No jo on aikakin!

Puoli vuotta hiljaiseloa takana. Pahoitteluni teille, jotka olette samaa jouluaiheista juttua käynyt kurkkimassa kerta toisensa jälkeen.  Puoleen vuoteen on mahtunut paljon kaikkea. Onneksi stressin, surun ja sairastelun lisäksi elämässä on paljon ihanaa ja hyvää, lapsen ennen kaikkea, mies, yhteisen unelman, oman talon rakentamista ja suunnittelua sekä pettämätön ja niin rakas tukiverkosto, ihanat sukulaiset!

Rakas RAKSA on meidän elämän kulmakivi tällä hetkellä. Syksyllä tehtiin pohjatyöt, perustukset ja täytöt ja marraskuussa pakkasten alettua ja lumen tultua laitettiin työn talviteloille. Olisikin tiedetty, että ne marraskuun lopun lumet on sitten melkein ainoa koko talvena. Kristallipalloa olisi todellakin syksyllä tarvittu. Talvi oli niin leuto, että taloa olisi käytännössä voinut tehdä koko kevään helmikuun alusta alkaen, mutta muut joulukuussa käynnistetyt työprojektit siirsivät aloituksen toukokuun alkuun. Ja tältä meidän talo näyttää nyt:

Tämä ei ole itseni ottama kuva. Miehen vali oli käynyt raksalla iltasella vaklaamassa ja napannut kuvan reissullaan. Minulta ei kamerasta tämän kuvakulman kuvia löydy, koska tuossa hiekkakentällä on aina Antin paku näkymän edessä.  Kokolailla kuvan keskellä näkyy pääsisäänkäynti ja sen vasemmalla puolella keittiön ikkunat. Tilanteen havainnollistamiseksi Antin ihana pikkuveli Heka rustasi meille ArchiCADilla kuvan meidän keittiövisiosta ja se näyttää tältä:

Kuvassa näkyy keittiöstä vain puolet ja  kaappien värit on lopputulosta villistä väripaletin testaustyöstä, mutta kuvasta näkee nuo samat neljä vaakaikkunaa, jotka näkyy ulkoapäin otetussa kuvassa. Keittiösuunnitelmat on jo käynnistetty ja seuraavan kerran käydään suunnittelijan luona juhannuksen tienoilla. Suurin jännityksen aiheeni on se, miten nuo välitilan kaapit saadaan istumaan ikkunoiden väliin halutun visuaalisen efektin luomiseksi, sillä ulkoseinää tehtäessä kivien halkaisu oli toteutettava tiettyjen kivijakoon liittyvien yksityiskohtien sanelemin ehdoin. Ja keittiönhän olisi syytä onnistua, onhan se kuitenkin kodin sydän.

Pikkumiehet rakastaa raksaa, eikä vain siksi, että siellä on paljon tekemistä ja kavereita talot pullollaan, onhan se mielenkiintoista seikkailla eri huoneissa ja jestas sentään sieltä löytyy aarteita ja paljon! On laudanpätkää, styroxia, joka on muuten ihan parasta, on raudan pätkiä, putken pätkiä, nauloja, ruuveja ja raudan suojanupukoita ja vaikka mitä. Suurin homma on äidillä keksiä tekosyitä, miksi kaikkia noita upeita aarteita ei saa viedä keskustan kotiin. Niin, miksiköhän äit on tässä kohtaa snadisti tiukkapipoinen? Pojille on tarkaan kerrottu, että tästtä tehdään meille koti ja he ovat kyllä nuo "rauniot" hyvin kodikseen ottaneet.

Aurinkoisina päivinä mennään usein päikystä suoraan raksalle ja viedään ahkerille kodin rakentajille jäätelöä!

