Viikon herkku!

Ajattelin kerrankin, että nappaanpa nyt kuvan tuosta meidän lemppari jädestä, speciaali superfoodista, jota ei kovin usein viitsi syödä, koska se menee varmasti lyhentämättömänä kylkiin. Superfoodista se eroaa ihan oikeasti vain sillä häilyvällä erolla, että superfoodeissa on super paljon ravinteita ja vitamiineja, tässä on super paljon kaloreita.... Heh heh! Sen enempää purkin pikku präntteihin huomiota kiinnittämättä, ei muuta kuin lautaselle ja ääntä kohti! Kuin sattuman kaupalla Eeru kirjoitteli myös herkuista ja sattui jopa kysymään mitä me muut ollaan tällä viikolla herkuteltu, joten Eeru, tässäpä samalla vastaus myls sinulle:

On tuo Chunky Monky jonkun muunkin lempparia, kun sitä niin harvoin edes löytää niistä kaupan pakastealtaista. Jotka muuten by the way on niin pirun syviä nykyään, että vaikka ottaisin kaikki käden venytystehot käyttöön varpaillani pinnistellen, en siltikään ylettyisi alimpiin tuotteisiin ilman jakkaraa!!! Ja taas, "by the way" on varmaan tosi vanhanaikaista, sitä käyttää vaan mummot, nykyään kai pitäis sanoo et BTW! Asiaan, mun suosikki jätski oli ennen tätä Bravo suklaa-banaani, mutta tää kyllä vei voiton ihan ehdottomasti. En ole maistanut kuin yhtä Ben&Jerrys makua tämän lisäksi, eikä siitä kyllä voi puhua edes samana päivänä!

Kamera vempeleitä

Isäntä huusi ennen joulua huuto.netistä ihan huvikseen loittorengas sarjan. Tarkoituksena on kurkistaa makrokuvauksen maailmaan. Se on oikeastaan huvittavaa, mies kyllä innoissaan hankkii valokuvaukseen liittyviä hilavitkuttimia, mutta itse kuvaaminen jääkin sitten ensimmäisen viikon uutuuden hohdon hälvettyä kokonaan minulle.

Loittorengassarja oli huokean hintansa lisäksi meille passeli siksi, että sen antoi kittilinssillemme ihan uuden elämän. Tuo kameran mukana tullut objekti kun oli jo yli vuoden päivät lojunut hyllyssä pölyttymässä. Oltiin poikien kanssa pihalla eilen aamuäivällä, kovan pakkasen vuoksi puistossa ei ollut kavereita, joten tultiin omaan pihaan temuamaan. Sain siinä hyvän tilaisuuden testaille loittorenkaita ulkolyhtymme lasissa komeileviin kuurankukkiin:

Kuvat otin tuolla 13mm renkaalla. Haasteelliseksi osoitteutui tarkennus, joka siis tapahtuu manuaalisesti. Ulkona kun on aina pientä tuulen virettä, niin kuvauksen kohteita oli välillä vaikea saada pysymään paikallaan. Ja kun kuitenkin keskityin 85%  Konstan touhuihin (Oskari nukkui) ja 15% kuvaamiseen niin.... Noh, kivojahan noista tuli.

Eilen oli todella ihana ilma! Pakkastakaan ei ollut liikaa, meillä 13 astetta. Omalta takapihalta löytyi muutakin kivaa kuvattavaa, joten tallensin kivoja talvinäkymiä muistikortille ihan ilman loittorenkaita.

Talvella on kiva kuvata, varsinkin kirkkaina pakkaspäivinä, ongelma on se, että juuri kun on päässyt vauhtiin kaikkoaa sormista viimeinenkin lämmön ripe. Kylmyyden kangistamilla sormilla on hyvin hankala räplätä kameran säätö vipstaakeja. Nahkahanskoista saa vain tilapäisen avun, ne kun eivät myöskään kovin lämpimät ole. Onkohan kukaan keksinyt sellaista lämmitettävää kameran runkoa pohjolan talvioloihin? Lämpiäähän ne kahvat mönkijöissä ja moottorikelkoissakin.....

Aamiaista ja arkkitehtuuria!

Pakko tulle kertomaan ihanaisesta sunnuntai aamusta. Antti heräsi poikien kanssa aikaisin ja minä sain jäädä nukkumaan. Kun heräilin itsekseni kello oli  hyvän matkaa yli yhdeksän ja poikien leikin äänet kuuluivat keittiön tienoolta ja isännän aamiaistouhut. Kun tepsuttelin keittiöön, oli minulle loihdittu ihana aamiainen:

Mun lempparia, Halloumi juustoa vesimelonin kanssa, lisäksi munakokkelia, nakkeja ja voileipää sekä kahvia ja tuoremehua. Kyllä kelpasi! Ja pakko myöntää että taas jäi osa syömättä, sen verran painoi masussa vielä edellisen illan kanasalaattihässäkkä. Paras sunnuntai pitkään aikaan!

Lauantai-illan mässäilyt

Niin se viikonloppu taas hurahti ja pojat piti mamman kiireisenä. Olin sopinut itseni kanssa, että viikonloppuna meidän huushollissa tapahtuu oikein urakalla! Ideaparkista haetaan säilytyslootia legoillle ja junaradalle, jotta loputkin jouluna saadut poikien lelut löytävät itselleen paikan, käyn poikien vaatelaatikot läpi ja laittan pieneksi jääneet laatikoissa varastoon, järjestän työhuoneen kaapin toimivaksi, puran tuon viimeisen laskettelukamoja sisältävän kassin tuosta eteisestä joka minua vielä muistuttelee Kuusamon reissusta, laitan ruokaa ja tottakai perus imurointi ja pölyjen eliminointi olis kans ihan pikantti lisäys tähän kunnianhimoiseen suunnitelmaan. Kunnianhimoisen suunnitelmasta teki tietenkin se, että Mieheni oli viikonlopun töissä ja minä yksin poikien kanssa...

Noh, meidän pojilla oli hieman toisenlaiset suunnitelmat, eivätkä ne todellakaan edesauttaneet minun omien suunnitelmien toteutumista. Pienokaiset olivat kaikessa hiljaisuudessaan sopineet, että nukutaan muuten päiväunet kaanonissa, ensin Oskari, sitten Konsta ja sitten taas Oskari, niin että äityliinin kaikki aika menee meidän viihdyttämiseen ja huoltotoimenpiteisiin! Ja mikä parasta, tehdään niin sekä lauantaina että sunnuntaina!!! Näin se vaan joskus menee, joten ei parane stressata, ehkä ehdin sitten joskus tehdä kaiken aikaisemmin mainitsemani! Ehdittiin sentään hakea säilytyslaatikoita, pestä ja mankeloida lakanapyykkiä ja tehdä ruokaa.

Lauantai-illan mässäilymättö oli tällä kertaa lämmin kana-tacosalaatti. Se on tosi hyvää, koska se sisältää taatusti kaikki maailman e-koodit, lisäksi se on helppo ja nopea tehdä! Valmistamiseen tarvitset kutakuinkin kuvassa näkyvät tuotteet tai jotain sinnepäin.

Toi Santa Marian Cheese dip mix on muuten älyttömän hyvä juustodippi. Se on paljon kevyempää kuin se cheddardippi siinä lasipurkissa ja lisäksi vielä raikkaan makuista koska se tehdään kermaviiliin, suosittelen. Kuvat tuskin vaativat selittämistä, mutta selitämpä silti. Saalaattia, kurkkua ja tomaattia lautaselle mahdollisimman paljon ja niiden päälle hieman murennettuja tacolastuja (murennettuja siksi, että ovat helpompia syödä).Siihen päälle hieman juustodippiä ja siihen päälle valmiissa hunajamarinadissa lilluneet kanasuikaleet, joiden päälle pannulle on kipattu sopivaksi katsottu määrä mieluisaa salsaa niin, että salsa vain hieman lämpenee pannulla. Siitä sitten ääntä kohti ja hyvää on.

Jos kanaa on 300g tulee siitä kaksi  annosta, tosin annos on niin suuri että harva nainen jaksaa omaansa syödä. Mutta ainakaan meillä mies ei yhtään valita, jos joutuu syömään minun jämät... :) Joo joo, tiedetään että valmiit marinadit on ihan mössöä ja parempaa tulee jos viitsii itse marinoida. Meidän kotikeittiö kun ei kuitenkaan ole Michelin-tähtiä tietäänkseni saanut, niin meillä kaikki konstit ja konnuudet on välillä sallittuja. Tarjoushaukkana lankesin hunajamarinoituun hyvän tarjouksen vuoksi. Jos nyt ihan tosissaan puhutaan, niin meillä ei ole aikoihin syöty valmiissa marinadissa olevaa kanaa, mutta koska tämä ruoka duunattiin vasta poikien nukkumaan menon jälkeen, ja sitä söi vain minä ja isäntä niin nopeus oli avainsana.Tässä ruoassa toimii hienosti myös esim. minuuttipihvit, joista me yleensä tämä salaatti tehdään. Kannattaa kokeilla jos Texmex on sydämen asia!

Uusi mukavuusalue!

Kun olin raskaana, ostin Marimekon alennusmyynnistä kolmet iki-ihanat sukkahousut ajatuksella "Otetaan s-kokoa, kaippa niihin vielä joskus mahdun....". Tässä taannoin toiset noista kaunokaisista osuivat käteeni kun pengoin legginsi lootaa vaatehuoneessa epätoivon vimmassa etsien jotakin soveliasta päällepantavaa aikeissani suunnata poikien kanssa siskoni syntymäpäiväkaffeille. Voi kuinka riemuissani olinkaan kun bongasin sinimustat ystäväni laatikon kätköistä! Sukkikset yhdessä farkkushortsien kanssa on siitä päivästä lähtien ollut uusi luotto yhdistelmä, ovat mukavat kotona, tarpeeksi siistit kylään ja tarpeeksi nykypäivää kaupoilla käymiseen. Yhdistelmään sopii loistavasti kaikki varrelliset talvikenkäni, korollisista Uggeihin ja sukkikset ovat lisäksi mukavan lämpimät! Uusi mukavuusalue vilpoisina pakkaskeleillä! Onneksi tämä ei ole muotiblogi, koska tämän raapustuksen jälkeen kaikki muodista jotain ymmärtävät ja uusimmissa muotivirtauksissa polskivat huokaavat yhteen ääneen "So last season!", mutta koska en viime talvena mahtunut mihinkään sukkahousuihin, ne ovat nyt minun "This season!".

Suosittelen lämpimästi kaikille! Joidenkin saapikkaiden kohdalla ongelma on se, että jos jalassa esimerkiksi kauppareissulla on legginsit ja (huonot) sukat, valuu sukat hiljalleen pois jalasta päätyen ruttuun päkiän tietämille. On erittäin raivostuttavaa yrittää ujuttaa kättä tiukkavartiseen saapikkaaseen tavoitteena nykiä ylös makkaralla jossakin kengän uumenissa lymyävää sukka. Sukkikset toimii tässäkohtaa legginsejä paremmin kiinteän sukkaosan takia. Piste sukkiksille tässä mielessä! Huvittavaa sinänsä, tänä vuonna ostin Marimekon alesta muun muassa kahdet legginsit, ehkä ne pääsevät käyttöön sitten ensi talvena....

Kuuhulluutta???

Vihdoin on palattu arkeen. Loma Kuusamossa sujui kivasti, vaikka ei ihan niin kuin oltiin suunniteltu. 10 tunnin ajomatka on pienille lapsille melko rankka ja pysähdyimme matkalla pohjoiseen kahdesti leikittämään lapsia ABC:lle. Niissä kun on suht hyvät leikkipaikat, lastenhoitopisteet ja tietenkin ruoka. Kuinka ollakkaan Konsta sai nuohottua jostain leikkipaikan uumenista itselleen yrjötaudin, joka sitten kävi loman aikana läpi vuorotellen jokaisen Kuusamon mökillä lomaa viettäneen. Ihan hirveä tauti! Oksentaminen sinänsä ei ole mukavaa, mutta tähän tautiin liittyi jälkivaivana aivan hirveä alaselän kolotus, joka tarkemmin analyssoituna liittyi tavalla tai toisella munuaisiin. Siinä se lomaviikko sitten viuhahti ohi sairastellessa, enkä ehtinyt tehdä juuri mitään mitä olin suunnitellut. Onneksi ajoimme kotiin jo perjantaina, jotta meillä olisi viikonloppu aikaa siivota kotia ja etsiä paikat kaikille pukin tuomille paketeille. Aikainen kotiinpaluu osoittautui hyväksi ajatukseksi, sillä kotiin päästyämme perjantain ja lauantain välisenä yönä, rojahdimme suoraan sänkyyn samantien ja uni tuli heti. Lapset heräsivät aamulla aikaisin, mutta me vanhemmat emme saaneet silmiämme auki, vielä ei voi olla aamu!!! Olimme täysin pitkän ajomatkan, loman ja taudin uuvuttamia. Kampesin itseni ylös, otin lämpöisen peittoni mukaan ja raahauduin leikkihuoneen säkkituoliin "leikkimään" poikien kanssa. Tosiasiassa torkuin torkkumistani lokoisassa Fatboyn säkkituolissa ja havahduin aina, kun poikien leikin äänet yltyivät ilakoinniksi tai kinasteluksi... Olin lopen uupunut. 

Onneksi vanhempani ottivat pojat hoitoon lauantaiksi, jotta saisimme rauhassa siivota kotia. Vaikka saimme paljon aikaiseksi, tehokkuudesta ei voi puhua. Kassit saatiin purettua, poikien lahjoista suurin osa löysi paikan itselleen ja pyykkiä pestiin urakalla ja jääkaappi pestiin ennen kaupassa käyntiä. Kuitenkin päivä rämmittiin läpi uneliaassa usvassa illan tuloa odotellen. Mikään ei ole ihanampaa, kuin käpertyä väsyneenä sänkyyn oman lämpöisen untuvapeiton alle oman rakkaan kainaloon ja nukahtaa siihen. Tai no oikeastaan, yhtä ihanaa on jos kainalossa on jompi kumpi pojista, mutta joku rakkaista kuitenkin. Siinä minä sitten lauantai-iltana makoilin peittoni alla Antin kainalossa ja halusin niin kovasti vaipua uneen, mutta ei! Tuijottelin kattoa, ikkunaa, verhoja. Hämärässä katselin kuinka pihavalo teki varjojaan olohuoneessamme. Kuuntelin kun Oskari tuhisi pinnasängyssään. Katsoin kelloa ensimmäisen kerran kahdentoista aikaan, sitten puoli yhdeltä, kymmentä vaille yksi, vähän yli yksi jne. Raivostuttavaa!!! Silloin kun olet niin väsynyt, että haluaisit vain nukkua, niin mikä siinä on, ettei uni tule? Täysikuu taisi olla tällä kertaa ja se on kyllä vienyt yöuneni ennenkin. Mutta mikään ei ole turhauttavampaa, kuin maata väsyneenä sängyssä unta vastaanottamassa minuutti toisensa jälkeen, eikä uni vain tule. Viimeinen muistikuva on kellon vilkaisusta 3.35, sen jälkeen taisi uni vihdoin tulla.

Syytä siihen, miksi Popedan Kun mies unelmoi biisi alkoi soida yöllä päässäni en tiedä. Mutta huomasin hyräileväni sitä läpi koko puuhakkaan sunnuntainkin. Mutta koska kyseessä on aivan hirmuisen hyvä biisi, joka tuo mieleen mahtavia muistoja muun muassa Tuulan polttareista vuosien takaa, laitetaan se piristykseksi teillekkin!

