torstai 20. joulukuuta 2012

Ihanaa joulua!

Tämä loppuvuosi meni totaalisesti plörinäksi mitä blogin päivitykseen tulee... Mutta katsotaan josko Pukki olisi jemmannut pakettien kätköihin jotain mieltä ylentävää, ehkä myös jotain mikä toisi helpotuksen tähän tietoteknisten vempaimien puutostilaan.

Kirjeeni Joulupukille oli tänä vuonna lyhyehkö, se sisälsi kolme asiaa:

A-Norak -takki

Ja pitkän pohdinnan jälkeen.... Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? No Nappula! Monta Nappulaa, mustia ja valkoisia, thats it.

Nappula
Nappula


Ja pitkään harkinnassa ollut hankkimatta jäänyt ihanuus:


Sarpaneva pata

Siinäpä se. Koska ollaan kuitenkin muuttamassa kokolailla pieneen kotiin, ajattelin että en kaipaa mitään suurempaa materia ryöppyä ja toivonkin että se linja pitää... Tuossahan on jo käytännöllistä ja tarpeellista vaatetta, silmän iloa sekä ruoanlaitto kalustoon kaivattu apulainen. Ja sitten tullaan siihen tietotekniikkaan...

Juniorimme siis rikkoi kannettavamme ja olemme tällä hetkellä sekä kodittomia, että koneettomia. Läppärin hankinta on siis väistämättä edessä. Lisäksi minä haluan tabletin ja nimenomaan mini tabletin. En oikein ole päässyt kärryille siitä, mitä sillä isommalla tabletilla tekee, kun pienenkin näyttö on ihan luxusta kännykän näyttöön verrattuna ja iso lähentelee kymppi tuumaisena jo läppärin kokoluokkaa (ei nyt sentään, mutta ei sitä näppärä ole käsilaukussa kannella).... Siis valintani onkin mini tabletti, mutta voi luoja miten vaikeaa valinta onkaan!!! Käytännössä vaihtoehtoja on kolme Samsung Galaxy tab 2 7", Asus Nexus 7 ja iPad mini. Kussakin näissä on hyvät ja huonot puolensa vertailtaessa teknisiä ominaisuuksia. Tein sen taulukon mikä kaikkien leffojen mukaan pitää tehdä silloin kun epäröin valintaansa kahden miehen välillä, eli nimesin laitteet ja kirjoittelin vasemmalle plussat ja oikealle miinukset. Tutustuin Tekniikan maailman testiin iPad mini vs Nexus 7, katselin muutamat videot youtubesta, haastattelin Stockan ja Prisman elektroniikkaosaston myyjiä sekä piinasin työkavereita kysymyksilläni. Lopputulos? En tiedä, en vaan osaa päättää mihin laitteeseen pennoseni investoisin... Joten ei sieltä Pukin paketista varmaankaan sitten sitä tekniikkaakaan löydy...

Mutta se jääköön hautumaan ja nyt toivotankin kaikille teille ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa! Nautitaan läheisien seurasta, kynttilän valosta ja etenkin näistä super pitkistä jouluun sopivasti osuvista vapaista!







tiistai 11. joulukuuta 2012

ARGH!!!

Mulla oli kiva juttu kirjoitettuna teille meidän muutto hässäkkään liittyen ja aloin sitten ladata kuvia tuohon juttuun liittyen bloggeriin ja mitenkäs kävikään??? Ilmiintyi ultimate alkeellinen moka, jota Noora "the engineer" ei syystä ja toisesta ole tullut ajatelleeksikaan. Ei siinä mitään, eihän kaikkee aina voi tajuta, mut tää hipoo jo niin noloo, että en edes kehtaa kertoa!!!

No olkoon menneeksi, kerrotaan nyt sitten kuitenkin. Olen blogini alusta asti ladannut kuvat tekstin joukkoon täysikokoisina!!! Siis en ole tajunut / huomannut / viitsinyt / muistanut / ehtinyt tai jotain pienentää kuvia, joten nyt on sitten tullut kuville varattu gigan tilakiintiö täyteen. H-Y-V-Ä N-O-O-R-A!!! No lisätilaahan saa ostettua tai katsotaan nyt saisinkos vaikka pienennettyä tai viimekädessä poistettua osan kuvista, asia pitää selvittää ja ryhdyinkin tuumasta toimeen heti pari päivää myöhemmin niin mitä huomasinkaan??? Rakas lapsemme Oskari "the engineers son" oli tehnyt jotain (varmaan tosi tärkeitä insinööri työjuttuja) meidän läppärillä j ailmeisesti yhteistyö kannettavamme kanssa ei ollut sujunut täysin mutkattomasti kun herra oli päättänyt runtata läppärin kannen kiinni niin että mokkula oli ollut näytön ja näppäimistön välissä. No eihän se kone ollut mennyt kiinni, joten en tiedä oliko herra yrittänyt sulkea sitä samoin voimakeinoin kuin ylitäyttä matkalaukkua on tapana sulkea, päällä istumalla, vaiko mikä oli ollut tekniikka... Lopputulema on se, että kun meidän läppärin avaa, näytöllä näkyy vaaleata sähkönsinertävää väriä ja kolme mustaa, mitä ilmeisemmin mokkulasta aiheutunutta iskujälkeä, ei muuta. Rikki mikä rikki.

Tässä on nyt siis hieman haasteita tämän bloggailun etenemisessä, mutta ei se mitään. Onneksi joulumieli on kohdallaan, lähes kaikki lahjat hankittu ja joulupukille on nyt kirjoitettuna kirje, johon on sisällytetty ihan pikkiriikkinen toive läppäristä tai tabletista... Nyt sitten vaan odottelemaan että olenko ollut kiltti, tosi kiltti, kilteistä kiltein vaiko ihan "romuauto" kuten rakas esikoiseni tapasi eräänä päivänä sanoi katseltuaa Salama McQueen elokuvaa, jonka ulkoa opeteltuja repliikkejä hän tykkää toistella kaikissa mahdollisissa tilanteissa...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä...

... Lauantaina puhkesi Oskarilla kova kuume, sitä sitten kesti seuraavaan iltaan ja maanantaina oli näppylät nousseet naamalle. Enterorokko, oli Juniori klinikan tuomio ja sitten yö menikin suussa olevien rakkuloiden takia itkiessä. Nyt pikkuveikkonen voi onneksi jo paremmin, tosin rakkuloita on alkanut ilmiintyä pienen varpaisiin, voihan sukeus!

Ojasta allikkoon, puoli neljältä tuli päikystä puhelu että isoveli on tullut kipeäksi. Herralla oli ollut niin kova päänsärky että oli nukahtanut päikkytädin syliin hetki puhelun jälkeen, siellä se veti hirsiä kun isäntä kävi hakemassa Konstan kotiin toippumaan. Päästyään kotiin raasu oksensi lattialle lähes koko mahan sisällön ja hetken päästä uudestaan. Hetken aikaa googleteltuani olen lähess 100% varma että rokko on tämänkin herran diagnoosi, alkamisoireina kova päänsärky ja oksentelu ovat yleisiä.... Konsta nukahti sohvalle 17.30 Salama sporttipullo ja ykäastia kainalossaaan Autot elokuvan ääreen... Ei taida kieällä oikein virtaa piisata. Voih, ei ole mukavaa kun pikkuset sairastaa.




