Haa, ensimmäinen vaatepostaukseni, jos sitä Costo juttua ei lasketa! En ole ihan varma vielä, onko minun kohdallani toi itsensä kuvaus milloin missäkin rytkyissä thumbs up vai ihan plaah, mutta testataan nyt sitäkin. Tuleepahan testattua ihka uusi kamerajalusta! Tänään spurttasin valokuvauskurssille asussa, joka sisältää muutaman mun vaatekaapin aarteen ja muutamat viimeviikon Ideapark reissulla käteen jääneet Vero Moda helmet. Siis ei helmiä, vaan ne "helmet"! Tottakai kun muutaman kerran viikossa käy ihmisten ilmoilla ja vaivautuu hieman miettimään mitä päälleen laittaa, niin löytää itsensä valoukuvauskurssin oven takaa koputtelemasta tyhjän luokkahuoneen ovea. Ja kaupan kautta takaisin kotiin! Oltiinhan me viimeksi sovittu, että tunteja ei tänään ole koska viikonloppuna meillä oli tavallista pidemmät kuvaussetit. Mutta, sama pää kesät talvet, tiedättehän... Mutta, asiaan siis!
Se suurin aarre asussani on toi mun Lumi:n laukku. Löysin sen kun olin siskoni ja äitini kanssa valitsemassa siskolleni hääpukua Hesassa. Kämp Galleriassa sattui olemaan Lumi accessories:n Showroom ja siellä tuo ihanuus huuteli minulle, että "Pick me, pick me!". Se on ihanan värinen ja olen niin ylpeä siitä, että kerrankin tein sijoituksen laukkuun, joka ei ole musta. Laukku kulkee lähes aina mukana ja siihen mahtuu kaikki tarpeellinen. Siis ihan kaikki poikien ruokia ja vaihtovaippoja myöten, joka mun kohdalla on oleellinen asia. Tämä käsilaukku on tarpeeksi suuri, mukana ei aina tarvitse raahata esim. erillistä hoitolaukkua. Niin ja sitten tietenkin tuo pinkki Costo, jota ei varmaan enään tarvitse hehkuttaa. Mutta sitten ne shoppailureissun löydöt. Ruskeat leggarit, keltainen paita ja tuubihuivi, kaikki samalla reissulla Vertsusta. Tuubihuivi oli ihan huippu löytö, sen ansiosta laukku ja lätsä sopii loistavasti päälle samanaikaisesti koska siitä löytyy tasan samat sävyt kuin laukusta ja lätsästä!
Itseasiassa huivissa on enemmän tuota keltaista kuin mitä kuvassa näkyy, hyvä löytö sanoisin. Ja kun nyt hankinnoista puhutaan, niin hehkutetaan vielä mun uutta kamerajalustaa näyttää tältä:
Se on hiilikuitua, se on kevyt ja super vakaa ja ostettu Stockalta. Jos totta puhutaan niin se oli sata prosenttisesti heräteostos, mutta hyvä sellainen. Tulitikkutehtaan jälkeen vannoin, että vanhan jalustan päivät ovat luetut, ja niinhän ne sitten olivat kun uusi tuttavuus sattui matkanvarrelle. Hei hei vaan sinulle anopilta ja appiukolta nyysitty 80-luvun videokameran jalusta, minulla on nyt uusi kumppani, joka on ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti