Kysyin mieheltä viikko sitten, että miltä se tuntuu, kun on näin kivasti jo saatu seinää pystyyn ja kohta tulee maaurakoitsija ja peittää kaiken tässä nyt näkyvän hiekan alle? Onko sitten fiilis kuin aloittaisi kaiken alusta? Kysymykseen en varsinaisesti saanut vastaukseksi kuin naurahduksen kanssa "Enpä ole asiaa noin ajatellut".Kuva on lähes viikon vanha, joten se ei ihan varsinaisesti nykytilasta kerro, mutta kutakuinkin tältä meidän raksalla nyt näyttää:
Pitkää päivää on miehet painanut syyskuun alusta asti. Työmaalla on tehty pitkää päivää, työmaan ohella on tehty "oikeita töitä" ja harrastuksena on tehty raksalle itse, kyllä luitte aivan oikein ON TEHTY ITSE kivisaha. Näin sen nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa ennen kuin se lähti maalaukseen ja tuo sahapeto oli sen verran vaikuttavan näköinen että oli pakko kysyä mieheltä että kai hoidat sen henkivakuutuksen kuntoon ennen kuin painat tuota käynnistys nappulaa? Mies vastasi siihen, että kyllä se on kuules tuo kone mikä meidän pitää ensimmäisenä vakuuttaa! Tyypillinen miesvastaus.
Lapsien mielestä on kurjaa kun isin näkee toisinaan vain aamulla ennen päikkyyn menoa. Konsta on ikävöinyt kovastikkin isiä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Se on se suurin hinta, jonka rakennustyömaa perheellemme maksaa; menetetty yhteinen aika. Onneksi tilanne helpottuu kun saadaan raksa siihen kuosiin että perustukset on täytetty ja saadaan työmaakoppi etupihalle. Sitten voidaan lasten kanssa viettää enemmän aikaa isin lähellä kun on paikka jossa voi esim. syödä jotain muutakin kuin kylmää nakkia suoraan paketista!
Toisaalta, poikien mielestä pillimaito ja kylmät nakit on mitä suurinta herkkua, joten mikäpäs siinä. Tuskin ne lapset suuresti kärsii jos kerran viikossa ruokavalio on tavanomaista epäilyttävämpi...