Että semmoista. Pakata pitäisi ja samalla hoivata kahta poloista. Nyt koetellaan taas tätä äityliiniä, on se nääs vaikeeta tehdä viittä tai kymmentä asiaa kerralla. Ja on varmaan sanomattakin selvä, että bloggailu on nyt tovin tuuliajolla, sen verran on meikäläisen minuutit buukattu toisaalle!


torstai 8. marraskuuta 2012

Printtejä, printtejä ja muuta mukavaa

En tiedä teistä, mutta meikäläisen sisustussilmä kiinnittyy nykyään kaikissa sisustuslehdissä, sisustusblogeissa ja miksei ohjelmissakin kaikkiin ihaniin kehystettyihin printteihin. Erilaiset tekstit ja sanonnat, varsinkin silloin kun ne osuvat omaan elämän filosofiaan, ovat ihaniayksityiskohtia kotien sisustukseissa. Jos eläisin jollakin tapaa staabiilia elämänvaihetta jossa sisustaminen olisi järkevää (nyt jotenkin tuntuu, ettei sisustaminen muuttolaatikoiden keskellä palvele ketään), hankkisin kotiini ehdottomasti muutaman printin, todennäköisesti mustavalkoisen ja laittaisin kivoihin kehyksiin. Mielessäni leijailee muutama ajatus sopivasta printtitekstistäkin, tosin luulen ettei kyseisiä sitaatteja ole kukaan keksinyt paperille painaa ainakaan myyntimielessä.

Hämmästellyt olen myös sitä, että mistä kansa ammentaa kivoja printtejä. Nyt olen muutaman passelin paikan löytänyt ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne, josko jotakuta olisi mietityttänyt samainen dilemma.


Image of WATERCOLOUR BUGS
Watercolour bugs


We See Things as We are Poster A3 Print
etsy.com



New York - Taxi Yellow


Kotimaista printtivalikoimaa löytyisi siis mm. täältä www.rkdesign.bigcartel.com/ ja ehdoton lemppari (jos nyt ei tuota lasten automattoa lasketa, kun se ei ole edes printti) on tuo koppis printti, se on hauska! Paljon erilaisia teksti printtejä löytyy etsy:stä joka vaikuttaa aikas koukuttavalta nettikaupalta.Sieltä olisin voinut laittaa tähän kymmeniä kuvia, mutta en jaksa, katsokaa itse! Mustavalkoisesta uhosta huolimatta tuo alin printti (www.thecalmgallery.com) iskee suoraan mun sydämeen, en tiedä miksi, mutta se vaan nyt jostain syystä on ihan huippu, kun detaljeja katsoo lähempää.

Muutenkin tuolta Etsy:stä löytyy paljon I-H-A-N-U-U-K-S-I-A jos nyt haluas saada seinille jotain kaunista katsottavaa, kohtuu hinnalla (toki löytyy sieltä sitä kalliimpaakin tavaraa).


maanantai 5. marraskuuta 2012

Satunnaisia asioita

Haasteet on mukavia. Tämä taitaa olla minun kolmas haaste, mutta koska uunona unohdin postata yhden saamistani eteenpäin, niin käytännössä tämä lienee siis minun toinen. Haaste tuli minulle Eerulta, kuten kaikki aiemminkin saamani haasteet. Ja koska olin ainoa, jolle haaste Eerun toimesta pistettiin eteenpäin, pidän haasteen saamista kunnia asiana.

Tässä haasteessa tulee kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa ja noudattaa seuraavia pelisääntöjä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

No niin, tässä nämä nyt sitten tulevat ja ihan siinä järjestyksessä kun sattuvat päähäni pälkähtämään:

- Ajoin eilen snadin kolarin. Olin ottanut pojat pois autosta ja vienyt heidät etuovelle ja palasin itse ajamaan auton talliin kun äkkiä kuului kauhea pamaus. Siinä sitten istuskelin ja pohdin että mitä ihmettä tapahtui??? No olin unohtanut oven auki sen jälkeen kun oli ottanut Oskarin lastenistuimesta! No oven sulki lopulta autotallin ovenkarmi melkoisella ääniefektillä. Lommolta säästyttiin, mies sanoi että valkoinen maali lähtee autonovesta hiovalla vahalla, mutta ylpeys sai pienen kolauksen kun mies sanoi että "Tiedäthän että meidän autossa on se ajotietokoneen näyttö siinä mittareiden välissä... Siitähän näkee jos joku ovi on auki, et sitten viitsinyt katsoa?". No en viitsinyt en.

- En ole koskaan syönyt kampasimpukoita, mutta olen jo pitkään pakonomaisesti painostanut siskoani valmistamaan niitä minulle seuraavan kerran kun mennään kylään illallisen merkeissä!

- En ole laittanut tikkua ristiin muuton vuoksi, vaikka asuntomme luovutus uusille omistajille on 23. päivä.... Kiirettä pukkaa, mutta hei, mieluummin pakkaan sitten viimehetken paniikissa pari päivää toooosi tehokkaasti kuin sanon lapsille nyt jo että "äiti ei ehdi kun äiti pakkaa."...

- Minun piti pudottaa painoa joulukuuksi. Noh, tästähän ei tietenkään ole tullut yhtään mitään. Onneksi voin sentään rinta rottingilla sanoa että olen ihan oikeasti alkanut lenkkeillä huomattavasti aktiivisemmin kuin ennen, valitettavasti tulokset eivät näy puntarille kammetessa.

- Uskon edelleen, että kuutisen vuotta sitten sipuleista itsekasvattamani Amatsoninliljani kukkii minulle vielä jonakin kauniina päivänä! Sama koskee rakkaan Aune-mummuni jäämistöstä talteen ottamaani Kliiviaa. Kliivia kukki kerran Leimikonkadun kodissamme, sen jälkeen on ollut hiljaista...

- Ennen lasten saamista en koskaan herkistellyt elokuvien tai muuten tunteisiin vetoavien uutisten tms. takia. Nykyään en edes viitsi lukea iltasanomia, kun lapsisurmat yms. kurjat uutiset saavat kyyneleet silmiini ja päiväni pilalle

- Arvostan ihmisiä, jotka osaavat keskittyä olennaiseen tässä hektisessä maailmassa ja nauttia oikeasti niistä elämän pienistä isoista asioista. Etenkin se, että osaa tehdä arjesta mukavaa on oikeasti tärkeää, sillä jos viikossa on viisi arkipäivää, vietämme 71% elämästämme arkea, joten pitäähän sen olla viihtyisää! Jos ei ole, tarkoittaa se sitä, että 71% elämästämme on kurjaa ja sekös kuullostaa aikas ikävältä... Minulle iloa tuottavat erityisesti lapsieni ilo ja nauru, kiireettömät hetket perheen kanssa, kävely hiljaisessa metsässä, tai juoksulenkki hämärtyvässä illassa, yhteiset hetket aviomiehen kanssa, ystävien tapaaminen ja noh, monet muutkin melko pienet mutta sitäkin suuremmat asiat!




