torstai 29. joulukuuta 2011

Joulu tuli, joulu meni

Jaa että mitäkö jäi käteen? No tietenkin aivan ihania muistoja, tämä oli sentään kuopuksemme ensimmäinen joulu! Ja tottakai, aivan käsittämättömän katastrofaalisen suuri läjä leluja, vaatteita ja muita lahjuksia (mistä mä koskaan löydän niille kotona tilaa????)! Ikimuistoisen ankea joulusää jää varmasti mieleen jokaiselle, mielestäni myös joulunpyhien jälkeen nurkissa ujeltanut myrskytuuli on ainakin omissa muistoissani kaltaisataan vailla.

Sähkökatkokset muistuttivat meitä kaupunkilaisia siitä, että kyllä ilman mukavuuksiakin voi elämästä nauttia, tuskin koskaan on mökki ollut yhtä tunnelmallisesti valaistuna, kun kynttilöitä, kynttelikköjä ja lyhtyjä roikkui kaikkialla. Mökkiolosuhteissa sähkökatkos tarjoaa hieman extremeä mukavuuksilla täytettyyn mökkielämään. Toisin kuin kaupungissa, sähkökatkos mökillä tarkoittaa sitä, ettei kraanasta tule vettä, koska vesi nousee kaivosta sähköllä toimivan pumpun avulla! Ja tämä tarkoittaa sitä ettei vessaakaan voi vetää, vettä kun ei kertakaikkiaan tule! Pienten vaippaikäisten lasten kanssa vedettömyys oli haaste sinänsä, ongelma kuitenkin ratkaistiin lämmittämällä pepunpesu vettä kaasugrillissä! Ja tottakai, lämpesi siinä samalla lämmittävä glögivesikin alta aikayksikön! Jotain hyvä siinäkin, ettei järvi ole jäässä, sillä vettä kannettiin sisälle saavi kaupalla! Ensimmäistä kertaa isännän elinaikana lämmitettiin rantasauna intohimoisia löylyttelijöitä varten, koska alakerran sähkösaunasta ei luonnollisestikaan lämpöä irronnut ihan hieksi asti. Grillikausi avattu? Check! Rantasaunakausi avattu? Check!






Joulumaisemat olivat lumettomuudessaan unohtumattomat ja jouluinen järvi ilman jäätä hyvin kaunis. Matkalla mökille jouluaattona, huomasin, että järvessä kotiaan pitävä joutsen parikaan ei vielä ole muuttanut etelään, siellä ne pitivät pesäänsä peilityynessä järvessä, kamera tosin oli käden ulottumattomissa. Mahdollisesti jopa ainutlaatuinen joulu, lumeton ja jäätön, ei kuitenkaan missään nimessä ollut tunnelmaton. Lumettomana jouluna saimme nauttia tavallisesta poikkeavista joulumaisemista, laskevan auringonvalossa kylpevästä metsästä, kuunsirpin sirosti somistamasta, auringonlaskun ruskottamasta iltataivaasta sekä tähtikirkkaasta pakkasyöstä. Ei hullumpaa, vaikka lunta kaipaankin!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Sulkapalloillen kesäkuntoon!

Ihan pakko tulla vielä sen verran hehkuttamaan, että meillä kävi ihan mieletön tuuri!!! Saatiin mieheni kanssa tennishalleilta vakio sulkapallovuoro ensi kevääksi! Ja mikä aika, keskiviikkoisin 19-20, täydellistä! En edes ymmärrä miten se oli vapaana, kun olen kytännyt vuoroja ja todennut, että ilta-ajat ovat todella kortilla. Vanhempani suostuivat lisäksi tulemaan joka sulkapallovuoron ajaksi poikien kanssa leikkimään, ja koska vuoro on noin hyvään aikaan, ehditään vielä itse kotiin laittamaan pikkuiset nukkumaan. Keväällä siis alkaa Mäkisten sulkailu ja palloilu! Wuhuu!!! Sen verran ennakoin, että hankin jotain pukinkonttiinkin tulevaa yhteistä harrastusta varten!

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulumieli kohdallaan!

Viimeyönä alkoi tonttujen aherrus! Paketointi puuhat aloitettiin lämmittämällä glögiä ja sitten ei kun kimppuun! Tuntui, ettei paketit lopu koskaan ja jännitysmomenttia lisäsi se, että herääkö Konsta kesken paperien rapinan. Siinä sitä olisikin sitten ollut selittelemistä tarkkaavaiselle pikkupojalle, joka on jo monta päivää kysellyt, että "Mitä näillä tehdään?" viuhtoessaan ja paukutellessaan innoissaan lahjapaperirullien kanssa. Paketointi on minusta ihanaa, tosin koska se jäi hieman viimetinkaan, ei oikein ehditty ihan joka paketin ulkonäköön keskittymään niin paljoa, kuin olisin halunnut. Kaunis paketti on minusta kiva antaa, ja kiva saada. Lasten paketit pyrittiin tekemään niin, että nauhat on hieman löysällä ja rusetissa ei ole umpisolmuja, jotta ne aukeaisivat helposti, luulen silti, että sakset on aattona kova sana!


Tänä vuonna ideoinnille ja kauniiden lahjanarujen hankintaan oli melko vähän aikaa, joten juuttinaru palveli hienosti tänäkin vuonna. Paperia kului aivan uskomatttoman paljon, mutta onneksi ei loppunut kesken. Valmiit paketit pakattiin paperikasseihin ja vietiin saunaan ylimmälle lauteelle ja peiteltiin viltillä. Saunaa kohtaan pojilla, kun ei ole mitään mielenkiintoa, ellei olla kylvyssä, joten se toimikoon lahjajemmana muutaman päivän ajan. Kun urakka oli ohi, kello oli 02.20 ja sormenpäät oli paperoinnista kuivana. Lopputulosta katsellessa kipusi joulumieli hyvin korkealle. Työjako oli se, että Antti paperoi ja minä nauhoitin. Antti ei tykkää nauhoituksesta, joten tämähän sopi minulle. Sen verran näppärästi nauhat kiertyivät pakettejen kruunuiksi, ettei viisi joulua Stockmannin paketointi palvelun jouluapulasena ei ole mennyt hukkaan!


Antti on jouluhankintojen kanssa vielä sen verran vaiheessa, että minun pakettini ovat vielä kaupassa yhtä itsevalitsemaani Marimekon mekkoa lukuunottamatta. Saa nähdä mitä sinne konttiin päätyy, lahjatoiveita hän on ainakin udellut päivittäin. Minä olen iloinen siitä, että olen saanut hankittua kaikki Antin paketit salassa, ilman vinkkejä, joten rakkaallani ei ole aavistustakaan niiden sisällöstä.

Paketointi tunnelmien myötä toivotan kaikille herkullista, lämpöistä, tunnelmallista ja iloista joulua!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Täällä ollaan vaikka hiljaista onkin ollut...

Huoh, koska saa alkaa rauhoittua joulun viettoon? No ei vielä, kun osa paketeista lojuu vielä kaupan hyllyillä! Isäntä on tehnyt super pitkää työpäivää ja pojat on nukkuneet päiväunia vuorotellen, joten tämän mamman oma-aika, eli blogiaika on ollut viimeaikoina noin 0 minuuuttia/vrk! Siispä en ole ehtinyt kirjoitella, mutta toivon asian korjaantuvan viimeistään joulun jälkeen! Kirjoitin juuri viimeisetkin joulukortit, toivotaan että ne ehtivät jouluksi perille, vaikka ne eivät siihen punaiseen kuoreen ehtineetkään. Kiireestä huolimatta, pieni tilanne katsaus:

1. Karkinostolakko (check) on pitänyt hyvin. Ostin pari pakettia konvehteja viime torstaina, mutta vein ne minttusuklaa kääretortun (Super hyvää!!!) kanssa töihin läksiäiskahvien aveciksi, joten niitä ei lasketa! Ja koska menin lauantaina anoppilaan nälkäisenä, tungin ruokaa odotellessani suuhuni noin kymmenen Fazerin sinistä alkupalaksi, yhtäaikaa tietenkin!

2. Doll eyes josta puhuin aiemmin täällä, todellakin toimii! Se erottelee ripset todella hienosti, joten nyt kelpaa räpsytellä! Voin suositella kenelle tahansa vaikka en siitä mitään hyödykkään!

3. Mitäköhän mun sitten piti vielä kertoa.... Ai niin!!! Jos jotakuta jäi häiritsemään salaperäisen paketin sisältö Dolls eye jutun lopussa, niin pikkusiskon syntymäpäivälahjapaketista löytyi Marc O'Polo:n ihana nahkainen rahapussi ja se untui olevan mieluinen!

Vietimme reilu viikko sitten kivat pikkujoulut lankomiehen perheen luona. Hälinää oli jokseenkin riittävästi, kun viisi tytölasta ja kaksi poikaa juoksi ja taapersi ympäriinsä. Voitte varmaan kuvitella, että ilakointi ei todellakaan lauhtunut, kun lapsukaiset näkivät ihan oikean tontun kurkkimassa sisälle taloon ja tekemässä muistiinpanoja! riemu oli ylimmillään ja hämmästynyt tunnelma käsin kosketeltavissa. Siellä se kurkki pihan perällä kuusten suojassa partansa ja takkinsa kanssa ja jätti ison säkillise lahjoja lapsille takapihan terassille! Lapset säntäilivät ikkunasta toiseen nähdäkseen mihin salaperäinen pukin apuri lopulta katosi.... Pojistakin saatiin kiva kuva tonttulakeissaan!


Ja kuten aina, onnistuneen kuvan ottaminen meidän ikiliikkujista kävi helposti, ihanat kullannuput istua nököttivät kauniisti paikoillaan kun isi ja äiti pyysi...





... eli ei tosiaan!!! Noin 30 kuvaa joista kaksi hyvää, mutta parempi sekin kuin ei yhtään!

Jos käy niin, etten ehdi ennen joulua enää kirjoitella, niin toivotan sydämestäni teille kaikille blogissani vieraileville rauhallista ja tunnelmallista joulua! Toivon, että jouluna teillä kaikilla on aikaa rauhoittua rakkaimpienne kanssa, nauttia teidänlaisestanne joulusta, kuuluipa siihen sitten joulukinkku tai kinkkupizza, kuitenkin nauttien!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tonttuja, tonttuja!

Olimme sunnuntaina kaupungilla jouluostoksilla koko perheen voimin ja mukana oli myös Konstan Turun kummitäti joka oli luonamme kylässä. Noh, lopputulema oli se, että ainuttakaan lahjaa ei saatu hankittua naiset ne vain shoppaili  itselleen vaatteita. Masut saivat herkutella Bella Roman pizzoilla, olimme suunnitelleet menevämme Napoliin, mutta jouduimme jo napolin ovella toteamaan, että kahden pienen lapsen hermot eivät  kuunaan riittäisi niin pitkässä jonossa postailuun, kuin mitä pöydän saamiseksi Napolista olisi tarvinnut odottaa ravintolan ovella. Harmistuneina raavimme päitämme ja koska Tampere tietämyksemme on paljasjalkaisina Tamperelaisina niinkin heikko, ettemme tienneet Tampereella olevan toista kunnollista pizzeriaa, totesimme, että Bella Romasta nyt aivan varmasti saa pizzaa, sinne siis. Pizzat olivat herkulliset, joten ei haitannut vaikka lahjojen suhteen palattiin tyhjin käsin, masut olivat pullollaan!

Sokoksella ollessa mieheni oli kuunnellut ohi kulkevan äidin jutustelua lapsensa kanssa ja saimme tämän salakuuntelun seurauksena aivan loistavan strategian kaiken maailman tavarataloissa ennen joulua hiihtelevien joulupukkien varalle. Ohi kulkenut äiti oli selittänyt asiaa tivanneelle lapselleen, että ennen joulua tavarataloissa, kaupoissa, joulutoreilla ja -juhlissa näkyvät hahmot, joita monet lapset luulevat joulupukeiksi, ovat ihan oikeasti joulupukin vanhimpia apuritonttuja. Nämä apuritontut käyvät tervehtimässä lapsia ennen joulua ja tekevät samalla tuiki tärkeää tarkkailu työtään, kirjaten ylös ovatko lapset kiltisti myös muualla kuin kotona ja päiväkodissa. Kuinka nerokasta! Kannattaa siis selittää lapselleen että kaikki ennen aattoa silmissä viuhahtelevat wannabee joulupukit ovat tonttuja, jolloin ei sitten myöhemmin tarvitse selitellä, miksi aattona kylään tuleva joulpukki on tyysti eri näköinen kuin joulupukki pikkujoulujuhlassa! Kaikkea sitä kuulee ja samalla oppii!!!

