keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

3 päivää...

... lomaan on, laskin aivan itse eilen! 
Ihanaa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, että on luxusta päästä lasten kanssa lököilemään ja 
tekemään kaikkea kivaa ja kesäistä ilman turhia aikatauluja ja kiireitä! 








Kukkaseppelekkin jäi Juhannuksena tekemättä, mutta nyt näyttää teiden varsilla olevan puna-apilat parhaimmillaan, joten ehkä korjaamme tilanteen viikonloppuna! 
Kukin värittäköön nämä mökkitien varren näkymät mielikuvituksensa väripaletilla. 

Ihanaa kesäpäivää kaikille!


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Se on salaisuus!

Kerron nyt sen, mitä tiedän salaisuuksista. Yksinkertaista, itsestään selvää asiaa. Ei mitään rakettitiedettä, silti niin helv**in hankalaa ymmärtää. Salaisuudet voivat aiheuttaa paljon harmia siellä missä niitä on. Ne ovat harmittomia jos ne pidetään tallessa salaisuuksien kammiossa, mutta jos kammion ovea raotetaan, livahtavat ne pirulaiset välittömästi päivänvaloon. Joskus joku puolituttu supsuttaa korvaasi asian ja toteaa perään, että "tämä on sitten salaisuus" tai "tästä ei sitten puhuta". Tai joskus joku aloittaa puheensa lausahduksella "tämä jää sitten meidän väliseksi". On myös ihmisiä, joiden kertomukset / tarinat / asiat alkavat tai loppuvat poikkeuksetta jollakin edellä mainituilla lausahduksella. Missä kohtaa ylitetään se raja, kun lausahduksen vakavasti otettavuus katoaa ja mahdollinen salassapito lupaus menettää merkityksensä?




Ihmisen pitäisi aina muistaa, että salaisuudella on muutama oleellinen ehto, joiden pitää täyttyä, jotta voidaan puhua salaisuudesta. Ensimmäinen asia, joka täytyy ymmärtää on, että salaisuuden haltija voi hallita salaisuutta vain niin kauan kuin salaisuuden haltija pitää sen vain omana tietonaan. Valitettava tosiasia on, että jos kerrot salaisuuden yhdelle, otat tietoisen riskin siitä, että ihmisen juoruamisen nälkä ylittää jossain vaiheessa sen pisteen, jossa tämän salaisuuden säilyttäminen käy liian kutkuttavaksi ja salaisuus on pakko päästää päivänvaloon. Salaisuuksien yhteydessä puhutaan usein luotettavuudesta, salaisuuden haltija tekee päätöksen siitä, onko ihminen, jolle salaisuuden on aikeissa jakaa, luotettava. On myös varmasti selvää, että mitä useammalle itse asiasi kerrot, sitä suuremmaksi kasvaa riski salaisuuden leviämisestä. Kun salaisuus kerrotaan eteenpäin, sen nimi muuttuu juoruksi. Itsestään selvää, sikö totta?

Toinen oleellinen asia on se, että jos sinulla on hallussasi salaisuus, täytyy myös sinun osata itse säilyttää se. Oma kehon kieli ja oma käyttäytyminen ovat asiakokonaisuuksia, joita täytyy osata hallita, jotta sallaisuutesi ei paljastuisi. Se on valitettavan haastavaa ja useille jopa mahdotonta. Hermostunut käytös, levottomuus ja sählääminen kuten myös hermostuneisuuden peittely ylenpalttisella hyväntuulisuudella ovat usein seikkoja joista kuka tahansa joka sinua vähänkin tuntee, voi tehdä paljonkin päätelmiä erinäisistä asioista. Läpinäkyvää on myös se, että välttelet ihmisiä joille et halua kertoa mitä on meneillään, tai keskustellessasi hänen kanssaan, et pysty katsomaan häntä silmiin. Niinpä silmät ovat sielun peili, niinhän sitä sanotaan.

En usko, että se henkilö josta tämän jutun kirjoittaminen kirposi, koskaa itseasiassa lukee tätä tekstiä. Koska tämä on kuitenkin minun blogi ja minä määrään täällä, päätin avautua asiasta täällä. En voi sanoa asiaani hänelle suoraan, sillä se sitoisi tähän nurettavuuteen muitakin ihmisiä ja sitä en halua. Otollisin aika suoralle puheelle meni jo. Haluan kuitenkin näin epäsuorasti avautua asiasta.Jos hän lukisi tätä haluaisin hänen tietävän, että on hyvin sääli että tiemme erkanivat siinä uskossa, että välillämme ollut luottamus rikottiin. Näin ei asia ollut, ja olisin sen voinut sinulle kertoa jos vain olisit tullut kysymään. Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet herttainen ihminen ja toivon että jos tiemme joskus yllättäen taas risteävät, on sinussa sen verran suoraselkäisyyttä, että kysyt kuinka asiat oikeasti etenivät.




Ja viimeiseksi mietin kauan, haluanko jakaa tämän, mutta tulin siihen tulokseen, että kosto on suloisin. Ja se, että jättäisin asian mainitsematta saisi sinut jäämään siihen ymmärrykseen, että onnistuit vedättämään minua. Siispä haluan näinkin raukkamaisesti, paikassa, johon todennäköisesti et kurkkaa, heittää sinua kohti vielä yhden tikariin, ihan vain puhdasta ilkeyttäni. Se salaisuus, jota niin hartaasti, koitit minulta peitellä paljastui minulle jo kauan aikaa sitten. Ja mikä hullunkurisinta, kaikesta siitä työstä huolimatta, jonka teit pitääksesi salaisuutesi minulta, paljastit asiasi suureksi osaksi aivan itse. Olkoon tämä tikari vaikka siitä hyvästä, että pikkusieluisuudessani minua alkoi ärsyttää se, että loppujen lopuksi säilytin melko suuren ja painavan repullisen salaisuuksiasi täysin turhaan, koska kaikesta huolimatta langetit epäluotettavuuden leiman otsaani täysin syyttä.

Huoh! Avautuminen on puhdistava kokemus siitäkin huolimatta, ettei se kohtaa kohdettaan!



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tuulenhumina ja kukkameri

Lapset nukkuvat.
Tuulen humin kuuluu sisälle asti ja ikkunasta voi nähdä kuinka puut taipuvat nöyrinä sen voimasta ja kävyt kopistavat terassin lautoja männyistä pudotessaan.
Mökin keittiön kello raksuttelee, muuten on hiljaista.
Isäntä korjaa autotallilla pikkumönkkäriä ja kuuntelee radiota. Mitä ihmettä sä kuuntelet? kysyin kun piipahdin tallilla. Radiossa luettiin lasten satuja. Tää on ainoo kanava, joka kuuluu, vastasi hän. Mutta tää on hyvä tarina, sanoi mieheni ja hymyili.

Tulin takaisin sisälle ja istahdin nojatuoliin lueskelemaan lemppari blogejani. Töissä oli viikolla niin kiire, että hyvä kun ehdin henkeä vetää. Täällä mieli lepää.  Käytiin aamupäivällä koko perhe pitkällä mönkkäri ajelulla. Kun huristeltiin pellolla, Konsta sanoi "Hei, mehän ajetaan kukkameressä!". Niinpä, niittykukkien loisto on parhaimmillaan. Niittyleinikit, metsäkurjenpolvet, koiranpuket, kissankellot, päivänkakkarat, siankärsämöt jalukuisat muut ihanuudet  täyttävät vanhat kylvämättömät pellot ja mökki teiden pientareet ja tarjoilevat meille uskomattoman kauniit maisemat. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen ja kerätä vaasit täyteen kukkaloistoa. Meillä pojat ovat innoissaan kukkien keräämisestä ja mikä siinä on, että lasten keräämät kimput ovat kaikkein kauneimpia! Parhainta on, että ehkä edellisten päivien sateiden ansiosta, mökkitiellä tuoksuu niittykukat, siitä tietää että kesäkuu on parhaimmilaan.

Mökillä on ihanaa. Harmi, etten saa siirrettyä järkkäriltä kuvia tablettiin, joten tämä juttu jäänyt ihan kokonaan teidän lukijoiden "kukkamerimielikuvien" varaan. Ei huono vaihtoehto sekään...

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kuudennen kerroksen kesäillat

Rikas mies jos oisin, niin pienehköllä ja kapealla parvekkeellamme paistaisi aina aurinko, sillä sieltä löytyisi muutama auringon keltainen Hay:n tuoli ja pikku pöytänen sekä Kekkilän vihervitriini täynnä vehreitä yrttejä ja kirsikkatomaatin taimia (ilmeisesti kuvittelen, että parvekkeellani asuisi myös kasveja hoitava parveke tonttu....). Siellä me sitten syötäisiin buffet jäätelöä kuummina kesäiltoina koko perheen voimin.



Hee nojatuoli, keltainenDLM pöytä, keltainen

Vihervitriini, 2-ovinen

Sen sijaan hankimme parvekkeellemme yhden tuollaisen Hay:n pikkupöydän hinnalla Ikealoisesta vähän vähemmän räväkät harmaat Falster tuolit ja pienen pöydän ja söimme poikien kanssa iltapuurot parvekkeella, tietysti mansikoiden kera! Eipä ollenkaan hullumpaa sanon minä! Oli taas hauska nähdä, kuinka pienet asiat vaikuttavat. Puurot nimittäin upposivat ennätysvauhdilla pikkuisten suihin pikkumiehet olivat niin innoissaan parvekeruokailusta! Kyllä siellä jo jäätelöäkin syötiin, se nyt vaan ei sattunut olemaan ilta-aikaan...

Ruokailutilan kalusteet

Kuva: Ikea

Kyllä kesä on kiva. Vielä kun saadaan mansikat siedettävän hintaisiksi ja kotimaiset herneet kehiin, niin kesän kattaus on valmis!


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kun ei suju niin kuuntele tätä!

Kaikilla on varmaankin niitä hetkiä, kun tuntuu että nyt ei oikein kulje, eikös niin? Ihan sama mistä puhutaan, joskus vaan vaan tuntuu kuin yrittäisi hyppiä tasajalkaa päällään seisten.... Tarkoitan niitä hetkiä, kun kutoessa silmukat tippuu koko ajan puikoilta vaikka oikeasti osaat kutoa hyvin vaikka silmät kiinni.... Tai sitä kun ruoanlaitosta kun kaikki menee kokoajan vähän niin ja näin, ensin unohdat laittaa pastalle ajan munakelloon, seuraavaksi huomaat, ettei tullut laitettua ollenkaan suolaa keittoveteen ja sitten kun kaadat mautonta pastamössöä lävikköön niin kuuma höyry saa otteesi lipeämään läviköstä ja huomaat katselevasi lavuaarillista pastaa pyrkimässä viemäriä kohti.... Tiedättekö tunteen?

Seuraavanlaisia, melkoisesti hermoja kutkuttavia tilanteita, olen kokenut myös lasten kanssa liikkeelle lähtiessä nyt kun asumme ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Otetaan esimerkiksi tositapahtumiin perustuva tilanne, jossa olemme lähdössä vaikka puistoon. Olen saanut tavarat ja ajatukset kasattua, sekä lapsille vaatteet ja kengät päälle, hikeä pukkaa litratolkulla kun kämpässä on 28-astetta lämmintä ja juuri kun luulen, että pääsen ovesta ulos niin pienempi runttaa kakat housuun. Ei se mitään, vaatteet pois, pesulle ja puhdas vaippa päälle. Viimein kun saan tungettua koko revohkan ja rattaat pikkuruiseen hissiin ja pääsemme alaetuovelle saan rattaat kasattua ja pienemmän kiinni turvavöihin niin vanhempi sanoo että "Äiti, mullakin on kakkahätä!"... Äkkiä rewind-toiminnolla kaikki äskön luettelemani käänteisessä järjestyksessä ja takaisin kotiin vessaan. Ja kun kaikki edellä luettelemani on toistettu niin, että olemme päässeet taas alaetuovelle, huomaat jättäneesi kännykän laturiin.... Enkä elämäni merkittävimpiä tähti hetkiä oli, että sain kasattua hermoni tuolla epätoivoisella hetkellä. Tilanne ei todellakaan ollut HALLUSSA. Mutta tiedättekö siis sen tunteen, kun ei oikein suju???