- Rakastan mustavalkoisia asioita, kuten mustavalkoisia sisustuksia ja mustavalkoisia valokuvia, mutta vihaan mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä!


Yhteenveto:
1. Check

2. Pakko olla heti sen verran kapinallinen, että en missään nimessä aio välittää haastetta kahdeksalle bloggaajalle, mutta harkitsen sitäkin tarkemmin kelle muutamalle harvalle ja valitulle välitän haasteen! Haasteen saavat Sanna ja Emma. Toivottavasti otatte tämän kunnian vastaan!
3. Check!
4. Check!


Se oli minun osaltani sitten siinä!



tiistai 30. lokakuuta 2012

Tonttuja ja Poppalooraa

Ihana viikonloppu! Oltiin pitkästä aikaa mökillä ja pikku bonuksena, ei suinkaan oltu pelkän oman perheen voimin vaan kanssamme lököilemässä oli perhe Takala! Pitkästä aikaa viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä, vaikka kotona onkin ihanaa, ei ole mökkimaiseman voittanutta! Mökillä voi katsella järvimaisemaa ikkunasta, kotona ajatus pyörii muuttoon liittyvien pakkauslogististen kysymysten ympärillä ja katse vaeltelee tavaroissa, jotka ahkera ihminen olisi jo pakannut, ARGH!!!

Te ette voi käsittää mitä Tuula oli bongannut pojille tuliaiseksi! Siis Mikko Alatalon Känkkäränkän parhaat CD:n!!! Se on aivan huikea! Siitä löytyy Popploora puhuva auto ja Takapenkin räpätys! Niistä tulee ihan lapsuus mieleen ja isin ja äidin Ford Anglia, jossa kuunneltiin Mikko Alatalon lasten lauluja C-kasetilta, helmee! Nyt muistui mieleen, että silloin ei moottoritiestä ollut tietoakaan ja jos joku olisi kertonut kunnan suunnittelevan Rantatielle tunnelia, olisi varmaan saanut hullun leiman ottikkoonsa. Sillon piti Nokialle mummolaan päästäkseen kiertää aina Rantatien kautta!!! Mutta nyt, Poppaloorasta on tullut Konstan lemppari!




Lumi tuli kuin tilauksesta ja lapsille toki kerrottiin, että Tontut alkavat hiipia lumen tultua! Siinä missä muut ehkä juhlivat vielä Halloweeniä, oltiin meillä pikkujoulu tunnelmissa, Tonttu oli nimittäin käynyt jättämässä lapsille paketteja leikkimökin eteen sillä välin kun olimme lasten kanssa puron yli menevällä sillalla leikkimässä karhunkeppejä. Jes, nyt saa vanhemmat kaksi kuukautta kiristää sillä, että tontut kurkkii ikkunoista onko lapset kiltisti.... Se oli vitsi, vaikkakin "ei sellaista valhetta josta ei puolet totta", kuuluu sanonta. Kerrottiin nimittäin lapsille, että tontut raportoivat joulupukille, ketkä lapset ovat kiltisti ja ketkä eivät. Kyllä se ainakin meidän Konstalle meni hyvin ymmärrykseen, sillä Konsta kertoi minulle tänään päiväkodin jälkeen seuraavaa:

- Arvaa äiti mitä sanoin tänään Mirolle, kun se puhu taas tuhmia?
- No mitä?
- Sanoin että tontut kurkkii ihan koko ajan, eikä saa yhtään lahjoja jos puhuu tuhmia!
- No mitä Miro siihen sanoi?
- Ei mitään! Mutta mää sanoin Mirolle, että mää oon niin kiltti että saan tukkirekan ja mersun ja säiliöauton ja  paljon kaikenlaisia autoja!!!

Niinpä, Tonttu jutut upposivat lapsille luuytimeen asti ja nyt julistustyötä tehdään poikani toimesta päiväkodissakin. Ihan hyvä vaan, sillä siellä on muutama vanhempi poika, joiden suusta valitettavasti tulee sellaisia sanoja, joita en oman lapseni sanavarastoon haluaisi mutta ehkä tontuilla uhkailu auttaa, koska ovat vielä kuitenkin sen ikäisiä että usko Tonttuihin ja Joulupukkiin on tallella.

 Vaikka viikonloppuna tuli pikemminkin valvottua lisää kuin kuitattua olemassa olleita univelkoja, summa summaarum, meillä oli ihana viikonloppu! Kiitos Takalat!



perjantai 26. lokakuuta 2012

Makeaa mahan täydeltä?





Pidin taannoin pidin siskolleni babyshower kutsut. Bongasin kutsuille Makuunista niin herkullisen näköisiä vaahtokarkkeja, etten ole eläessäni nähnyt! Hyviä ne olivat, mutta niin makeita, ettei pahinkaan sokerihammas voi kovin montaa syödä! Sain kyhättyä vaahtokarkeista ihanan näköisen asetelman, ehkä tätä ideaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi lastenkutsuilla...

Olipa muuten ihanat kutsut! Siskoni oli silminnähden yllättynyt ja ikionnellinen ja kaikilla kutsutuilla näytti olevan oikein mukavaa, kyllä se vaan niin on että onnellinen on se, jolla on yhtä monta hyvää ystävää kuin siskollani. Kiitos kaikille!



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Syksyisiä savyjä

Mä metsään tahtoisin mennä nyt! Mutta kun en juuri nyt pääse, niin fiilistelen tässä edellisen metsäreissun kuvasatoa...













Nyt olisi olemassa uutta objektiikkaa, hieman entistä valovoimaisempaa. Ostin Hulluilta päiviltä Canonin EF 50 mm f/1.8 objektiivin. Se on halpa objektiiviksi mutta avaa kuvaamiseen erilaisen ulottuvuuden valovoimaisuudellaan ja suorituskyvyllään. Tällä pitäisi tulla ok kuvia syksyisessäkin metsässä, jonne ei enää auringonvaloa paljoakaan siivilöidy. Toivottavasti pääsen testaamaan!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Huippu homma!!!

Surffailin netissä etsiskellen itselleni lenkkeyilyyn käypäistä takkia syksyn kylmeneviin iltoihin ja mitäs silmieni eteeni tupsahtikaan??? Siis kaikessa hullunkurisuudessaan tämä tuote osui kyllä suoraan minun mukavuusalueelle, passaa kuin saparo possun peppuun! Itse vihaan sitä tunnetta, kun lasten kanssa ulkona hääräillessä ja möyriessä paita luikahtaa pois housun vyötärön alta ja kylmä tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan alaselkään. Siinä saa kyllä mekoisen kokovartalo hypotermian alta aikayksikön, jos ei nopsaan runttaa vaatekerroksia takaisin housujen sisään. Mutta hei, jos tämä tuote ei ratkaise ongelmaa, niin ei sitten mikään!

W's Heli Suit
Paek Performance W's Heli Suit

Toki hinta on sen verran suolainen, ettei juuri tämän tuotemerkin toppahaalari pääse ikipäivänä meikäläisen kaaoskaappia komistamaan, mutta eiköhän viimeaikoina riehunut Jumpsuit boomi johda suoraan siihen, että toppahaalarit tekevät vahvan paluun!!! Tai ehkäpä tämä tuote on listan ykkösenä puhuttaessa alennushain hyökkäyksen kohteista kevään alennusmyynneissä... Jos mulla olis tämmönen, niin kävisin varmaan se päällä töissäkin...


maanantai 15. lokakuuta 2012

Hankinnat ja hampaankoloon jääneet

Mitäs sitä sitten kaikenkaikkiaan tulikaan ostettua?

- 1 x villapaita äipälle
- 1 x housut äipälle
- 1 x Canon 50mm objektiivi äipälle
- 1 x shamppoo äipälle ja iskälle (Paul Mitchell Tea Tree, ihan huippu tuote!)
- 1 x l'occitane käsivoide 
- 1 x kaulahuivi isukille
- 5 x huppari isukille raksakäyttöön
- 9 x T-paita isukille raksakäyttöön
- 2 x tennissukkapaketti isukille
- 3 x kengät pojille
- 1 x kurahanskat Konstalle
- 1 x talvirukkaset Konstalle
- 1 x farkkuleggarit äipälle
- 1 x Mauri Kunnaksen  Hurjan hauska autokirja

Olipa siinä taas kotiin kantaminen, mutta toisaalta eipä tuossa mitään turhaakaan ollut. Pelkkiä käyttötavaroita perheelle! Yksin ostamani kolmet lasten kengät olivat Hulluilta päiviltä ostettuina noin 66 euroa edullisemmat jos vertaan esim. Kookengän hyllyhintaan. Ei paha.

Vannoutuneena hullujen päivien fanina on toki pakko myös nutista jostakin. Arvatkaa mikä muuten on hullujen päivien ärsyttävin oheisilmiö? No ne pirun keltaset muovikassit!!!! Ne ei ole yhteensopivia yhdenkään tuntemani roska-astian kanssa ja kun niitä nyt taas nurkissa pyöriikasapäin niin mitä niillä pitäisi muka tehdä? Egologienkeli vasemmalla olkapäällä toruu minua "Miksi et pyytänyt paperikassia? No älä sure, voit vielä pelastaa maailman ja laittaa pussit muovin kierrätykseen!" samalla kun se oikealla olkapäällä hengaileva punainen tyyppi sanoo "Iske ne sekajätteeseeen, äläkä ajattele asiaa sen enempää!". Juup... No ehkä vaan viikkaan ne sinne samaan pömpeliin, missä kaikki muutkin epäsopivat muovikassit odottavat hyvää jatkokäyttötarkoitusta.

No aina pitää jotain jäädä myös hampaankoloon, joten mitä olisin ostanut jos olisin tosi rikas? Olen jo pitkään haaveillut ruokapöytämme ääreen jotain super hienoja tuoleja. On olemassa kaksi vaihtoehtoa, jotka voin sieluni silmin nähdä tulevan kotimme ruokailutilassa miehen tekemän pöydän kaverina. Toinen vaihtoehto on Vitran DSW mustana tai valkoisena ja toinen vaihtoehto lorvi siellä Hullujen päivien katalogin välilehdillä... Noh jos olisin rikas, olisin kotiuttanut ruokapöytämme ääreen kymmenen Domus-tuolia:

Kuva: Hullut päivät lehtinen


Toisaalta, jos olisin toooosi rikas niin tuskimpa olisin noita tuoleja Hullujen päivien kaaoksesta kalastellut. Noh, ainahan pitää olla unelmia....


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Nyt on...

... syksyn raskain viikko.
Aamusta iltaan pitää lukea TÄTÄ ja kehitellä mielessään mitä ihmeellisempiä tarpeita, jotta voisi kotiuttaa Hullareiden katalogin tuotteita noin niinkun hyvällä omalla tunnolla. On se tosi raskasta kun yölläkin kun herää lohduttamaan itkustelevaa lasta, miettii samalla, että jos niitä paitoja on vielä jäljellä kun ehdin perille niin ottaisinkohan ruskean vaiko harmaan? Kyllä se on hieno tunne kun elämää suuremmat kysymykset valvottavat.

Tänä aamuna kuitenkin ryhdistäydyin. Kävin miehen kanssa aamulla ennen Hulluille Päiville ryntäämistä läpi katalogin keskiviikon korvamerkinnät ja kuinkas kävikään???  Kävi niin, että viikonloppuna vaivalla kehittämäni tarpeet vähenivät viidestä muutamaan!!! "Tää mun on ihan pakko saada kun oon aaaaina halunnut tällaisen"-korvamerkinnät kääntyivät takaisin suoriksi samalla kun järjen ääni olkapääni takana kyseenalaisti tavaroiden todellista tarpeellisuutta. Ymmärsin itsekkin että teen kanssa shoppailijoille palveluksen kun jätän heillekkin jotain ostettavaa... Itselleni en tarvitse kuin tuon yhden ihanan Filippa K:n villaneuleen, koska töissä on välillä superkylmä. Lapsille talvikengät ja thats it!


Näin ostosreissun jälkeen, kun kotiutin Hullareilta kaksi neuletta, kahdet housut ja kolmet lasten kengät, mietin että onko se niin vaikeeta vaan jäädä kotiin kun 32-vuoden kokemuksella osaan jo etukäteen sanoa, että itsehillintäni pettää minut Hulluilla päivillä 120%:lla varmuudella. Vastaus tuohonon; Kyllä, on ihan sairaan vaikea jäädä kotiin. Ja siksipä menen sinne huomennakin, tavoitteenani on ostaa yksi shamppoo pullo, nähtäväksi jää mitä oikeasti "tarttuu" mukaan...

torstai 4. lokakuuta 2012

Ihana, pieni innovaatio

Hyvin monet varmasti allekirjoittavat sen, että kun pitäisi ostaa toiselle ihmiselle lahjaksi jotain pientä, huomaa helposti ajautuvansa siihen tuskaiseen tosiasiaan, että "kaikilla on jo kaikkea". Joulu on hyvä esimerkki. Aivan varmasti tulee eteen tilanne, jossa haluaisi ostaa jollekulle jotakin pientä mutta oivallista, olipa se joku sitten ystävä, sukulainen, päiväkodin täti, opettaja, työkaveri tai ihan kuka vaan.

Asiaanhan on olemassa ikuisuusratkaisuja kuten Kivi tuikut. Kivi tuikut on ihania, ne on Suomi designnia parhaimmillaan ja useimmiten ne ovat vieläpä tarjouksessa joulun alla (ihme juttu, jokavuotista sattumaa varmaankin...). Kivi-tuikkuja ei voi olla liikaa, sävyjäkin piisaa, joten ihan sama vaikka veisi joka vuosi vain uuden sävyisen kivi-tuikun, lahja on melko varmasti mieleinen. Tässä nyt voin toki rehellisyyden nimissä kertoa, että jos itse saisin esimerkiksi vaaleanpunaisen tai vaaleanvioletin kivi-tuikun, laittaisin sen erityisen hyvään talteen kaappiin, sinne perimmäiseen kulmaan ja säilyttäisin sitä siellä hyvässä tallessa niin kauan, että sen käytöstä saisi lopulta päättää perikuntani....

