Tulitikkutehdas

On se hassua, että Tampereella suunnitellaan vaikka minkälaisia Näsijärvenranta täyttöjä, jotta saataisiin lisää tonttimaata hulppeille järvinäköala kerrostaloille ja samaan aikaan Pispalanharjun Näsijärven puoleisilla rinteillä lojuu ränsistyneitä täystiilisiä kiinteistöjä vailla järkevää käyttötarkoitusta. Ehkä näiden kaikessa ränsistyneisyydessään surullisen näköisten kiinteistöjen päänmenoksi onkin suunniteltu jotain, ainakin grynderit kävisivät näiden kimppuun kuin haaskalinnut, jos kaupunkin niistä luopuisi, mene ja tiedä....

Olin yllättynyt kun parkkaeerasin autoni Paasikiventien varteen ja aloin kävellä kohti Tulitikkutehdasta katsellen samalla ympärilleni. Hylättyjä rämäautoja, rikottuja ikkunoita, kasapäin vanhoja huonekaluja, jotka oli vain kipattu siihen, mihin katuvalon valokeila ei yltä, läjäpäin isoja autonrenkaita (millainen moraali on ammatikseen kuljetusalalla työskentelevällä, joka dumppaa käytetyt renkaat luontoon???) ja mikä parasta eräästä kiinteistöstä sojotti jokin ratakiskonpätkää muistuttava, josta roikkoi jonkinlainen ihmisnukke ikäänkuin hirtettynä... Nice.

Jokatapauksessa sisällä tulitikkutehtaassa avautui kiehtova valokuvausmiljöö. Olimme toivoneet että laskeva syysaurinko siivilöityisi sisään rikotuista ikkunoista luoden vanhaan tehdashalliin upeita valoja ja varjoja sen sijaan pihalla oli harmaata ja sadetta ja vielä lisää harmaata, joten luonnonvalon tuomat hienoudet jäisi kuvistamme tällä kertaa pois. Omasta ajastani puolet meni 80-luvulta peräisin olevan kamerajalustan kanssa taisteluun, se pirun rakkine joutaisi kaatopaikalle! Toisaalta aikaa tuhlaantui myös kameran käytön opetteluun, on se vaan niin että opittuja taitoja pitäisi järjestelmällisesti ylläpitää, jotta taidot pysyisi muistissa. Noh, kotona tuumailin ensin että kaikki mun otokset on ihan plaah, osasta ei löytynyt ainoatakaan tarkkaa kohtaa ja osa hajosi epämääräiseksi kohinaksi mutta tarkemmin asiaa tutkittuani, löytyi muutama julkaisukelpoinenkin otots. Harmi, etten tajunnut kuvata rakennuksia ulkoapäin.

Harjulta tehtaaseen johtava silta

Sisäänkäynti (ainakin yksi niistä virallisista)

Ovi on ollut aikanaan varsin kaunis

Rakennuksessa ei liene ainuttakaan ehjää ikkunaruutua

Street art?

Aikas cool!

Karua mutta tavallaan aikas kaunista

Vanha tulitikkutehdas on kaikessa graafisuudessaan ja kaikkine graffiteineen mielenkiintoinen, pelottava, kaunis ja surullinen. Yksin en tänne uskaltaisi mennä, rakennuksen pelottavuutta ei vähennä ollenkaan se, että naapurikiinteistöt edustavat samankaltaista hyytävää, mielikuvituksen lentoon saavaa haamumaisuutta. Jokainen pienikin rasahdus saa pimeäntullen sinut sätkähtämään. Tänne haluan silti tulla uudestaan auringon paistaessa, ehkä sitten kun puissa ei ole lehtiä ja ikkunoilla on jo hieman valkoista lunta.... Kun yhtäkkiä tajusin muun ryhmän poistuneen rakennuksesta ja huomasin olevani yksin sohimassa taskulampuni kanssa valoa kameran kennolle saadakseni hauskoja kuvia, tuli melkein hätä housuun. Niin nopeasti ja vähin äänin en ole vielä koskaa kerännyt kamojani ja häipynyt. Tien ulos löysin onneksi nopeasti, kiitos taskulamppuni!