Toivotaan jatkossa hieman ahkerampaa blogin päivttelyä minun suunnaltani, ja hieman ahkerampaa kommentointia risujen tai ruusujen merkeissä teiltä lukijoilta!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Meidän perhe siirtyi vaivihkaa tänne Kuusamoon lomailua jatkamaan ja ihanaa, täällä on lunta. Kelohonkaisen mökin terassien kaiteita peittää neljänkymmenen sentin vahvuinen valkea lumihuntu ja puiden oksat nuokkuvat nöyrinä paksun lumikerroksen alla, maisemat ovat henkeä salpaavan kauniita. Vaikka joulu jo menikin, täällä luonto henkii jouluista tunnelmaa. Konstan pukilta saamat sukset pääsivät heti testiin ja toinen super kova juttu oli isin tekemä, aikuisten silmin pieni, mutta lapsen silmin varmaankin valtavan suuri liukumäki. Voi sitä riemun määrää kun Konsta tepsutteli ylös lumiauran tekemän kukkulan rinnettä aina uudestaan ja uudestaan ja huusi "Katsokaa kaikki minua!" laskiessaan pulkalla alas isin tekemää kourua pitkin.

Vuosi vaihtui rattoisasti hyvästä ruoasta, seurasta, saunasta ja raketeista nauttien. Konstalle järjestettiin oma pieni ilotulitus jo alkuillasta (Oskari kun ei vielä moisen päälle ymmärrä) ja poika oli todella innoissaan pienistä rakettipadoista, jotka poksauttelivat ilmoille pieniä erivärisiä ilotulitteita sekä eri väreissä loistavia kipinäsuihkuja! Appiukko loihti juhlapöytään alkupalaksi parsakeittoa savuporo rouheella höystettynä ja lapin rieskalla krunattuna, ulkogrillissä tirisivät makunystyröitä hellivät sisäfilepihvit joiden avecina tarjottiin uuniperunaa valkosipulitäytteellä.

Jos summaan mielessäni vuoden 2011 parhaat palat, ensimmäisenä mieleen palaa tietenkin Oskarin syntymä, toiseksi nimeäisin ihanan kesän kokonaisuudessaan, mutta erityisesti veneretken vanhempieni purjeveneellä Turun saaristossa, vierailu jäi lämmittämään mieltä pysyvästi. Uuden työpaikan saanti oli tervetullut yllätys ja sai työhön paluun odottamisen tuntumaan jännittävältä ja haastavalta. Vaikka odotankin suurella innolla uuden työn aloittamista, tuntuu yhtälailla haikealta jättää taakse se aika elämästä, jonka sai omistaa vain lapsilleen. Alkava vuosi 2012 on täynnä haasteita, pojat aloittavat päiväkodin, minä uuden työn ja isäntä meidän oman talon rakentamisen. Tekemistä siis riittä kun meidän perheessä alkaa uudenlainen arki ja oman pesän suunnittelu ja toteutus. Toiveena on, että kaiken hässäkän keskellä osaisin kanavoida energiani perheeseeni, mieheeni ja lapsiini sekä järjestää aikaa ystävien ja ystävä perheiden tapaamiseen kiireenkin keskellä.

Kuohujuoma kupli laseissa yhtä iloisesti kuin sitä nauttiva kansa juhli ja tina nöyrtyi kosaanin liekin alla sihahtaen kylmään veteen muodostaen ennustuksia tulevalle vuodelle. Oma tinani muotoutui saavin pohjalle pelkäksi rahaksi tulkittavaksi hauraaksi röpömössöksi, lottovoittoko? Tuskin, ehkä kuitenkin jotain muuta mukavaa. Mieheni mielestä oli hyväkin vitsi kun hän sanoi tinani tarkoittavan pankin rahaa, viitaten alkavaan rakennusprojektiin... Heh, heh!!!

Kaikille tutuille, läheisille, ystäville ja rakkaille  onnellista ja onnekasta, oivallista ja omintakeista ja ennen kaikkea upeaa vuotta 2012 toivottaen!