sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Haastetta pukkaa!

Olin eilen oikein mukavissa tyttöjen juhlissa, joissa sankarit saivat taannoin tunnustuksena tekemästään työstä maisterin ja sairaanhoitajan tittelit. Sain jo juhlissa Eerulta hieman vihiä siitä, että minut on haastettu:

ONE LOVELY BLOG AWARD

1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. 
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. 
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

 
  (kuva pöllitty Eerun blogista)

1. Jos se nyt vielä jäi jotenkin epäselväksi, niin sain haasteen Cheap Honestyn Eerulta. Tämä on myöskin minulle ensimmäinen blogi haaste ja jos ei huomioda sitä, että en vielä tiedä mitä itsestäni kertoisin, tämä vaikuttaa minusta kivalta!

2. Kortit pöytään:
  1. Maailman paras tunne on se, kun herää hyvin nukutun yön jälkeen omasta sängystä omien lapsosten ja miehen vierestä. Se kun saa lököillä lämpöisen peiton alla ja seurata kun pienokaiset piehtaroivat piilosleikkejä pehmoisten peittojen seassa ja saa nauttia lasten iloisista ja onnellisista aamuhetkistä.
  2. Jokapäiväiseen kaunistautumiseeni kuuluu kaksi meikkituotetta, ripsiväri ja huulikiilto tai -rasva. That's it. Mä oon surkea meikkaaja, nukun mieluummin kymmenen minuuttia pidempään, kuin käytän vastaavan ajan meikkaamiseen.
  3. Pukeutumisesta puhuttaessa lempi tuotemerkkini ovat Marc O'Polo ja Marimekko.
  4. Rakastan Chris Cornellin musiikkia (lukuunottamatta kyseisen artistin hirveää tyylihairahdusta, levyä nimeltä Scream, joka pölyttyy levyhyllyssäni).
  5. Olen nyt jo ihan kauhuissani siitä, että lempi tv-sarjani, Täydelliset naiset, loppu häämöttää
  6. Haluaisin että minulla olisi enemmän aikaa valokuvaukselle, niin kameran käytön opettelulle kuin itse kuvaamisellekin.
  7. En voi sietää vaaleanpunaista. Sellaista pliisua, mitään sanomatonta, lällyä vaaleanpunaista. Yök!
3. Toisin kuin Eeru ennusteli, mulla ei ole hajuakaan, kenelle laitan tämän haasteen eteenpäin, mutta enköhän jotakin keksi.... Hmmm. Haasteen saa tietenkin Emman aamu ja koska olen Emman kautta tutustunut ihanan tunnelmalliseen Hemma hos Ada och Emil blogiin ja sen taustalla hääräilevään mukavaan naiseen, niin yllytetään nyt häntäkin lähtemään mukaan haasteeseen (tiedän blogin ylläpitäjän lukeneen omaa blogiani ainakin satunnaisesti, joten josko kutsu saavuttaisi hänet näin). Lisäksi naamakirja paljasti minulle tässä taannoin että serkkupojan vaimolla on blogi, niin heitetään pallo myös hänelle (vaikka en edes tiedä onko hän koskaan käynyt kurkistamassa tätä minun blogiani), oleppa hyvä Mama Coala. Tässä olikin sitten kaikki sellaiset ihmiset, joiden tiedän ylläpitävän blogia, joten olen kantanut kaikki korteni kekoon!

torstai 26. tammikuuta 2012

Paineita pukkaa....

.... kun koko kämppä pitäis huomenna hohtaa kuin joulupallo kuusessa, kun kiinteistövälittäjä tulee antamaan oman näkemyksensä siitä, että millä hinnalla tätä lähdetään myymään. Luopumisen tuskaakin tämä lienee ainakin osittain, onhan tämä koti kuitenkin tehty sisältä itse, ihan meitä varten ja meidän mieltymyksien mukaan. Tuntuu rankalta antaa omalle työlle, vaivalle, ideoille ja kodille ylipäätään jokin rahallinen arvo, kotiin kun on sidoksissa tunnepohjalta, muistoja on mahdotonta määrittää rahassa. Täällä on esikoinen oppinut yhtä jos toista ja tänne on toinen lapsemme syntynyt, tai noh, tuotu sairaalasta..... Huoh.... Mitäköhän asunnon myynti-ilmoitukseen pitäisi kirjoittaa? Miten olisi: "Myydään vähän käytetty, hyvä ja ihana koti, ei halpa!"? Jos te lukijat heti kiinnostuitte tästä meidän 97 neliön ihanuudesta, niin ottakaahan yhteyttä. Nyyh...