Jouluisia tunnelmia

Eilen meillä oli sähkökatko ja aloitin kynttilän valossa lahjapakettien nykertämisen. Pohdin itsekseni kynttilänvaloa ihastellen, että onpa meille tulossa ihmeellinen Joulu, kun luntakaan ei ilmeisesti ole aatoksi tulossa. Lumi, tuo talveen kuuluva arkinen asia, jota lumitöitä tehdessä tuntuu riittävän ja riittävän ja joka myöhemmin talvella saa vähemmän kiitosta osakseen, puuttuu meiltä nyt lähes kokonaan.  Pakkohan se on myöntää, kyllä ne huurteisena roikkuvat puunoksat ja valoja heijastelevat hanget kuuluvat isona osana jouluun. Mutta unohdetaan lumi jos sitä ei tule, niin ei tule ja keskitytään siihen mitä meillä on. Lapset, perhe ja ystävät.

Askarreltiin poikien kanssa viime viikonloppuna lumiketjuja ikkunaan, ne on aikas ihanat. Pojat oli niin innoissaan askartelusta ja minä olin hämmentynyt siitä, kuinka hyvin neula ja lanka pysyikään pienten käsissä ilman ikäviä sormeen pistelyitä.

Konstan kummitädin ollessa kylässä koristelimme piparkakkutalon ja siitä tuli hieno tikapuineen ja lumilyhtyineen. Se on juuri niin lasten tekemän näköinen kuin olla ja voi, paljon kaikkea! Mukava yhdessäolo ja puuhastelu on kyllä paras joulutunnelman luoja, joten lumesta viis, nauttikaamme läheistemme seurasta.

Tunnelmallista Joulua kaikille!

Entä meidän lapset???

Meillä suomalaisilla on suuri sydän. Me, yksityiset ihmiset, autamme mielellämme luonnonkatastrofien ja sotien uhreja sekä nälänhädästä kärsiviä kehitysmaita erilaisilla hyväntekeväisyystempauksilla vuosittain. Apu menee tarpeeseen ja hyväntekeväisyys on mielestäni tärkeää, sitä ei käy kiistäminen.

Kyseenalaista on mielestäni Suomen valtion apupolitiikka erinäisille tahoille. Käsi ojossa annetaan tukipakettia Kyprokselle osuutemme 200 miljoonaa euroa ja Kreikkaan osuudella 2,2 miljardia euroa. Ei tätä rahaa mistään kassasta otettu, se on meille lainarahaa. Autamme siis muun muassa sellaisia valtioita, jotka enemmän tai vähemmän tietoisesti, huonolla ja korruptoituneella valtionpolitiikalla ovat ajaneet maansa talouden hitaasti mutta varmasti ahdinkoon. Kreikassa ei juurikaan kansalaisia veroteta, joten mistä valtion kassaan rahaa tulisi? Esimerkkinä tästä perusasukkaan veronkierrosta on asuinrakennukset, joissa raudoitukset törröttävät ylimmällä tasolla kohti taivasta, sillä keskeneräisestä rakennuksesta ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa. Meillä Suomessa verojen kiertämisestä puhutaan termillä talousrikollisuus ja siitä saa helposti "kakkua", mutta jos samaa tehdään Kreikassa, saadaan tukipaketti.

Sitten on nämä alvariinsa puhuttavat Suomen valtion osittain tai kokonaan omistamat laitokset, joiden johtajille ammennetaan rahaa suurempia määriä vuositasolla, kuin esimerkiksi kymmenen kaupan tätiä tienaa vuodessa yhteensä, lisäksi annetaan luxus autot ja asunnot työsuhde-etuina. Kaiken maailman ailuksille annetaan vuosipalkkaa 230 000€ ja annetaan miljoonan euron työsuhdeasunto käyttöön. Ja toinen esimerkki valtion kassan hövelistä käytöstä. Enemmän kuin kyseenalaista on se, että tilataan Himaselta 700 000 euron  400-sivuinen raportti joka käsittelee Suomen tulevaisuutta. Se muistiko joku kilpailuttaa tulevaisuus raportin on mielestäni täysin epärelevanttia, oleellista on kyseenalaistaa koko raportin tarkoitus. Yhtä luotettavaa kuin ostaisi samalla summalla palveluita kristallipalloon tuijottavalta ennustajalta. Politiikasta ja valtion taloudesta mitään ymmärtämättä olen sitä mieltä että käytännöissä olisi jokseenkin tarkastetavaa.