Voisin itseasiassa melkein vannoa, että meidän perheessä on tehty Kvi-tuikku hankintoja joka joulu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Perinteisesti tuikun on saanut joko minun tai mieheni kummit, poikien kummit tai joku muu. Oli miten oli, bongasin kuitenkin Finnish design shopista aivan oivallisen kilpailijan tuolle niin legendaariselle Kivi-tuikulle. Tuote on yhtälailla lämpötuikulle, se luo tunnelmaa ja lämpöä syksyn ja talven hämäriin iltoihin. Tuotteessä on ideaa, siinä on kerrankin joku oikein ajatellut tuotteen käyttöä varsin onnistuneesti ilman, että ulkonäkö on käytännöllisyyden nimissä pilattu. Muuto:n Match kynttilälyhty on ihana! Hinta on suurinpiirtein sama kuin Kivi-tuikun perussävyissä ja muotoilu yksinkertaisuudessaan miellyttää ainakin minun silmää. Sävyjä ei löydy yhtä runsasta valikoimaa kuin Kivi-tuikkuja tänä päivänä, mutta hyvät perusvärit kuitenkin. Tässä teille ideaa syntymäpäivä-, pikkujoulu tai vaikka sinne joulupakettiin käärittäväksi!


Match kynttilälyhty, violetti
Muuto: Match, Finnish Design Shop

Match kynttilälyhty, vihreä



tiistai 2. lokakuuta 2012

Paluu Angry birds kekkereihin..

Esikoisen synttärit oli ja meni. Angry birds oli kyllä ihan ehdottomasti myös vieraiden mielestä kova juttu, sillä yli puolet syntymäpäiväkorteista oli teeman mukaisia. Lisäksi paketeista tupsahteli Angry birds frisbee, Angry birds lippis, Angry birds ulkopeli, Angry birds karkkeja, Angry birds heijastin, Angry birdspehmo ja mitäköhän kaikkea....  Mutta kun aiemmin puhuin askarteluista, ajatettelin, että palaampa asiaan nyt kun muistan!



Tässä isukin hyppysissä Angry birds lahjakassi muuntautuu aihioiksi, jotka lopulta koristivat coctailtikkujen päitä, harmi vaan että kyseiset tikut katosivat salamannopeasti lasten suihin ja vasta myöhemmin huomasin, että en ottanut lainkaan kuvia valmiista tikuista.... Minun hyppysissäni syntyi puolestaan pahvimukeja, joihin hahmot siis leikattiin lahjapaperista.



Ja rakas siskokultani loihti ällistyttävän upean Angry birds syntymäpäiväkakun pienelle päivänsankarille, joka oli silmin nähden onnellinen kakustaan! En ikipäivänä olisi kyennyt itse näpertelemään noin upeilla yksityiskohdille varustettuja figuureja...








Näissä tunnelmissa herra Hangon keksi puhalteli suvereenisti kynttilät sammuksiin ja mikä parasta, kakku ei vainnäyttänyt hyvältä..... Se myös maistui hyvältä! Jajos ette usko, niin voitte vaikka kysyä Oskarilta...


Namskis!


maanantai 24. syyskuuta 2012

Lits Läts, lits läts, lits läts

Monet puhuivat ja puhuvat edelleen, että kesä oli huono. Varmasti se saattaakin olla näin, jos asiaa mitataan hellepäivien tai auringonotto kelien määrällä. Minulla kuitenkin oli erinomaisen hyvä kesä. Minusta oli kivaa, ettei tarvinnut lutrata enemmän tai vähemmän myrkyllisiä aurinkorasvoja pienten iholle, eikä tarvinnut miettiä onko liian kuuma, onko varmasti juotu tarpeeksi jne. Lapsiperheiden kannalta kelit olivat juuri passelit!

Syksystä tosin en voi ainakaan tällä hetkellä sanoa samaa, sillä sade tympii. Se ei suinkaan haittaa, että sataa kun hakee lapset päikystä, eikä me jätetä ulkoilua väliin sateen takia koska lätäkkö leikit on Konstan ja Oskarin mielestä parhaita. Mutta illan hiipiessä sadesäässä löytää ainakin miljoona tekosyytä jäädä kotiin sen sijaan että lähtisi lenkille. Ja se ei ole hyvä asia juuri nyt kun lenkki into olisi parhaimmillaan ja nilkkakin kestäisi jo urheilun erinomaisesti. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se tunne, kun kylmä vesi alkaa tunkeutua lenkkitossun ohuen verkkokankaan läpi varpaanväleihin, lits läts. Sata metriä kotiovelta ja tossut ovat kuin pesusienet. Kurjaa. Se että takki ja lakki kastuvat ei jostain syystä haittaa juuri lainkaan, mutta märät ja kylmät varpaat.... Ei hyvä. Voi kuinka ihanaa olisi juoksennella kirkkaana tummuvassa syysillassa sinisellä hetkellä, katsella ruskan värjäämiä puita, kuunnella lempi musiikkia ja nauttia raikkaasta syysilmasta, mutta ei. Kastemadon hajuiset asfaltit kutsuvat niitä, jotka ovat päättäneet karistaa muutaman ylimääräisen elokilon pois vyötäröltä joulukuuhun mennessä... Tavoite tuskin toteutuu pelkällä sulkapallon pelailulla vaikka hikistä hommaa toki sekin on. Ei siis auta muu kuin juosta pisaroita pakoon...






torstai 20. syyskuuta 2012

C'est la vie!

Jos olisin tiennyt, mitä tuleman piti, olisin jo kuukausi sitten kertonut teille rakkaat lukijat, että pidän tässä nyt vähän taukoa bloggailusta. Kovasti minua on muutenkin harmittanut se, että blogi on jäänyt altavastaajaksi elämän myllertäessä, mutta toisaalta uskon, että postauksissakin näkyy se, onko asia kerrottu ja kuvattu aidosta halusta vai väkisin vääntämällä... Ajattelin kertoa teille lyhykäisyydessään viimeisten viikkojen tapahtumat.

1.) Sain muistutuksen elämän hauraudesta, kun syyskuun alussa melkein menetin yhden rakkaimmistani, äitini.
2.) Saman viikon loppupuolella myimme asuntomme ja minusta tuli virallisesti, tosin tilapäisesti, koditon.

Jos olisin julmuri, jättäisin postauksen tähän mutta haluan kuitenkin kertoa mitä on tapahtunut. Syyskuun ensimmäisenä maanantaina sain puhelun, sen mitä kukaan ei haluaisi koskaan saada. Olin juuri hakenut pojat päiväkodista ja istunut kuljettajan paikalle kun katsoin puhelintani. Isä oli soittanut minulle viisi kertaa, soitin takaisin ja kysyin, "isä mikä hätänä?". Totisesti hätä oli kyseessä, äitini oli joutunut auto-onnettomuuteen. Kun  joutuu onnettomuuteen, jossa ajetaan nokkakolari noin 90 km/h nopeudesta voi vain ihmetellä, että onneksi kukaan ei kuollut. Kun äitini olis saatu ulos lyttääntyneestä autosta airbagien räjähdyksen aiheuttaman savun keskeltä, oli ambulanssin kuljettaja todennut äidilleni "Onneksi teillä rouva oli näin hyvä ja uusi auto, muuten olisitte kuollut.".

