No jo on aikakin!

Puoli vuotta hiljaiseloa takana. Pahoitteluni teille, jotka olette samaa jouluaiheista juttua käynyt kurkkimassa kerta toisensa jälkeen.  Puoleen vuoteen on mahtunut paljon kaikkea. Onneksi stressin, surun ja sairastelun lisäksi elämässä on paljon ihanaa ja hyvää, lapsen ennen kaikkea, mies, yhteisen unelman, oman talon rakentamista ja suunnittelua sekä pettämätön ja niin rakas tukiverkosto, ihanat sukulaiset!

Rakas RAKSA on meidän elämän kulmakivi tällä hetkellä. Syksyllä tehtiin pohjatyöt, perustukset ja täytöt ja marraskuussa pakkasten alettua ja lumen tultua laitettiin työn talviteloille. Olisikin tiedetty, että ne marraskuun lopun lumet on sitten melkein ainoa koko talvena. Kristallipalloa olisi todellakin syksyllä tarvittu. Talvi oli niin leuto, että taloa olisi käytännössä voinut tehdä koko kevään helmikuun alusta alkaen, mutta muut joulukuussa käynnistetyt työprojektit siirsivät aloituksen toukokuun alkuun. Ja tältä meidän talo näyttää nyt:

Tämä ei ole itseni ottama kuva. Miehen vali oli käynyt raksalla iltasella vaklaamassa ja napannut kuvan reissullaan. Minulta ei kamerasta tämän kuvakulman kuvia löydy, koska tuossa hiekkakentällä on aina Antin paku näkymän edessä.  Kokolailla kuvan keskellä näkyy pääsisäänkäynti ja sen vasemmalla puolella keittiön ikkunat. Tilanteen havainnollistamiseksi Antin ihana pikkuveli Heka rustasi meille ArchiCADilla kuvan meidän keittiövisiosta ja se näyttää tältä:

Kuvassa näkyy keittiöstä vain puolet ja  kaappien värit on lopputulosta villistä väripaletin testaustyöstä, mutta kuvasta näkee nuo samat neljä vaakaikkunaa, jotka näkyy ulkoapäin otetussa kuvassa. Keittiösuunnitelmat on jo käynnistetty ja seuraavan kerran käydään suunnittelijan luona juhannuksen tienoilla. Suurin jännityksen aiheeni on se, miten nuo välitilan kaapit saadaan istumaan ikkunoiden väliin halutun visuaalisen efektin luomiseksi, sillä ulkoseinää tehtäessä kivien halkaisu oli toteutettava tiettyjen kivijakoon liittyvien yksityiskohtien sanelemin ehdoin. Ja keittiönhän olisi syytä onnistua, onhan se kuitenkin kodin sydän.

Pikkumiehet rakastaa raksaa, eikä vain siksi, että siellä on paljon tekemistä ja kavereita talot pullollaan, onhan se mielenkiintoista seikkailla eri huoneissa ja jestas sentään sieltä löytyy aarteita ja paljon! On laudanpätkää, styroxia, joka on muuten ihan parasta, on raudan pätkiä, putken pätkiä, nauloja, ruuveja ja raudan suojanupukoita ja vaikka mitä. Suurin homma on äidillä keksiä tekosyitä, miksi kaikkia noita upeita aarteita ei saa viedä keskustan kotiin. Niin, miksiköhän äit on tässä kohtaa snadisti tiukkapipoinen? Pojille on tarkaan kerrottu, että tästtä tehdään meille koti ja he ovat kyllä nuo "rauniot" hyvin kodikseen ottaneet.

Aurinkoisina päivinä mennään usein päikystä suoraan raksalle ja viedään ahkerille kodin rakentajille jäätelöä!