torstai 21. kesäkuuta 2012

Keskikesän karkelot

Pienen hiljaiselon jälkeen halusin tulla toivottamaan kaikille iloista, aurinkoista ja kesäistä juhannusta. Juhannussään pitäisi olla mitä parhain ja jos vietätte keskikesän juhlaa maalaismaisemissa, muistakaa nauttia niittyjen kukkaloistosta. Ojanpielet ja niityt ovat pullollaan mitä ihanampia luonnon kukkia ja väriloisto on kerrassaan upea! Suloisen lisäyksen tähän tekee niityillä pyrähtelevät perhoset ja jos rauhoitut hetkeksi kuunetelemaan, voit kuulla pienten linnunpoikaisten laulavan pesässä!

Laineet liplattavat niille jotka ovat etuoikeutettuja viettämään juhannusta vedenääressä, festarikansa saa nauttia mielimusiikistaan auringon alla ja toisaalla iltaa lämmittää komeana roihuava kokko. Kaupunkiin jääville tarjolla on sopivat ilmat terassilla nautiskeluun tai vaikkapa rullaluistin retkeen. Mitä kukakin tekee, aurinko menoa siivittäköön, nautitaan kesästä, ystävistä ja sukulaisista ja toivotaan että kaikilla on ihana, ihana juhannus!


Tässä teille ihana Loreen! Hyvää juhannusta!


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kevätkaalisalaattia!!!

Nyt kun grillikausi on ihan varmasti joka taloudessa avattu, on varmasti myös puhuttu siitä, miten ihanan terveellistä kaikki grillissä käristettävä ruoka valitettavasti tuppaa olemaan. Siis terveellistä ja kevyttä ruokaa pystyy valmistamaan toki grillissä, mutta monet varmaan allekirjoittavat sen, että usein grilliruoat eivät edusta sitä kevyintä tapaa herkutella. Meillä grillistä tuppaa löytymään tuhtia lihaa, maissia, makkaraa (pikkumiesten herkku numero1.), pekoniin käärittyjä jumboherkkusieniä ties millä juustotäytteellä ja tietenkin Halloumia, jota sitten kevennetään melonilla... Kevyin suosikkimme lienee grillattu tuore ananas, mutta valitettavasti on pakko tunnustaa, että kala ja kana näyttelevät kevyempinä vaihtoehtoine grillattavien ruokien vähemmistöä.


Mutta kaikkea voi keventää salaatilla ja mikäpä sen parempaa grilliherkkujen kanssa kuin tomaatti-sipulisalaaatti nyt, kun kaupasta löytyy herkullisia kotimaisia tomaatteja ja kevätsipulia, ei muuta kun ripaus pippuria päälle ja hyvää on. Toinen ihen super herkku on kevätkaali! Kevätkaali on nyt herkullisimmillaan ja kaalista tehdyt salaatit on todella maukkaita. Kevätkaalia voi syödä ihan sellaisenaan, mutta grilliruokiin sopii superhyvin vailla vertaa oleva Coleslaw ja näin se syntyy:


Raastetaan kulhoon puolikas valkokaali, 1/4 punakaali, 3-4 porkkanaa ja persiljaa päälle. Jos haluat, voit silputa kulhoon lisäksi kevätsipulia tai vaikkapa pihalta nipsaistua ruohosipulia! 


Sitten vain sekoitetaan salaati sekaisin ja se on valmis! Näyttää ihanalta ja maistuu raikkaalta!
Paitsi jos haluat herkutella isolla H:lla, niin sekoitat salaattiin vielä vähän vähemmän terveellisen kastikkeen ja sehän käy näin:

Puoli tuubia Kruunun majoneesia, 1/4 sitruunan mehu, teelusikallinen (tai maun mukaan jopa kaksi tl) valkoviinietikkaa, reilusti pippuria ja tietenkin 1tl suolaa ja hieman vähemmän sokeria. Sitten kansi päälle ja salaatti kaappiin vetäytymään vähintään pariksi tuntia, mutta mieluummin yön yli.


Jos on tulossa vieraita niin vetäytyminen on hyvä asia, sillä osan kyläilyhetken härdellistä saa tehtyä alta pois jo edellisenä päivänä! Ja viimeisin innovaationi on, että kun punakaalin raastaa erilliseen astiaan ja lisää vasta hieman vetäytyneeseen salaattiin, ei salaatti värjääännyt niin kovin vaaleanpunaiseksi.


Vetäytynyt salaatti ON parempaa kuin juuri tehty, mutta ei se huonoa ole fressinäkään!
Nam, Nam ja Nam!


torstai 7. kesäkuuta 2012

Kirjaimellisesti kipsissä!

Niin sitä luulisi, että olisi ihan kiva viettää sairaslomaa ja hengähtää vähän. Ottaa sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Mutta ei pysty. Tänään on toinen sairaslomapäivä, jolle ei ole tiedossa mitään tekemistä ja olen kirjaimellisesti kipsissä, koska olen kuolla tylsyyteen ja jos asetun köllöttelemään sohvalle, tulee heti sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Viime viikko meni mukavasti, kun pojat puuhasivat pihakivetyksiä pihaamme, kävin aina konkkailemassa ulkona työnjälkeä katselemassa, keittelin kaffetta ja laitoin ruokaa. Tällä viikolla olen hoitanut pari työpalaveria ja nyt siis pyörin kotona ihan tuskaisena, kun inspiroivaa tekemistä ei ole. Tällainen jalka kipsissä tilanne on hankala, koska en tunne itseäni kipeäksi. Jalkaa ei särje, joten sohvalla lököily ja jalan huilailu ei tunnu tarpeelliselta, toisaalta kipsi rajoittaa kotiaskareiden tekemistä, koska keppien kanssa kävellessä molemmat kädet on varattu!!! Edes imurointi ei onnistu, ärsyttävää ja turhauttavaa.  Sairalomalla oleminen tuntuu kyseenalaiselta ja ahdistavalta koska tunnen itseni terveeksi, samalla unohdan että jalkaa pitäisi nimenomaan lepuuttaa. Siinäpä sopiva epäyhtälö...

Sain tälläviikollä kipsiin uuden värin, nyt se on sininen. Kipsi oli aikaisemmin halkaistu, jotta sitä pystyi turvotuksen laannuttua kiristämään, nyt se on kipsattu umpeen. Röntgen lupaili hyvää parantumisennustetta ja elämää helpotti melkoisen paljon kun sain luvan alkaa astua jalan päälle puolella painolla. Nyt ei trvitse enää konkkailla joka paikkaan ja kämmenet, jotka ovat saaneet "miellyttävät" kovettumat keppien kädensijoista, kiittävät kun niiden varassa ei ole enää ihan koko paino. Lääkäri lupaili että kipsi saadaan pois viikkoa aikaisemmin kuin on alunperin kaavailtu, mikä sopii minulle erinomaisesti, sillä poisto on juuri kesälomanalkua edeltävällä viikolla. Juhannussaunaan en valitettavasti pääse. Tässä koneella istuessa katse harhailee väkisinkin ulos, siellä paistaa aurinko ja vaikka pihakivetykset saatiinkin valmiiksi, on istutustyöt totaalisen kesken. Onneksi äitini ehti eilen istuttaa piharuukkuihin ennen tapaturmaa ostamani kesäkukkat, eivätpähän tukahdu liian pieniin taimimuoviruukkuihin. Iso kivistä tehty istutusallas tosin kaipaisi kipeästi viimeistelyä, kuin myös sivupihalle saamani istutusaltaat. Nyt ainakin ehdin huolellisesti miettiä, milaisia kasveja pihaani haluan haalia ja ehdin myös ottaa selvää, millaisilla kasveilla on edellytykset menestyä esimerkiksi tuossa varjoon jäävässä altaassa...


  

Olisikohan viisautta istuttaa kaikki paikat täyteen voikukkia, vuohenputkia ja niittyleinikkiä, nekun tuntuvat menestyvät erinomaisesti ihan missä vain!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

One done, three to go!

Eilen illalla viimeistelin vielä kahdentoista aikaan Ifolorin valokuvakirjaa. Ja siis tämähän juontaa juurensa siihen, että päätin laittaa sairaslomalla valokuvat järjestykseen ja siihen jää koukkuun siihen valokuvakirjan duunaamiseen. Nyt ongelma oli, miten saada vuoden 2010 viimeiset kivat kuvat mahtumaan 96 sivuisen kuvakirjan kolmeen jäljellä olevaan tyhjään sivuun kun en viitsinyt valita 12 sivua suurempaa kirjaa...

Sain kuin sainkin kirjan valmiiksi, jihuu! Siihen on tuhraantunut työtunteja varmaan kevyesti viikon työtunti saldon verran. Olin kuitenkin jo niin väsynyt, etten jaksanut käydä kirjaa tarkastus mielessä läpi, joten päätin tehdä sen tänään sen jälkeen kun olen piipahtanut töissä.
 


Kun tulin töistä ja avasin konetta, iski epätoivo. Näytöllä vilkkui jotain ihmeellisiä vikatilasta vihjailevia tekstejä ja kone selitti jotain windows häiriöstä jota ei voitu korjata. Kymmenen minuutin uudelleen käynnistelyn jälkeen sain rakkineen vianetsintä tilaan, josta ei lopulta ollut mitään hyötyä. Soitin miehelle, siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Olin lyöty, tuntien työ on mennyt hukkaa, ehkä joku tietokoneista tietävä osaa onkia kuvakirjan backup filen koneen kovalevyltä tai sitten ei. Melkein tuli itku kun suljin koneen, kepitin keittiöön (kepitys on mieheni lanseeraama termi joka kuvaa koikkelehtimistani kepeissä paikasta toiseen). Kaadoin itselleni ison kupin kahvia, kikkailin itseni kupin kanssa olohuoneeseen ja aloin lukea mainospostia. Kyllä otti päähän!!!

Meni ehkä noin 20 minuuttia kun työhuoneesta kuului yhtäkkiä se pimpelipom -ääni, joka viestii tietokoneen ja windowsin käynnistymisestä. Kepitin äänen kuultuani työhuoneeseen ja siellä se nökötti. normaalissa valmiustilassa Ifolor kuvakirjani auki näytöllä juuri kuten olin sen illalla jättänyt. Huoh. Ja vähän äkkiä sitten kanssa, ennen kuin tuo sanoo sopimuksensa irti lopullisesti. Kävin kuvakirjani läpi ja sain sen lähetettyä. Ohjelmalta kesti 35 min ladata kuvat palvelun tajoajan palveluun, se oli muuten pitkä aika pitää peukkuja pystyssä ja toivoa, ettei kone kaadu. Lopulta, kirjan tilaus onnistui!!!

Jos jokainen puolivuotta mahtuu aina yhteen kuvakirjaan niin vielä olis kolme kuvakirjaa tekemättä. Voitte varmaan arvata, että teen ne aivan varmasti työläppärillä, enkä tällä elinkaarensä loppupäässä hiihtelevällä konevanhuksella! Valokuvien säilytyksestä digitaalisessa muodossa ei ole mitään takeita, minkä vuoksi pidän tärkeänä kuvien saattamista myös paperiseen muotoon. Itse ottamani kuvat ovat seivattuina kahdelle ulkoiselle läppärin lisäksi. Vinkkinä voin kuitenkin kertoa, että seivatkaa myös ne kuvakirja tiedostot siltä varalta, että koneenne sattuu kaatumaan, niin ei mene monen tunnin työt kaukkulan kaivoon!!!