Isit on ihania

Lähinnä siksi tietenkin, että ilman ihania isejä, ei olisi meitä ihania äitejä! Joten siinäpä on kylliksi syytä juhlintaan. No ihaniahan nuo kainalossa kuorsaavat otukset ovat ja varmasti juhlansa ansainneet. Meidän isukki (siis omien lapsieni isä, ei minun isäni) sai lahjaksi uuden tyynyn. Joutsenen napakan untuvatyynyn, jossa on untuvaa ja höyhentä fifti siksti, luulis tulevan hyvät unet. Lisäksi sattui silmiin niin hauska Kiroileva siili-pyjama, että vaikka pyjamat ja pitkät kalsarit ovatkin isänpäivälahjana siitä kliseisimmästä päästä, pääsi kyseinen yöpuku ostoskoriin ja pakettiin saman tien hauskuutensa vuoksi. Noh, isukki tykkäsi paketeista ja erityisesti luxus aamusta; sai nukkua pitkään ja kävellä valmiiseen aamiaispöytään!

Aamiaisella maistui voileivän lisäksi munat, pekoni, paistettu halloumi juusto ja meloni, nam! Aamu oli yhtä hassäkkää, joten munat olivat liedellä muutaman ylimääräisen minuutin ja näin ollen neolivat meidän makuun ylikypsiä ja pekoni, joka kuvan otto hetkellä tirisi vielä uunissa, ei ollut meidän makuumme tarpeeksi rapsakkaa. Mutta mitä pienistä, hyvältä maistui! Ja olihan tuossa minun keittiö orietoitumistaidoilla ihan tarpeeksi puuhaa, kun yksikseen hääräilin ja yritin pitää pojat tyytyväisenä sekä hiljaa, ettei isukki herää liian aikaisin!

Paineltiin viikolla poikien kanssa käden jälkiä pahville ja askarreltiin tuotoksista kortti isille sekä vaarille ja papalle. Hienot tuli korteista, vaikka askarteluhetki oli kaikkea muuta kuin sellainen ihana seesteinen askarrellaan-yhdessä-ilman-kiirettä-ja-kaikilla-on-hauskaa hetki. Kun sain pöydän suojattua sanomalehdellä, pahvit leviteltyä pöydälle, isommalle pojalle muumien viidakkoseikkailun pyörimään telkkariin (kahden pienen yhtäaikainen maalaaminen ei käynyt pienessä mielessäkään) ja sormivärit kaadettua lautaselle, Oskarille iski väsy. Yritä nyt siinä sitten pitää yli kymmenen kiloista pötkälettä kainalossa, kun toista unettaa, itkettää ja hän yrittää rimpuilla pois kainalosta ja siinä samalla painaa kädenjälkiä onnistuneesti pahviin. Juuh, eihän siitä meinannut tulla mitään! Uninen itku loppui tosin heti, kun poika sai maalia käteen ja sen läträäminen sormien välissä oli niiiiiin ihanan tuntuista, mutta sitten alkoi se vapaana oleva toinen käsi napata tavaroita pöydältä, nimittäin niitä maalilautasia ja paikalleen aseteltuja pahveja. Lisäksi pieni innokas maalari oli sormiväristä niin innoissaan, ettei suostunut aukaisemaan nyrkkiään, kun maali tirskui ihanasti sormien välistä joten nyrkki pysyi visusti suljettuna. Jestas sentään sitä hien määrää, siinä vaiheessa, kun oltiin saatu aikaiseksi ehkä viisi kelvollista käden jälkeä. Sitten Oskari käsien pesulle ja Konstan vuoro.... Tosiaan, Konsta juoksee pakoon minkä kerkiää ja huusi ettei halua, ja minä juoksin perässä kiljuen, että "Tule nyt tänne, ennen kuin nuo maalit kuivuvat, äiti on ihan varma, että sinulla on hauskaa!". Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin korttiainekset molemmilta pojilta ja äidiltä, sekä Konstalta kosolti muutakin taidetta. Sitten menikin aikas kauan, että sain kaikki suojapapereiden yli roiskuneet maalit siivottua.... Hoh hoijaa, ehkä askartelu on hieman vanhempien lasten kanssa, sanoisinko hedelmällisempää kaikille osapuolille... Onneksi korteista tuli hienot, joten kannatti hieman hikoilla!

Kaiken kaikkiaan isänpäivä sunnuntai oli aamusta iltaan pelkkää laatuaikaa, yhdessä oloa perheen kanssa, herkkuruokaa mumman ja vaarin luona ja illemmalla ajanviettoa muiden sukulaisten kanssa!