Toisaalta, kun toinen ovi perässä sulkeutuu niin toinen edessä avautuu. On ihanaa suunnitella uutta kotia ja miettiä ratkaisuja, joiden myötä talossavoisi viettää leppoisaa arkielämää ja jossa olisi helppoa ja huoletonta elää kolmen hulivilin kanssa (isäntä + pojat = 3). Nuo ratkaisut vasta vaikeita onkin tehdä, niiden kanssa kun joutuu elämään todennäköisesti / toivottavasti / mahdollisesti monta kymmentä vuotta.


Luonnoksia tulee ikkunoista ja ovista kun appiukko panee parastaan niissä puitteissa, jotka Tampereen kaupungin suht tiukat rakentamismääräykset antavat myötä. Keväällä lyödään kuokka maahan ja sitten varmaan seuraavaksi viedään isännälle retkisänky työmaakoppiin. Siitä se alkaa, kuten olen varmaan jo kerran aikaisemminkin sanonut, minun määräaikainen yksinhuoltaja vanhemmuus. Uskon kuitenkin, että kaikenlaiset koettelemukset, on pelkkää realismia olettaa että niitä tulee, ovat kaiken vaivan arvoisia..


tiistai 24. tammikuuta 2012

Tulitaidetta

Kun taas olisi heti ollut hallinnassa ne kameran säädöt, niin kuvasato olisi ollut parempi, mutta pääasia on, että sain muutamia hienoja kuvia kaikesta huolimatta. Olimme nimittäin eilen kuvaamassa tulitaiteilija Jennyä, mikä oli jännittävää ja mielenkiintoista hommaa. Henkilökohtaista jännitystä lisäsi ja kameran säätämiseen keskittymistä hieman häiritsi se, etten ollut aiemmin nähnyt tulitaiteilijaa työssään ihan livenä. Ilma oli kylmä ja minun sormeni olivat todellakin kylmät kun lopetimme lähes kahden tunnin patsastelun kameroidemme takana.


Yllä olevassa kuvassa tulikehän yläosasta syöksyy aivan selvä tulikoiran pää!




Tulitaiteilija Jenny oli todella taitava!



Iso kiitos Jennylle siitä, että saimme luvan julkaista ottamiamme kuvia netissä. Se ei aina ole mitenkään itsestään selvää kun kuvissa on käytetty ihmismallia.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Kivatylsä lauantai

Jos urputetaan heti se tylsä osuus pois alta, niin saa sitten siirtyä siihen kivaan osioon. Tylsää viikonloppusin on se jos Antti joutuu oleen töissä tai jossain töihin rinnastettavissa aktiviteeteissa. Tänä viikonloppuna oli toinen viikonloppu putkeen kun ukkelilla pukkasi pisneksiä, joten oltiin poikien kanssa taas kolmisin ja Konsta kysyi ainakin tuhat kertaa "Missä isi on? Tuleekohan isi ihan kohta?".

Mutta eipä meillä kolmisin hätää ole, aamusta heti Stigan nokka kohti puistoa ja pulkkamäkeä. Se on niin ratkiriemukkaan näköistä kun pojat istuvat Stigan kyydissä, Oskari edessä ja Konsta takana, Oskari pitää ratista kiinni, seisoo jalaksien päällä ja päristelee moottori ääniä kuin tosi mies konsanaan. Puistoon kun päästään niin Oskari haluaa laskea mäkeä ja Konsta sanoo "Mennään puiden runkojen varjoon etsimään kääpyjä!". Hassua, puisto oli lähes tyhjä, vaikka ilma oli mitä mainioin ulkoiluun vain noin viisi vuotias poika luisteli yksinään jäällä. Konsta oli ihan haltioissaan luistelusta ja kävimme seuraavan keskustelun:
- Minäkin haluan pelata jääkiekkoa!
- Ei poika pelaa jääkiekkoa, poika luistelee, vastasin.
- Minäkin haluan! tivaa Konsta.
- Ei sinulla ole vielä luistimia, mutta sukset on ja ne voidaan ottaa mukaan puistoon jos haluat, vastasin.
- Täytyy varmaan ostaa luistimet kaupasta! ratkaisi Konsta.