Sain vihdoin kaivettua esiin joulukoristeet ja ensiksi paikoilleen laitettiin tietenkin äidin lempi tontut. Muiden koristeiden sijainnista voidaan antaa lasten päättää, mutta äidin lempparit, ne laitetaan paraatipaikoille! Olen aina rakastanut puisia Aarikan tonttuja. Niitä oli meillä alunperin kuusenkoriisteeksi käyviä roikkuvia tonttuja, joista osa istuu söpösti ikäänkuin keinussa. Vuosien varrella tonttuja on kerääntynyt meille muutama pöydällä pidettäväkin malli ja nyt hoksasin, että nuohan ovat kuin meidän perhe! Isillä kädessä takkapuita, äidillä pipari (varmaankin kärvähtänyt sellainen) ja juuri viimeviikon loppupuolella pojilla oli super hauskaa pihalla kun Oskari istui pulkassa ja Konsta kiskoi häntä eteenpäin kaikin voimin. Nyt pidän tontuistani entistäkin enemmän jos mahdollista!


Aarikan tonttuja lukuunottamatta pidän erityisen paljon kaikenlaisista tontuista, joilla on tonttulakki valahtanut salaperäisesti silmille. Joulu on taianomaista aikaa ja siksi mielestäni "kasvottomat" tontut säilyttävät joulun taian arvoituksellisuudellaan, lymyilemällä piilossa lakin reunana alla...


Uusi huonekuusi on vailla koristeita, sillä tuttavani, jolta aina kukkani ostan, kertoi, ettei joulukoristeiden painosta taipuneet oksat enää nouse ylös. Nyt onkin suunnitteilla hennon hennot silkkipaperista itse värkätyt lumihiutaleet kuusen oksille, kunhan kerkiän...


Takanreunan tontut ovat kukin vinossa suuntaansa, mikä tekee niistä hieman reissussa rähjääntyneet näköisiä, mutta ihania. Näitä Konsta ja Oskari kuljettelee ympäri asuntoa ja ne löytyvät aina mitä hassummista paikoista ja ovat vain äidin siivouksen jälkeen oikealla paikallaan....

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan....


perjantai 9. joulukuuta 2011

Doll eyes? Hope not....

Vaikka kuuluukin sarjaan "lähes päivittäin kuunaamana", on minullakin silti muutamia sellaisia lemppari tuotteita, joita ilman kuontalon kohennus, eheytys, hehkeytys jne. toimenpiteistä ei tuli yhtään mitään. Yksi näistä tuotteista on pitkäaikainen ystäväni, Lancomen Hypnose mascara. Olemme olleet rakastavaisia jo vuosia ja joka kerta kun olen pihistellyt ja tehnyt syrjähypyn useimmiten nuukuuttani, olen juossut itkien takaisin tämän hintavan, mutta niiiiiiin ihanan ripsarin luokse. Viimeviikko oli täynnä juhlia ja taas totesin, että viimeisiä vetelee tämä ripsari purkki, ei kun uutta ostamaan.

Aikomuksenani oli ostaa se perus Hypnose, mutta Sokoksen tuote-esittelijä sai minut nappaamaan mukaani uutuus tuotteen, Lancome Hypnose Doll eyes. Öhh, Doll eyes? Se on minusta kyllä lähinnä pelottava nimi. Siitä tulee mieleen kaikki kauhuleffojen henkiin heräävät rimpsumekkoiset nuket, jotka hyökkäävät kimppuusi yön pimeinä hetkinä silmiään räpsytellen. No oli miten oli, olin varsin tyytyväinen ostokseeni, sillä joulun alla kaikki kosmetiikka myydään kauniissa lahjapakkauksissa ja tällä kertaa pakkaukseen oli sujautettu lisäksi rajauskynä ja silmämeikin poistoaine, samaan hintaan, kuin mitä irrallaan ostettuna pelkkä ripsiväri maksaisi. Kerrankin 34 euroa tästä ehosteesta ei tuntunut pahalta.




Vinkkini kuuluu siis, nyt kannattaa käydä ostamassa itselleenkin kosmetiikkaa, koska samaan rahaan saa aina joulun alla himppasen enmmän! Tänään lähden juhlimaan siskoni 30-vuotis synttäreitä ja uusi mascara pääsee testaukseen. Olen kaksi edellistä päivää metsästänyt rakkaalle siskolleni hienoa syntymäpäivälahjaa, halusin ostaa jotain speciaalia, koska sisko on minulle hyvin hyvin rakas. Vaikken löytänyt koko Tampereen kaupat koluttuani haluamaani, toivon todella, että lopulta valitsemani lahja on siskolleni mieluinen... Vihjeenä kerrottakoon, että paketissa on jotain sellaista, mitä tarvitaan lähes joka päivä, paketti on ainakin kaunis!


Viikonloppuna on tiedossa muutakin kivaa, kun mieheni veli perheineen järjestävät pikkujoulut! Vaikka suurin huomio keskittyykin lapsiin, voi siinä ohessa saa myös vanhemmat istua iltaa ja nauttia hyvästä seurasta ja ruoasta! Hyvää viikonloppua siis kaikille!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Äkäset joulushoppailijat....

..... jäisitte kotiinne! Ihan oikeasti.

Joulu tulee joka vuosi samaan aikaan, jouluaatto on 24.12, joka ikinen vuosi. Joillekkin ihmisille jo sana "joulu" aiheuttaa stressitason nousun jonnekkin aivan uusiin sfääreihin, eikä jouluostosten teko ole heille mikään nautinto. Yleensä ihmiset tuntevat itsensä jokseenkin hyvin, joten ihmettelenkin, miksi he eivät yksinkertaisesti jää kotiin jos eivät siedä kaupoissa, kauppakeskuksissa ja ostoskeskuksissa vallitsevaa kiirettä ja ruuhkaa? Jouluostokset voi tehdä vaikka jo heinäkuussa, kesäsunnuntaisin kun kaupoissa ei ole paljoakaan asiakkaita niin shoppailija saa ihan varmasti hyvää palvelua. Todennäköisesti nämä kaupoissa myyjille pahaa mieltä joulunalla aiheutttavat rähisijät tietävät jo kotona ostoksille lähtiessään, että kohta se vanne pään ympärillä alkaa kiristyä ja kun jalka livahtaa sisään kaupan ovesta, on piru irti.

Mikä siinä on, että pitää raivota sille vain työtään tekevälle kassatädille esimerkiksi jonkin tuotteen loppumisesta? Tai raivostua siitä, jos tavaratalon kodinkoneosastolle työskentelevä jouluapulainen ei osaa sanoa, onko kenkä osastolla vielä niitä tiettyjä tohveleita jäljellä? Missä niiden riehujien maalaisjärki on? Tässä pari päivää sitten oli Prismassa ja ladoin ruokatarvikkeita hihnalle, kun keski-ikäinen nainen tuli kysymään kassalta "Mistä tuolta kukkaosastolta minä voisin löytää näille kukille sitä virkistettä?". Kassa sanoi "En valitettavasti tiedä kun olen täällä sairaslomasijaisena, uskoisin että jossain siellä kukkaosastolla ne ovat, mutta voin....", nainen keskeytti ivallisesti "Juu, kyllä minäkin 56-vuotiaana tiedän että kukkavirkisteet myydään kukkaosastolla, kysyinkin missä siellä ja räpä räpä räpä räpä...." jatkui kärkäs motkotus nuorelle kassan tytölle. Kuvitteleeko ihmiset tosissaan, että kassantädin tietävät tuosta noin vain sanoa kaikkien myymälässä myytävien tuotteiden sijainnin, hinnan tai muun yksittäisen tuotetiedon kun heidän työtään on rahastaa kassalla ihmisten ostokset? Jestas sentään, että minua otti kassatytön puolesta päähän niin paljon, että päädyin sanomaan naiselle " Anteeksi nyt on minun vuoroni, teitä varmaan neuvotaan teidän vuorollanne!". Nainen häkeltyi, hiljentyi ja jäi odottamaan vuoroaan. Kun olin saanut ostokseni maksettua, toivotin kassaneidille hyvää ja rauhallista illanjatkoa sekä joulun aikaa, oikein kuuluvalla äänellä ja seurasin tilanteen kehittymistä pakatessani ostoksia kasseihin. 56-vuotias keski-ikäinen häirikkö oli odotellessaan rauhoittunut sen verran ettei enää kehdannut räyhätä tytölle, joka sanoi naiselle heti, että hän soittaa kukkaosastolle henkilökuntaa.

Kauppojen kassojen takana uurastaa uupumaton joukko työnraskaan raatajia, jotka saavat varmasti päivittäin osansa asiakkaiden joulustressistä kun pitkät jonot ensin kassalle ja sen jälkeen vielä paketointi pisteeseen saavat sanaiset arkut aukeamaan. Mutta antakaa nyt hyvät ihmiset kauppojen henkilökunnalle jonkinlainen työrauha!!! Valitettavan usein kaupassa riehuva, pahaa mieltä kylvävä asiakas on keski-ikäinen nainen ja ihan pakko on kyllä ihmetellä, että eikös siihen ikään mennessä pitäisi käytötapojen olla hyvinkin hallinnassa???



Itse pidänkaikesta jouluun liittyvästä, jo suurin osa joulunalla postilaatikkoon tupsahtavista mainoksistakin on mukavaa ajanvietettä. Jouluostoksien tekeminen on ihanaa ainakin silloin, kun tietää mitä kenellekkin haluaa ostaa, mutta jos on vielä vailla ideoita, on  kaupoissa mukavaa hypistellä tavaroita ja pohtia kenelle mitäkin ostaa. Avain onneen on, että tämän kaiken suorittaa hyvissä ajoin. Kaikkein äkäisimmä ärripurrit ilmestyvät kauppoihin yleensä jouluviikolla raivoamaan yksittäisten katalogi tuotteiden loppumisesta. Oh really? Pääsikö meiltä todellakin jo loppumaan tavara, jota mainostimme marraskuun puolivälissä???? Pakkoko on tulla kauppaan viimetipassa? Nopeat syövät hitaat ja on aika helppo hymyillä, kun on ostanut kaikki paketit pois päiväjärjestyksestä jo ennen jouluviikkoa! Silloin voi pyhittää koko jouluviikon vain kodin somistamiseen, pakettien paperoimiseen, glögin juomiseen, pipareiden ja suklaan mussuttamiseensekä tietenkin joulutunnelmaan virittäytymiseen vaikkapa hyvän joululevyn turvin!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kuvausreissu

Viimeviikonlopun mökkireissulla sain toteutettua haikailemani valokuvausretken. Valoukuvaushan on parasta mahdollista puuhastelua ja ajanvietetttä, sitä tekisi mielellään enemmän kuin on aikaa. Niih, mitäs sitä silloin kuvataan, kun kaikki on ihan harmaata, maa on sateenjäljiltä mutainen ja rapainen ja harmaa, harmaa, harmaa... Noh onneksi aurinkokin pilkahti ja lätäköistä irtosi innovaatiota. Siispä, tässä kivoja lätäkkökuvia, hieman auringonlaskua pikseleinä ja mökin autotallin seinää vasten nojaileva ihana, vanha lasten fillari.



Vesilätäköistä aukesi tällä kertaa luonnon ikioma peili. Mielestäni hauskaa, joten tarkastelen tästä eteenpäin lätäkköjä ihan uudella innolla! Lätäköt tuottivat mylös suurta intoa Konstalle, joka kävi innoissaan hyppien läiskyttämässä vettä niistä jokaisessa!



Mökin autotallin pielessä nojaa sympaattinen, vanha lasten polkupyörä. Ehkä miekkonen fiksaa siitä pojille hyvän krossipyörän, kunhan oppivat polkemaan! En tiedä mikä fiksaatio minulla on tuota pyörää kohtaan, kun sitä on pakko kuvata joka kerta.


Oletteko muuten huomanneet, että kaikki tosi bloggaajat pitää joulukalenteria? Mikä poitti?  Mikä on paras joulukalenterikokemuksenne kautta aikojen? Minulla ei ole vielä joulukalenteria, ehkä hankin sellaisen jos jätätte hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboxiin!