Syksyisiä savyjä

Mä metsään tahtoisin mennä nyt! Mutta kun en juuri nyt pääse, niin fiilistelen tässä edellisen metsäreissun kuvasatoa...

Nyt olisi olemassa uutta objektiikkaa, hieman entistä valovoimaisempaa. Ostin Hulluilta päiviltä Canonin EF 50 mm f/1.8 objektiivin. Se on halpa objektiiviksi mutta avaa kuvaamiseen erilaisen ulottuvuuden valovoimaisuudellaan ja suorituskyvyllään. Tällä pitäisi tulla ok kuvia syksyisessäkin metsässä, jonne ei enää auringonvaloa paljoakaan siivilöidy. Toivottavasti pääsen testaamaan!

Pisaroita

Joskus keväällä on tosi harmaata, ilma on sateinen ja usvainen, eikä millään lailla valokuvauksellinen. Taannoin oltiin mökillä ja olin intoa täynnä pakannut mukaani joka ikisen valokuvaus hilavitkuttimen ja ajattelin, että nyt käyn luonnossa kävelemässä ja kevättä kuvaamassa. Kuinka ollakkaan, se viikonloppu oli tosiaankin pelkkää vesisadetta aamusta iltaan, loskaa, loskaa, loskaa. Mutta kyllä se on ihan totta, että luonnosta löytyy aina kauneutta, sateellakin.

Jääpuikon sulamisen seuraaminen voi olla jopa kiehtovaa...

Aikas kivoja kuvia sai sadesäällä kun kaivoi loittosarjan laukun uumenista. Kiehtovaa kerrassaan.

Camera Obscura

Olen innoissani, haltioitunut, ihastunut ja vaikka mitä!!!

Ihastuksen kohde on tamperelaisen Marja Pirilän Camera Obscura valokuvat. Sain kunnian osallistua Marjan luennolle valokuvauksen jatkokurssin tiimoilta ja nyt mietin kuumeisesti, miten ja millä ajalla aloittaisin omat Camera Obscura kokeiluni.... Niin, mistäpä saisin varastettua aikaa tuolle projektille, se se todellinen dilemma lienee... Joka tapauksessa, käykää ihmeessä tutustumassa Marjan töihin, niitä on esitelty vuosien saatossa pitkin eurooppaa ja mikä niissä minun mielestäni on hienointa on se, että kuvat on oikeasti otettu heijastamalla maisemat linssin kautta seinälle, kuvat eivät ole fotoshop tuotoksia.

 

Kuvat Marja Pirilä, Interior/Exterior

 
 Marjalla on Camera Obscura töiden lisäksi paljon muutakin ällistyttävän upeaa kuvamateriaalia, kannattaa käydä tutustumassa, jos valokuvaus tai taide muuten vaan on lähellä sydäntä!

Tulitaidetta

Kun taas olisi heti ollut hallinnassa ne kameran säädöt, niin kuvasato olisi ollut parempi, mutta pääasia on, että sain muutamia hienoja kuvia kaikesta huolimatta. Olimme nimittäin eilen kuvaamassa tulitaiteilija Jennyä, mikä oli jännittävää ja mielenkiintoista hommaa. Henkilökohtaista jännitystä lisäsi ja kameran säätämiseen keskittymistä hieman häiritsi se, etten ollut aiemmin nähnyt tulitaiteilijaa työssään ihan livenä. Ilma oli kylmä ja minun sormeni olivat todellakin kylmät kun lopetimme lähes kahden tunnin patsastelun kameroidemme takana.

Yllä olevassa kuvassa tulikehän yläosasta syöksyy aivan selvä tulikoiran pää!

Tulitaiteilija Jenny oli todella taitava!

Iso kiitos Jennylle siitä, että saimme luvan julkaista ottamiamme kuvia netissä. Se ei aina ole mitenkään itsestään selvää kun kuvissa on käytetty ihmismallia.