Näin muutaman viikkoa myöhemmin voi vain kiittää siitä, että suojelusenkeli istui rakkaan äitini olkapäällä, sillä fyysiset vahingot jäivät onneksi kaikilla seitsemällä kolarissa osallisena olleella pieniksi. Henkisen puolen parantumiseen tarvitaan tottakai aikaa, läheisten tukea sekä asian prosessointia suuntaan jos toiseenkin. Joku sanoo, että kohtalo puuttui peliin, toisen mielestä sattuma ja kolmas sanoo sitä Jumalaksi. Ottamatta kantaa siihen miksi näin kävi, ajattelen, että sillä on oltava joku syvempi tarkoitus, että meitä muistutetaan joskus hyvin julmallakin tavalla elämän hauraudesta, siitä että ihminen on täällä vain käymässä, joku muu päättää kuinka kauan saamme aikaa täällä viettää. Kiitollisuuteni siitä, että äitini sai jatkoaikaa täällä, on rajaton



Asuntomme ensiesittely oli sovittu saman viikon tiistaiksi, hyväksyimme asunnostamme tehdyn tarjouksen lauantaina. Kaikki kävi niin nopeasti, että en edes oikeastaan ehtinyt ajatella koko asiaa. Nyt kun hengähdän asian äärellä, ymmärrän, että meistähän tulee pienksi toviksi kodittomia. Onneksi tuon ajan saamme asua vanhempieni luona, joten ei meillä virallisesti mitään hätää ole. Nyt vaan sitten suunnittelemaan viimeistään keväällä käynnistyvää talonrakennushankettamme. Odotan sitä suurella innolla!

Johtuuneeko siitä, että viikko oli täynnä jokseenkin voimakkaasti tunnepuoleen vaikuttavia asioita, sairastuin pahaan flunssaan. En ole varsinaisesti ollut kipeänä ainakaan 15-vuoteen, mutta nyt olin. Jopa kuumemittari ylitti 37-astetta minulla, jolla ei koskaan ole kuumetta, ei edes lämpöä. Veto oli totisesti poissa aeuraavan viikon alun ja loppuviikosta lähdinkin sitten työmatkalle... Siinäpä riittikin tapahtumaa sen verran, että blogi tosiaan jäi vähemmälle huomiolle, tosin en ole kaivanut aikoihin kameraakaan esille oikein sillä tarkoituksella että kuvaisin materiaalia julkaistavaksi. En kuitenkaan ole hyljännyt blogiani, joten käykäähän silloin tällöin piipahtamassa, josko intoa ja aikaa taas jossakin välissä löytyisi...




torstai 23. elokuuta 2012

Ihana Koop!

Onko ollut herkkua tällä viikolla, kun neloselta alkoi Neljän tähden illallinen ja siinä on Koop Arponen!!! Se on niiin sympaattinen ja ihana, että edes maailman turhin ja tyhmin julkkis Martina ei ärsytä yhtään, pääasia että on Koop. Silloin kun Koop oli Idolsissa, "fanitin" häntä ihan alku karsinnoista asti ja sitten kun Koop voitti, elvistelin Antille että "Tänhän mä jo tiesinkin!".

Kooppi on aina sympaattisen iloinen ja välittömän hyvän tuulinen ja hänellä on aina pilkettä silmäkulmassa. Hänestä välittyy sellaista aitoa ja rehellistä hyväntuulisuutta, että siitä vaan tulee hyvälle tuulelle. Katsottiin maanantaina sarjan ensimmäistä jaksoa lasten mentyä nukkuun ja Nemon ollessa iltakahvilla. Totesin ääneen, että "Jos Koop tulis vastaan, naimisissa tai en, lähtisin kyllä mukaan, eiks se olis ihan ok?", "On se. Mäkin lähtisin sen mukaan!" sano Antti. Se oli niin hauska juttu siinä tilanteessa, että naurettiin yhteen ääneen monta minuuttia. Tässä hieman Kooppia rakkaalle miehelleni (joka ei kylläkään juuri blogiani lueskele)!



Tänään on Koopin vuoro kokata ja eilisestä mainos klipsistä päätellen tänään tajoillaan Fish & chips, koska miekkonen käänteli ranskalaisia uunin pellillä! Joka pojan gourmettia!

Angry Birds synttärikekkerit

Hei, miten olis Rovion poijjat ja tyttöset jos laajentaisitte tuota Angry Birds tuote valikoimaa tuonne kertakäyttöastioide puolelle? Olis niin tosi paljon helpompaa järkkäillä Angry Birds- teemalla synttäreitä, jos kaupasta sais siihen liittyen vaikkapa kerttis mukeja, lautasia tai vaikkapa servettejä!!!Ja voisimpa melkein kuvitella, että aika moni pikkulapsi jhaluaa juhliinsa kyseisen teeman, joten tuotteet menisivät kuin kuumille kiville!

Tottakai Konsta halusi valita synttäreiden teemaksi Angry Birdsit, kun Julia serkullakin oli ja Samulillakin oli! Tottakai! Mutta olisihan se nyt kiva jos saisi kekkeripöytään jotain muutakin kuin vain teemaan liittyvän kakun, jonka rakas siskoni ystävällisesti on luvannut tehdä. Olen nyt vikonpäivät pohtinut, miten kehittelisin juhlapöytään jotain teeman ympärille, olen kuitenkin joutunut toteamaan että aita ei ole tämän tontin ympärillä missään matala, joten pakko mennä siitä korkeimmasta kohdasta. Maksoi mitä maksoi, ja tässä tapauksessa maksaa lähestulkoon pelkästään aikaa ja vaivaa, minä taion Angrybirds mukit ja koktailtikut synttärikekkereille ainakin lasten pöytään!!! En ehkä osaa leipoa sitä kakkua, mutta kannan korteni kekoon jollakin muulla tavalla, päätin. Ei kun kaupaan ja ostoskoriin Angry Birds lahjapaperia ja yksi iso Angry Birds lahjakassi ja takaisin kotiin askartelemaan. Lahjapaperista leikataan erilaisia hahmoja jotka sitten liimataan vihreisiin paperikuppeihin ja lahjakassista leikattavat pienet vihreät possunpäät pääsevät koristamaan koktailtikkuja. Ja näin tämä leikkely etenee:




Sitten hommataan vielä pöydälle jokin teemaan passaava liina, jonka kehittely jäänee viimetippaat... Nakitin miehelle osan askarteluista, hänen kontolleen osui koktailtikkuihin tulevien possujen leikkaaminen irti pahvisesta lahjakassista. Miehelleni tyypilliseen tapaan hän totesi, että ei todellakaan aio alkaa leikkelemään kuvioita irti vaan tekee jonkun paremmin asiaan soveltuvan työkalun. Ilmeisesti tekeillä on sopivan kokoinen "läpipasko" eli sellainen renkula, jonka avulla kuviot saa lyötyä irti pahvista ilmeisen kätevästi. Mutta pakko sanoa, että vaivansa tässäkin, näistä tuli oikein DIY synttärit! Mutta ilohan näitä on tehdessä kun tietää kuinka onnellinen Konsta oli jo pelkästä pahvimukin prototyypistä!

