Lapset nukkuvat.
Tuulen humin kuuluu sisälle asti ja ikkunasta voi nähdä kuinka puut taipuvat nöyrinä sen voimasta ja kävyt kopistavat terassin lautoja männyistä pudotessaan.
Mökin keittiön kello raksuttelee, muuten on hiljaista.
Isäntä korjaa autotallilla pikkumönkkäriä ja kuuntelee radiota. Mitä ihmettä sä kuuntelet? kysyin kun piipahdin tallilla. Radiossa luettiin lasten satuja. Tää on ainoo kanava, joka kuuluu, vastasi hän. Mutta tää on hyvä tarina, sanoi mieheni ja hymyili.
Tulin takaisin sisälle ja istahdin nojatuoliin lueskelemaan lemppari blogejani. Töissä oli viikolla niin kiire, että hyvä kun ehdin henkeä vetää. Täällä mieli lepää. Käytiin aamupäivällä koko perhe pitkällä mönkkäri ajelulla. Kun huristeltiin pellolla, Konsta sanoi "Hei, mehän ajetaan kukkameressä!". Niinpä, niittykukkien loisto on parhaimmillaan. Niittyleinikit, metsäkurjenpolvet, koiranpuket, kissankellot, päivänkakkarat, siankärsämöt jalukuisat muut ihanuudet täyttävät vanhat kylvämättömät pellot ja mökki teiden pientareet ja tarjoilevat meille uskomattoman kauniit maisemat. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen ja kerätä vaasit täyteen kukkaloistoa. Meillä pojat ovat innoissaan kukkien keräämisestä ja mikä siinä on, että lasten keräämät kimput ovat kaikkein kauneimpia! Parhainta on, että ehkä edellisten päivien sateiden ansiosta, mökkitiellä tuoksuu niittykukat, siitä tietää että kesäkuu on parhaimmilaan.
Mökillä on ihanaa. Harmi, etten saa siirrettyä järkkäriltä kuvia tablettiin, joten tämä juttu jäänyt ihan kokonaan teidän lukijoiden "kukkamerimielikuvien" varaan. Ei huono vaihtoehto sekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti