fiiliksiin ja ehkäpä siksi maistuu aivan super hyvälle!

Noin 48 viikoa jäljellä....

... sit alkaa jo uus kesäloma! Totesi isäntä tänä aamuna, ennen kuin lähdettiin poikia viemään päiväkotiin. Jäin hetkeksi toljottamaan Anttia suu auki. Se vaan hämmentää pientä ihmistä aamutuimaan kun tuo "yleensä maailman perusnegatiivisin mies", eli rakas aviomieheni sanoo jotakin positiiviseen sävyyn. Kun hämmennyksestäni tokenin, totesin että näinhän se on.

Tänään meidän perheellä alkoi virallisesti loman jälkeinen arki, kun pikkumiehet palasi päiväkotiin ja isomies töihin. Eilisilta meni pyöriessä kotona purkamatomien lomalaukkujen keskellä pohtien, että mitäs sinne päiväkotiin pitikään ottaa mukaan? 

Kuvat Skip Hop

Poikien päikky reput ovat iki-ihanat SkipHopin eläin reput, Konsta halusi ketun ja Oskari sai oman pöllö repunsa jo aiemmin rakkaalta tättältä lahjaksi. Reput ovat juuri passelin kokoiset, niissä kulkee mukana tarvittavat vaihtovaatteet ja unikaverit kodin ja päiväkodin välillä. Pojat olivat innoissaan päästessään kavereita moikkaamaan päiväkotiin ja käytännössä katosivat kuin tuhka tuuleen heti päällysvaatteiden riisumisen jälkeen. Ohi on ajat, kun vuorotellen aina toinen pikkuisista jäi itkusilmässä eroahdistusta potemaan äidin tai isin syliin. 

Eilen illalla hassuteltiin takapihalla, kun pojat halusivat väen vängällä juoksennella nakuna puutarhaletkun suihkun alla. Voi sitä ilon ja riemun määrää joka irtosi jääkylmän veden ali juoksentelusta! Muistot omasta lapsuudesta palasivat mieleen, kun kotitalon takapihalla suihkutellut sadettaja jakoi aikanaan saman ilon. Oli se hauskaa juosta kiljuen ja kikattaen pakoon pyörivää vesisuihkua. Pattitilanne tuli kun piti ikuistaa tilanne kameralle ja muistikortti oli täynnä, se puolestaan kertoo siitä, että kesälomareissulta on tosiaan kuvamateriaalia, tosin purkamatonta sellaista. Onneksi sain pikaisesti parit hutikuvat poistettua ja tallennettua poikien vesileikit kameralle... Sinä riittääkin työsarkaa kun käy läpi ne muistikortin 1500 kesäkuvaa ja raakkaa pois joukosta epätarkat ja muuten huonot yksilöt. Sitä odotellessa ei päivitykset varmaankaan sisällä sen suurempaa visuaalista nautintoa...

Ensiks kuului naps ja sitten auts!

Rinta rottingilla lähdettiin Antin kanssa keskiviikkona kevään viimeiseen sulkkisvuoroon ja sanoin vielä matkalla kun hörpittiin kahvia take away mukeista, että "Tänään mä voitan sut ainakin kerran!". Pelattiin viimeistä peliä ja kello oli about kymmentä vaille kasi. En ollut voittanut vielä yhtään peliä, mutta tilanne oli 8-8 eli tässä pelissä olis hyvät mahdollisuudet rökittää mies. Voi kuinka makeaa se olisikaan ollut jos olisin päihittänyt ukkoseni kevään viimeisessä matsissa, mutta asiat eivät sitten menneetkään ihan niin.

Ihan ensiksi tuntui kummallinen muljahdus kun jalkaterä vääntyi-kääntyi ja muljahti väärinpäin, sitten kuului napsahdus ja sitten iso AUTS! Aluksi olin sitä mieltä, että mennään vaan kotiin, otetaan pakkasesta vähän herne-maissi-paprikaa ja hoidetaan koipi kuntoon kylmä-koho-kompressiolla, mutta päästyäni Acutaan ja röntgeniin, olin ihan iloinen siitä, että mies ei ehdotukseeni kotio menemisestä suostunut.

Aikas nopeasti alkoi patti nousta nilkkaan ja aika jännä paineen tunne vieriä jalkaan. Ihme kyllä, kipua ei varsinaisesti tuntunut, vain sellaista inhottavaa epämukavuutta, jota on aika vaikea kuvailla. Minulla on kuulemma korkea kipukynnys sanoi röntgenhoitaja kun totesi, että kyllä se nyt on murtunut.

