Tulitikkutehdas vol. 2

Aikaisemmin rustasin jutun Tampereen tulitikkutehtaasta. Palasin sinne muutama viikko jutun teon jälkeen mieheni kanssa kuvailemaan ja tutkimaan mestoja. Paikka on siisti mesta, ja hienointa siinä on se, että kun kävelet hämäräntullen raunioissa, säpsähdät jokaista ääntä, jotka eivät lähde omista liikkeistäsi. Olo on kuin pikkupojalla kummitus junassa. Vähän pelottaa mitä nurkan takaa ilmestyy ja vaikka päättää etten pelästy, niin sydän pomppaa kurkkuun siitäkin huolimatta.

Tšernobyl? Ei ku Tampere!

Näsijärvi maisemat

Mieheni tiesi kertoa, että tehtaan lähellä on ollut aikanaan kuorma-autojen "hautausmaa" ja se oli varsinainen syy paluuseemme. Se myös selitti, miksi tehdasta ympäröivä luonto on täynnä autonrengaskasoja ja muuta luontoon kuulumatonta roskaa. Olisi ollut niin makeeta saada kuvia vanhoista ruosteisista autonrämistä, joiden ikkunoista kasvaa jos jonkin näköistä horsmaa tai vaikka koivun runko, mutta ei. Ainoa mitä oli jäljellä rengaskasojen lisäksi oli osa siellä ja toinen täällä...

Olisko kuormurifirman toimistojakkara?

Koska joku oli siivonnut kuorma-autojen jämät pois maisemista (ja jättänyt renkaat yms sinne, what's the point?), tyydyttiin nuuskimaan tulitikkutehdasta ja muita sen ympäriltä löytyviä rakennuksia.

 Nostalginen graffiti, saatko selvää? Siinä lukee Kesoil t6, eli se on spreijattu silloin, kun legendaarisella rantakespalla oli aamukammassa enää kuusi piikkiä...

 Tehtaan romahtanut kattu vinoine piippuineen näytti todellakin siltä, että se on ajan saatissa luovuttanut. Vino savupiippu puolestaan oli jokseenkin sympaattinen...

No, tää lähtis nyt löytöretkelle vaatehuoneen syövereihin katsomaan mitä kaapista löytyis päällepantavaa illan riennoille. Over and out!