Tässä haasteessa tulee kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa ja noudattaa seuraavia pelisääntöjä:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi
No niin, tässä nämä nyt sitten tulevat ja ihan siinä järjestyksessä kun sattuvat päähäni pälkähtämään:
- Ajoin eilen snadin kolarin. Olin ottanut pojat pois autosta ja vienyt heidät etuovelle ja palasin itse ajamaan auton talliin kun äkkiä kuului kauhea pamaus. Siinä sitten istuskelin ja pohdin että mitä ihmettä tapahtui??? No olin unohtanut oven auki sen jälkeen kun oli ottanut Oskarin lastenistuimesta! No oven sulki lopulta autotallin ovenkarmi melkoisella ääniefektillä. Lommolta säästyttiin, mies sanoi että valkoinen maali lähtee autonovesta hiovalla vahalla, mutta ylpeys sai pienen kolauksen kun mies sanoi että "Tiedäthän että meidän autossa on se ajotietokoneen näyttö siinä mittareiden välissä... Siitähän näkee jos joku ovi on auki, et sitten viitsinyt katsoa?". No en viitsinyt en.
- En ole koskaan syönyt kampasimpukoita, mutta olen jo pitkään pakonomaisesti painostanut siskoani valmistamaan niitä minulle seuraavan kerran kun mennään kylään illallisen merkeissä!
- En ole laittanut tikkua ristiin muuton vuoksi, vaikka asuntomme luovutus uusille omistajille on 23. päivä.... Kiirettä pukkaa, mutta hei, mieluummin pakkaan sitten viimehetken paniikissa pari päivää toooosi tehokkaasti kuin sanon lapsille nyt jo että "äiti ei ehdi kun äiti pakkaa."...
- Minun piti pudottaa painoa joulukuuksi. Noh, tästähän ei tietenkään ole tullut yhtään mitään. Onneksi voin sentään rinta rottingilla sanoa että olen ihan oikeasti alkanut lenkkeillä huomattavasti aktiivisemmin kuin ennen, valitettavasti tulokset eivät näy puntarille kammetessa.
- Uskon edelleen, että kuutisen vuotta sitten sipuleista itsekasvattamani Amatsoninliljani kukkii minulle vielä jonakin kauniina päivänä! Sama koskee rakkaan Aune-mummuni jäämistöstä talteen ottamaani Kliiviaa. Kliivia kukki kerran Leimikonkadun kodissamme, sen jälkeen on ollut hiljaista...
- Ennen lasten saamista en koskaan herkistellyt elokuvien tai muuten tunteisiin vetoavien uutisten tms. takia. Nykyään en edes viitsi lukea iltasanomia, kun lapsisurmat yms. kurjat uutiset saavat kyyneleet silmiini ja päiväni pilalle
- Arvostan ihmisiä, jotka osaavat keskittyä olennaiseen tässä hektisessä maailmassa ja nauttia oikeasti niistä elämän pienistä isoista asioista. Etenkin se, että osaa tehdä arjesta mukavaa on oikeasti tärkeää, sillä jos viikossa on viisi arkipäivää, vietämme 71% elämästämme arkea, joten pitäähän sen olla viihtyisää! Jos ei ole, tarkoittaa se sitä, että 71% elämästämme on kurjaa ja sekös kuullostaa aikas ikävältä... Minulle iloa tuottavat erityisesti lapsieni ilo ja nauru, kiireettömät hetket perheen kanssa, kävely hiljaisessa metsässä, tai juoksulenkki hämärtyvässä illassa, yhteiset hetket aviomiehen kanssa, ystävien tapaaminen ja noh, monet muutkin melko pienet mutta sitäkin suuremmat asiat!
- Rakastan mustavalkoisia asioita, kuten mustavalkoisia sisustuksia ja mustavalkoisia valokuvia, mutta vihaan mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä!
Yhteenveto:
1. Check
2. Pakko olla heti sen verran kapinallinen, että en missään nimessä aio välittää haastetta kahdeksalle bloggaajalle, mutta harkitsen sitäkin tarkemmin kelle muutamalle harvalle ja valitulle välitän haasteen! Haasteen saavat Sanna ja Emma. Toivottavasti otatte tämän kunnian vastaan!
3. Check!
4. Check!
Se oli minun osaltani sitten siinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti