Ihanat Uhanat!

Melkoisen paljon koruja löytyy tämän tantan laatikoista, mutta jostain kumman syystä enemmän niitä, jotka vain koristavat sitä muuten niin tylsää valkoista laatikon pohjaa.

En nyt äkkisältään kykene mitenkään muistamaan olenko tänne kirjoitellut vuodentakaisesta löydöstäni, joka on osoittautunut suureksi korulaatikon aarteeksi. Ne ovat puiset Mountain korvakorut ja suosikkeihini kuuluvat myös nuo samanlaiset pienemmät hopeisena. Pidän isoista korvakoruista, mutta en voi sietää painavia helyjä jotka puuduttavat tunnissa koko korvan lehden. Siksi nämä puiset Mountainit ovat helmet! Hyvää niissä on myös se, että kun en ole kovin hyvä laittamaan tukkaa, niin kukaan ei huomaa rönttöistä kuiontaloa, kun huoio kiinnittyy korviksiin, nerokasta. Mountainit ovat suomalaisen R / H:n valmistamat.

Saimme miehen kanssa sunnuntaina mahdollisuuden käydä jouluostoksilla. Tehokkaan shoppailu reissun kohokohta oli, kun tajusin että Sokokselle oli tullut muutama PopUp shoppi ja mikä iloisinta, toinen niistä oli Uhana designin. Olin täysin unohtanut koko asian, vaikka olin siitä jo kuullutkin. Olen niin usein kun on ollut mahdollista käynyt kurkistamassa Super Mukavasta tietyn sävyisiä Pisara korvakoruja tuloksetta. Mutta nyt oli selvästikkin onnen päiväni! Siellä Sokkarin PopUpissa ne minua odottelivat, yksi pari valko-harmaa-mustia Pisaroita.

 

Nappasin minua odottaneen koruparin salaman nopeasti käsiini, sillä osastolla haahuili muitakin tuotteista kiinnostuneita ja hymyilin kuulemma kuin se kuuluisa Hangon keksi kävellessäni kassalle. Tänään hipelöin aarteitani pienten toipilaiden ollessa päiväunilla, ne ovat ihanat ja mikä tärkeintä kuin höyhenet korvissani. Ne eivät paina juuri mitään!

Olen haaveillut useammastakin Uhanan tuotteesta, heidän mallistostaan löytyy maailman ihanin huppulakki, neuletakki, neulehame ja villaleggarit. Valitettavasti tuolla Suomi designilla on sen verran hintaa, että taitaapa jäädä ihan vaan haaveeksi... Mutta mikäpä sen parempaa kuin unelmointi!

Raskausajan himoja!

Juu ja en tosiaankaan ole raskaana, mutta muistan vielä erittäin hyvin kun olin! Ja kun Oskari poika pyöri äidin masussa syksyllä 2010, muistan kuinka vesi kielellä minä himoitsin Hopea toffeeta! Mistä semmoinenkin himo tulee, kysympä vaan??? Sitä hopiaista toffeeta naarattiin joka ikisestä kaupasta tuloksetta kunnes oli pakko vetää se johtopäätös, että sen valmistus on varmasti lopetettu. Yritin taltuttaa himojani Käck-makeisella, ei toiminut! Ei lähimainkaan!

Kun reilu viikko sitten perjantaina ryntäsin hakemaan lähikaupasta maitoa miehen nukuttaessa poikia, mihin katseeni kiinnittyikään? Siinä, aivan silmieni edessä kassanviereen siirretyssä telineessä roikkui Iso pussillinen hopae toffeeta. "Ei voi olla totta!" Sanoin ääneen ja tarrasin äänennopeudella tuohon ainukaiseen Hopeatoffee pussiin, joka telineessä oli jäljellä. "Siis mistä te näitä ootte saanut?" kysyin myyjältä, voiko kysymys enää tyhmempi olla? Myyjä sitten selitti, ettei hän ole koskaan kyseisistä makeisista edes kuullut, mutta kaikki asiakkaat ovat olleen niistä aivan innoissaan. Hän sitten oli googlettanut Hoea Toffeen ja löytänyt hieman knoppitietoa tuotteesta. Toffeet poistuivat karkkitiskeistä 2009 ja nyt neljä vuotta myöhemmin ne on otettu takaisin tuotantoon suuren kysynnän vuoksi. Kiitos kiitos kiitos!!! En tiedä, miten tämä asia on jäänyt minulta huomaamatta, koska jos nyt asiaa tutkii, on se ollut jo pitkään tiedossa erilaisissa medioissa.

Siinä minä sitten istuin sunnuntaina kun pojjaat nukkui päikkäreitä. Tunkin Hopetoffeeta suuhuni ja lueskelin Viherpihaa, en juuri nyt pysty kuvittelemaan juuri mitään mikä voisi olla auvoisempaa. Koiramainen temppu tosin tehdä tuosta pussista noin valtavan suuri! Pienemmän pussin hankinta olisi ollut itselle helpommin perusteltavissa, se että syö tuon jättimäisen pussin yksin tyhjäksi.... Siihen ei oikein pysty sanomaan mitään. Pahinta tässä on se, että Hopae toffeet ei meillä muille kelpaa. Joudun siis syömään pussin aina ihan yksin!

Retroa

Kun sen huomasin, tartuin siihen välittömästi eikä käsi enää suostunut päästämään irti. Poikien kanssa sovittiin, että tämä Ronsu on meidän matkakassa ja sitten kun se on pullollaan kolikoita ja seteleitä, niin mennään lomamatkalle. Kyllä ennen oli ajat hyvin kun näitä sai pankista ilmaiseksi, nyt niistä joutuu pulittamaan Finnish design shopissa 26 euroa plus postikulut. Aioin tilata tällaisen keltaisena isännälle viime jouluna, mutta se jäi. Mikä ihmeellisintä ja ilahduttavinta törmäsin otukseen taas,  Prismasta sen sai 23 eurolla. Olisitteko markka-aikana maksaneet tästä pyöreästi 132 markkaa? No ette, enkä minäkään. Ja juu, juu, tiedän ettei noita hintoja enää voi muunnella (paitsi jos muuttaa vaan) eihän tuo pyöristys nyt ihan tuollaisenaan päde kun markkoinakin hinnat olisivat nousseet, mutta hauska ajatus kuitenkin. Nyt euroaikana 23 euroa ei tehnyt lainkaan kipeää, kun Oskari työnsi Ronsua iloisena pikkukärryissä kohti Prisman kassaa. Ronsu on ihanan retro ja sitä katsellessa alkaa hymyilyttää! Hieman harmitti, ettei Prismassa ollut näitä keltaisena...

33 hyvä luku!

Voi ihanuus, voisin kuunnella päättymättömällä kasetilla kun Konsta laulaa onnittelulaulua, ensin suomeksi ja perään ihanan sujuvasti englanniksi! Esityksessä on joka kerta tunteenpaloa ja tottakai tilanne on sitä ihanampi kun sattuu olemaan juuri se minun oma synttäri ja serenadi on osoitettu juuri minulle! Perään sanat, "Äiti minä rakastans sinua tooooosi paljon!". Voiko enempää pyytää? No ei voi.

Ainoastaan pölkyllä päähän hutmaisu olisi saanut minut enemmän hämilleen aamulla, kuin aamuinen tapahtuma. Isäntä ja pojat ojensivat minulle kirjekuoren. Vuosiin ei ole syntymäpäivälahjani ollut hankittuna eksaktisti syntymäpäivänäni vaan sitä on sitten menty ostamaaan kun on ehditty. Ja vielä pidempi aika on siitä, kun lahja on ollut yllätys, mutta tällä kertaa oli yllätys ja todella isolla Y:llä.

Luulin ensin saavani lahjakortin, ja kyllä teoriassa niin olikin, mutta lahjakortti sisälsi itsessään tuotteen, minun vain pitäisi valita kahdesta haluamaastani mieluisampi:

Tämä kaunotar vai.... 