Kamera vempeleitä

Isäntä huusi ennen joulua huuto.netistä ihan huvikseen loittorengas sarjan. Tarkoituksena on kurkistaa makrokuvauksen maailmaan. Se on oikeastaan huvittavaa, mies kyllä innoissaan hankkii valokuvaukseen liittyviä hilavitkuttimia, mutta itse kuvaaminen jääkin sitten ensimmäisen viikon uutuuden hohdon hälvettyä kokonaan minulle.

Loittorengassarja oli huokean hintansa lisäksi meille passeli siksi, että sen antoi kittilinssillemme ihan uuden elämän. Tuo kameran mukana tullut objekti kun oli jo yli vuoden päivät lojunut hyllyssä pölyttymässä. Oltiin poikien kanssa pihalla eilen aamuäivällä, kovan pakkasen vuoksi puistossa ei ollut kavereita, joten tultiin omaan pihaan temuamaan. Sain siinä hyvän tilaisuuden testaille loittorenkaita ulkolyhtymme lasissa komeileviin kuurankukkiin:

Kuvat otin tuolla 13mm renkaalla. Haasteelliseksi osoitteutui tarkennus, joka siis tapahtuu manuaalisesti. Ulkona kun on aina pientä tuulen virettä, niin kuvauksen kohteita oli välillä vaikea saada pysymään paikallaan. Ja kun kuitenkin keskityin 85%  Konstan touhuihin (Oskari nukkui) ja 15% kuvaamiseen niin.... Noh, kivojahan noista tuli.

Eilen oli todella ihana ilma! Pakkastakaan ei ollut liikaa, meillä 13 astetta. Omalta takapihalta löytyi muutakin kivaa kuvattavaa, joten tallensin kivoja talvinäkymiä muistikortille ihan ilman loittorenkaita.

Talvella on kiva kuvata, varsinkin kirkkaina pakkaspäivinä, ongelma on se, että juuri kun on päässyt vauhtiin kaikkoaa sormista viimeinenkin lämmön ripe. Kylmyyden kangistamilla sormilla on hyvin hankala räplätä kameran säätö vipstaakeja. Nahkahanskoista saa vain tilapäisen avun, ne kun eivät myöskään kovin lämpimät ole. Onkohan kukaan keksinyt sellaista lämmitettävää kameran runkoa pohjolan talvioloihin? Lämpiäähän ne kahvat mönkijöissä ja moottorikelkoissakin.....

Kuvausreissu

Viimeviikonlopun mökkireissulla sain toteutettua haikailemani valokuvausretken. Valoukuvaushan on parasta mahdollista puuhastelua ja ajanvietetttä, sitä tekisi mielellään enemmän kuin on aikaa. Niih, mitäs sitä silloin kuvataan, kun kaikki on ihan harmaata, maa on sateenjäljiltä mutainen ja rapainen ja harmaa, harmaa, harmaa... Noh onneksi aurinkokin pilkahti ja lätäköistä irtosi innovaatiota. Siispä, tässä kivoja lätäkkökuvia, hieman auringonlaskua pikseleinä ja mökin autotallin seinää vasten nojaileva ihana, vanha lasten fillari.

Vesilätäköistä aukesi tällä kertaa luonnon ikioma peili. Mielestäni hauskaa, joten tarkastelen tästä eteenpäin lätäkköjä ihan uudella innolla! Lätäköt tuottivat mylös suurta intoa Konstalle, joka kävi innoissaan hyppien läiskyttämässä vettä niistä jokaisessa!

Mökin autotallin pielessä nojaa sympaattinen, vanha lasten polkupyörä. Ehkä miekkonen fiksaa siitä pojille hyvän krossipyörän, kunhan oppivat polkemaan! En tiedä mikä fiksaatio minulla on tuota pyörää kohtaan, kun sitä on pakko kuvata joka kerta.

Oletteko muuten huomanneet, että kaikki tosi bloggaajat pitää joulukalenteria? Mikä poitti?  Mikä on paras joulukalenterikokemuksenne kautta aikojen? Minulla ei ole vielä joulukalenteria, ehkä hankin sellaisen jos jätätte hyviä vinkkejä tuonne kommenttiboxiin!

La-la-lankalaukaisin!

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi, totesin kun perjantai-iltana mökillä isäntä antoi minulle käteen pikkuruisen paketin. "Ajattelin nyt tuoda sen samalla kun käytiin Konstan kanssa Verkkokaupassa", sanoi mieheni. Se oli Canonin lankalaukaisin, loistavaa! Olin joskus pari viikkoa sitten todennut, että tarvitsisin lankalaukaisijan valokuvausta helpottamaan ja uusia juttujen kokeiluun, ihanaa miekkoseni kun muistit pohdintani!

Ja mikä parasta, taivas oli illalla pilvetön ja miljoonat tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla, joten pääsin illalla lasten nukkumaan mentyä ottamaan pari testi kuvaa. Ulkona oli lähes myrskyisä tuuli, joten luulen että jalusta saattoi hieman heilua, kokeilut olivat silti mielestäni hyvin onnistuneet! Oltiin miekkosen kanssa aivan jäässä kun pääsimme sisälle mökkiin kameransäätö reissulta. Pikku pakkanen ei tunnu missään, mutta hyytävä tuuli meni kyllä luihin ja ytimiin. Ensin kuva lyhyemmällä valotusajalla vähän vajaa kolme minuuttia ja kuten kuvasta näkee, taivas oli täynnä pieniä kirkkaita tähtösiä:

Valotusaika 147s, f/3,5, ISO-200

Ja sitten sama kuva, kun jätettiin kameran ottamaan kuvaa tähtitaivaasta pidemmäksi aikaa ja menimme itse sisälle lämmittelemään. Kamera laulatti valoa kennolle lähes 25 minuuttia yksinään parkkipaikalla ja tulos oli seuraavanlainen:

Valotusaika 1479s, f/3,5, ISO-200

Siistiä, tämä onkin kiva lelu ja lisää kuvausmahdollisuuksia! Nyt vaan ideoimaan kuvausjuttuja ja maanantaina luolastoa kuvaamaan, sitä odotan innolla!

Karkkilakko, päivä 5

Eikä tee edes tiukkaa!!! Voin muuten vannoa, että jos en olisi karkinostolakoksi nimeämääni karkkilakkoa julkistanut täällä, en varmaan olisi pysynyt kaidalla tiellä! On se kumma, kuinka paljon siinä on voimaa, että tietää muiden tietävän omasta päätöksestään. Jos nyt astelisin sinne kaupan karkkihyllyvälikköön, niin joutuisin varmaan kurkistelemaan olkani yli koko ajan, että jäänköhän kiinni tästä! Nyt kun päätös tuli tehtyä, niin ei ole käynyt mielessäkään että ostaisin karkkia. Herkutteluun viittaavat lipsahdukset tällä viikolla:
- Maanantaina Arnoldsin donitsi anoppilassa kahffe kupposen kaveriksi
- Tiistaina yksi suklaakonvehti
Isäntä tosiaan tuki avuliaasti lakkoani tiistai-iltana ja mässäsi konvehteja sohvalla. Pakko oli ottaa yksi kun asia esitettiin seuraavasti: Hei, täällä on näitä sun lemppareita, joissa on valdelmaa sisällä, otatko yhden? Thank you for your support my love! Mutta eihän tuo nyt ole lainkaan paha tulos näin ensimmäisen viiden päivän saldoksi!

Tosin tällä viikolla käytän sen yhden lipsahduksen optioni aivan varmasti, sillä mökille on kiva ottaa mukaan aina jotain pientä ja herkullista. Ai että, että mitäkönhän namuja sinne karkkipussin pohjalle sujahtaa mökkireissua varten. No ne samat vakkari namit tietty! Nyt kun ei ole viikolla ostanut, eikä juurikaan syönyt karkkia, niin viikonloppupussi tuntuu varsin oikeutetulta hankinnalta. Otan pussin viikonloppuna mukaan aina kun lähden ulos valokuvaamaan. Toivon siis anopilta ymmärrystä harrastustani kohtaan lapsenvahtina olemisen muodossa, saas nähdä miten käy!

Kävin maanantaina kuvaamassa Tamperetta (taas). Tälläkertaa sain kuvata kaupunkia Ilves hotellin penthousesta käsin, siellä on kokolailla makeat saunatilat, joista näkee yli koko keskustan. Kuvaus keli oli taas kehno, sumusadetta oli ilmassa, mutta tuulta ei juuri nimeksikään, joten m-realin savusumu leijaili Ipan ympärillä kuin syntistä seuraava savu. Maisemakuvat eivät ottaneet onnistuakeen, mielestäni viuhahduskuvat liikenteestä olivat hauskempia...

Saattaapi olla, että päästään mestoille uudestaan talvella, toivoa sopii, että taivas olisi tuolloin pilvetön ja tuuli veisi m-realin vesihöyryt Lielahteen päin!

Valoa kaupunkiin

Valoviikkojen avajaiset oli ja meni jo, valoviikot tosin ovat edelleen meneillään ja Tampereen keskustassa! Siellä mukulskivien yläpuolella hilluu siellä täällä kivoja valosarjoja, muodostaen tunnelmaa tuovia kuvioita kaupungin katujen ylle. Jännä juttu muuten, valot luovat kaupunkiin sellaista vanhanaikaista, tunnelmallista, lämpöisen keltaista valoa, jota halogeenit ja led-tekniikka ei kaiketi edes tunne. Onkohan kaupunki ostanut miljoona hehkulamppua varastoon, vai mitä tapahtuu valoviikoille kun hehkulamppujen saatavuus on loppunut ja valopallot poksahtelevat yksi toisensa jälkeen pimeiksi?

Jokatapauksessa, valoviikkojen avajaisissa on aina ilotulitus ja sitähän on aina kiva valokuvata. Tosin tällä kertaa oltiin perheen kanssa ihan viimetipassa paikalla ja ilotulitus alkoi jo siinä vaiheessa kun aloin ruuvaamaan kameraa kiinni jalustaan. Onneksi olin säätänyt kameran jo autossa vähän sinne päin; ISO 200, aukko f8 ja valotusaika 1,6 sekuntia, olis voinut ehkä olla vähän pidempikin, mutta pari ihan onnistunutta otosta tuli näilläkin.

Ilotulitteista saa usein hauskoja kuvia, joten kannattaa ottaa kamera ja jalusta mukaan jos on menossa itsenäisyyspäivän ilotulitusta katsoman. Tänä vuonna tuntui olevan nämä valoviikkojen tulitteet hieman vaisuja ja useat jäikin rakennusten varjoon, joten josko kaupunki olisi satsannut itsenäisyyspäivään ja silloin olisi jotain näyttävämpää tarjolla tai ainakin korkeammalla poksahtavaa... Tällä kertaa räiskin kuvia samalla asetuksella lapi pari minuuttia kestävän shown ja olin positiivisesti yllättynyt kun kotona huomasin, että muutama laukaus oli osunut oikein kohdalleen! Hanskat tosin kannattaa laittaa kätösien lämmikkeiksi joulukuussa, lämpimillä sormilla onnistuu paremmin tuo kameran nappuloiden painelu!

Tampere by night

 Taas oltiin valokuvailemassa, tällä kertaa aina niin ihanaa kotikaupunkiamme Tamperetta. Ilma oli usvainen ja kylmä, eikä sinistä taivasta näkynyt missään. Siitäkin huolimatta muistikortille tallentui pari ihan kivaa otosta. Harmi, että pilvisyydestä johtuen "sininen hetki" oli todella lyhyt. Tällä kertaa innostuin kuvaamaan heijastumia, varjoja ja valoja vedessä.

Nykyään kaikki Tampereen kävelysillat ovat täynnä rakastavaisten kiinnittämiä lukkoja!

Maisemat olivat taas kerran kauniit ja kun niitä katseli hieman eri silmin kuin tavanomaisella shoppailureissulla, niin voin sanoa, että varsin viehättävä tämä on tämä ihana kaupunkimme!

Ps. Pahoittelen, että kuvat on sommiteltu miten sattuu, en nyt vaan jaksa tapella enempää tämän bloggerin kanssa, kun muokkaustilassa välit näyttävät ja ovat samat, mutta esikatselutilassa ihan mitä sattuu. Let's see miltä ne teille näytää...