Hiljaiseloa...

Viimeviikko oli melkoista korkealiitoa, täytyy oikein pysähtyä miettimään, että mitä oikein tein minäkin päivänä ja missä olin? Menoa, meininkiä ja yhtälailla iloista kuin ankeaakin hässäkkää riitti koko viikoksi. Niin kiirettä piti, että unohdin koko blogin olemassaolon! Mutta niinhän sitä käy kun joutuu ajanpuutteen vuoksi priorisoimaan, perheen asiat menee aina ykkössijalle.

Viikolla käytiin pelaamassa sulkapalloa, käytiin hankkimassa ristiäislahja, käytiin muuttovalmiin Lammi-talon esittelyssä, käytiin Lammilla talomme kivikasa tarjousta kuuntelemassa, kävimme ruokakaupassa, yritimme hieman siivota viikonloppua varten, sillä Konstan Sanna kummitäti oli tulossa Turusta meille yökylään, veimme kurkunpääntulehduksesta kärsivän Oskarin lääkäriin, jne, jne... Vihdoin tuli viikonloppu, vaihdoimme autoon kesärenkaat, juhlimme ristiäisiä, käytiin Sanna kummitädin kanssa shoppailemassa, käytiin mummulla ja papalla syömässä, käytettiin kipeäksi tullut Konsta lääkärissä ja vietiin mummalle ja vaarille kesärenkaat.... Tämän lisäksi tehtiin varmaan jotain muutakin, jota pääni ei enää pysty muistamaan, käytiin ainakin kaikkina arkipäivinä töissä, joten kyllä ihan vähän mietitytti, että oliskohan tulevalla viikolla syytä hieman rauhoittaa menoa? Kaiken tämän kiireen keskellä unohdin onnitella ystävääni hänen syntymäpäivänään vaikka päivä oli kalenteriini merkitty. Anteeksi Emma ja ihanaa myöhästynyttä syntymäpäivää sinulle!

Se viikon akea puoli oli todellakin se, että molemmat pojat sairastuivat. Se vaan on niin ikävää kuunneltavaa kun kuumeinen lapsi köhii ja röhii tukkoisena vuoteessaan ja möyrii ja pyörii levottomana, kun ei tukkoisuudeltaan saa kunnolla unta. Ei siinä suolatipat ja sängynpäädyn kohottaminen juurikaan auta..

Se viikon iloinen asia oli viikonlopun ristiäiset. Pienokainen sai kasteessa nimekseen Joona ja me saimme mieheni kanssa kunnian toimia Joonan kummivanhempina. Koska kummilusikan hankinnasta oli jo sovittu toisten kummian kanssa, joten jäin sekunnin sadasosaksi hieman tyhjänpäälle lahjaidean suhteen. Kun sitten sain, idean olin aivan innoissani.

Lahjaksi pienokainen sai meiltä Brion ison kilpuriauton, johon teetämme rekisterikilven ristiäislahjaan kuuluvine nimitietoineen! Lisäksi hankimme Joonalle Minun kirjani, johon äiti ja isä voivat tallentaa muistoja vauvaiän, lapsuuden, nuoruuden ja varhais aikuisuudenkin ajalta. Mielestäni kilpuri idea oli aivan loistava, pienempänä sillä voi leikkiä ja isompana funktio löytyy siitä, että auto on oiva sisustuksellinen yksityikohta vaikkapa opiskelijaboxin kirjahyllyn somisteena. Se on muutenkin aikaa hyvin kestävä "isältä pojalle" tavara. Olin aluksi harmissani, etten ehtinyt tehdä kummilapselle omin käsin mitään, mutta hyvä lahjaidea piakkasi hieman harmitusta!