maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kevät fiilistä ja hyvää Vappua!

Vapussa parasta on hilpeä mieli ja värit. On serpenttiiniä, ilmapalloja, vappupillejä ja värikkäästi pukeutuvia iloisia ihmisiä! Meille tulee Vappuna ihania ystäviä kylään, heitä varten on myös takapihaa hieman siivottu talven ja heidän ilokseen kukkapenkkikin on herännyt kevääseen!






Äitini on tenhyt meille simaa, jota odotan innolla ja Hempankaaren markkinoilta on tilattu meille myös munkkeja. Sima ja munkit on vapun ykkösjuttu, tippaleipiä oli viimevuonna, mutta suosia jäi sen verran pieneksi, että tänävuonna meillä on sokerimunkkeja!

Aurinkoista, iloista ja värikästä Vappua kaikille!


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ihanaa yhdessäoloa

Meillä oli tässä taannoin oikein mukava puuhatuokio perheen kesken. Laitettiin nimittäin tomaatin ja basilikan siemeniä itämään ja sokeriherneitä versoamaan (edellinen herneenversolasti kun on aikapäiviä sitten kadonnut kitoihimme). Konsta oli kylvö hommista aivan innoissaan ja varmaankin yhtälailla myös ihmeissään siitä, että mitäs tässä nyt oikein touhutaan.



Siis tavoitteethan meillä on todella kunnianhimoiset; Kunhan nyt jotain vihreää mullasta nousisi! Herneenversoihin voi luottaa, niitä kun ei vaan voi mokata, mutta tomaattien ja basilikan suhteen minulla on omat epäilyni. Olen aiempina vuosina saanut tomaatin taimet noin 15 cm korkeina versoina ystävältä, valmiiksi koulittuna ja tuhonnut ne hyvästä esikasvatuksesta huolimatta, joten mikä puoltaa sitä, että saan siemenestä jotakin aikaiseksi? Mene ja tiedä. Kuvassa koreileva ruukkuun istutettu kaupan basilika kuoli muutama päivä kuvan oton jälkeen, joten ymmärtänette skeptisyyteni basilikan hengissä pysymisen suhteen. Olisi upeaa kun purkeista nousisi pieniä vihreitä sykeröitä, sillä olisi hienoa näyttää Konstalle että siemenistä lähti jotain itämään!

Kaikkein ihaninta yhdessä tekemisessä on se, että lapsen silmistä näkee kuinka onnellisia ne hetket ovat, kun koko perhe on koolla ja tehdään yhdessä asioita. Lapset eivät vaadi paljoa, ihan sama, vaikka etsittäisiin kilpaa villakoiria nurkista, tärkeintä on yhdessä olo ja se, että on oikeasti lapsilleen läsnä. Kaiken kiireen keskellä tuntuu siltä, että ihan liian vähän jää aikaa sille tärkeimmälle.... Omien rakkaiden kanssa olemiselle. Siihen pitäisi panostaa, siitä pitäisi saada nauttia enemmän ja jos aikaa ei ole, sitä pitäisi järjestää enemmän!

Isukki ei kylvö hommiin osallistunut, mutta askarteluun sitäkin suuremmalla innolla. Konsta askarteli yhdessä isukin kanssa pienet kyltit tuotoksiimme, jotta sitten tiedämme mitä missäkin kasvaa ja mikä tärkeintä, kenelle se kasvaa. Nimittäin, itsevarmana siitä, että mullasta tulla tupsahtaa jotain, Konsta nimesi tomaattipurkit niiden ihmisten nimillä, joille siemenet kylvettiin. Yhden purkin sai serkkutyttö, toisen serkkupoika ja loput tulivat ihan meidän perheeseen. Tarkoitus olisi sitten viedä rakkaille serkuille pienet tomaatin taimet, mikäli suunnitelma onnistuu!






Ei sitten muuta kun satoa odotellessa. Täytyy varmaankin tuoda sitten tänne kuvia tuotoksista, mikäli siemenet itää! Olipas mukavaa puuhastella perheen kesken jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oskarin osallistuminen tosin oli melko pientä, mutta hyvin pikkumies porskutti hengessä mukana!





maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hiljaiseloa...

Viimeviikko oli melkoista korkealiitoa, täytyy oikein pysähtyä miettimään, että mitä oikein tein minäkin päivänä ja missä olin? Menoa, meininkiä ja yhtälailla iloista kuin ankeaakin hässäkkää riitti koko viikoksi. Niin kiirettä piti, että unohdin koko blogin olemassaolon! Mutta niinhän sitä käy kun joutuu ajanpuutteen vuoksi priorisoimaan, perheen asiat menee aina ykkössijalle.

Viikolla käytiin pelaamassa sulkapalloa, käytiin hankkimassa ristiäislahja, käytiin muuttovalmiin Lammi-talon esittelyssä, käytiin Lammilla talomme kivikasa tarjousta kuuntelemassa, kävimme ruokakaupassa, yritimme hieman siivota viikonloppua varten, sillä Konstan Sanna kummitäti oli tulossa Turusta meille yökylään, veimme kurkunpääntulehduksesta kärsivän Oskarin lääkäriin, jne, jne... Vihdoin tuli viikonloppu, vaihdoimme autoon kesärenkaat, juhlimme ristiäisiä, käytiin Sanna kummitädin kanssa shoppailemassa, käytiin mummulla ja papalla syömässä, käytettiin kipeäksi tullut Konsta lääkärissä ja vietiin mummalle ja vaarille kesärenkaat.... Tämän lisäksi tehtiin varmaan jotain muutakin, jota pääni ei enää pysty muistamaan, käytiin ainakin kaikkina arkipäivinä töissä, joten kyllä ihan vähän mietitytti, että oliskohan tulevalla viikolla syytä hieman rauhoittaa menoa? Kaiken tämän kiireen keskellä unohdin onnitella ystävääni hänen syntymäpäivänään vaikka päivä oli kalenteriini merkitty. Anteeksi Emma ja ihanaa myöhästynyttä syntymäpäivää sinulle!

Se viikon akea puoli oli todellakin se, että molemmat pojat sairastuivat. Se vaan on niin ikävää kuunneltavaa kun kuumeinen lapsi köhii ja röhii tukkoisena vuoteessaan ja möyrii ja pyörii levottomana, kun ei tukkoisuudeltaan saa kunnolla unta. Ei siinä suolatipat ja sängynpäädyn kohottaminen juurikaan auta..

Se viikon iloinen asia oli viikonlopun ristiäiset. Pienokainen sai kasteessa nimekseen Joona ja me saimme mieheni kanssa kunnian toimia Joonan kummivanhempina. Koska kummilusikan hankinnasta oli jo sovittu toisten kummian kanssa, joten jäin sekunnin sadasosaksi hieman tyhjänpäälle lahjaidean suhteen. Kun sitten sain, idean olin aivan innoissani.




Lahjaksi pienokainen sai meiltä Brion ison kilpuriauton, johon teetämme rekisterikilven ristiäislahjaan kuuluvine nimitietoineen! Lisäksi hankimme Joonalle Minun kirjani, johon äiti ja isä voivat tallentaa muistoja vauvaiän, lapsuuden, nuoruuden ja varhais aikuisuudenkin ajalta. Mielestäni kilpuri idea oli aivan loistava, pienempänä sillä voi leikkiä ja isompana funktio löytyy siitä, että auto on oiva sisustuksellinen yksityikohta vaikkapa opiskelijaboxin kirjahyllyn somisteena. Se on muutenkin aikaa hyvin kestävä "isältä pojalle" tavara. Olin aluksi harmissani, etten ehtinyt tehdä kummilapselle omin käsin mitään, mutta hyvä lahjaidea piakkasi hieman harmitusta!




sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Viikonlopun pöperöt

Viikonloppuisin parasta on kun isäntä intoutuu kokkaamaan! Kaikki ruoka on yleensä älyttömän hyvää kun sitä ei tarvitse tehdä itse! Ainoo virhe, joka tässä kuulemma tapahtui, oli se että isäntä lähetti minut kauppaan ostamaan "jotkut hyvät pihvit". Mutta minkäs minä sille voin että Prisman lihatiskin myyjä pystyi suosittelemaan mulle possun ulkofilee piffiä. Minähän uskon kaiken mitä joku vakuuttavan näköinen ihminen lihatiskin takaa minulle sanoo, hänhän on alansa ammattilainen. Noh hieman sitkeätähän se oli, mutta hyvää silti!






Salaatiksi isäntä teki ns. antipasto salaatin, jossa oli itse marinoituja valkosipulitäytteisiä oliiveja sekä tuorejuustotäytteisiä paprikoita. Noihin paprikoihin meidät tutustutti taanoin rakas ystäväni Emma yhdessä mihensä kanssa ja sen jälkeen ne ovat olleet meillä suurta herkkua! Lisäkkeenä oli kermaperunat suoraan pakastealtaan apetit pusista, hivenen duunattuna niistä saa oikein maistuvia. Kaiken kaikkiaan herkkuateria, jos sitä pihvin sitkeyttä ei oteta huomioon!




tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pääsiäis ruokaa

Täällä Kuusamon mökillä on ollut perinteenä syödä lammasta tai karitsaa pääsiäisenä, se nyt ei varmaan ole mikään ihmeellinen asia sinänsä, onhan kuitenkin pääsiäinen. Kokemukset on ollut 95 %:sti karvaita, sillä yleensä lammas tai karitsa maistuu yksinkertaisesti niin pissille, ettei sen syömisestä voi nautintona puhua. Eikä asiaan vaikuta yhtään se, onko liha ollut kauppahallista vaiko marketin lihatiskistä. Niinä kertoina kun meidän perhe ei ole tullut pääsiäiseksi tänne ihanaan pohjoisen piilopaikkaan, olemme syöneet minun vanhempieni luona lammasta ja äitini tekemä lammas on toooodella hyvää! Viimevuonna ajattelimme mieheni kanssa että otamme kyseisen reseptin mukaamme tänne Kuusamoon ja sen avuin loihdimme suussa sulavaa lammasta juhlapöytään. Juu, kyllä siitä ihan hyvää tuli, mutta ei ole äidin lampaan voittanutta, aikaansaannoksemme reseptin pohjalta ei ollut yhtä hyvä, mutta ihmekkös tuo, äidiltä kun pyytää reseptiä, saa aina saman vastauksen, se on minun päässäni ja sovellan sitä joka kerta fiiliksen mukaan.


Tänä vuonna mieheni veli oli ostanut Stockalta karitsaa, joka sitten matkusti Tampereelta tänne 750 kilometrin päähän päästäkseen suihimme. Kerrankin voi sanoa, että oli kyllä taivaallisen hyvää! Paisti oli jo yksinkertaisesti herkullisen näköinen möllöttäessään siinä leikkulaudalla. Siihen tykö hieman pitsetehtyä punaviinikastiketta, kermaperunoita ja salaattia ja ai että kyllä se vei kielen mennessään! Kerrankin voi sanoa, että syötiin Kuusamossa todella hyvää karitsaa, ei ollut pissanmausta tietoakaan!










Näyttää hyvältä ja sitä se myös oli!




maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pisaroita

Joskus keväällä on tosi harmaata, ilma on sateinen ja usvainen, eikä millään lailla valokuvauksellinen. Taannoin oltiin mökillä ja olin intoa täynnä pakannut mukaani joka ikisen valokuvaus hilavitkuttimen ja ajattelin, että nyt käyn luonnossa kävelemässä ja kevättä kuvaamassa. Kuinka ollakkaan, se viikonloppu oli tosiaankin pelkkää vesisadetta aamusta iltaan, loskaa, loskaa, loskaa. Mutta kyllä se on ihan totta, että luonnosta löytyy aina kauneutta, sateellakin.






