Minulla on Super-sisko!

Toisin kuin siskoni, minä en todellakaan ole syntynyt kaulin kädessä. Lasagne valmistuu meillä valmispakkauksesta, enkä todellakaan hämmennä itse mitään Bechamel-kastikkeita. Resepteistä kokatessani näen tulisen punaista kun törmään keittiömaailman ehkä tunnetuimpiin mittayksikköihin kuten loraus, tilkka, ripaus ja hyppysellinen, joita SI-järjestelmä EI tunne. Mikä ihmeen loraus? Sehän on täysin riippuvainen jo kaadettavan astian tai pullon suuaukon koosta ja hyppysellinen, on aivan eri asia, jos minä otan sormienvälin täydeltä jotain, kuin jos saman tekee mieheni.... Ärsyttävää.

Olen kuitenkin onnellinen, sillä minulla on sisko. Hän loihtii keittiössä aivan käsittämättömiä herkkuja ja siinä missä minä katson jääkaappiin ja totean että tyhjä, niin siskoni näkee siellä valon lisäksi aineksia vaikka mihin. Viimeviikonloppuna olimme siskoni ja hänen miehensä luona rapukekkereissä ja alkupalaksi meille tarjottiin mustajuurikeittoa itse tehdyn leivän kanssa ja herkkuja notkuva tapaspöytä. Ravut astuivat kehiin vasta lasten mentyä nukkumaan. Keitto ja muut herkut veivät kielen mennessään, eikä se tekstin takkuilusta päätellen ole vieläkään palannut, joten kaippa se on edelleen nuolemassa keiton jämiä kattilan pohjasta... 

Mustajuurikeittoa pekonin kera

Tapaksia

Siskoni oli marinoinut kaikki tapakset itse. Valkosipulikatkarapuja, chilikatkarapuja ja voi luoja, olisin voinut imeä pillillä oliivien mausteliemen!!! Lisäksi oli marinoituja herkkusieniä ja aivan ihania uunissa paahdettuja, itse kasvatettuja pestotomaatteja sekä krutonkitikkuja. Nam ja nam!

Alkupalojen jälkeen pidettiin muutaman tunnin hengähduys tauko ja lasten mentyä yöpuulle, aloitettiin rapujen syönti. Ravustuskauden alussa siskoni miehen itse pyytämät ravut olivat kerrassaan upean makuisia ja liemen suola oli täydellinen

Näihin juhliin päästäkseni voisin vaikka ostaa pääsylipun. Toivottavasti kuitenkin saan VIP kutsun jatkossakin, kiitos ihana siskoni!!!