Minulle on ihan sama, mistä laarista Suomen valtion nimissä rahaa ammennetaan ja mihin valtion nimissä olevaan laariin sieltä edellisestä sitä mammonaa lapataan. Eikä minua kiinnosta sekään kuka tienaa ja mitä tienaa ja maksetaanko se suoraan vai välillisesti valtiolta. Oleellista on se, missä kohdassa valtiolla on pokkaa sanoa, että rahat on loppu:

Hometta. Sisäilmaongelmia. Putkirikkoja. Ahtautta. Käyttökelvottomana eristettyjä tiloja.

Tervetuloa Latenklinikalle. Kuvat täältä.

Helsingin Lastenklinikka otettiin  nykyisessä koossaan käyttöön  vuonna 1946. Sairaalassa hoidetaan pieniä potilaita vastasyntyneestä keskosesta aikuisen kokoisiin nuoriin. Potilaita saapuu saamaan erikoishoitoa ympäri Suomen tänne hävityksen ja kauhistuksen keskelle.  Jos kävisi jotain niin ikävää, että oma lapseni olisi tilanteessa, jossa hänen pitäisi mennä tuonne hoitoon, en rehellisesti sanottuna tiedä mitä tekisin. 

Suomen valtiolta olisi tarvittu 30 000 000 miljoonaa euroa, jotta lapsillemme olisi saatu rakennettua uusi kunnollinen sairaala. Summa on 1,36% siitä, mitä yksin Suomi velkarahana maksaa Kreikalle tukipakettina. Uutta lastensairaalaa varten rahaa ei saatu, kassa oli tyhjä ja ilmeisesti velkaraha ei tullut kysymykseen. Surullista.

Rahaa syydetään valtion kassasta mitä ihmeellisempiin tarkoituksiin, mutta omat lapset hoidetaan tiloissa, joista puhuttaessa ei ainaakaan sanoja "terveellisyys" ja "turvallisuus" voi soluttaa samaan lauseeseen. On säälittävää, että Suomen vaaltion kassa on niin tyhjä, ettei rahaa löydy, jotta lapsillemme voitaisiin rakentaa uusi, kunnollinen sairaala. Onko tarkoituksen mukaista, että syöpäsairaat lapset saavat raskaiden hoitojaksojen aikana lisäoireita huonosta sisäilmasta? Onko tarkoituksen mukaista, että pienet joutuvat viettämään pitkiä sairaalajaksoja ilman äidin ja isän läsnäoloa, tilnapuutteen vuoksi? Minua hävettää, päättäjiä ei näytä hävettävän ollenkaan.

Valtion pitäisi huolehtia siitä, että meidän omat lapset saisivat ensiluokkaista hoitoa, mutta ei. Kansalaisilta ja yksityisiltä yrityksiltä kerätään rahaa, jotta lapsille saataisiin uusi sairaala. Periaatteessa rahan lahjoittaminen tällaiseen hankkeeseen on väärin, koska Suomen valtion johdon pitäisi pystyä löytämään rahoitusratkaisu uudelle sairaalalle, rahan kerääminen kansalaisten kertaalleen valtion hyväksi verotetuista tuloista ei ole mielestäni tarkoituksenmukaista. Mutta koska valtio on kykenemätön tämän asian edessä ja omassa arvoasteikossa omien ja muiden lasteni hyvinvointi on kaikista tärkeintä, teen ilolla lahjoituksen, jotta Uusi lastensairaala 2017  hanke toteutuisi. Lähde sinäkin talkoisiin, jokainen kolikko on tärkeä.

Ihanat Uhanat!

Melkoisen paljon koruja löytyy tämän tantan laatikoista, mutta jostain kumman syystä enemmän niitä, jotka vain koristavat sitä muuten niin tylsää valkoista laatikon pohjaa.

