Tonttuja ja Poppalooraa

Ihana viikonloppu! Oltiin pitkästä aikaa mökillä ja pikku bonuksena, ei suinkaan oltu pelkän oman perheen voimin vaan kanssamme lököilemässä oli perhe Takala! Pitkästä aikaa viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä, vaikka kotona onkin ihanaa, ei ole mökkimaiseman voittanutta! Mökillä voi katsella järvimaisemaa ikkunasta, kotona ajatus pyörii muuttoon liittyvien pakkauslogististen kysymysten ympärillä ja katse vaeltelee tavaroissa, jotka ahkera ihminen olisi jo pakannut, ARGH!!!

Te ette voi käsittää mitä Tuula oli bongannut pojille tuliaiseksi! Siis Mikko Alatalon Känkkäränkän parhaat CD:n!!! Se on aivan huikea! Siitä löytyy Popploora puhuva auto ja Takapenkin räpätys! Niistä tulee ihan lapsuus mieleen ja isin ja äidin Ford Anglia, jossa kuunneltiin Mikko Alatalon lasten lauluja C-kasetilta, helmee! Nyt muistui mieleen, että silloin ei moottoritiestä ollut tietoakaan ja jos joku olisi kertonut kunnan suunnittelevan Rantatielle tunnelia, olisi varmaan saanut hullun leiman ottikkoonsa. Sillon piti Nokialle mummolaan päästäkseen kiertää aina Rantatien kautta!!! Mutta nyt, Poppaloorasta on tullut Konstan lemppari!

Lumi tuli kuin tilauksesta ja lapsille toki kerrottiin, että Tontut alkavat hiipia lumen tultua! Siinä missä muut ehkä juhlivat vielä Halloweeniä, oltiin meillä pikkujoulu tunnelmissa, Tonttu oli nimittäin käynyt jättämässä lapsille paketteja leikkimökin eteen sillä välin kun olimme lasten kanssa puron yli menevällä sillalla leikkimässä karhunkeppejä. Jes, nyt saa vanhemmat kaksi kuukautta kiristää sillä, että tontut kurkkii ikkunoista onko lapset kiltisti.... Se oli vitsi, vaikkakin "ei sellaista valhetta josta ei puolet totta", kuuluu sanonta. Kerrottiin nimittäin lapsille, että tontut raportoivat joulupukille, ketkä lapset ovat kiltisti ja ketkä eivät. Kyllä se ainakin meidän Konstalle meni hyvin ymmärrykseen, sillä Konsta kertoi minulle tänään päiväkodin jälkeen seuraavaa:

- Arvaa äiti mitä sanoin tänään Mirolle, kun se puhu taas tuhmia?
- No mitä?
- Sanoin että tontut kurkkii ihan koko ajan, eikä saa yhtään lahjoja jos puhuu tuhmia!
- No mitä Miro siihen sanoi?
- Ei mitään! Mutta mää sanoin Mirolle, että mää oon niin kiltti että saan tukkirekan ja mersun ja säiliöauton ja  paljon kaikenlaisia autoja!!!

Niinpä, Tonttu jutut upposivat lapsille luuytimeen asti ja nyt julistustyötä tehdään poikani toimesta päiväkodissakin. Ihan hyvä vaan, sillä siellä on muutama vanhempi poika, joiden suusta valitettavasti tulee sellaisia sanoja, joita en oman lapseni sanavarastoon haluaisi mutta ehkä tontuilla uhkailu auttaa, koska ovat vielä kuitenkin sen ikäisiä että usko Tonttuihin ja Joulupukkiin on tallella.

 Vaikka viikonloppuna tuli pikemminkin valvottua lisää kuin kuitattua olemassa olleita univelkoja, summa summaarum, meillä oli ihana viikonloppu! Kiitos Takalat!

Makeaa mahan täydeltä?

Pidin taannoin pidin siskolleni babyshower kutsut. Bongasin kutsuille Makuunista niin herkullisen näköisiä vaahtokarkkeja, etten ole eläessäni nähnyt! Hyviä ne olivat, mutta niin makeita, ettei pahinkaan sokerihammas voi kovin montaa syödä! Sain kyhättyä vaahtokarkeista ihanan näköisen asetelman, ehkä tätä ideaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi lastenkutsuilla...

Olipa muuten ihanat kutsut! Siskoni oli silminnähden yllättynyt ja ikionnellinen ja kaikilla kutsutuilla näytti olevan oikein mukavaa, kyllä se vaan niin on että onnellinen on se, jolla on yhtä monta hyvää ystävää kuin siskollani. Kiitos kaikille!

Syksyisiä savyjä

Mä metsään tahtoisin mennä nyt! Mutta kun en juuri nyt pääse, niin fiilistelen tässä edellisen metsäreissun kuvasatoa...

Nyt olisi olemassa uutta objektiikkaa, hieman entistä valovoimaisempaa. Ostin Hulluilta päiviltä Canonin EF 50 mm f/1.8 objektiivin. Se on halpa objektiiviksi mutta avaa kuvaamiseen erilaisen ulottuvuuden valovoimaisuudellaan ja suorituskyvyllään. Tällä pitäisi tulla ok kuvia syksyisessäkin metsässä, jonne ei enää auringonvaloa paljoakaan siivilöidy. Toivottavasti pääsen testaamaan!

Huippu homma!!!

Surffailin netissä etsiskellen itselleni lenkkeyilyyn käypäistä takkia syksyn kylmeneviin iltoihin ja mitäs silmieni eteeni tupsahtikaan??? Siis kaikessa hullunkurisuudessaan tämä tuote osui kyllä suoraan minun mukavuusalueelle, passaa kuin saparo possun peppuun! Itse vihaan sitä tunnetta, kun lasten kanssa ulkona hääräillessä ja möyriessä paita luikahtaa pois housun vyötärön alta ja kylmä tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan alaselkään. Siinä saa kyllä mekoisen kokovartalo hypotermian alta aikayksikön, jos ei nopsaan runttaa vaatekerroksia takaisin housujen sisään. Mutta hei, jos tämä tuote ei ratkaise ongelmaa, niin ei sitten mikään!

Paek Performance W's Heli Suit

Toki hinta on sen verran suolainen, ettei juuri tämän tuotemerkin toppahaalari pääse ikipäivänä meikäläisen kaaoskaappia komistamaan, mutta eiköhän viimeaikoina riehunut Jumpsuit boomi johda suoraan siihen, että toppahaalarit tekevät vahvan paluun!!! Tai ehkäpä tämä tuote on listan ykkösenä puhuttaessa alennushain hyökkäyksen kohteista kevään alennusmyynneissä... Jos mulla olis tämmönen, niin kävisin varmaan se päällä töissäkin...

Hankinnat ja hampaankoloon jääneet

Mitäs sitä sitten kaikenkaikkiaan tulikaan ostettua?

- 1 x villapaita äipälle
- 1 x housut äipälle
- 1 x Canon 50mm objektiivi äipälle
- 1 x shamppoo äipälle ja iskälle (Paul Mitchell Tea Tree, ihan huippu tuote!)
- 1 x l'occitane käsivoide 
- 1 x kaulahuivi isukille
- 5 x huppari isukille raksakäyttöön
- 9 x T-paita isukille raksakäyttöön
- 2 x tennissukkapaketti isukille
- 3 x kengät pojille
- 1 x kurahanskat Konstalle
- 1 x talvirukkaset Konstalle
- 1 x farkkuleggarit äipälle
- 1 x Mauri Kunnaksen  Hurjan hauska autokirja

Olipa siinä taas kotiin kantaminen, mutta toisaalta eipä tuossa mitään turhaakaan ollut. Pelkkiä käyttötavaroita perheelle! Yksin ostamani kolmet lasten kengät olivat Hulluilta päiviltä ostettuina noin 66 euroa edullisemmat jos vertaan esim. Kookengän hyllyhintaan. Ei paha.

Vannoutuneena hullujen päivien fanina on toki pakko myös nutista jostakin. Arvatkaa mikä muuten on hullujen päivien ärsyttävin oheisilmiö? No ne pirun keltaset muovikassit!!!! Ne ei ole yhteensopivia yhdenkään tuntemani roska-astian kanssa ja kun niitä nyt taas nurkissa pyöriikasapäin niin mitä niillä pitäisi muka tehdä? Egologienkeli vasemmalla olkapäällä toruu minua "Miksi et pyytänyt paperikassia? No älä sure, voit vielä pelastaa maailman ja laittaa pussit muovin kierrätykseen!" samalla kun se oikealla olkapäällä hengaileva punainen tyyppi sanoo "Iske ne sekajätteeseeen, äläkä ajattele asiaa sen enempää!". Juup... No ehkä vaan viikkaan ne sinne samaan pömpeliin, missä kaikki muutkin epäsopivat muovikassit odottavat hyvää jatkokäyttötarkoitusta.

No aina pitää jotain jäädä myös hampaankoloon, joten mitä olisin ostanut jos olisin tosi rikas? Olen jo pitkään haaveillut ruokapöytämme ääreen jotain super hienoja tuoleja. On olemassa kaksi vaihtoehtoa, jotka voin sieluni silmin nähdä tulevan kotimme ruokailutilassa miehen tekemän pöydän kaverina. Toinen vaihtoehto on Vitran DSW mustana tai valkoisena ja toinen vaihtoehto lorvi siellä Hullujen päivien katalogin välilehdillä... Noh jos olisin rikas, olisin kotiuttanut ruokapöytämme ääreen kymmenen Domus-tuolia:

Kuva: Hullut päivät lehtinen

Toisaalta, jos olisin toooosi rikas niin tuskimpa olisin noita tuoleja Hullujen päivien kaaoksesta kalastellut. Noh, ainahan pitää olla unelmia....

Nyt on...

... syksyn raskain viikko.
Aamusta iltaan pitää lukea TÄTÄ ja kehitellä mielessään mitä ihmeellisempiä tarpeita, jotta voisi kotiuttaa Hullareiden katalogin tuotteita noin niinkun hyvällä omalla tunnolla. On se tosi raskasta kun yölläkin kun herää lohduttamaan itkustelevaa lasta, miettii samalla, että jos niitä paitoja on vielä jäljellä kun ehdin perille niin ottaisinkohan ruskean vaiko harmaan? Kyllä se on hieno tunne kun elämää suuremmat kysymykset valvottavat.

Tänä aamuna kuitenkin ryhdistäydyin. Kävin miehen kanssa aamulla ennen Hulluille Päiville ryntäämistä läpi katalogin keskiviikon korvamerkinnät ja kuinkas kävikään???  Kävi niin, että viikonloppuna vaivalla kehittämäni tarpeet vähenivät viidestä muutamaan!!! "Tää mun on ihan pakko saada kun oon aaaaina halunnut tällaisen"-korvamerkinnät kääntyivät takaisin suoriksi samalla kun järjen ääni olkapääni takana kyseenalaisti tavaroiden todellista tarpeellisuutta. Ymmärsin itsekkin että teen kanssa shoppailijoille palveluksen kun jätän heillekkin jotain ostettavaa... Itselleni en tarvitse kuin tuon yhden ihanan Filippa K:n villaneuleen, koska töissä on välillä superkylmä. Lapsille talvikengät ja thats it!

Näin ostosreissun jälkeen, kun kotiutin Hullareilta kaksi neuletta, kahdet housut ja kolmet lasten kengät, mietin että onko se niin vaikeeta vaan jäädä kotiin kun 32-vuoden kokemuksella osaan jo etukäteen sanoa, että itsehillintäni pettää minut Hulluilla päivillä 120%:lla varmuudella. Vastaus tuohonon; Kyllä, on ihan sairaan vaikea jäädä kotiin. Ja siksipä menen sinne huomennakin, tavoitteenani on ostaa yksi shamppoo pullo, nähtäväksi jää mitä oikeasti "tarttuu" mukaan...

Ihana, pieni innovaatio

Hyvin monet varmasti allekirjoittavat sen, että kun pitäisi ostaa toiselle ihmiselle lahjaksi jotain pientä, huomaa helposti ajautuvansa siihen tuskaiseen tosiasiaan, että "kaikilla on jo kaikkea". Joulu on hyvä esimerkki. Aivan varmasti tulee eteen tilanne, jossa haluaisi ostaa jollekulle jotakin pientä mutta oivallista, olipa se joku sitten ystävä, sukulainen, päiväkodin täti, opettaja, työkaveri tai ihan kuka vaan.

Asiaanhan on olemassa ikuisuusratkaisuja kuten Kivi tuikut. Kivi tuikut on ihania, ne on Suomi designnia parhaimmillaan ja useimmiten ne ovat vieläpä tarjouksessa joulun alla (ihme juttu, jokavuotista sattumaa varmaankin...). Kivi-tuikkuja ei voi olla liikaa, sävyjäkin piisaa, joten ihan sama vaikka veisi joka vuosi vain uuden sävyisen kivi-tuikun, lahja on melko varmasti mieleinen. Tässä nyt voin toki rehellisyyden nimissä kertoa, että jos itse saisin esimerkiksi vaaleanpunaisen tai vaaleanvioletin kivi-tuikun, laittaisin sen erityisen hyvään talteen kaappiin, sinne perimmäiseen kulmaan ja säilyttäisin sitä siellä hyvässä tallessa niin kauan, että sen käytöstä saisi lopulta päättää perikuntani....

Voisin itseasiassa melkein vannoa, että meidän perheessä on tehty Kvi-tuikku hankintoja joka joulu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Perinteisesti tuikun on saanut joko minun tai mieheni kummit, poikien kummit tai joku muu. Oli miten oli, bongasin kuitenkin Finnish design shopista aivan oivallisen kilpailijan tuolle niin legendaariselle Kivi-tuikulle. Tuote on yhtälailla lämpötuikulle, se luo tunnelmaa ja lämpöä syksyn ja talven hämäriin iltoihin. Tuotteessä on ideaa, siinä on kerrankin joku oikein ajatellut tuotteen käyttöä varsin onnistuneesti ilman, että ulkonäkö on käytännöllisyyden nimissä pilattu. Muuto:n Match kynttilälyhty on ihana! Hinta on suurinpiirtein sama kuin Kivi-tuikun perussävyissä ja muotoilu yksinkertaisuudessaan miellyttää ainakin minun silmää. Sävyjä ei löydy yhtä runsasta valikoimaa kuin Kivi-tuikkuja tänä päivänä, mutta hyvät perusvärit kuitenkin. Tässä teille ideaa syntymäpäivä-, pikkujoulu tai vaikka sinne joulupakettiin käärittäväksi!

Muuto: Match, Finnish Design Shop

Paluu Angry birds kekkereihin..

Esikoisen synttärit oli ja meni. Angry birds oli kyllä ihan ehdottomasti myös vieraiden mielestä kova juttu, sillä yli puolet syntymäpäiväkorteista oli teeman mukaisia. Lisäksi paketeista tupsahteli Angry birds frisbee, Angry birds lippis, Angry birds ulkopeli, Angry birds karkkeja, Angry birds heijastin, Angry birdspehmo ja mitäköhän kaikkea....  Mutta kun aiemmin puhuin askarteluista, ajatettelin, että palaampa asiaan nyt kun muistan!

Tässä isukin hyppysissä Angry birds lahjakassi muuntautuu aihioiksi, jotka lopulta koristivat coctailtikkujen päitä, harmi vaan että kyseiset tikut katosivat salamannopeasti lasten suihin ja vasta myöhemmin huomasin, että en ottanut lainkaan kuvia valmiista tikuista.... Minun hyppysissäni syntyi puolestaan pahvimukeja, joihin hahmot siis leikattiin lahjapaperista.

Ja rakas siskokultani loihti ällistyttävän upean Angry birds syntymäpäiväkakun pienelle päivänsankarille, joka oli silmin nähden onnellinen kakustaan! En ikipäivänä olisi kyennyt itse näpertelemään noin upeilla yksityiskohdille varustettuja figuureja...

Näissä tunnelmissa herra Hangon keksi puhalteli suvereenisti kynttilät sammuksiin ja mikä parasta, kakku ei vainnäyttänyt hyvältä..... Se myös maistui hyvältä! Jajos ette usko, niin voitte vaikka kysyä Oskarilta...

Namskis!