Kerhoilua

Konstalla oli tänään ensimmäinenkerho päivä. Olin luottavainen Konstan reippauden suhteen, se miten Konsta kohtaisi muut lapsia kun en ole vahtimassa, se minua jännitti. Olin varautunut jäämään Oskarin kanssa Konstan henkiseksi tueksi ensimmäisellä kertaa, jatkossa Antti veisi Konstan aamulla ja minä hakisin hänet pikkuveljen kanssa päivällä. Astuimme sisään kerhotilaan, joka vaikutti varsin mukavalta. Kyykistyin ja sanoin Konstalle "Sinä voit nyt mennä leikkimään ja äiti ja Oskari tulee sitten hakemaan sinut kun kerho loppuu". Silmäiltyään hetken kerhotilaa ja todettuaan, että täällä on kavereita ja leluja, Konsta käveli lajitovereidensa luokse pikkuatuo kopalle ja PUFF, äiti katosi mielestä kuin taikasauvan iskusta. Lähdimme siis Oskarin kanssa ulkoilemaan lähistölle siltä varalta että kerhon ohjaaja soittaisi että tulkaahan hakemaan tämä hulivili pois täältä.

Hassua, miten se tunne tui nyt jo. Olin ajatellut, että tutustuisin tämän sorttisiin uusiin tunteisiin vasta kun pojat menevät päiväkotiin. Se tunne, kun poika marssi määrätietoisesti ja intoa uhkuen toisten lasten luo ja äidin olemassaolo unohtui silmänräpäyksessä, hyvä kun malttoi heiluttaa minulle ennen kun painoin oven kiinni. Se tunne oli jotenkin tyhjentävä. Muutaman sekunnin ajan oli vaikeaa hyväksyä, että esikoiseni on jo reipas pieni poika ja niin itsenäinen yksilö, että voi ilman epäilyksen häivää jäädä yksinään uuteen tilanteeseen. Sitten tunne muuttui. Yhtäkkiä olinkin ylpeä. Ajattelin, että olen varmaan tehnyt jotain oikein kun poika jäi vieraan hoitoon luottaen siihen että äiti tulee vähän ajan päästä hakemaan kun on kerran luvannut. Hirveämpää minun olisi ollut jättää itkevä, vastahakoinen lapsi kerhoon. Olimme edeltävän viikon ikana käyneet useasti läpi sen, mitä tapahtuu kun mennään kerhoon, koska pienelle lapselle on hyvä käydä läpi uudenlaisia tilanteita jo etukäteen, jotta lapsi tietää miten tulee tapahtumaan; Isi vie sinut aamulla kerhoon, jonne sinä jäät leikkimään ja puuhastelemaan toisten lasten kanssa, sitten äiti tulee sinut hakemaan kotiin.

Luulen, että Konstan kohdalla kerhoon ja tulevaisuudessa päiväkotiin jättäminen on helpompaa kuin Oskarin. Konsta on 2,5 vuotias aloittaessaan päiväkodin ja selkeästi kaipaa jo toisten lasten seuraa ja runsaasti aktiviteetteja. Ryhmässä touhuaminen on pojalle erityisen mieleistä, vaikkakin leikit ovat vielä yksin touhuamista. Oskarin kohdalla irtipäästämisen tuska tulee olemaan varmasti suuri, koska pienokainen on vielä niin pieni. Minua huolettaa jo etukäteen, miten Oskari pärjää muiden hoidossa, niin avuton vielä, ei osaa syödä itse, ei osaa kävellä, ei osaa puhua, ei osaa sitä eikä osaa tätä. Sydäntä särkee, kun joutuu laittamaan niin pienen lapsen hoitoon, mitä jos hän sanoo ensimmäisen sanansa tarhantädille tai näyttää hänelle ensimmäisen askeleensa? Mitä jos tarhantäti huomaa ensimmäisen hampaa puhjennen enne minua? Noh, on siellä pienemmätkin hyvin pärjänneet ja itseppähän valintani tein ja otin uuden työn vastaan, jos olisin pitänyt vanhan työni, olisin voinut jäädä vielä hoitovapaille, mutta nyt minua odottaa uudet haasteet työelämässä......... Silti, nyyh. Mutta en aio kyllä viettää loppua kotona olo aikaa murehtimalla tulevaa, vaan aion ottaa tästä ajasta kaiken ilon irti, vielä kun saan nauttia lapsista twenty-four-seven!

Noh, kerhoilu oli ihan menestys alusta loppuun asti. Kun kerho päättyi, oli Konsta ilahtunut nähdessään minut ja Oskarin, mutta selvästi kaksi ja puoli tuntia toisten lasten seurassa oli väsyttänyt pojan totaalisesti. Kotiin tuomisina poika oli koristellut kerhossa lumihiutaleen!!! Voi kuinka ihana se on, siitä tuli äidin aarre! Laitoinkin sen heti mustalle pahville, jotta se erottuu paremmin! Hiutaleen oli leikannut kerhotäti ja lapset olivat saaneet liimata hileet itse. Voin vain kuvitella sitä ympäriinsä leijaillutta hileiden määrää, kun pienet kätöset on ripotellut hilettä tähtösen päälle. Kerhotätikin on saanut varmaan melkoisen bling bling lookin loppupäiväksi. Mutta se oli Konstan ensimmäinen kerho askartelu, joten ajattelin laittaa hienon hiutaleen muistoksi kehyksiin. Siihen asti kun ehdin kehyskaupoille, hiutale saa ilahduttaa meitä jääkaapinovessa.