maanantai 20. elokuuta 2012

Bagel rakkautta

Joskus kun olin vielä Stockalla töissä, sai Delistä Bageleita. Nuo bagelit olivat mielestäni taivaallisen hyviä ja olin murtunut kun niiden myyminen lopetettiin. Sitä en tiedä myydäänkö niitä siellä tänä päivänä, ehkä pitäisi joskus kysyä. Meni varmaan vuosia, etten syönyt bageleita, koska en tiennyt missä niitä myydään tai myydäänkö ylipäätään, kunnes ne rantautuivat Arnoldsiin. Tai ehkä niitä oli myyty siellä koko ajan, minä vaan en tiennyt siitä. Samapa tuo sieltä niitä saa tänäkin päivänä ja tosiaakin ovat parasta pikalounasta mitä työpaikkani lähettyviltä saa ja varmaankin myös kevyintä, koska jos naapurin kebabbilasta ottaa kanaa salaatilla, on kanat tiristetty kuiviksi känttyröiksi rasvakeittimessä.



Olin pitkään uskollinen kana-caesar bagelille, mutta nyt olen saanut uuden suosikin. Reindeer! Ennen Madonnan keikkaa olimme siskoseni kanssa niin kaukaa viisaita, että haimme bagelit hotellin jääkaappiin iltapalaksi. Otaksuimme, että kun nuo 43000 ihmistä purkautuu stadionilta, saattaa nakkikioskeihin olla melkoinen jono, joten emme jaksaisi seistä snägärin jonossa pikkutuneilla. Olin siskoni suosituksesta uskaltautunut ostamaan reindeer bagelin, tuorejuustoa, kylmäsavuporoa, salaattia ja suolakurkkua ja sehän maistui aivan hurjan hyvältä pitkän keikkaillan päätteksi! Näin ollen reindeer bagel muodostaa suoran tunneyhteyden Madonnan keikkaillan fiiliksiin ja ehkäpä siksi maistuu aivan super hyvälle!

tiistai 14. elokuuta 2012

MDNA

Kun Madonna konsertoi Suomessa vuonna 2009, ensimmäistä kertaa, oli minulla liput kauan odotetulle keikalle Jätkänsaareen. Odotin tuolloin esikoistamme ja raskauteni laskettu aika oli 15.8 kun keikka puolestaan oli 6.8. Itkua vääntäen myin lippuni ymmärtäen kuitenkin, että rakas aviomieheni oli täysin oikeassa sanoessaan että on liian suuri riski lähteä viimeisillään niin isoon tapahtumaan häröilemään mahan kanssa...

Nyt kokolailla tassan kolme vuotta myöhemmin palkittiin pahasti hampaankoloon jäänyt megatähden keikka, kun vihdoin pääsin fanittamani artistin konserttiin. Sain nauttia konsertista yhdessä rakkaan siskoni kanssa, joka puolestaan jaksoi urheasti läpi koko pitkän illan vauvamahansa kanssa!!! Nyt se on sitten nähty ja koettu, upea, ihana, hätkähdyttävä, herättelevä, kohahduttava ja herkistävä Madonna!



Vogue

Express youself
 
Like a virgin

 Like a prayer

Celebration

Fiilikset ennen keikkaa oli hieman sekavat, uusin levy ei minuun uppoa ja lisäksi mediat ovat uutisoineet kiertueesta negatiiviseen henkeen ja toitottaneet sitä, että kiertue ohjelma koostuu vain uusimmasta tuotannosta. Se, että odotukseni eivät lähtökohtaisesti olleet kovin korkeat, oli ehkä syy siihen, miksi odotukseni täyttyivät ja ylittyivät mennen tullen. Keikka oli upea, kaikki vanhat legendat, kuten Vogue, Like a virgin ja Like a prayer soitettiin täysimittaisina ja lavashow oli henkeä salpaava ja samalla hämmentävä. Poliittista kannanottoa saatiin odotetusti kuulla ja tottakai osa keikkakansasta oli näreissään mm. keikan myöhästymisestä sekä screeneillä kuvatuista ampuma välikohtauksista. Minua show ihastutti ja menisin katsomaan sen heti uudestaan.

Nautimme konsertista mixeri telttojen välissä, äänentoistollisesti paras paikka, näkyyvyyden puolesta melko huono. Kuvamateriaali on juuri niin hyvää, kuin mitä niin kaukaa  oli mahdollista saada, mutta tarpeeksi hyvää viestimään tunnelmasta. Ihana kokemus, kerrassaan ja tunnekuohu oli hurjimmillaan kun kajareista alkoi Like a prayer, siinä kohtaa herkistyin niin paljon, että kyynel vierähti poskelle silkasta ihastuksesta ja siitä, että nuoruusmuistot tulvivat mieleen.


maanantai 6. elokuuta 2012

Noin 48 viikoa jäljellä....

... sit alkaa jo uus kesäloma! Totesi isäntä tänä aamuna, ennen kuin lähdettiin poikia viemään päiväkotiin. Jäin hetkeksi toljottamaan Anttia suu auki. Se vaan hämmentää pientä ihmistä aamutuimaan kun tuo "yleensä maailman perusnegatiivisin mies", eli rakas aviomieheni sanoo jotakin positiiviseen sävyyn. Kun hämmennyksestäni tokenin, totesin että näinhän se on.

Tänään meidän perheellä alkoi virallisesti loman jälkeinen arki, kun pikkumiehet palasi päiväkotiin ja isomies töihin. Eilisilta meni pyöriessä kotona purkamatomien lomalaukkujen keskellä pohtien, että mitäs sinne päiväkotiin pitikään ottaa mukaan? 





Kuvat Skip Hop

Poikien päikky reput ovat iki-ihanat SkipHopin eläin reput, Konsta halusi ketun ja Oskari sai oman pöllö repunsa jo aiemmin rakkaalta tättältä lahjaksi. Reput ovat juuri passelin kokoiset, niissä kulkee mukana tarvittavat vaihtovaatteet ja unikaverit kodin ja päiväkodin välillä. Pojat olivat innoissaan päästessään kavereita moikkaamaan päiväkotiin ja käytännössä katosivat kuin tuhka tuuleen heti päällysvaatteiden riisumisen jälkeen. Ohi on ajat, kun vuorotellen aina toinen pikkuisista jäi itkusilmässä eroahdistusta potemaan äidin tai isin syliin. 

Eilen illalla hassuteltiin takapihalla, kun pojat halusivat väen vängällä juoksennella nakuna puutarhaletkun suihkun alla. Voi sitä ilon ja riemun määrää joka irtosi jääkylmän veden ali juoksentelusta! Muistot omasta lapsuudesta palasivat mieleen, kun kotitalon takapihalla suihkutellut sadettaja jakoi aikanaan saman ilon. Oli se hauskaa juosta kiljuen ja kikattaen pakoon pyörivää vesisuihkua. Pattitilanne tuli kun piti ikuistaa tilanne kameralle ja muistikortti oli täynnä, se puolestaan kertoo siitä, että kesälomareissulta on tosiaan kuvamateriaalia, tosin purkamatonta sellaista. Onneksi sain pikaisesti parit hutikuvat poistettua ja tallennettua poikien vesileikit kameralle... Sinä riittääkin työsarkaa kun käy läpi ne muistikortin 1500 kesäkuvaa ja raakkaa pois joukosta epätarkat ja muuten huonot yksilöt. Sitä odotellessa ei päivitykset varmaankaan sisällä sen suurempaa visuaalista nautintoa...