Jääpuikon sulamisen seuraaminen voi olla jopa kiehtovaa...





Aikas kivoja kuvia sai sadesäällä kun kaivoi loittosarjan laukun uumenista. Kiehtovaa kerrassaan.

Itse kehitelty Angry Birds -peli!

Pojat olivat enemmän ja vähemmän kipeinä viime viikon, joten kotona tuli keksittyä kaikenlaista aktiviteettia. Myönnän, tästä oli innoissaan yhtä lailla äiti, kuin molemmat lapsetkin. Kuten olen jo varmasti sanonut, minusta Angry Birds on ihan huippu juttu!

Kummipoika sai meiltä lahjaksi Angry birds pelin, josta etenkin Konsta oli innoissaan. Koska peli oli kuitenkin hieman vanhemmille lapsille tarkoitettu, kehiteltiin siitä oma versio pienemmille vesseleille. Kun soppaan heitettiin Angry birds figuurit, kasa dubloja sekä muutama kaato pallo, oli itse kehitelty peli valmis!




Mitä enemmän torneja pystyy tekemään niin, ettei legoja liitä toisiinsa, sitä hienommin tornin kappaleet leviävät ympäriinsä, kun niihin osuu vierotyspallolla! Tästä se lähtee:



Pelin hienoushan on siinä, että erilaisia kaadettavia lego kasoja voi kehitellä loputtomiin. Noh, tästähän tuli iso hitti ja siitä on ollut paljon iloa näin pääsiäisen pyhinä!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Virvon varvon ja rairuoho!

Höh, kun sitä kerrankin varautuu virpojien massahyökkäkseen, niin sitten niitä ei käy kuin muutama! No parempi vähän kuin ei ollenkaan. Onneksi poikien serkkutyttö kävi ja yhdet naapurin tytöt, mutta pakko sanoa, että kumman hiljaista kun kuitenkin asustellaan kovin lapsiperhe pitoisella alueella! Käytiin jo viikko sitten sunnuntaina keräämässä Konstan kanssa iso sylillinen pajunoksia ja ihanaiset pajukissat ovatkin ilahduttaneet meitä maljakossa jo monta päivää, nyt ne saivat hieman väriä joukkoonsa!



No tottakai meillä laitettiin myös rairuoho kasvamaan ja kun sanoin Konstalle, että tähän tarvitaan nyt sitten tipuja eli pieniä lintusia, niin Konsta vastasi minulle "ängri böörts!", siitä se idea sitten lähti. Tänään ostettiin kaupasta vielä puuttuva keltainen lintu ja vihreä possu, jotka passaavat ruohon piristeeksi paremmin kuin hyvin! Angry birds edustaa mitä hienointa tai ainakin kekseliäintä Suomi designia, joten miksipä niitä ei laittaisi esille. Loistava idea Konsta!!!



Kivastihan nuo muoviset lintufiguurit sopivat rairuohon sekaan kun astiakin on hieman kömpelö muovinen tarjotin, nyt kun se ruoho vaan kasvaisi nopeasti. Hassua kuinka paljon itseä lapsettaa, kun pitää aamuisin käydä kurkkimassa, että joko vihertää... Astiat jouduttiin tällä kertaa valitsemaan sen mukaan, mitkä olisi helppoa ottaa pääsisäislomalle mukaan, joten valinnan varaa ei paljoa ollut. Noh, pääsi ne perinteisetkin tiput koristeeksi, siihen vähemmän perinteiseen rairuohoon:



Joka kevät on pakko laittaa sokeriherneen versoja tulemaan, koska ne maistuvat salaatissa niiiiin ihanilta! Versot saavat myös näytellä rairuohon virkaa, joten keltaiset tipuset pääsivät odotteleemaan että asiaan saataisiin itua! Näillä eväillä sekä tietenkin isolla kasalla Kindereitä siivitetään meidän perheen pääsiäinen, mitekäs teillä?