En nyt äkkisältään kykene mitenkään muistamaan olenko tänne kirjoitellut vuodentakaisesta löydöstäni, joka on osoittautunut suureksi korulaatikon aarteeksi. Ne ovat puiset Mountain korvakorut ja suosikkeihini kuuluvat myös nuo samanlaiset pienemmät hopeisena. Pidän isoista korvakoruista, mutta en voi sietää painavia helyjä jotka puuduttavat tunnissa koko korvan lehden. Siksi nämä puiset Mountainit ovat helmet! Hyvää niissä on myös se, että kun en ole kovin hyvä laittamaan tukkaa, niin kukaan ei huomaa rönttöistä kuiontaloa, kun huoio kiinnittyy korviksiin, nerokasta. Mountainit ovat suomalaisen R / H:n valmistamat.

Saimme miehen kanssa sunnuntaina mahdollisuuden käydä jouluostoksilla. Tehokkaan shoppailu reissun kohokohta oli, kun tajusin että Sokokselle oli tullut muutama PopUp shoppi ja mikä iloisinta, toinen niistä oli Uhana designin. Olin täysin unohtanut koko asian, vaikka olin siitä jo kuullutkin. Olen niin usein kun on ollut mahdollista käynyt kurkistamassa Super Mukavasta tietyn sävyisiä Pisara korvakoruja tuloksetta. Mutta nyt oli selvästikkin onnen päiväni! Siellä Sokkarin PopUpissa ne minua odottelivat, yksi pari valko-harmaa-mustia Pisaroita.

 

Nappasin minua odottaneen koruparin salaman nopeasti käsiini, sillä osastolla haahuili muitakin tuotteista kiinnostuneita ja hymyilin kuulemma kuin se kuuluisa Hangon keksi kävellessäni kassalle. Tänään hipelöin aarteitani pienten toipilaiden ollessa päiväunilla, ne ovat ihanat ja mikä tärkeintä kuin höyhenet korvissani. Ne eivät paina juuri mitään!

Olen haaveillut useammastakin Uhanan tuotteesta, heidän mallistostaan löytyy maailman ihanin huppulakki, neuletakki, neulehame ja villaleggarit. Valitettavasti tuolla Suomi designilla on sen verran hintaa, että taitaapa jäädä ihan vaan haaveeksi... Mutta mikäpä sen parempaa kuin unelmointi!

Sairastuvan tunnelmia

Täällä sitä ollaan, sairastuvalla. Onneksi ehdittiin viettää upea loma, imettiin itseemme auringon energiaa, lasten iloa, kuitattiin univelat ja fiilisteltiin etelän pimeitä iltoja ja merituulia.

Nyt on virtaa keskittyä hoivamaan pieniä potilaita. Sydäntäsärkevää katsoa Konstaa kun pieni keho on täynnä märkivän näköisiä ällöjä rupia ja samalla seurata, kuinka punaisia läiskiä alkaa hiljalleen ilmiintyä Oskarin kasvoihin, masuun ja niskan seudulle. Taisin lomamatkalla sanoa Oskarille että "älä kaiva nenää, se on ihan ällöö". Tuo uusi sana sai aikaan melkoisen naurunremakan ja sen jälkeen Oskarinkin mielestä kaikki on ollut  "ällöö"... Se on hauskinta, kun osoittaa jotakin ja sanoo "ällöö" ja saa veljen vieressä kikattamaan ja sitten pitää osoittaa kaikkea ja aina hokea ettää "ällöö, ällöö, ällöö". Ihanan pienestä se ilo irtoaa. Pojat ovat kyllä ihanan urheita, kumpikaan ei valita,  välillä on toki vähän känkkäränkkää.
Ihanaa puuhata poikien kanssa kotosalla, nyt tuntuu olevan aikaa tehdä kaikkea sitä mitä yleensä ei ehdi, kun ei voi edes ulos lähteä. Ollaan pelattu kaikki palapelit läpi, Afrikan tähteä, Richard Scarry -peliä, Chocoa, yms. Koottu legoja ja askarreltu ja tietenkin katsottu leffoja. Voi kumpa nuo pienet tietäisivät kuinka paljon heitä rakastankaan.

