Sormenpäät kuivana

Niinpä, sitä se käsityö into teettää, nimittäin todellakin kuivat sormenpäät ja projekti on vasta alkumetreillä. Tampereen Koskikeskuksessa on liike, joka meidän perheessä tunnetaan nimellä Nappikauppa, virallisesti sen nimi on Merletto. Alkujaan menin sinne hakemaan kahta nappia, poistuin taas kerran kassi pullollaan ihan muuta tavaraa, nimittäin kilon verran pistaasin vihreää puuvillaontelokuitua.

Haaste numero yksi oli kuidun matka vyyhdistä kahdeksi keräksi. Esikoispoikani marssi aamulla makuuhuoneeseen intoa puhkuen "äiti mikä tämä on", raahaten perässään aiemmin kauniina vyyhtinä ollutta ontelokuitua joka siitä hetkestä eteenpäin oli vain epämääräinen kasa kuitua. Onneksi ihana aviomieheni otti itselleen yhden illan haasteen ja selvitti läjän kahdeksi keräksi. Itselläni ei olisi hermot riittänee ja olisin todennäköisesti katkaissut kuidun paristakin kohtaa selvitystyön helpottamiseksi ja jälkeenpäin kironnut ylimääräisiä päättelyä vaativia kuidun päitä.

Myyjä sanoi jo liikkeessä, että "siihen menee hetki että sormet tottuvat kuidun virkkaamiseen", ajattelin että juupa juu mitäs ihmeellistä tuossa nyt muka on. On siinä se ihmeellistä, että kuitu kirjaimellisesti imee kaikki mehut sormista, kynsinauhat vaan rapisee kuivuuttaan ja tuotos on vasta alkumetreillä. Tarkoituksenani on tehdä poikien huoneeseen yksi tai kaksi kahvallista koria, joihin lelut voi illantullen laittaa nukkumaan. Noh se, että sormet tottuvat kuidun työstämiseen ja saan korit joskus valmiiksi lienee se haaste numero kaksi. 

Kuva valmiista korista sekä virkkuuohje löytyy Lankatavaratalo Kauhavan kangas-aitta Oy:n sivuilta, KURKISTUS! Varoituksen sana kuitenkin ennen kurkistusta! Sivuilla seikkailun jälkeen saattaa iskeä yllättävä käsityöinto, sillä sivut ovat pullollaan kivoja materiaaleja ja ihania ohjeita. Itseäni alkoi välittömästi kiinnostaa heijastinlangasta virkatut heijastinkorut ja söpö lisko, jospa sitten korien jälkeen...