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lomalta paluu

Kesäloma oli ja meni. Blogi lepäsi ja niin lepäsin minäkin. Päivityksiä ei tullut tehtyä, mutta enpä myöskään lukenut blogeja, joita yleensä mielenkiinnolla seuraan.

Kesälomassa ihaninta perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa lukuunottamatta oli irtaantuminen kaikenlaisen tekniikka hölynpölystä. Läppärin kaivoin esiin vain silloin kun lapset halusivat katsoa möhköfanttia tai muumeja, kerran maksoin laskuja ja hoidin yhden työasian, mutta muuten en kaivannut internetin mahdollistamaa yhteyttä ulkomaailmaan. Pari kertaa ajttelin, että mitäköhän ne blogia seuraavat ystävätkin ajattelevat kun ei uusia tekstejä tule, mutta sitten totesin että olisi paljon huolestuttavampaa jos minulla ei olisi lomalla muuta tekemistä kuin päivitellä blogia... Telkkaria taisin katsoa heinäkuussa kahtena päivänä (taaskaan möhköfantteja ja muumeja ei huomioida) ja facebook profiilin päivitin yhden kerran Pori Jazzeilta kännykällä. Irtiotta tekniikasta tuotti minulle erityisen paljon mielenrauhaa ehkä siksi, että teen työtäni pääasiassa koneen ja muiden teknisten härpäkkeiden avulla. Nyt käytin aikaani kaikkeen muuhun. Lasten kanssa touhuttiin, reissattiin, möllöteltiin ja köllöteltiin, herkuteltiin ja hassuteltiin.

Olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme yhteisellä neljän viikon lomalla ja ihanaa oli. Tosin emme ehtineet tehdä ihan kaikkea mitä oltiin ajateltu, mutta eihän tuo kesä siihen lopu että työnt alkavat. Onnistuneen loman merkkinä pidin erityisesti sitä, että töiden alkaminen ei huolettanut minua koko loman aikana. Ensimmäisen kerran ajattelin töihin paluuta torstaina, kun lopman viimeinen päivä oli sunnuntaina. Kuulemma jotkut ajattelevat ensimmäisenä lomaviikkona, että nyt se ressi purkaantuu ja sitten toiselta lomaviikolta alkaen koko loppuloma ressataan sitä että kohta se loma loppuu. Onneksi minulle ei käynyt näin.


Kuvamateriaaliakin sain kerättyä jonkin verran, joten katsotaan josko blogiinkin eksyisi kesäkuvia pikkuhiljaa nyt kun arki alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Suurin muutos on aamut, pitää olla ripeä, tehokas ja energinen jotta entiää töihin kahdeksaksi. Siihen vireeseen pääsemiseen menee ehkä päivä jos toinenkin, viikko lienee realistinen tavoite, mutta hiljaa hyvää tulee. Ihanan loman jälkeen on oikeastaan ihan kiva palata töihin ja muihinkin arkisiin puuhiin.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tyttöjen kesken


Viikonloppu oli I-HA-NA! Täydellinen aloitus lomalle, tyttöjen ilta mökillä, hyvää ruokaa, juomaa ja ihanat ystävät. Ystäväni Tuula, siskoni Erika ja minä suunnattiin autojen nokka kohti Kolhoa Tuulan ja Miikan ihanaa kesänviettopaikkaa. Kun päästiin perille korkattiin Tuulan kanssa lonkerot ja laitettiin Fresita pakkaseen, Erika tietenkin korkkasi alkoholittoman siiderin! Siitä se sitten lähti. Suuressa viisaudessamme olimme tehneet salaatit valmiiksi jo kotona, ei tarvinnut muuta kuin paistaa äijä-pihvit sekä Halloumit ja valmistaa uuni juurekset.


Koska omat taitoni keittiössä ovat varsin rajalliset, ei liene yllätys että tein grillipihvien kylkiäiseksi coleslawta. Mutta kun se varhaiskaali on niin hyvää, eikä sitä kohta enää saa ja kun se salaatti nyt vaan sopii grillijuttujen kanssa. Kohta varhaiskaali muuttuu kaaliksi ja se on ihan toinen juttu se. Erikan tekemään meloni salaattiin kuului tietenkin Halloum-juusto päälle. Ei liene mikään yllätys että siskoseni oli tehnyt kastikkeeksi salaattiin basilica vinegretten, jota olisi voinut lusikoida suuhunsa ihan sellaisenaankin.




Uunijuurekset teki Tuula. Ne oli taivaallisen hyviä! Parasta oli, että mukaan meni fenkolia ja lopuksi päälle heitettiin puntillinen tuoretta minttuja ja sekoitettiin, nam!



Yhden puhelun ja pitkän harkinnan (ainakin 2 minuuttia)jälkeen päätettiin kaikkia kesän sääntöjä vastoin paistaa pihvit pannulla. Päätöksen sinetöi se, että ulkona satoi ja snadisti vaikutti myös se kun Miika neuvoi puhelimessa "Kannattaa heittää se tulitikku sinne grilliin mahdollsimman kaukaa kun se aina aluks vähän leimahtaa niin ei hiukaset kärvähdä". Lopputulos oli silti hyvä!



Se ei liene salaisuus, että tyttöjen illassa puidaan kaikki viimeisimmät kuulumiset, tapahtumat ja juorut, niin omat kuin niidenkin, jotka eivät ole paikalla. Tämä setti oli tarkoitus pitää pienen pienellä porukalla ja hyvä niin. Olevat ja tulevat mammat väsähtivät jo puolilta öin saunan jälkeen ja Tuula sanoi, että minun lappuni oli sammunut käytännössä kesken lauseen. Aamulla oli ihana herätä, en muista koska olisin viimeksi saanut nukuttua 9 tunnin yöunet. Olo oli ihana, aurinko paistoi ja pörriäset pörisivät ulkona. Päivän puhteeksi Tuula siivosikin sitten pakastinta, johon tyttöjen illan alkumetreillä laitoimme Fresitan jääntymään, illan hämärtyessä sen toki sinne unohdimme.




Ihanan reissun jälkeen oli super ihanaa palata kotiin omien miekkosten luokse. Reissut on aina kivoja, kihelmöivä fiilis jonka tiedossa olevan hauskan tapahtuman odotus saa aikaan on kivaa, ja kun reissu toteutuu odotusten mukaisesti on tosi hyvä mieli. Parasata on kuitenkin se, että flow jatkuu, kun reissu taittuu ehtoo puolelle ja mieli alkaa hiipiä kohti kotoisia tunnelmia. Tulee ikävä poikia ja miestä. Onnistuneen reissun jälkeen on ihanaa palata kotiin!

Suuri kiitos tytöille, joiden kanssa sain taas kokea yhden unohtumattoman illan!