Muita pintaaan nousseita tunnelmia.

Kotosalla on myös aikaa ajatella asioita. Sydäntä särkee läheisen naapurimme äkilinen pois nukkuminen. Se nousee nyt useasti mieleen ja saa vedet nousemaan silmiin. Tuttavaperheen pienen pojan sairastuminen leukemiaan, ahdistaa. Samalla prosessoin mielessäni hämmentävää tilannetta rakkaan ystäväni kanssa. Ehkä sanoin jotain mitä ei olisi pitänyt tai ehkä en ymmärtänyt sanoa jotain mitä olisi pitänyt, mutta luulen kuitenkin, että tulin väärin ymmärretyksi. Nyt sen tiedän, mikään ei ole pahempaa kuin se, että tärkeä ihminen tekee sinut itselleen olemattomaksi, samantekeväksi.

Hyvää Isänpäivää

 Ihanaa isänpäivää kaikille isukeille!

Olin aivan innoissani kun pääsin vihdoin käyttämään Eurokankaasta ostamiani kankasia lahjanauhoja! Oman Isäni paketista tuli ihana ja sisällä piileskellyt kauluspaitakin oli mieluinen ja mikä tärkeintä sopivan kokoinen.

Omalle miehelle vietiin poikien kanssa yhdessä tehty aamiainen titenkin sänkyyn ja pojat antoivat isille päikyssä askatelemasnasa ihanat lahjat. Pirpanat olivat tietenkin niin innoissaan aikaansaannoksistaan, että paketteihin luonnollisesti kuuluvan avauspalvelun vuoksi isukin ei oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kun katsella innoissaan pomppivia ja nauravia lapsosia.

Ei ollenkaan meidän tapaista....

Me tehdään nykyään todella harvoin asioita hetken mielijohteesta, extempore -juttuja. On melko luonnollista että pienten lasten kanssa asiat tuntuvat turvallisemmilta ja helpommin hallittavilta kun ne on suunnitteltu etukäteen. Nyt kuitenkin päräytettiin... Loma äkkilähdöllä!

Kuva lainattu täältä!

Jos ei kaupunkilomia lasketa, ollaan oltu viimeksi etelän lämmössä kaveriporukalla Kreikassa vuonna 2008. Nyt on aika palata palmun alle Teneriffalle koko perheen voimin. Lapsiperheiden suosimassa hotellissa tekemistä piisaa ja all inclusive takaa, ettei ole pakko hötkyillä aikataulujen kanssa kun pienillä on päikkärit huomioitavana ja nälkä ja jano milloin sattuu. Päätettiin ettei kerrota meidän pikkumieheille mitään, ennen kuin lomaa edeltävänä viikonloppuna, lapsille parin viikonkin odotus tuntuisi varmaan ikuisuudelta, kun eivät vielä aikamääreistä ymmärrä. Vähän jänskättää pienten kanssa tuo 6,5h lento, toivotaan kuitenkin että se sujuu leppoisasti.

En pysty muistamaan, koska viimeksi olisin ollut syksystä näin väsynyt, varmasti tuo lähes neljä viikkoa kestänyt flunssa, on vienyt voimia, joten nyt kun olo on jo parempaan päin, tulee tämä loma juuri sopivaan kohtaan. Mieskin on painanut raksalla sen verran pitkää päivää, että silmäpussit kaipaavat uv-hoitoa! Inspiraation lähteenä tässä päräytyksessä on sukulaisperhe, joka lomailee samassa kohteessa kutakuinkin samaan aikaan, kiitos vaan ideasta ja altaalla nähdään! Ihanata, eipä tarvitse viikkoon kokata, siivota tai pyykätä!

Ja tämä kuva täältä!