Noh, hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin laskimme mäkeä ja kävimme siellä isojen kuusien alla, mikä pienen pojan mielestä on varmasti hirmuisen jännä paikka ja lähdimme sitten ruoka aikaan kotiin. Kotona saimme idean leipoa jotain päiväunien jälkeen ja senhän me teimme. Päätimme leipoa sämpylöitä. Hienointahan tässä oli se, että parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen niin ruisjauhoista, sämpylähjauhoista kuin siirapistakin joulukuussa, mutta koska näyttivät ihan käypäsiltä uskaltauduimme vielä käyttämään niitä leipomuksiimme. Ja meilläpä olikin hauskaa, tosin Konstan mielenkiinto loppui siihen, kun sämpylöistä ei saanut tehdä littanoita. Sämpylöiden kaveriksi duunasin vielä bataatti keittoa. Onneksi Oskari nukkui piiiiitkät päikkärit, niin saimme melkein kaiken valmiiksi ennen kuin pikku herra heräsi. Tässäpä siis tämän päivän keittiöpuuhastelut kuvina:



Perus taikinan sekaan hieman auringonkukan siemeniä, kurpitsansiemeniä ja hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia, tulee muuten varmasti hyvää!




Tässä Konstan littanat sämpylät valmistuu ja sitten virallinen taikinan maisto!


Siellä ne sämpyläiset liinan alla kohoilevat ja eikun keittoa tulille!




Bon appétit!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Viikon herkku!

Ajattelin kerrankin, että nappaanpa nyt kuvan tuosta meidän lemppari jädestä, speciaali superfoodista, jota ei kovin usein viitsi syödä, koska se menee varmasti lyhentämättömänä kylkiin. Superfoodista se eroaa ihan oikeasti vain sillä häilyvällä erolla, että superfoodeissa on super paljon ravinteita ja vitamiineja, tässä on super paljon kaloreita.... Heh heh! Sen enempää purkin pikku präntteihin huomiota kiinnittämättä, ei muuta kuin lautaselle ja ääntä kohti! Kuin sattuman kaupalla Eeru kirjoitteli myös herkuista ja sattui jopa kysymään mitä me muut ollaan tällä viikolla herkuteltu, joten Eeru, tässäpä samalla vastaus myls sinulle:




On tuo Chunky Monky jonkun muunkin lempparia, kun sitä niin harvoin edes löytää niistä kaupan pakastealtaista. Jotka muuten by the way on niin pirun syviä nykyään, että vaikka ottaisin kaikki käden venytystehot käyttöön varpaillani pinnistellen, en siltikään ylettyisi alimpiin tuotteisiin ilman jakkaraa!!! Ja taas, "by the way" on varmaan tosi vanhanaikaista, sitä käyttää vaan mummot, nykyään kai pitäis sanoo et BTW! Asiaan, mun suosikki jätski oli ennen tätä Bravo suklaa-banaani, mutta tää kyllä vei voiton ihan ehdottomasti. En ole maistanut kuin yhtä Ben&Jerrys makua tämän lisäksi, eikä siitä kyllä voi puhua edes samana päivänä!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kamera vempeleitä

Isäntä huusi ennen joulua huuto.netistä ihan huvikseen loittorengas sarjan. Tarkoituksena on kurkistaa makrokuvauksen maailmaan. Se on oikeastaan huvittavaa, mies kyllä innoissaan hankkii valokuvaukseen liittyviä hilavitkuttimia, mutta itse kuvaaminen jääkin sitten ensimmäisen viikon uutuuden hohdon hälvettyä kokonaan minulle.



Loittorengassarja oli huokean hintansa lisäksi meille passeli siksi, että sen antoi kittilinssillemme ihan uuden elämän. Tuo kameran mukana tullut objekti kun oli jo yli vuoden päivät lojunut hyllyssä pölyttymässä. Oltiin poikien kanssa pihalla eilen aamuäivällä, kovan pakkasen vuoksi puistossa ei ollut kavereita, joten tultiin omaan pihaan temuamaan. Sain siinä hyvän tilaisuuden testaille loittorenkaita ulkolyhtymme lasissa komeileviin kuurankukkiin:



Kuvat otin tuolla 13mm renkaalla. Haasteelliseksi osoitteutui tarkennus, joka siis tapahtuu manuaalisesti. Ulkona kun on aina pientä tuulen virettä, niin kuvauksen kohteita oli välillä vaikea saada pysymään paikallaan. Ja kun kuitenkin keskityin 85%  Konstan touhuihin (Oskari nukkui) ja 15% kuvaamiseen niin.... Noh, kivojahan noista tuli.

Eilen oli todella ihana ilma! Pakkastakaan ei ollut liikaa, meillä 13 astetta. Omalta takapihalta löytyi muutakin kivaa kuvattavaa, joten tallensin kivoja talvinäkymiä muistikortille ihan ilman loittorenkaita.





Talvella on kiva kuvata, varsinkin kirkkaina pakkaspäivinä, ongelma on se, että juuri kun on päässyt vauhtiin kaikkoaa sormista viimeinenkin lämmön ripe. Kylmyyden kangistamilla sormilla on hyvin hankala räplätä kameran säätö vipstaakeja. Nahkahanskoista saa vain tilapäisen avun, ne kun eivät myöskään kovin lämpimät ole. Onkohan kukaan keksinyt sellaista lämmitettävää kameran runkoa pohjolan talvioloihin? Lämpiäähän ne kahvat mönkijöissä ja moottorikelkoissakin.....

maanantai 16. tammikuuta 2012

Aamiaista ja arkkitehtuuria!

Pakko tulle kertomaan ihanaisesta sunnuntai aamusta. Antti heräsi poikien kanssa aikaisin ja minä sain jäädä nukkumaan. Kun heräilin itsekseni kello oli  hyvän matkaa yli yhdeksän ja poikien leikin äänet kuuluivat keittiön tienoolta ja isännän aamiaistouhut. Kun tepsuttelin keittiöön, oli minulle loihdittu ihana aamiainen:



Mun lempparia, Halloumi juustoa vesimelonin kanssa, lisäksi munakokkelia, nakkeja ja voileipää sekä kahvia ja tuoremehua. Kyllä kelpasi! Ja pakko myöntää että taas jäi osa syömättä, sen verran painoi masussa vielä edellisen illan kanasalaattihässäkkä. Paras sunnuntai pitkään aikaan!

Lauantai-illan mässäilyt

Niin se viikonloppu taas hurahti ja pojat piti mamman kiireisenä. Olin sopinut itseni kanssa, että viikonloppuna meidän huushollissa tapahtuu oikein urakalla! Ideaparkista haetaan säilytyslootia legoillle ja junaradalle, jotta loputkin jouluna saadut poikien lelut löytävät itselleen paikan, käyn poikien vaatelaatikot läpi ja laittan pieneksi jääneet laatikoissa varastoon, järjestän työhuoneen kaapin toimivaksi, puran tuon viimeisen laskettelukamoja sisältävän kassin tuosta eteisestä joka minua vielä muistuttelee Kuusamon reissusta, laitan ruokaa ja tottakai perus imurointi ja pölyjen eliminointi olis kans ihan pikantti lisäys tähän kunnianhimoiseen suunnitelmaan. Kunnianhimoisen suunnitelmasta teki tietenkin se, että Mieheni oli viikonlopun töissä ja minä yksin poikien kanssa...

Noh, meidän pojilla oli hieman toisenlaiset suunnitelmat, eivätkä ne todellakaan edesauttaneet minun omien suunnitelmien toteutumista. Pienokaiset olivat kaikessa hiljaisuudessaan sopineet, että nukutaan muuten päiväunet kaanonissa, ensin Oskari, sitten Konsta ja sitten taas Oskari, niin että äityliinin kaikki aika menee meidän viihdyttämiseen ja huoltotoimenpiteisiin! Ja mikä parasta, tehdään niin sekä lauantaina että sunnuntaina!!! Näin se vaan joskus menee, joten ei parane stressata, ehkä ehdin sitten joskus tehdä kaiken aikaisemmin mainitsemani! Ehdittiin sentään hakea säilytyslaatikoita, pestä ja mankeloida lakanapyykkiä ja tehdä ruokaa.

Lauantai-illan mässäilymättö oli tällä kertaa lämmin kana-tacosalaatti. Se on tosi hyvää, koska se sisältää taatusti kaikki maailman e-koodit, lisäksi se on helppo ja nopea tehdä! Valmistamiseen tarvitset kutakuinkin kuvassa näkyvät tuotteet tai jotain sinnepäin.




Toi Santa Marian Cheese dip mix on muuten älyttömän hyvä juustodippi. Se on paljon kevyempää kuin se cheddardippi siinä lasipurkissa ja lisäksi vielä raikkaan makuista koska se tehdään kermaviiliin, suosittelen. Kuvat tuskin vaativat selittämistä, mutta selitämpä silti. Saalaattia, kurkkua ja tomaattia lautaselle mahdollisimman paljon ja niiden päälle hieman murennettuja tacolastuja (murennettuja siksi, että ovat helpompia syödä).Siihen päälle hieman juustodippiä ja siihen päälle valmiissa hunajamarinadissa lilluneet kanasuikaleet, joiden päälle pannulle on kipattu sopivaksi katsottu määrä mieluisaa salsaa niin, että salsa vain hieman lämpenee pannulla. Siitä sitten ääntä kohti ja hyvää on.


Jos kanaa on 300g tulee siitä kaksi  annosta, tosin annos on niin suuri että harva nainen jaksaa omaansa syödä. Mutta ainakaan meillä mies ei yhtään valita, jos joutuu syömään minun jämät... :) Joo joo, tiedetään että valmiit marinadit on ihan mössöä ja parempaa tulee jos viitsii itse marinoida. Meidän kotikeittiö kun ei kuitenkaan ole Michelin-tähtiä tietäänkseni saanut, niin meillä kaikki konstit ja konnuudet on välillä sallittuja. Tarjoushaukkana lankesin hunajamarinoituun hyvän tarjouksen vuoksi. Jos nyt ihan tosissaan puhutaan, niin meillä ei ole aikoihin syöty valmiissa marinadissa olevaa kanaa, mutta koska tämä ruoka duunattiin vasta poikien nukkumaan menon jälkeen, ja sitä söi vain minä ja isäntä niin nopeus oli avainsana.Tässä ruoassa toimii hienosti myös esim. minuuttipihvit, joista me yleensä tämä salaatti tehdään. Kannattaa kokeilla jos Texmex on sydämen asia!


perjantai 13. tammikuuta 2012

Uusi mukavuusalue!

Kun olin raskaana, ostin Marimekon alennusmyynnistä kolmet iki-ihanat sukkahousut ajatuksella "Otetaan s-kokoa, kaippa niihin vielä joskus mahdun....". Tässä taannoin toiset noista kaunokaisista osuivat käteeni kun pengoin legginsi lootaa vaatehuoneessa epätoivon vimmassa etsien jotakin soveliasta päällepantavaa aikeissani suunnata poikien kanssa siskoni syntymäpäiväkaffeille. Voi kuinka riemuissani olinkaan kun bongasin sinimustat ystäväni laatikon kätköistä! Sukkikset yhdessä farkkushortsien kanssa on siitä päivästä lähtien ollut uusi luotto yhdistelmä, ovat mukavat kotona, tarpeeksi siistit kylään ja tarpeeksi nykypäivää kaupoilla käymiseen. Yhdistelmään sopii loistavasti kaikki varrelliset talvikenkäni, korollisista Uggeihin ja sukkikset ovat lisäksi mukavan lämpimät! Uusi mukavuusalue vilpoisina pakkaskeleillä! Onneksi tämä ei ole muotiblogi, koska tämän raapustuksen jälkeen kaikki muodista jotain ymmärtävät ja uusimmissa muotivirtauksissa polskivat huokaavat yhteen ääneen "So last season!", mutta koska en viime talvena mahtunut mihinkään sukkahousuihin, ne ovat nyt minun "This season!".



Suosittelen lämpimästi kaikille! Joidenkin saapikkaiden kohdalla ongelma on se, että jos jalassa esimerkiksi kauppareissulla on legginsit ja (huonot) sukat, valuu sukat hiljalleen pois jalasta päätyen ruttuun päkiän tietämille. On erittäin raivostuttavaa yrittää ujuttaa kättä tiukkavartiseen saapikkaaseen tavoitteena nykiä ylös makkaralla jossakin kengän uumenissa lymyävää sukka. Sukkikset toimii tässäkohtaa legginsejä paremmin kiinteän sukkaosan takia. Piste sukkiksille tässä mielessä! Huvittavaa sinänsä, tänä vuonna ostin Marimekon alesta muun muassa kahdet legginsit, ehkä ne pääsevät käyttöön sitten ensi talvena....