 Tämä sporttisempi kilpuri? 

Lahja oli erittäin mieluinen, mutta valinta on sitäkin vaikeampi. Ehkä isäntäkin on oppiva yksilö, ehkä saan jatkossakin yllättyä... Kiitos rakkaat!

Odotettu lähetys piristi perjantain!

Pitkän jahkailun jälkeen päätin sitten hankkia ne. 

Kokeilin monia erilaisia Helsingissä ollessani enkä löytänyt yksilöitä jotka olisivat olleet sekä hyvän näköiset että hyvän tuntuiset. Sitten sain vinkin yhdestä mun lemppari blogista Lilou's Crush. Mutta vieläkin venkoilin pääni sisällä, että tilaanko vaiko enkö. Ja sitten päätin että ihan sama, olkoon. Tilataan ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää.

Tänään ne tuli, mun ikiomat Ashit!

Ja voih, ne ovat niin hyvät jalkaan ja jos ne nyt sittten jonkun mielestä on "teinit" niin olkoon sitten niin. Olen todella tyytyväinen hankintaani. Toisena vaihtoehtona oli Guessin vastaavat, mutta koske ne eivät todistetusti olleet hyvät jalassa, totean että teinpä hyvän hankinnan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huippu homma!!!

Surffailin netissä etsiskellen itselleni lenkkeyilyyn käypäistä takkia syksyn kylmeneviin iltoihin ja mitäs silmieni eteeni tupsahtikaan??? Siis kaikessa hullunkurisuudessaan tämä tuote osui kyllä suoraan minun mukavuusalueelle, passaa kuin saparo possun peppuun! Itse vihaan sitä tunnetta, kun lasten kanssa ulkona hääräillessä ja möyriessä paita luikahtaa pois housun vyötärön alta ja kylmä tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan alaselkään. Siinä saa kyllä mekoisen kokovartalo hypotermian alta aikayksikön, jos ei nopsaan runttaa vaatekerroksia takaisin housujen sisään. Mutta hei, jos tämä tuote ei ratkaise ongelmaa, niin ei sitten mikään!

Paek Performance W's Heli Suit

Toki hinta on sen verran suolainen, ettei juuri tämän tuotemerkin toppahaalari pääse ikipäivänä meikäläisen kaaoskaappia komistamaan, mutta eiköhän viimeaikoina riehunut Jumpsuit boomi johda suoraan siihen, että toppahaalarit tekevät vahvan paluun!!! Tai ehkäpä tämä tuote on listan ykkösenä puhuttaessa alennushain hyökkäyksen kohteista kevään alennusmyynneissä... Jos mulla olis tämmönen, niin kävisin varmaan se päällä töissäkin...

Lapsuuden aarteita

Vanhempani ovat sästäneet minun ja sisareni vanoja leluja. Säästöön on tietenkin valikoitunut ne lelut, jotka ovat säilyneet ehjinä. Yllättäen nämä lelut ovat suureksi osaksi puuta. Puinen Jukka-lelun auto, jossa kaksi kuljetajaa ja palikka kuorma, Brion puinen pöllö joka kasataan erivärisistä puukiekoista, puinen nuppipalapeli ja sitten alla näkyvät ihanat Aarikan puulelut.

Hellyyttävimmät ovat minusta puiset tyypit, jotka ovat vekkulisti tanssahdellen tuijotelleet minua ja siskoani kun olemme istuskelleet lastenvaunuissa. Hauskoja ovat myös kuvan takaosassa näkyvät helistimet, joissa on useita langan varassaroikkuvia puupalloja. Esikoiseni Konsta kulki aina mummalassa roikuttaen isompaa puupallohelistintä suustaan, ilmeisesti se toimi tutin korvikkeena....

Äitini jaksaa aina hämmästell, miten molemmat pojat ovat olleet kiinnostuneita palapelistä, jossa viisi puista kiekkoa asetetaan tietyssä järjestyksessä pelialustaan puisten tappien ja kiekoissa olevien reiskien lukumäärän perusteella. Peli on lapselle vaikea, mutta selkeästi se kiinnostaa, kun seitä on molemmat pojat jaksaneet ihmetellä. Viimeisenä vauvan leluista on vielä perinteinen kulkusen sisältävä helistin, aivan ihana sekin.

Jostain syystä nämä puiset vauvan lelut ovat minulle erityisen tärkeitä. Ne ovat kaikessa kuluneisuudessaan kauniita ja vaikka en pystykkään muistamaan aikaa jolloin niillä olen leikkinyt, herättävät ne minussa kuitenkin aina lämpimään tunteen joka vie mennessää ihaniin lapsuusajan muistoihin. Olisin taannoin halunnut ostaa pienelle suloiselle poika vauvalle lahjaksi Aarikan puulelun, mutta niitä ei enää valmisteta, harmi. Lelut edustavat mielestäni kaikkea sitä, mitä hyvän suomalaisen designin pitääkin, ne ovat yksinkertaisuudessaan hyvin kekseliäitä, suomalaista käsityötä, lisäksi puu materiaalina on ekologinen valinta ja lelu itsessään aikaa kestävä. Takaisin tuotantoon!

Obsessio

Kaikilla on varmasti jokin sellainen suosikki tuote- tai vaatemerkki, jota aina kaupassa ohi kävellessään hiplaa, jonka tuotteista huomaa aina salaa haaveilevansa ja jonka valikoiman tarkastaa ensimmäisenä kun on päättänyt hankkia jotakin uutta. Minulle tuo merkki, tai no oikeastaan niitä on kaksi, joten nuo merkit ovat Marc O'Polo ja Marimekko. Olipa sitten kysessä kenkien, käsilaukun, rahapussin, vaatteen, sisustusasian tai vaikka lahjan hankinta, tsekkaan aina ensin noiden kahden valikoimasta löytyykö sopivaa tarpeeseeni. Usein asia menee niin, että Marimekkoa on kiva ostaa lahjaksi, alennusmyynneistä tekee yleensä huippulöytyöjä pojille ja noh itselle tulee ostettua silloin kun löytyy jotakin oman näköistä, Marc O'Poloa on kiva hankkia itselle ja yleensä hankinta onkin investointi josta on iloa moneksi vuodeksi. Minun vaatekaapin lemppari jutut ovat Marc O'Poloa, osa aarteistani on jokapäiväisessä arki käytössä, osa puolestaan pääsee ulkoilemaan vain juhlan sattuessa.

Siinähän niitä! Juhlien luottolaukku on musta clutch jossa metallinen klipsi olen ostanut sen varmaan noin neljä vuotta sitten, se pääsee niin häihin, hautajaisiin kuin hippaamaankin. Toinen on nuo rakkaat kesäkorkkarit, ensimmäiset hipat kun lumet on sulaneet, niin voin vannoa että nuo ovat kantojeni alla! Arjessa palvelee lähes päivittäin musta nerokas lompakko ja molemmat ihanat perus käsilaukut. Isompi kahdella sangalla varustettu nahkalaukku on olkalaukkujen tilaihme ja palvellut hyvin jo varmasti viitisen vuotta, pienempi juuri passeli silloin kun tarvii mukaan vain jotain pientä ja koska siinä on pitkä hihna, voi sen heittää pään yli ja silloin saa molemmat kädet sopivasti vapaaksi! Mustat korkkarit ovat ihan ykköset töissä, niillä on hvä edustaa kun on korkea mutta tukeva korko ja viimeisenä viimeisin hankintani, ihanat kiilakorkoiset, villavertiset kengät, joilla kalpaa köpsötellä vaikka vähän kovemmassakin pakkasessa.

Nämä ovat oikeastaan ja hyvin pitkältikin minun vaatekaapin aarteita, hauskaa olisi tietää, onko kenelläkään muulla mitään vastaavaa obsessiota. Marimekko valikoimasta saisi varmasti hieman värikkäämmän kuvan, ehkä toteutan sen suraavaksi!

Unisieppari

Nuorempi poikani Oskari sai kummeiltaan jouluna lahjaksi unisiepparin. Tuossa unisiepparissa on jotain selittämätöntä taikaa, se on jotenkin uskomattoman sievä, hentoinen ja viehkeä. Kun sitä katsoo, tulee sellainen tunne, että se ei ole vain koriste, vaan että sillä on jokin syvempi merkitys. Unisieppari on kaunis. Lisäksi se on minulle arvokas siksi, että se on Tuulan itse tekemä. Se roikkuu lähes oikeaoppisessa paikassa Oskarin sängyn yläpuolella (oikeasti se roikkuu verhotangossa puoli metriä ohi sängyn päädystä, mutta toivottavasti se silti toimii kuten sen on tarkoitus). Tänään ulkona oli aivan ihana ilma ja aurinko siivilöityi sisään olohuoneen ikkunasta, läpi makuuhuoneen lasitiiliseinän muodostaen kauniita valojuovia makuuhuoneenvalkoisiin pellavaverhoihin. En tiedä miksi, mutta unisieppari pyöri hiljalleen narunsa varassa kuin tanssien valojuovien seassa... Se oli kuin taikuutta, sillä liikettä ei aiheuttanut patterista nouseva lämmin ilma....

"Unisieppari on intiaanitaruun perstuva unien taikakalu, 

joka sidotaan rakkaudella ystävälle tai läheiselle. 

Se ripustetaan roikkumaan makuuhuoneen ikkunaan tai sängyn yläpuolelle, 

jossa se suodattaa unia. 

Hyvät unet sieppari säilöö koristeisiinsa, jotta ne voi nähdä uudelleen. 

Pahat unet taasen takertuvat siepparin verkkoon josta ne haihtuvat aamun sarastaessa.

Legendan mukan hämähäkki isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla, 

mutta harmistui ihmislasten pahoista unista. 

Isoäiti meni pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan, 

Kotkalta isoäiti pyysi muutaman voimallisen sulan. 

Hämähäkki isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdisämään kaikkia maailman ihmisiä. 

Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään lapsien pahat unet. 

Aurinko isoisän aamunsäteet polttiva pois verkkoon takertuneet pahat unet - 

jäjelle jääneet unet muuttuivat aamukasteeksi ja 

valuivat kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti maahan."

Siepparin mukaan Tuula oli laittanut tarinan siepparin historiasta. Taru on mielenkiintoinen ja lisää esineen salaperäisyyttä. Kerroin pojille esineen tarkoituksen ja sovittiin yhdessä, että se sieppaa myös äidin ja isin pahat unet.
Käsin tehdyt lahjat ovat mielestäni aina ihania. Paitsi että ne kertovat paljon tekijästään, kertovat ne myös, että lahjan saaja on lahjan antajalle erityisen tärkeä. Konsta on saanut kummeiltaan lahjaksi aluslakanan sekä ihanat vohvelipyyhkeet, joihin Emma on kirjaillut Konstan nimikirjaimet, niitä tuskin raaskii käyttää. Käsin tehdyissä asioissa on mielestäni aivan erityistä tunnelmaa ja salaperäistä kätkettyä energiaa, jo niitä katsoessa tulee hyvä mieli. Lahjaksi saatu, käsityönä tehty tavara on lisäksi aina uniikki, toista samanalsita ei ole. Tänä päivänä, tässä kiireisten ihmisten maailmassa arvostan suunnattomasti sitä, että joku näkee vaivaa asioiden eteen. Se että ihminen haluaa käyttää useita tunteja omaa aikaansa vain toista ilahduttaakseen on oikeasti arvokasta, minun silmissäni se nostaa itse tehdyn lahjan arvoa entisestään. Koska olen mukamas niin kovin kiireinen, niin en varmaankaan ole ehtinyt kunnolla kiittää teitä rakkaat kummitädit aivan erityisen ihanista lahjoista, joten sanon sen nyt. Kiitos ihanat ystäväni!