Se on salaisuus!

Kerron nyt sen, mitä tiedän salaisuuksista. Yksinkertaista, itsestään selvää asiaa. Ei mitään rakettitiedettä, silti niin helv**in hankalaa ymmärtää. Salaisuudet voivat aiheuttaa paljon harmia siellä missä niitä on. Ne ovat harmittomia jos ne pidetään tallessa salaisuuksien kammiossa, mutta jos kammion ovea raotetaan, livahtavat ne pirulaiset välittömästi päivänvaloon. Joskus joku puolituttu supsuttaa korvaasi asian ja toteaa perään, että "tämä on sitten salaisuus" tai "tästä ei sitten puhuta". Tai joskus joku aloittaa puheensa lausahduksella "tämä jää sitten meidän väliseksi". On myös ihmisiä, joiden kertomukset / tarinat / asiat alkavat tai loppuvat poikkeuksetta jollakin edellä mainituilla lausahduksella. Missä kohtaa ylitetään se raja, kun lausahduksen vakavasti otettavuus katoaa ja mahdollinen salassapito lupaus menettää merkityksensä?

Ihmisen pitäisi aina muistaa, että salaisuudella on muutama oleellinen ehto, joiden pitää täyttyä, jotta voidaan puhua salaisuudesta. Ensimmäinen asia, joka täytyy ymmärtää on, että salaisuuden haltija voi hallita salaisuutta vain niin kauan kuin salaisuuden haltija pitää sen vain omana tietonaan. Valitettava tosiasia on, että jos kerrot salaisuuden yhdelle, otat tietoisen riskin siitä, että ihmisen juoruamisen nälkä ylittää jossain vaiheessa sen pisteen, jossa tämän salaisuuden säilyttäminen käy liian kutkuttavaksi ja salaisuus on pakko päästää päivänvaloon. Salaisuuksien yhteydessä puhutaan usein luotettavuudesta, salaisuuden haltija tekee päätöksen siitä, onko ihminen, jolle salaisuuden on aikeissa jakaa, luotettava. On myös varmasti selvää, että mitä useammalle itse asiasi kerrot, sitä suuremmaksi kasvaa riski salaisuuden leviämisestä. Kun salaisuus kerrotaan eteenpäin, sen nimi muuttuu juoruksi. Itsestään selvää, sikö totta?

Toinen oleellinen asia on se, että jos sinulla on hallussasi salaisuus, täytyy myös sinun osata itse säilyttää se. Oma kehon kieli ja oma käyttäytyminen ovat asiakokonaisuuksia, joita täytyy osata hallita, jotta sallaisuutesi ei paljastuisi. Se on valitettavan haastavaa ja useille jopa mahdotonta. Hermostunut käytös, levottomuus ja sählääminen kuten myös hermostuneisuuden peittely ylenpalttisella hyväntuulisuudella ovat usein seikkoja joista kuka tahansa joka sinua vähänkin tuntee, voi tehdä paljonkin päätelmiä erinäisistä asioista. Läpinäkyvää on myös se, että välttelet ihmisiä joille et halua kertoa mitä on meneillään, tai keskustellessasi hänen kanssaan, et pysty katsomaan häntä silmiin. Niinpä silmät ovat sielun peili, niinhän sitä sanotaan.

En usko, että se henkilö josta tämän jutun kirjoittaminen kirposi, koskaa itseasiassa lukee tätä tekstiä. Koska tämä on kuitenkin minun blogi ja minä määrään täällä, päätin avautua asiasta täällä. En voi sanoa asiaani hänelle suoraan, sillä se sitoisi tähän nurettavuuteen muitakin ihmisiä ja sitä en halua. Otollisin aika suoralle puheelle meni jo. Haluan kuitenkin näin epäsuorasti avautua asiasta.Jos hän lukisi tätä haluaisin hänen tietävän, että on hyvin sääli että tiemme erkanivat siinä uskossa, että välillämme ollut luottamus rikottiin. Näin ei asia ollut, ja olisin sen voinut sinulle kertoa jos vain olisit tullut kysymään. Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet herttainen ihminen ja toivon että jos tiemme joskus yllättäen taas risteävät, on sinussa sen verran suoraselkäisyyttä, että kysyt kuinka asiat oikeasti etenivät.

Ja viimeiseksi mietin kauan, haluanko jakaa tämän, mutta tulin siihen tulokseen, että kosto on suloisin. Ja se, että jättäisin asian mainitsematta saisi sinut jäämään siihen ymmärrykseen, että onnistuit vedättämään minua. Siispä haluan näinkin raukkamaisesti, paikassa, johon todennäköisesti et kurkkaa, heittää sinua kohti vielä yhden tikariin, ihan vain puhdasta ilkeyttäni. Se salaisuus, jota niin hartaasti, koitit minulta peitellä paljastui minulle jo kauan aikaa sitten. Ja mikä hullunkurisinta, kaikesta siitä työstä huolimatta, jonka teit pitääksesi salaisuutesi minulta, paljastit asiasi suureksi osaksi aivan itse. Olkoon tämä tikari vaikka siitä hyvästä, että pikkusieluisuudessani minua alkoi ärsyttää se, että loppujen lopuksi säilytin melko suuren ja painavan repullisen salaisuuksiasi täysin turhaan, koska kaikesta huolimatta langetit epäluotettavuuden leiman otsaani täysin syyttä.

Huoh! Avautuminen on puhdistava kokemus siitäkin huolimatta, ettei se kohtaa kohdettaan!