Kun ei suju niin kuuntele tätä!

Kaikilla on varmaankin niitä hetkiä, kun tuntuu että nyt ei oikein kulje, eikös niin? Ihan sama mistä puhutaan, joskus vaan vaan tuntuu kuin yrittäisi hyppiä tasajalkaa päällään seisten.... Tarkoitan niitä hetkiä, kun kutoessa silmukat tippuu koko ajan puikoilta vaikka oikeasti osaat kutoa hyvin vaikka silmät kiinni.... Tai sitä kun ruoanlaitosta kun kaikki menee kokoajan vähän niin ja näin, ensin unohdat laittaa pastalle ajan munakelloon, seuraavaksi huomaat, ettei tullut laitettua ollenkaan suolaa keittoveteen ja sitten kun kaadat mautonta pastamössöä lävikköön niin kuuma höyry saa otteesi lipeämään läviköstä ja huomaat katselevasi lavuaarillista pastaa pyrkimässä viemäriä kohti.... Tiedättekö tunteen?

Seuraavanlaisia, melkoisesti hermoja kutkuttavia tilanteita, olen kokenut myös lasten kanssa liikkeelle lähtiessä nyt kun asumme ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Otetaan esimerkiksi tositapahtumiin perustuva tilanne, jossa olemme lähdössä vaikka puistoon. Olen saanut tavarat ja ajatukset kasattua, sekä lapsille vaatteet ja kengät päälle, hikeä pukkaa litratolkulla kun kämpässä on 28-astetta lämmintä ja juuri kun luulen, että pääsen ovesta ulos niin pienempi runttaa kakat housuun. Ei se mitään, vaatteet pois, pesulle ja puhdas vaippa päälle. Viimein kun saan tungettua koko revohkan ja rattaat pikkuruiseen hissiin ja pääsemme alaetuovelle saan rattaat kasattua ja pienemmän kiinni turvavöihin niin vanhempi sanoo että "Äiti, mullakin on kakkahätä!"... Äkkiä rewind-toiminnolla kaikki äskön luettelemani käänteisessä järjestyksessä ja takaisin kotiin vessaan. Ja kun kaikki edellä luettelemani on toistettu niin, että olemme päässeet taas alaetuovelle, huomaat jättäneesi kännykän laturiin.... Enkä elämäni merkittävimpiä tähti hetkiä oli, että sain kasattua hermoni tuolla epätoivoisella hetkellä. Tilanne ei todellakaan ollut HALLUSSA. Mutta tiedättekö siis sen tunteen, kun ei oikein suju???

No asiaan. Kävin lenkillä ensimmäistä kertaa pitkästä ja jalat oli kuin lyijyä, niitä piti raahata perässä. Siinä hetken takkuista lenkkipolkua taivallettua pohdin, että jollainhan tämä nyt pitää saada sujumaan ja kääntää vaihde hyvän fiiliksen puolelle. Samantein tiesin mitää pitää tehdä. Kännykkä käteen ja kaivoin musiikkikirjaston uumenista positiivista energiaa kuulokkeisiin. Tässä on sellainen tsemppi biisi, että ihan sama kuinka päin mäntyjä asiat menee, niin tästä saa sellaisen positiivisen sykkeen ja "mikään ei ole mulle mahdotonta" -uho fiiliksen että raskaimmatkin pohkeet alkaa toimimaan lähes itsestään! Ja ihan oikeesti alkaa tuntua siltä että hommahan on hallussa jos itse niin päätän. Se on asenteesta kiinni. Olkaapa hyvä, ihana Elastinen:

Elastinen oli jo Voice of Finlandissa sellainen enrgiapaketti, että aina tuli hyvälle tuulelle häntä katsellessa. Nyt, tää biisi saa mussa aikaan aina mielettömän energialatauksen ja oikeesti tällä on positiivinen vaikutus ainakin mun mielentilaan, sillon, kun tuntuu jotenkin hankalalta. Ja hei, moni asia kuitenkin on korvien välistä kiinni, joten tämähän on hyvä lääke, niille kelle se toimii! Tätä ollaan töissä katseltu useampaan kertaan ihan vaan työpäivän piristykseksi, katseltu saunaillassa screeniltä ja isäntäkin on sitä mieltä et tää on hyvä.... Mistäköhän johtus?

Hyvää tätä päivää ihanaiset ihmiset, pitäkää lippu korkealla!

Ihana, ihana Jonne!

Meillä oli perjantaina Tyky-päivä. Siellä me pojotettiin Kaupin kentällä vesisateessa, pelattiin Kyykkää, suunnistettiin ja urheiltiin ja kurjahkosta kelistä huolimatta kivaa oli. Sitten hiukan saunottiin Kaupin saunalla, tosin avantoon en uskaltautunut, hyrrrr! Saunan jälkeen laittauduttiin näteiksi ja sormet syyhyten odoteltiin, että kello lähestyisi kymmentä. Perjantai illan kruunu oli Jonne Aaron Pakkahuoneella ja kerrassaan mahtava live-show!

Uuden levyn biisit oli livesovituksineen hyviä, Vain elämää sarjan kipaleet vetivät keski-ikäistenkin mammojen suut hymyyn ja minua kosketti suuresti oheinen Tehosekoittimen repertuaariin aikanaan kuulunut Kaukaisimmalle rannalle. Tuli ihan nuoruus mieleen. Tätä biisiä on isännän kanssa popitettu Escortin poppikoneista täysillä ja fiilisteltiin elämää.

Hyvä Jonne ja kiitos kanssa juhlijat huipusta keikasta ja hyvistä jatkoista!

Ihanaa joulua!

Tämä loppuvuosi meni totaalisesti plörinäksi mitä blogin päivitykseen tulee... Mutta katsotaan josko Pukki olisi jemmannut pakettien kätköihin jotain mieltä ylentävää, ehkä myös jotain mikä toisi helpotuksen tähän tietoteknisten vempaimien puutostilaan.

Kirjeeni Joulupukille oli tänä vuonna lyhyehkö, se sisälsi kolme asiaa:

A-Norak -takki

Ja pitkän pohdinnan jälkeen.... Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? No Nappula! Monta Nappulaa, mustia ja valkoisia, thats it.

Nappula

Ja pitkään harkinnassa ollut hankkimatta jäänyt ihanuus:

Sarpaneva pata

Siinäpä se. Koska ollaan kuitenkin muuttamassa kokolailla pieneen kotiin, ajattelin että en kaipaa mitään suurempaa materia ryöppyä ja toivonkin että se linja pitää... Tuossahan on jo käytännöllistä ja tarpeellista vaatetta, silmän iloa sekä ruoanlaitto kalustoon kaivattu apulainen. Ja sitten tullaan siihen tietotekniikkaan...

Juniorimme siis rikkoi kannettavamme ja olemme tällä hetkellä sekä kodittomia, että koneettomia. Läppärin hankinta on siis väistämättä edessä. Lisäksi minä haluan tabletin ja nimenomaan mini tabletin. En oikein ole päässyt kärryille siitä, mitä sillä isommalla tabletilla tekee, kun pienenkin näyttö on ihan luxusta kännykän näyttöön verrattuna ja iso lähentelee kymppi tuumaisena jo läppärin kokoluokkaa (ei nyt sentään, mutta ei sitä näppärä ole käsilaukussa kannella).... Siis valintani onkin mini tabletti, mutta voi luoja miten vaikeaa valinta onkaan!!! Käytännössä vaihtoehtoja on kolme Samsung Galaxy tab 2 7", Asus Nexus 7 ja iPad mini. Kussakin näissä on hyvät ja huonot puolensa vertailtaessa teknisiä ominaisuuksia. Tein sen taulukon mikä kaikkien leffojen mukaan pitää tehdä silloin kun epäröin valintaansa kahden miehen välillä, eli nimesin laitteet ja kirjoittelin vasemmalle plussat ja oikealle miinukset. Tutustuin Tekniikan maailman testiin iPad mini vs Nexus 7, katselin muutamat videot youtubesta, haastattelin Stockan ja Prisman elektroniikkaosaston myyjiä sekä piinasin työkavereita kysymyksilläni. Lopputulos? En tiedä, en vaan osaa päättää mihin laitteeseen pennoseni investoisin... Joten ei sieltä Pukin paketista varmaankaan sitten sitä tekniikkaakaan löydy...

Mutta se jääköön hautumaan ja nyt toivotankin kaikille teille ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa! Nautitaan läheisien seurasta, kynttilän valosta ja etenkin näistä super pitkistä jouluun sopivasti osuvista vapaista!

Printtejä, printtejä ja muuta mukavaa

En tiedä teistä, mutta meikäläisen sisustussilmä kiinnittyy nykyään kaikissa sisustuslehdissä, sisustusblogeissa ja miksei ohjelmissakin kaikkiin ihaniin kehystettyihin printteihin. Erilaiset tekstit ja sanonnat, varsinkin silloin kun ne osuvat omaan elämän filosofiaan, ovat ihaniayksityiskohtia kotien sisustukseissa. Jos eläisin jollakin tapaa staabiilia elämänvaihetta jossa sisustaminen olisi järkevää (nyt jotenkin tuntuu, ettei sisustaminen muuttolaatikoiden keskellä palvele ketään), hankkisin kotiini ehdottomasti muutaman printin, todennäköisesti mustavalkoisen ja laittaisin kivoihin kehyksiin. Mielessäni leijailee muutama ajatus sopivasta printtitekstistäkin, tosin luulen ettei kyseisiä sitaatteja ole kukaan keksinyt paperille painaa ainakaan myyntimielessä.

Hämmästellyt olen myös sitä, että mistä kansa ammentaa kivoja printtejä. Nyt olen muutaman passelin paikan löytänyt ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne, josko jotakuta olisi mietityttänyt samainen dilemma.

Watercolour bugs

etsy.com

New York - Taxi Yellow

Kotimaista printtivalikoimaa löytyisi siis mm. täältä www.rkdesign.bigcartel.com/ ja ehdoton lemppari (jos nyt ei tuota lasten automattoa lasketa, kun se ei ole edes printti) on tuo koppis printti, se on hauska! Paljon erilaisia teksti printtejä löytyy etsy:stä joka vaikuttaa aikas koukuttavalta nettikaupalta.Sieltä olisin voinut laittaa tähän kymmeniä kuvia, mutta en jaksa, katsokaa itse! Mustavalkoisesta uhosta huolimatta tuo alin printti (www.thecalmgallery.com) iskee suoraan mun sydämeen, en tiedä miksi, mutta se vaan nyt jostain syystä on ihan huippu, kun detaljeja katsoo lähempää.

Muutenkin tuolta Etsy:stä löytyy paljon I-H-A-N-U-U-K-S-I-A jos nyt haluas saada seinille jotain kaunista katsottavaa, kohtuu hinnalla (toki löytyy sieltä sitä kalliimpaakin tavaraa).

Ihana Koop!

Onko ollut herkkua tällä viikolla, kun neloselta alkoi Neljän tähden illallinen ja siinä on Koop Arponen!!! Se on niiin sympaattinen ja ihana, että edes maailman turhin ja tyhmin julkkis Martina ei ärsytä yhtään, pääasia että on Koop. Silloin kun Koop oli Idolsissa, "fanitin" häntä ihan alku karsinnoista asti ja sitten kun Koop voitti, elvistelin Antille että "Tänhän mä jo tiesinkin!".

Kooppi on aina sympaattisen iloinen ja välittömän hyvän tuulinen ja hänellä on aina pilkettä silmäkulmassa. Hänestä välittyy sellaista aitoa ja rehellistä hyväntuulisuutta, että siitä vaan tulee hyvälle tuulelle. Katsottiin maanantaina sarjan ensimmäistä jaksoa lasten mentyä nukkuun ja Nemon ollessa iltakahvilla. Totesin ääneen, että "Jos Koop tulis vastaan, naimisissa tai en, lähtisin kyllä mukaan, eiks se olis ihan ok?", "On se. Mäkin lähtisin sen mukaan!" sano Antti. Se oli niin hauska juttu siinä tilanteessa, että naurettiin yhteen ääneen monta minuuttia. Tässä hieman Kooppia rakkaalle miehelleni (joka ei kylläkään juuri blogiani lueskele)!

Tänään on Koopin vuoro kokata ja eilisestä mainos klipsistä päätellen tänään tajoillaan Fish & chips, koska miekkonen käänteli ranskalaisia uunin pellillä! Joka pojan gourmettia!

MDNA

Kun Madonna konsertoi Suomessa vuonna 2009, ensimmäistä kertaa, oli minulla liput kauan odotetulle keikalle Jätkänsaareen. Odotin tuolloin esikoistamme ja raskauteni laskettu aika oli 15.8 kun keikka puolestaan oli 6.8. Itkua vääntäen myin lippuni ymmärtäen kuitenkin, että rakas aviomieheni oli täysin oikeassa sanoessaan että on liian suuri riski lähteä viimeisillään niin isoon tapahtumaan häröilemään mahan kanssa...

Nyt kokolailla tassan kolme vuotta myöhemmin palkittiin pahasti hampaankoloon jäänyt megatähden keikka, kun vihdoin pääsin fanittamani artistin konserttiin. Sain nauttia konsertista yhdessä rakkaan siskoni kanssa, joka puolestaan jaksoi urheasti läpi koko pitkän illan vauvamahansa kanssa!!! Nyt se on sitten nähty ja koettu, upea, ihana, hätkähdyttävä, herättelevä, kohahduttava ja herkistävä Madonna!

Vogue

Express youself

 

Like a virgin

 Like a prayer

Celebration

Fiilikset ennen keikkaa oli hieman sekavat, uusin levy ei minuun uppoa ja lisäksi mediat ovat uutisoineet kiertueesta negatiiviseen henkeen ja toitottaneet sitä, että kiertue ohjelma koostuu vain uusimmasta tuotannosta. Se, että odotukseni eivät lähtökohtaisesti olleet kovin korkeat, oli ehkä syy siihen, miksi odotukseni täyttyivät ja ylittyivät mennen tullen. Keikka oli upea, kaikki vanhat legendat, kuten Vogue, Like a virgin ja Like a prayer soitettiin täysimittaisina ja lavashow oli henkeä salpaava ja samalla hämmentävä. Poliittista kannanottoa saatiin odotetusti kuulla ja tottakai osa keikkakansasta oli näreissään mm. keikan myöhästymisestä sekä screeneillä kuvatuista ampuma välikohtauksista. Minua show ihastutti ja menisin katsomaan sen heti uudestaan.

Nautimme konsertista mixeri telttojen välissä, äänentoistollisesti paras paikka, näkyyvyyden puolesta melko huono. Kuvamateriaali on juuri niin hyvää, kuin mitä niin kaukaa  oli mahdollista saada, mutta tarpeeksi hyvää viestimään tunnelmasta. Ihana kokemus, kerrassaan ja tunnekuohu oli hurjimmillaan kun kajareista alkoi Like a prayer, siinä kohtaa herkistyin niin paljon, että kyynel vierähti poskelle silkasta ihastuksesta ja siitä, että nuoruusmuistot tulvivat mieleen.

Piristystä päivään!

