tiistai 29. toukokuuta 2012

Raparperipiirakkaa, nam!

Jossain leffassa sanottiin joskus jotenkin näin "Kun oikein ottaa päähän, paista pannukakku!". Voin kertoa, että raparperipiirakka toimii myös! Saatiin Ihanilta ystäviltä perjantaina tuliaiseksi heidän omasta pihasta raparperia, ja mikäpä sen mukavampaa puuhaa yhdessä Konstan kanssa kuin leipominen!!! Lauantai aamu aloitettiin siis leipomalla, resepti napattiin netistä ja päälle taiottiin vielä marenkia, niinkuin mummuni pullataikinaan tehdyssä reseptissä aina oli! Hyvää tuli ja Konsta tykkäsi leipomispuuhista! Oskari veteli hirsiä ja pääsi nauttimaan vain lopputuloksesta!



Kun leipoo lapsen kanssa, käyttökelpoinen kikka kolmonen on mitata ainekset valmiiksi kulhoihin, näin voi edes hiukan vähentää hauskan pidosta aiheutuvan sotkun määrää! 

 




Marenki näyttää herkulliselta, kun sokeri jostain syystä itkettyy marengin pintaan... 
Pienet paahtuneet sokerihelmet näyttävät kerrassaan herkullisilta!



 Valmis! Oivallista, yhteistä tekemistä raajarikolle ja lapselle, kun muuten keppien kanssa on "touhut vähissä". Leipominen oli todellista laatuaikaa ja lopputulos oli mitä herkullisin! Kiitos Kallion perheelle tuliaisista!!!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Piristystä päivään!

Haastava viikonloppu takanapäin, onneksi! Meillä alkoi piharemontti perjantaina, joten mies oli kiinni vaaituskoneen, kynän, lapion ja minkä milloinkin työvälineen päässä lähes koko viikonlopun. Koska lasteni isovanhemmilla oli myöskin menoja, tarkoitti tämä sitä, että minun piti pärjätä lapsien kanssa lähes itsekseen ja siinä riittikin haastetta kun pelistä pois on toinen koipi ja molemmat kädet kiinni kyynärsauvoissa, mutta hah, selvittiinpä. Hassuinta on se, että terveestäkin jalasta tulee kipeä, kun se joutuu yhtäkkiä kannattelemaan koko minun painoni ja samalla monnistelemaan hyppy hypyn jäkeen eteenpäin. Miltäköhän näytän kun kipsi joskus poistetaan; vasen pohje viimeisen päälle lihaksikkaana ja oikea pohje ruipeloksi riutuneena....

Epätoivon hetkiäkin koettiin, kun yritin lauantaina saada lähes väkisin uhmassa kiukuttelevan esikoiseni sisälle syömään ja samaan aikaan juoksemaan oppineen karkuun kiiruhtavan kuopuksen houkuteltua ulkoa sisätiloihin. Jaa että vanhemmuuden yksi tavallisia tuntemuksia on riittämättömyyden tunne? Check!!!



Hassua on se, kuinka pienet asiat ilahduttavat silloin kun on pahalla tuulella. Sisiko tuli kylään ja toi minulle ihanan kukkakimpun, se on elämäni ensimmäinen "parane pian" kimppu!!! Lisäksi sain blogiin muutaman parane pian kommentin ja muutaman vastaavan tekstiviestin sekä puhelun. Lisäksi Tuula lähetti minulle sähköpostiin aivan ihastutavaa, hymyn huulille nostattavaa kuvamateriaalia sekä linkin aivan mahtavaan kesäbiisiin, jonka ajattelin päräyttää tähän väliin päivänne piristykseksi!!! Tätä kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle!



Kiitos kaikille ihanille ystäville piristävistä tervehdyksistä. Mulla ei varsinaisesti ole elämässä mitään mottoa, mutta yhtäkkiä mieleeni tupsahti: Hymyä huuleen ja vasta tuuleen!




perjantai 25. toukokuuta 2012

Ensiks kuului naps ja sitten auts!

Rinta rottingilla lähdettiin Antin kanssa keskiviikkona kevään viimeiseen sulkkisvuoroon ja sanoin vielä matkalla kun hörpittiin kahvia take away mukeista, että "Tänään mä voitan sut ainakin kerran!". Pelattiin viimeistä peliä ja kello oli about kymmentä vaille kasi. En ollut voittanut vielä yhtään peliä, mutta tilanne oli 8-8 eli tässä pelissä olis hyvät mahdollisuudet rökittää mies. Voi kuinka makeaa se olisikaan ollut jos olisin päihittänyt ukkoseni kevään viimeisessä matsissa, mutta asiat eivät sitten menneetkään ihan niin.

Ihan ensiksi tuntui kummallinen muljahdus kun jalkaterä vääntyi-kääntyi ja muljahti väärinpäin, sitten kuului napsahdus ja sitten iso AUTS! Aluksi olin sitä mieltä, että mennään vaan kotiin, otetaan pakkasesta vähän herne-maissi-paprikaa ja hoidetaan koipi kuntoon kylmä-koho-kompressiolla, mutta päästyäni Acutaan ja röntgeniin, olin ihan iloinen siitä, että mies ei ehdotukseeni kotio menemisestä suostunut.


Aikas nopeasti alkoi patti nousta nilkkaan ja aika jännä paineen tunne vieriä jalkaan. Ihme kyllä, kipua ei varsinaisesti tuntunut, vain sellaista inhottavaa epämukavuutta, jota on aika vaikea kuvailla. Minulla on kuulemma korkea kipukynnys sanoi röntgenhoitaja kun totesi, että kyllä se nyt on murtunut.


Sain viettää Acutan odotustilassa laatuaikaa yksinäni kahdeksasta puoleenyöhön. Tosin, kokoajan tapahtui jotain, ensin sain kylmäpusseja ja rullatuolin, sitten tuotiin kipulääkettä varmuudenvuoksi, sitten tuotiin peittoa. Olin vähintäänkin porukasta erottuvs, jos en jopa hauska näky istuskellessani mesh-shortseissani ja hihattomassa urheilutopissani rullatuolissa ensiavun odotusaulassa... Sitten minut vietiin röntgeniin, sitten taas odotussaliin, sitten lääkäriä moikkaamaan. Lääkäri totesi, että ei muuta kun kipsattavaksi ja kuusi viikkoa "kipsihoitoa"! Jes, hyvä puoli tässä todellakin on se, että on alkukesä, voi kuinka paljon asiat olisivat monimutkaisempia, jos nyt olisi talvi... Noh, sitten matkani jatkui takaisin odotustilaan, siitä kipsattavaksi, taas takaisin odotustilaan, josta kontrollirötgeniin, jossa varmistettiin jalan olevan kipsinsisällä oikeassa asennossa sitten lääkäri tuli kertomaan, että jos minulla on kaikki muuten hyvin, niin voin lähteä kotiin. Huoh!


Sairaslomaa näin alkuunsa 10.6. asti, miten sitten pääsen työpaikalle, koska murtunut nilkka on nimenomaan kaasu- ja jarrujalka, sitä en tiedä, sillä jalka on kipsissä heinäkuun alkuun asti vähintään. Nyt kaiketi suurin murhe on se, miten kotona selviän kahden pienen kanssa, onneksi on mies, ihana sellainen ja onhan lapset päiväkodissa päivät! Lasten nostaminen syliin on todella vaikeaa ja esim vaipan vaihtaminen pienemmälle melko mutkikasta myös... Positiivinen ajattelu auttaa aina, nytpähän on sitten aikaa laittaa valokuva-asiat kotona kuntoon! Ajattelin tehdä pari valokuva kirjaa ja täyttää lasten vauvakirjoihin puuttuvat asiat, nuo kun on töitä, joita ei arjen kiireiden eskellä muista eikä ehdi tehdä... Tämä on myöskin laatuaikaa, hieman erilaista, kuin mitä laatuaikana yleensä käsitän, mutta sellaista aikaa, jota voin käyttää sellaisten asioiden hoitoon, joita en lasten aikana muuten tekisi ja hoitaisi. Ja hei, nyt saan nukuttua niin paljon päiväunia, että kohta on historiaa edellisen kolmen vuoden aikana kertyneet univelat!

Kesän projektina oli alunperin hyvän lenkkeilykunnon saavuttaminen, sen voin nyt unohtaa. Lenkkeilykausi käynnistyi (jos ei muutamia iltalenkkejä huomioida) hienosti Likkojen lenkillä viimeviikonloppuna, ja päättyi siis lyhyeen kuin kanan lento sulkkiskentälle. Nyt uusi tavoite on varmaankin "käsilihakset kesäksi kuntoon", ainakin näin yhden kokonaisen kainalosauva päivän perusteella voin kertoa että kädet ja rintalihakset on kovilla. Hankalaa kotona on se, kun poikia kiinnostaa äidin kepit niin kovasti, että pienokaiset roudaavat keppini heti leikkeihinsä, jos silmä hetkeksi välttää.


tiistai 22. toukokuuta 2012

Ihana, ihana toukokuu!

Aika menee nyt oikein rytinällä eteenpäin. Meillä on pitänyt hirmuista kiirettä (kuten aina toukokuussa), on ollut kahden ystävän 30-vuotis juhlat, äitienpäivä, mummun syntymäpäivä, äitini syntymäpäivä, appiukon yllätys synttärit, likkojen lenkki, isomman pikkumiehemme nimpparit, rakennusprojektin tarjouspyyntöjen lähettelyä, pihakivetyksien uudistuksen suunnittelua ja kaikenlaista hässäkkää niin paljon, että blogi on jäänyt hävettävän pienelle huomiolle. . Kaikenlaisista tapahtumista olisi kivoja kuviakin kertynyt kameralle. Yritänkin ehtiä tekemään sellaisen "toukokuu kuvina" postauksen, kun tekstin tuottamiselle ei tunnut riittävän aikaa. Vielä olisi tiedossa paljon kivaa ohjelmaa ennen kesäkuun alkua, ensiviikonloppuna pääsen ystäväni kanssa Popedan keikille ja sitä odotan todella suurella innolla, pappani 85-vuotis juhlat ja paljon muuta..

Ilma tuoksuu nyt kesältä ja iltaisin lasten nukkumaan mentyä on pakko mennä isännän kanssa takapihalle istumaan ja fiilistelemään tulevaa kesää. Ollaan ajateltu, että pidettäisiin pitkä kuukauden kesäloma koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Paljon on pohdittu alkavaa rakennusprojektia, joka tapauksessa työmaan aloitus siirtyy loppukesään työkiireiden takia, joten jospa pidettäisiinkin kunnon loma, vietettäisiin paljon aikaa lasten kanssa ja siirrettäisiin koko projektin aloituksen varhaiseen ensi kevääseen? Tuntuu siltä, että elämä on tässä, juuri nyt. Lapset on pieniä eikä ole kiire mihinkään, se on korvaamattoman arvokasta, ihmiseltä pitää löytyä aikaa nauttia pienokaisistaan, lapset ovat pieniä vain lyhyen silmän räpäyksen. Rakennusprojektin alettua perheen yhteinen aika on todellakin kortilla... Siinäpä kysymys. Illat on niin valoisia ja tunnelmallisia, on ihanaa istua hämärtyvän alkukesän lämpiminä iltoina suunnitelemassa meidän neljän tulevaa ihan kahdestaan...

pioni
Kuva täältä

Tänään on minun synttärit. Viime vuonna pihamme nurkassa oleva Tuomi puhkesi kukkaan juuri syntymäpäivänäni, saa nähdä miten käy tänävuonna. Sain eilen anopiltani kauniin kukkakimpun syntymäpäivä muistiaisena, siinä kauniina sykerönä olevat hennon vaaleanpunaiset pionit sai minut toivomaan, että omat kaksi vuotta sitten kasvattamani pionit kukkisivat vihdoin tänä kesänä, sitä odotellessa voin ihastella tuota kaunista Pioni kimppua. Sain mieheltäni lahjaksi itse valitsemani Marimekon Kiss takin, pidän siitä kovasti! Parasta syntymäpäivän aamussa oli, kun sain aamiaisen sänkyyn ja kun esikoinen kajautti ilmoille paljon onnea vaan äiti -laulun. Olin ihan myyty!


tiistai 8. toukokuuta 2012

Lenkillä

Juu-u, olin ihan oikeasti ja juoksin lähes koko matkan!!! Ylitin kaikki odotukseni ja siitäkös olen super iloinen.  Mun piti aloittaa lenkkeily sillain ihan kunnonkohotus mielessä 2-3 kertaa viikossa, oli mun kunnianhimoinen suunnitelma. Noh, meillä on nyt vähän hankala tilanne, kun Antilla pukkaa pitkää työpäivää, joten se ei oikein käy yksiin tämän minun kuntoilu suunnitelmani kanssa. Olen kuitenkin iloinen siitä että pääsen kirmaileaan ulkosalle lintujen viserrykseen edes kerran viikossa, parempi sekin kun ei mitään. Haluaisin kuitenkin ehtiä katuja tallaamaann useammin, koska juoksemisesta tulee tosi hyvä fiilis! Onneksi käydään miehen kanssa sulkapalloilemassa viikottain, joten tulee kuntoiltua ainakin parina iltana.


Niin asiaan. Syy siihen, miksi juoksu vaihtui hetkellisesti kävelyyn, löytyi ojasta matkani varrelta. Keltavuokkoja! Ei kun pers pitkällä puskaan kuvaamaan kun tajusin että niitähän nuo ovat!!! Olen nähnyt niitä viimeksi varmaan Viiking saaressa vuonna miekka ja kypärä. Olivat kyllä jo painaneet päänsä yöpuulle, mutta kauniita olivat! Anttia nauratti kun tulin äskön kotiin; Ihme että meidän mamma on taas bongaillut ojasta kukkia! No mutta tottakai, keltavuokot on harvinaisia ja rauhoitettuja ja ties mitä!



maanantai 7. toukokuuta 2012

Pätkii, pätkii!!!

Meinaan meidän nettiyhteys. Tietokone surkimus alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, neljä vuotta alkaa olla jo ihan kunniallinen ikä tällaiselle perus läppärille. Ei se raasu ole kyennyt avaamaan edes nettiä neljään päivään. Tiedä sitten mikä tänään tuli kun yht'äkkiä mozilla käynnistyi tuosta noin vaan! Tietotekniset ongelmat on hivenen hankaloittanut blogin päivitystä ja varsinkin noiden raksa-asioiden etenemistä. Kaikenlaisia tarjouspyyntöjä olen singonnut maailmalle ja niihin odotellaan vastausta lähi viikkoina. Olen harkinnut erillisen raksa-blogin kirjoittamista, sillä en haluaisi uhrata tätä blogia raksa vouhotukselle, pikemminkin haluaisin täällä julkaista vlokuvia ja jutustella niitä näitä...

Rakennuslupa tuli tänään, jihuu!!!! Tai siis oikeastaan tuli ilmoitus, että rakennuslupa-asiakirjat on kaupungin huostassa ja ne luovutetaan kaupungilta meille heti kun luvan käsittelystä aiheutuneet lähes kolmen tuhannen euron kulut on hyvässä hengessä tilitetty kaupungin osoittamalle tilille. Kuokka isketään tontin maaperään heti, kun ollaan saatu muut kiireelliset työt alta pois, eli ehkäpä kesäkuun aikana. Ihanaa!!! Selvennettäköön kuitenkin, että siis kaivurihan sen kauhansa siihen maaperään iskee, eikä suinkaan lähdetä hartiavoimin juurakon kanssa painimaan.



Tänään oli hyvä päivä. Sen lisäksi, että rakennuslupa tuli, aurinko paistoi koko päivän, käytiin poikien kanssa ulkoilemassa vielä illan tullen, Ikeasta bongatut laventelit pääsivät alustaville paikoilleen ja nautittiin päivän viimeisistä auringonsäteistä hiekkalaatikolla!!! En tiedä mikä taika siinä hiekkalaatikossa on, mutta siellä kyllä viihtyy niin aikuiset kuin lapsetkin. Tosin tänään en intoutunut tekemään autoratoja pojille, vaan otin kameran mukaan ulos pitkästä aikaa. Konsta on totaalisen kyllästynyt valokuvaukseen eikä juuri katso pyynnöstä huolimatta kameraan päin, mutta Oskaria on helpompi kuvata, pieni kun pysyy jopa paikallaan keskittyessä hiekan syömiseen....





 Ämpäreiden ripustelu syreeniaidan oksiin osottautui erittäin hauskaksi keksinnöksi. Hassua se on, seurata noita pikkumiehiä sivusta; ensin tuijotetaan puskassa killuvaa ämpäriä ja hekotetaan isoon ääneen, sitten otetaan pieni veli-hali ja jatketaan touhuja... Maailman ihanimpia ovat nuo pikku herrat!