Kun ei suju niin kuuntele tätä!

Kaikilla on varmaankin niitä hetkiä, kun tuntuu että nyt ei oikein kulje, eikös niin? Ihan sama mistä puhutaan, joskus vaan vaan tuntuu kuin yrittäisi hyppiä tasajalkaa päällään seisten.... Tarkoitan niitä hetkiä, kun kutoessa silmukat tippuu koko ajan puikoilta vaikka oikeasti osaat kutoa hyvin vaikka silmät kiinni.... Tai sitä kun ruoanlaitosta kun kaikki menee kokoajan vähän niin ja näin, ensin unohdat laittaa pastalle ajan munakelloon, seuraavaksi huomaat, ettei tullut laitettua ollenkaan suolaa keittoveteen ja sitten kun kaadat mautonta pastamössöä lävikköön niin kuuma höyry saa otteesi lipeämään läviköstä ja huomaat katselevasi lavuaarillista pastaa pyrkimässä viemäriä kohti.... Tiedättekö tunteen?

Seuraavanlaisia, melkoisesti hermoja kutkuttavia tilanteita, olen kokenut myös lasten kanssa liikkeelle lähtiessä nyt kun asumme ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Otetaan esimerkiksi tositapahtumiin perustuva tilanne, jossa olemme lähdössä vaikka puistoon. Olen saanut tavarat ja ajatukset kasattua, sekä lapsille vaatteet ja kengät päälle, hikeä pukkaa litratolkulla kun kämpässä on 28-astetta lämmintä ja juuri kun luulen, että pääsen ovesta ulos niin pienempi runttaa kakat housuun. Ei se mitään, vaatteet pois, pesulle ja puhdas vaippa päälle. Viimein kun saan tungettua koko revohkan ja rattaat pikkuruiseen hissiin ja pääsemme alaetuovelle saan rattaat kasattua ja pienemmän kiinni turvavöihin niin vanhempi sanoo että "Äiti, mullakin on kakkahätä!"... Äkkiä rewind-toiminnolla kaikki äskön luettelemani käänteisessä järjestyksessä ja takaisin kotiin vessaan. Ja kun kaikki edellä luettelemani on toistettu niin, että olemme päässeet taas alaetuovelle, huomaat jättäneesi kännykän laturiin.... Enkä elämäni merkittävimpiä tähti hetkiä oli, että sain kasattua hermoni tuolla epätoivoisella hetkellä. Tilanne ei todellakaan ollut HALLUSSA. Mutta tiedättekö siis sen tunteen, kun ei oikein suju???

No asiaan. Kävin lenkillä ensimmäistä kertaa pitkästä ja jalat oli kuin lyijyä, niitä piti raahata perässä. Siinä hetken takkuista lenkkipolkua taivallettua pohdin, että jollainhan tämä nyt pitää saada sujumaan ja kääntää vaihde hyvän fiiliksen puolelle. Samantein tiesin mitää pitää tehdä. Kännykkä käteen ja kaivoin musiikkikirjaston uumenista positiivista energiaa kuulokkeisiin. Tässä on sellainen tsemppi biisi, että ihan sama kuinka päin mäntyjä asiat menee, niin tästä saa sellaisen positiivisen sykkeen ja "mikään ei ole mulle mahdotonta" -uho fiiliksen että raskaimmatkin pohkeet alkaa toimimaan lähes itsestään! Ja ihan oikeesti alkaa tuntua siltä että hommahan on hallussa jos itse niin päätän. Se on asenteesta kiinni. Olkaapa hyvä, ihana Elastinen:

Elastinen oli jo Voice of Finlandissa sellainen enrgiapaketti, että aina tuli hyvälle tuulelle häntä katsellessa. Nyt, tää biisi saa mussa aikaan aina mielettömän energialatauksen ja oikeesti tällä on positiivinen vaikutus ainakin mun mielentilaan, sillon, kun tuntuu jotenkin hankalalta. Ja hei, moni asia kuitenkin on korvien välistä kiinni, joten tämähän on hyvä lääke, niille kelle se toimii! Tätä ollaan töissä katseltu useampaan kertaan ihan vaan työpäivän piristykseksi, katseltu saunaillassa screeniltä ja isäntäkin on sitä mieltä et tää on hyvä.... Mistäköhän johtus?

Hyvää tätä päivää ihanaiset ihmiset, pitäkää lippu korkealla!