Sain viettää Acutan odotustilassa laatuaikaa yksinäni kahdeksasta puoleenyöhön. Tosin, kokoajan tapahtui jotain, ensin sain kylmäpusseja ja rullatuolin, sitten tuotiin kipulääkettä varmuudenvuoksi, sitten tuotiin peittoa. Olin vähintäänkin porukasta erottuvs, jos en jopa hauska näky istuskellessani mesh-shortseissani ja hihattomassa urheilutopissani rullatuolissa ensiavun odotusaulassa... Sitten minut vietiin röntgeniin, sitten taas odotussaliin, sitten lääkäriä moikkaamaan. Lääkäri totesi, että ei muuta kun kipsattavaksi ja kuusi viikkoa "kipsihoitoa"! Jes, hyvä puoli tässä todellakin on se, että on alkukesä, voi kuinka paljon asiat olisivat monimutkaisempia, jos nyt olisi talvi... Noh, sitten matkani jatkui takaisin odotustilaan, siitä kipsattavaksi, taas takaisin odotustilaan, josta kontrollirötgeniin, jossa varmistettiin jalan olevan kipsinsisällä oikeassa asennossa sitten lääkäri tuli kertomaan, että jos minulla on kaikki muuten hyvin, niin voin lähteä kotiin. Huoh!

Sairaslomaa näin alkuunsa 10.6. asti, miten sitten pääsen työpaikalle, koska murtunut nilkka on nimenomaan kaasu- ja jarrujalka, sitä en tiedä, sillä jalka on kipsissä heinäkuun alkuun asti vähintään. Nyt kaiketi suurin murhe on se, miten kotona selviän kahden pienen kanssa, onneksi on mies, ihana sellainen ja onhan lapset päiväkodissa päivät! Lasten nostaminen syliin on todella vaikeaa ja esim vaipan vaihtaminen pienemmälle melko mutkikasta myös... Positiivinen ajattelu auttaa aina, nytpähän on sitten aikaa laittaa valokuva-asiat kotona kuntoon! Ajattelin tehdä pari valokuva kirjaa ja täyttää lasten vauvakirjoihin puuttuvat asiat, nuo kun on töitä, joita ei arjen kiireiden eskellä muista eikä ehdi tehdä... Tämä on myöskin laatuaikaa, hieman erilaista, kuin mitä laatuaikana yleensä käsitän, mutta sellaista aikaa, jota voin käyttää sellaisten asioiden hoitoon, joita en lasten aikana muuten tekisi ja hoitaisi. Ja hei, nyt saan nukuttua niin paljon päiväunia, että kohta on historiaa edellisen kolmen vuoden aikana kertyneet univelat!

Kesän projektina oli alunperin hyvän lenkkeilykunnon saavuttaminen, sen voin nyt unohtaa. Lenkkeilykausi käynnistyi (jos ei muutamia iltalenkkejä huomioida) hienosti Likkojen lenkillä viimeviikonloppuna, ja päättyi siis lyhyeen kuin kanan lento sulkkiskentälle. Nyt uusi tavoite on varmaankin "käsilihakset kesäksi kuntoon", ainakin näin yhden kokonaisen kainalosauva päivän perusteella voin kertoa että kädet ja rintalihakset on kovilla. Hankalaa kotona on se, kun poikia kiinnostaa äidin kepit niin kovasti, että pienokaiset roudaavat keppini heti leikkeihinsä, jos silmä hetkeksi välttää.

Ihana, ihana toukokuu!

Aika menee nyt oikein rytinällä eteenpäin. Meillä on pitänyt hirmuista kiirettä (kuten aina toukokuussa), on ollut kahden ystävän 30-vuotis juhlat, äitienpäivä, mummun syntymäpäivä, äitini syntymäpäivä, appiukon yllätys synttärit, likkojen lenkki, isomman pikkumiehemme nimpparit, rakennusprojektin tarjouspyyntöjen lähettelyä, pihakivetyksien uudistuksen suunnittelua ja kaikenlaista hässäkkää niin paljon, että blogi on jäänyt hävettävän pienelle huomiolle. . Kaikenlaisista tapahtumista olisi kivoja kuviakin kertynyt kameralle. Yritänkin ehtiä tekemään sellaisen "toukokuu kuvina" postauksen, kun tekstin tuottamiselle ei tunnut riittävän aikaa. Vielä olisi tiedossa paljon kivaa ohjelmaa ennen kesäkuun alkua, ensiviikonloppuna pääsen ystäväni kanssa Popedan keikille ja sitä odotan todella suurella innolla, pappani 85-vuotis juhlat ja paljon muuta..

Ilma tuoksuu nyt kesältä ja iltaisin lasten nukkumaan mentyä on pakko mennä isännän kanssa takapihalle istumaan ja fiilistelemään tulevaa kesää. Ollaan ajateltu, että pidettäisiin pitkä kuukauden kesäloma koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Paljon on pohdittu alkavaa rakennusprojektia, joka tapauksessa työmaan aloitus siirtyy loppukesään työkiireiden takia, joten jospa pidettäisiinkin kunnon loma, vietettäisiin paljon aikaa lasten kanssa ja siirrettäisiin koko projektin aloituksen varhaiseen ensi kevääseen? Tuntuu siltä, että elämä on tässä, juuri nyt. Lapset on pieniä eikä ole kiire mihinkään, se on korvaamattoman arvokasta, ihmiseltä pitää löytyä aikaa nauttia pienokaisistaan, lapset ovat pieniä vain lyhyen silmän räpäyksen. Rakennusprojektin alettua perheen yhteinen aika on todellakin kortilla... Siinäpä kysymys. Illat on niin valoisia ja tunnelmallisia, on ihanaa istua hämärtyvän alkukesän lämpiminä iltoina suunnitelemassa meidän neljän tulevaa ihan kahdestaan...

Kuva täältä

Tänään on minun synttärit. Viime vuonna pihamme nurkassa oleva Tuomi puhkesi kukkaan juuri syntymäpäivänäni, saa nähdä miten käy tänävuonna. Sain eilen anopiltani kauniin kukkakimpun syntymäpäivä muistiaisena, siinä kauniina sykerönä olevat hennon vaaleanpunaiset pionit sai minut toivomaan, että omat kaksi vuotta sitten kasvattamani pionit kukkisivat vihdoin tänä kesänä, sitä odotellessa voin ihastella tuota kaunista Pioni kimppua. Sain mieheltäni lahjaksi itse valitsemani Marimekon Kiss takin, pidän siitä kovasti! Parasta syntymäpäivän aamussa oli, kun sain aamiaisen sänkyyn ja kun esikoinen kajautti ilmoille paljon onnea vaan äiti -laulun. Olin ihan myyty!

Ihanaa yhdessäoloa

Meillä oli tässä taannoin oikein mukava puuhatuokio perheen kesken. Laitettiin nimittäin tomaatin ja basilikan siemeniä itämään ja sokeriherneitä versoamaan (edellinen herneenversolasti kun on aikapäiviä sitten kadonnut kitoihimme). Konsta oli kylvö hommista aivan innoissaan ja varmaankin yhtälailla myös ihmeissään siitä, että mitäs tässä nyt oikein touhutaan.

Siis tavoitteethan meillä on todella kunnianhimoiset; Kunhan nyt jotain vihreää mullasta nousisi! Herneenversoihin voi luottaa, niitä kun ei vaan voi mokata, mutta tomaattien ja basilikan suhteen minulla on omat epäilyni. Olen aiempina vuosina saanut tomaatin taimet noin 15 cm korkeina versoina ystävältä, valmiiksi koulittuna ja tuhonnut ne hyvästä esikasvatuksesta huolimatta, joten mikä puoltaa sitä, että saan siemenestä jotakin aikaiseksi? Mene ja tiedä. Kuvassa koreileva ruukkuun istutettu kaupan basilika kuoli muutama päivä kuvan oton jälkeen, joten ymmärtänette skeptisyyteni basilikan hengissä pysymisen suhteen. Olisi upeaa kun purkeista nousisi pieniä vihreitä sykeröitä, sillä olisi hienoa näyttää Konstalle että siemenistä lähti jotain itämään!

Kaikkein ihaninta yhdessä tekemisessä on se, että lapsen silmistä näkee kuinka onnellisia ne hetket ovat, kun koko perhe on koolla ja tehdään yhdessä asioita. Lapset eivät vaadi paljoa, ihan sama, vaikka etsittäisiin kilpaa villakoiria nurkista, tärkeintä on yhdessä olo ja se, että on oikeasti lapsilleen läsnä. Kaiken kiireen keskellä tuntuu siltä, että ihan liian vähän jää aikaa sille tärkeimmälle.... Omien rakkaiden kanssa olemiselle. Siihen pitäisi panostaa, siitä pitäisi saada nauttia enemmän ja jos aikaa ei ole, sitä pitäisi järjestää enemmän!

Isukki ei kylvö hommiin osallistunut, mutta askarteluun sitäkin suuremmalla innolla. Konsta askarteli yhdessä isukin kanssa pienet kyltit tuotoksiimme, jotta sitten tiedämme mitä missäkin kasvaa ja mikä tärkeintä, kenelle se kasvaa. Nimittäin, itsevarmana siitä, että mullasta tulla tupsahtaa jotain, Konsta nimesi tomaattipurkit niiden ihmisten nimillä, joille siemenet kylvettiin. Yhden purkin sai serkkutyttö, toisen serkkupoika ja loput tulivat ihan meidän perheeseen. Tarkoitus olisi sitten viedä rakkaille serkuille pienet tomaatin taimet, mikäli suunnitelma onnistuu!

Ei sitten muuta kun satoa odotellessa. Täytyy varmaankin tuoda sitten tänne kuvia tuotoksista, mikäli siemenet itää! Olipas mukavaa puuhastella perheen kesken jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oskarin osallistuminen tosin oli melko pientä, mutta hyvin pikkumies porskutti hengessä mukana!