Haastava viikonloppu takanapäin, onneksi! Meillä alkoi piharemontti perjantaina, joten mies oli kiinni vaaituskoneen, kynän, lapion ja minkä milloinkin työvälineen päässä lähes koko viikonlopun. Koska lasteni isovanhemmilla oli myöskin menoja, tarkoitti tämä sitä, että minun piti pärjätä lapsien kanssa lähes itsekseen ja siinä riittikin haastetta kun pelistä pois on toinen koipi ja molemmat kädet kiinni kyynärsauvoissa, mutta hah, selvittiinpä. Hassuinta on se, että terveestäkin jalasta tulee kipeä, kun se joutuu yhtäkkiä kannattelemaan koko minun painoni ja samalla monnistelemaan hyppy hypyn jäkeen eteenpäin. Miltäköhän näytän kun kipsi joskus poistetaan; vasen pohje viimeisen päälle lihaksikkaana ja oikea pohje ruipeloksi riutuneena....

Epätoivon hetkiäkin koettiin, kun yritin lauantaina saada lähes väkisin uhmassa kiukuttelevan esikoiseni sisälle syömään ja samaan aikaan juoksemaan oppineen karkuun kiiruhtavan kuopuksen houkuteltua ulkoa sisätiloihin. Jaa että vanhemmuuden yksi tavallisia tuntemuksia on riittämättömyyden tunne? Check!!!

Hassua on se, kuinka pienet asiat ilahduttavat silloin kun on pahalla tuulella. Sisiko tuli kylään ja toi minulle ihanan kukkakimpun, se on elämäni ensimmäinen "parane pian" kimppu!!! Lisäksi sain blogiin muutaman parane pian kommentin ja muutaman vastaavan tekstiviestin sekä puhelun. Lisäksi Tuula lähetti minulle sähköpostiin aivan ihastutavaa, hymyn huulille nostattavaa kuvamateriaalia sekä linkin aivan mahtavaan kesäbiisiin, jonka ajattelin päräyttää tähän väliin päivänne piristykseksi!!! Tätä kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle!

Kiitos kaikille ihanille ystäville piristävistä tervehdyksistä. Mulla ei varsinaisesti ole elämässä mitään mottoa, mutta yhtäkkiä mieleeni tupsahti: Hymyä huuleen ja vasta tuuleen!

Ihanaa yhdessäoloa

Meillä oli tässä taannoin oikein mukava puuhatuokio perheen kesken. Laitettiin nimittäin tomaatin ja basilikan siemeniä itämään ja sokeriherneitä versoamaan (edellinen herneenversolasti kun on aikapäiviä sitten kadonnut kitoihimme). Konsta oli kylvö hommista aivan innoissaan ja varmaankin yhtälailla myös ihmeissään siitä, että mitäs tässä nyt oikein touhutaan.

Siis tavoitteethan meillä on todella kunnianhimoiset; Kunhan nyt jotain vihreää mullasta nousisi! Herneenversoihin voi luottaa, niitä kun ei vaan voi mokata, mutta tomaattien ja basilikan suhteen minulla on omat epäilyni. Olen aiempina vuosina saanut tomaatin taimet noin 15 cm korkeina versoina ystävältä, valmiiksi koulittuna ja tuhonnut ne hyvästä esikasvatuksesta huolimatta, joten mikä puoltaa sitä, että saan siemenestä jotakin aikaiseksi? Mene ja tiedä. Kuvassa koreileva ruukkuun istutettu kaupan basilika kuoli muutama päivä kuvan oton jälkeen, joten ymmärtänette skeptisyyteni basilikan hengissä pysymisen suhteen. Olisi upeaa kun purkeista nousisi pieniä vihreitä sykeröitä, sillä olisi hienoa näyttää Konstalle että siemenistä lähti jotain itämään!

Kaikkein ihaninta yhdessä tekemisessä on se, että lapsen silmistä näkee kuinka onnellisia ne hetket ovat, kun koko perhe on koolla ja tehdään yhdessä asioita. Lapset eivät vaadi paljoa, ihan sama, vaikka etsittäisiin kilpaa villakoiria nurkista, tärkeintä on yhdessä olo ja se, että on oikeasti lapsilleen läsnä. Kaiken kiireen keskellä tuntuu siltä, että ihan liian vähän jää aikaa sille tärkeimmälle.... Omien rakkaiden kanssa olemiselle. Siihen pitäisi panostaa, siitä pitäisi saada nauttia enemmän ja jos aikaa ei ole, sitä pitäisi järjestää enemmän!

Isukki ei kylvö hommiin osallistunut, mutta askarteluun sitäkin suuremmalla innolla. Konsta askarteli yhdessä isukin kanssa pienet kyltit tuotoksiimme, jotta sitten tiedämme mitä missäkin kasvaa ja mikä tärkeintä, kenelle se kasvaa. Nimittäin, itsevarmana siitä, että mullasta tulla tupsahtaa jotain, Konsta nimesi tomaattipurkit niiden ihmisten nimillä, joille siemenet kylvettiin. Yhden purkin sai serkkutyttö, toisen serkkupoika ja loput tulivat ihan meidän perheeseen. Tarkoitus olisi sitten viedä rakkaille serkuille pienet tomaatin taimet, mikäli suunnitelma onnistuu!

Ei sitten muuta kun satoa odotellessa. Täytyy varmaankin tuoda sitten tänne kuvia tuotoksista, mikäli siemenet itää! Olipas mukavaa puuhastella perheen kesken jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oskarin osallistuminen tosin oli melko pientä, mutta hyvin pikkumies porskutti hengessä mukana!

Itse kehitelty Angry Birds -peli!

Pojat olivat enemmän ja vähemmän kipeinä viime viikon, joten kotona tuli keksittyä kaikenlaista aktiviteettia. Myönnän, tästä oli innoissaan yhtä lailla äiti, kuin molemmat lapsetkin. Kuten olen jo varmasti sanonut, minusta Angry Birds on ihan huippu juttu!

Kummipoika sai meiltä lahjaksi Angry birds pelin, josta etenkin Konsta oli innoissaan. Koska peli oli kuitenkin hieman vanhemmille lapsille tarkoitettu, kehiteltiin siitä oma versio pienemmille vesseleille. Kun soppaan heitettiin Angry birds figuurit, kasa dubloja sekä muutama kaato pallo, oli itse kehitelty peli valmis!

Mitä enemmän torneja pystyy tekemään niin, ettei legoja liitä toisiinsa, sitä hienommin tornin kappaleet leviävät ympäriinsä, kun niihin osuu vierotyspallolla! Tästä se lähtee:

Pelin hienoushan on siinä, että erilaisia kaadettavia lego kasoja voi kehitellä loputtomiin. Noh, tästähän tuli iso hitti ja siitä on ollut paljon iloa näin pääsiäisen pyhinä!

Virvon varvon ja rairuoho!

Höh, kun sitä kerrankin varautuu virpojien massahyökkäkseen, niin sitten niitä ei käy kuin muutama! No parempi vähän kuin ei ollenkaan. Onneksi poikien serkkutyttö kävi ja yhdet naapurin tytöt, mutta pakko sanoa, että kumman hiljaista kun kuitenkin asustellaan kovin lapsiperhe pitoisella alueella! Käytiin jo viikko sitten sunnuntaina keräämässä Konstan kanssa iso sylillinen pajunoksia ja ihanaiset pajukissat ovatkin ilahduttaneet meitä maljakossa jo monta päivää, nyt ne saivat hieman väriä joukkoonsa!

No tottakai meillä laitettiin myös rairuoho kasvamaan ja kun sanoin Konstalle, että tähän tarvitaan nyt sitten tipuja eli pieniä lintusia, niin Konsta vastasi minulle "ängri böörts!", siitä se idea sitten lähti. Tänään ostettiin kaupasta vielä puuttuva keltainen lintu ja vihreä possu, jotka passaavat ruohon piristeeksi paremmin kuin hyvin! Angry birds edustaa mitä hienointa tai ainakin kekseliäintä Suomi designia, joten miksipä niitä ei laittaisi esille. Loistava idea Konsta!!!

Kivastihan nuo muoviset lintufiguurit sopivat rairuohon sekaan kun astiakin on hieman kömpelö muovinen tarjotin, nyt kun se ruoho vaan kasvaisi nopeasti. Hassua kuinka paljon itseä lapsettaa, kun pitää aamuisin käydä kurkkimassa, että joko vihertää... Astiat jouduttiin tällä kertaa valitsemaan sen mukaan, mitkä olisi helppoa ottaa pääsisäislomalle mukaan, joten valinnan varaa ei paljoa ollut. Noh, pääsi ne perinteisetkin tiput koristeeksi, siihen vähemmän perinteiseen rairuohoon:

Joka kevät on pakko laittaa sokeriherneen versoja tulemaan, koska ne maistuvat salaatissa niiiiin ihanilta! Versot saavat myös näytellä rairuohon virkaa, joten keltaiset tipuset pääsivät odotteleemaan että asiaan saataisiin itua! Näillä eväillä sekä tietenkin isolla kasalla Kindereitä siivitetään meidän perheen pääsiäinen, mitekäs teillä?

Kevään merkki

Kaikkihan sen tietää koska on kevät. Ei sitä voi olla huomaamatta kun rämpii nilkkojaan myöten loskassa ja joka paikka on harmaata täynnä. Kannattaa myös katsoa tarkkaan missä kävelee, koska jäätyneet räystäät roiskivat vettä minne sattuu ja ohi kulkevat autot ei välttämättä huomaa sitä jättimäistä lätäkköä, jonka kuravedet saat niskaasi nopeammin kuin ehdit harppaan sivuun. Huono homma myös autoilijalle, koska aurinko paistaa juuri niin matalalta, että jos aurinkolasit jäi kotiin niin voipi olla, että joudut ajelemaan osan matkasta ihan pers tuntumalla. Keväisen kirkkaat säteet paistavat suoraan silmiisi eikä aurinko lippa pelasta meitä lyhyitä autoilijoilta sokaisevan kirkkailta säteiltä. Toisaalta loskaa voi tulla taivaalta niinkin paljon, että näkyvyys lähentelee nollaa ja aamuisin saattaakin olla että eilen niin ihanasti sulaneet penkat ovat aiheuttaneet salakavalan jääpinnan ajotielle. Autoilun voidaan sis katsoa olevan tuiki vaarallista näin alkukeväästä, varokaa siis kaikki jalankulkijat. Niin, se kevään ihana vaihe on vielä edessäpäin, se kun linnut sirkuttaa, aurinko paistaa, purot solisevat, asfaltilla lepäävä lumettomuudesta turhautunut hiekoitushiekka pölyää ja joka paikasta pukkaa ihanaa vihreää!!!

Tämä paatos ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä että olisin jotenkin tympääntynyt tähän vaiheeseen kevättä. Ei, se kun työhuoneen ikkunasta näkyy ihanaa energistä valoa on parasta ikinä ja työntekokin saa aivan uutta innovatiivisuuden iskua kevät mieltä nostattavasta auringosta. Mutta mikä on tässä harmaassa kevään vaiheessa ihan takuu varma kevään merkki? Se ei löydy pihalta, vaan sisältä ja se on tulppaanit!

 Ne ovat kauniita väriloistossaan ja niin edullisia, että niitä raskii ostaa vaikka joka kauppareissulla. Itselleni tulee tulppaaneista aina hyvä mieli ja jopa mieheni kantaa niitä kotiin ihan pyytämättä. Tulppaanien jälkeen kauppoihin tulee maailman ihanimmat helmililjat joita valitettavasti en jostain syystä onnistu pitämään hengissä kovinkaan kauaa, mutta oi, ihania ovat nekin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa, ei voi muuta sanoa!