No asiaan. Kävin lenkillä ensimmäistä kertaa pitkästä ja jalat oli kuin lyijyä, niitä piti raahata perässä. Siinä hetken takkuista lenkkipolkua taivallettua pohdin, että jollainhan tämä nyt pitää saada sujumaan ja kääntää vaihde hyvän fiiliksen puolelle. Samantein tiesin mitää pitää tehdä. Kännykkä käteen ja kaivoin musiikkikirjaston uumenista positiivista energiaa kuulokkeisiin. Tässä on sellainen tsemppi biisi, että ihan sama kuinka päin mäntyjä asiat menee, niin tästä saa sellaisen positiivisen sykkeen ja "mikään ei ole mulle mahdotonta" -uho fiiliksen että raskaimmatkin pohkeet alkaa toimimaan lähes itsestään! Ja ihan oikeesti alkaa tuntua siltä että hommahan on hallussa jos itse niin päätän. Se on asenteesta kiinni. Olkaapa hyvä, ihana Elastinen:




Elastinen oli jo Voice of Finlandissa sellainen enrgiapaketti, että aina tuli hyvälle tuulelle häntä katsellessa. Nyt, tää biisi saa mussa aikaan aina mielettömän energialatauksen ja oikeesti tällä on positiivinen vaikutus ainakin mun mielentilaan, sillon, kun tuntuu jotenkin hankalalta. Ja hei, moni asia kuitenkin on korvien välistä kiinni, joten tämähän on hyvä lääke, niille kelle se toimii! Tätä ollaan töissä katseltu useampaan kertaan ihan vaan työpäivän piristykseksi, katseltu saunaillassa screeniltä ja isäntäkin on sitä mieltä et tää on hyvä.... Mistäköhän johtus?

Hyvää tätä päivää ihanaiset ihmiset, pitäkää lippu korkealla!


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ei viherrä ei...

Niin, siellä raksalla tontin takaosassa odotteleepi reilulla, hyvällä multakerroksella hienosti tasattu nurmikonpohja. Toistaiseksi rikkaruohoton, mutta voi kuinka kuulen korvissani sen tuulen huminan joka tuota pikaa lennättää ilmaan voikukkien  laskuvarjohyppääjät ja huolehtii siitä, että ensi vuonna takapiha on satavarmasti täynnä keltaisia ilon pilkkuja ellei pikapuoliin tehdä jotain! No miksi ei sitten tehdä?


No siksi kun on näin kuuma! Ei voi kylvää nurmikkoa kun iltaisin ei ole kosteudesta tietoakaan, pelkkää kesän kuumuutta. Mutta en kyllä mitenkään voi jättää tuota optimaalista kasvualustaa kesäksi imemään itseensä kaiken maailman voikukan ja leskenlehden lähettiläitä, vuohenputkesta puhumattakaan... Argh, ajatuskin saa mut tuskastumaan!!! No, voihan sen kylvää kun kastelee hyvin illalla, eikös näin? Mutta mistäpä saisin kasteluvettä? Vesilaitos asentaa mittarin kiinteistölle vasta hamassa tulevaisuudessa, kun se saadaan oikealle paikalleen, joka on talon sisällä. Sitä ennen ei vettä heru. Pitäisi varmaan lompsia hattu kourassa naapuriin kysymään, että saadaanko lutrata koko kesä teidän vesillä? Tuskin ovat pyynnöstä kovin innossaan, vaikka kyllä varmaan luvan antavatkin.....

Tästä syystä tämä ryhmä rämä toivoo vesisadetta, sillain sopivasti. Miten olis sadetta joka yö kello 00.00-02.00 ja kaiket päivät aurinkoa? Olis aikas passeli. Eikä tietenkään mikä tahansa kuuro, vaan sellainen sopiva. Tasaisen kokoisia 0,5-1 mm vesipisaroita ja tarpeeksi kauan ja sopivalla tiheydellä. Ei tarvita mitään ukkoskuuroja tai puuskaista tuulta, ei kiitos. Ihan vaan sellaista sopivaa vesisadetta, eikös niin???