Kuuhulluutta???

Vihdoin on palattu arkeen. Loma Kuusamossa sujui kivasti, vaikka ei ihan niin kuin oltiin suunniteltu. 10 tunnin ajomatka on pienille lapsille melko rankka ja pysähdyimme matkalla pohjoiseen kahdesti leikittämään lapsia ABC:lle. Niissä kun on suht hyvät leikkipaikat, lastenhoitopisteet ja tietenkin ruoka. Kuinka ollakkaan Konsta sai nuohottua jostain leikkipaikan uumenista itselleen yrjötaudin, joka sitten kävi loman aikana läpi vuorotellen jokaisen Kuusamon mökillä lomaa viettäneen. Ihan hirveä tauti! Oksentaminen sinänsä ei ole mukavaa, mutta tähän tautiin liittyi jälkivaivana aivan hirveä alaselän kolotus, joka tarkemmin analyssoituna liittyi tavalla tai toisella munuaisiin. Siinä se lomaviikko sitten viuhahti ohi sairastellessa, enkä ehtinyt tehdä juuri mitään mitä olin suunnitellut. Onneksi ajoimme kotiin jo perjantaina, jotta meillä olisi viikonloppu aikaa siivota kotia ja etsiä paikat kaikille pukin tuomille paketeille. Aikainen kotiinpaluu osoittautui hyväksi ajatukseksi, sillä kotiin päästyämme perjantain ja lauantain välisenä yönä, rojahdimme suoraan sänkyyn samantien ja uni tuli heti. Lapset heräsivät aamulla aikaisin, mutta me vanhemmat emme saaneet silmiämme auki, vielä ei voi olla aamu!!! Olimme täysin pitkän ajomatkan, loman ja taudin uuvuttamia. Kampesin itseni ylös, otin lämpöisen peittoni mukaan ja raahauduin leikkihuoneen säkkituoliin "leikkimään" poikien kanssa. Tosiasiassa torkuin torkkumistani lokoisassa Fatboyn säkkituolissa ja havahduin aina, kun poikien leikin äänet yltyivät ilakoinniksi tai kinasteluksi... Olin lopen uupunut. 

Onneksi vanhempani ottivat pojat hoitoon lauantaiksi, jotta saisimme rauhassa siivota kotia. Vaikka saimme paljon aikaiseksi, tehokkuudesta ei voi puhua. Kassit saatiin purettua, poikien lahjoista suurin osa löysi paikan itselleen ja pyykkiä pestiin urakalla ja jääkaappi pestiin ennen kaupassa käyntiä. Kuitenkin päivä rämmittiin läpi uneliaassa usvassa illan tuloa odotellen. Mikään ei ole ihanampaa, kuin käpertyä väsyneenä sänkyyn oman lämpöisen untuvapeiton alle oman rakkaan kainaloon ja nukahtaa siihen. Tai no oikeastaan, yhtä ihanaa on jos kainalossa on jompi kumpi pojista, mutta joku rakkaista kuitenkin. Siinä minä sitten lauantai-iltana makoilin peittoni alla Antin kainalossa ja halusin niin kovasti vaipua uneen, mutta ei! Tuijottelin kattoa, ikkunaa, verhoja. Hämärässä katselin kuinka pihavalo teki varjojaan olohuoneessamme. Kuuntelin kun Oskari tuhisi pinnasängyssään. Katsoin kelloa ensimmäisen kerran kahdentoista aikaan, sitten puoli yhdeltä, kymmentä vaille yksi, vähän yli yksi jne. Raivostuttavaa!!! Silloin kun olet niin väsynyt, että haluaisit vain nukkua, niin mikä siinä on, ettei uni tule? Täysikuu taisi olla tällä kertaa ja se on kyllä vienyt yöuneni ennenkin. Mutta mikään ei ole turhauttavampaa, kuin maata väsyneenä sängyssä unta vastaanottamassa minuutti toisensa jälkeen, eikä uni vain tule. Viimeinen muistikuva on kellon vilkaisusta 3.35, sen jälkeen taisi uni vihdoin tulla.

Syytä siihen, miksi Popedan Kun mies unelmoi biisi alkoi soida yöllä päässäni en tiedä. Mutta huomasin hyräileväni sitä läpi koko puuhakkaan sunnuntainkin. Mutta koska kyseessä on aivan hirmuisen hyvä biisi, joka tuo mieleen mahtavia muistoja muun muassa Tuulan polttareista vuosien takaa, laitetaan se piristykseksi teillekkin!

Toivotaan jatkossa hieman ahkerampaa blogin päivttelyä minun suunnaltani, ja hieman ahkerampaa kommentointia risujen tai ruusujen merkeissä teiltä lukijoilta!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Meidän perhe siirtyi vaivihkaa tänne Kuusamoon lomailua jatkamaan ja ihanaa, täällä on lunta. Kelohonkaisen mökin terassien kaiteita peittää neljänkymmenen sentin vahvuinen valkea lumihuntu ja puiden oksat nuokkuvat nöyrinä paksun lumikerroksen alla, maisemat ovat henkeä salpaavan kauniita. Vaikka joulu jo menikin, täällä luonto henkii jouluista tunnelmaa. Konstan pukilta saamat sukset pääsivät heti testiin ja toinen super kova juttu oli isin tekemä, aikuisten silmin pieni, mutta lapsen silmin varmaankin valtavan suuri liukumäki. Voi sitä riemun määrää kun Konsta tepsutteli ylös lumiauran tekemän kukkulan rinnettä aina uudestaan ja uudestaan ja huusi "Katsokaa kaikki minua!" laskiessaan pulkalla alas isin tekemää kourua pitkin.

Vuosi vaihtui rattoisasti hyvästä ruoasta, seurasta, saunasta ja raketeista nauttien. Konstalle järjestettiin oma pieni ilotulitus jo alkuillasta (Oskari kun ei vielä moisen päälle ymmärrä) ja poika oli todella innoissaan pienistä rakettipadoista, jotka poksauttelivat ilmoille pieniä erivärisiä ilotulitteita sekä eri väreissä loistavia kipinäsuihkuja! Appiukko loihti juhlapöytään alkupalaksi parsakeittoa savuporo rouheella höystettynä ja lapin rieskalla krunattuna, ulkogrillissä tirisivät makunystyröitä hellivät sisäfilepihvit joiden avecina tarjottiin uuniperunaa valkosipulitäytteellä.

Jos summaan mielessäni vuoden 2011 parhaat palat, ensimmäisenä mieleen palaa tietenkin Oskarin syntymä, toiseksi nimeäisin ihanan kesän kokonaisuudessaan, mutta erityisesti veneretken vanhempieni purjeveneellä Turun saaristossa, vierailu jäi lämmittämään mieltä pysyvästi. Uuden työpaikan saanti oli tervetullut yllätys ja sai työhön paluun odottamisen tuntumaan jännittävältä ja haastavalta. Vaikka odotankin suurella innolla uuden työn aloittamista, tuntuu yhtälailla haikealta jättää taakse se aika elämästä, jonka sai omistaa vain lapsilleen. Alkava vuosi 2012 on täynnä haasteita, pojat aloittavat päiväkodin, minä uuden työn ja isäntä meidän oman talon rakentamisen. Tekemistä siis riittä kun meidän perheessä alkaa uudenlainen arki ja oman pesän suunnittelu ja toteutus. Toiveena on, että kaiken hässäkän keskellä osaisin kanavoida energiani perheeseeni, mieheeni ja lapsiini sekä järjestää aikaa ystävien ja ystävä perheiden tapaamiseen kiireenkin keskellä.

Kuohujuoma kupli laseissa yhtä iloisesti kuin sitä nauttiva kansa juhli ja tina nöyrtyi kosaanin liekin alla sihahtaen kylmään veteen muodostaen ennustuksia tulevalle vuodelle. Oma tinani muotoutui saavin pohjalle pelkäksi rahaksi tulkittavaksi hauraaksi röpömössöksi, lottovoittoko? Tuskin, ehkä kuitenkin jotain muuta mukavaa. Mieheni mielestä oli hyväkin vitsi kun hän sanoi tinani tarkoittavan pankin rahaa, viitaten alkavaan rakennusprojektiin... Heh, heh!!!

Kaikille tutuille, läheisille, ystäville ja rakkaille  onnellista ja onnekasta, oivallista ja omintakeista ja ennen kaikkea upeaa vuotta 2012 toivottaen!

Joulu tuli, joulu meni

Jaa että mitäkö jäi käteen? No tietenkin aivan ihania muistoja, tämä oli sentään kuopuksemme ensimmäinen joulu! Ja tottakai, aivan käsittämättömän katastrofaalisen suuri läjä leluja, vaatteita ja muita lahjuksia (mistä mä koskaan löydän niille kotona tilaa????)! Ikimuistoisen ankea joulusää jää varmasti mieleen jokaiselle, mielestäni myös joulunpyhien jälkeen nurkissa ujeltanut myrskytuuli on ainakin omissa muistoissani kaltaisataan vailla.

Sähkökatkokset muistuttivat meitä kaupunkilaisia siitä, että kyllä ilman mukavuuksiakin voi elämästä nauttia, tuskin koskaan on mökki ollut yhtä tunnelmallisesti valaistuna, kun kynttilöitä, kynttelikköjä ja lyhtyjä roikkui kaikkialla. Mökkiolosuhteissa sähkökatkos tarjoaa hieman extremeä mukavuuksilla täytettyyn mökkielämään. Toisin kuin kaupungissa, sähkökatkos mökillä tarkoittaa sitä, ettei kraanasta tule vettä, koska vesi nousee kaivosta sähköllä toimivan pumpun avulla! Ja tämä tarkoittaa sitä ettei vessaakaan voi vetää, vettä kun ei kertakaikkiaan tule! Pienten vaippaikäisten lasten kanssa vedettömyys oli haaste sinänsä, ongelma kuitenkin ratkaistiin lämmittämällä pepunpesu vettä kaasugrillissä! Ja tottakai, lämpesi siinä samalla lämmittävä glögivesikin alta aikayksikön! Jotain hyvä siinäkin, ettei järvi ole jäässä, sillä vettä kannettiin sisälle saavi kaupalla! Ensimmäistä kertaa isännän elinaikana lämmitettiin rantasauna intohimoisia löylyttelijöitä varten, koska alakerran sähkösaunasta ei luonnollisestikaan lämpöä irronnut ihan hieksi asti. Grillikausi avattu? Check! Rantasaunakausi avattu? Check!

Joulumaisemat olivat lumettomuudessaan unohtumattomat ja jouluinen järvi ilman jäätä hyvin kaunis. Matkalla mökille jouluaattona, huomasin, että järvessä kotiaan pitävä joutsen parikaan ei vielä ole muuttanut etelään, siellä ne pitivät pesäänsä peilityynessä järvessä, kamera tosin oli käden ulottumattomissa. Mahdollisesti jopa ainutlaatuinen joulu, lumeton ja jäätön, ei kuitenkaan missään nimessä ollut tunnelmaton. Lumettomana jouluna saimme nauttia tavallisesta poikkeavista joulumaisemista, laskevan auringonvalossa kylpevästä metsästä, kuunsirpin sirosti somistamasta, auringonlaskun ruskottamasta iltataivaasta sekä tähtikirkkaasta pakkasyöstä. Ei hullumpaa, vaikka lunta kaipaankin!

Sulkapalloillen kesäkuntoon!

Ihan pakko tulla vielä sen verran hehkuttamaan, että meillä kävi ihan mieletön tuuri!!! Saatiin mieheni kanssa tennishalleilta vakio sulkapallovuoro ensi kevääksi! Ja mikä aika, keskiviikkoisin 19-20, täydellistä! En edes ymmärrä miten se oli vapaana, kun olen kytännyt vuoroja ja todennut, että ilta-ajat ovat todella kortilla. Vanhempani suostuivat lisäksi tulemaan joka sulkapallovuoron ajaksi poikien kanssa leikkimään, ja koska vuoro on noin hyvään aikaan, ehditään vielä itse kotiin laittamaan pikkuiset nukkumaan. Keväällä siis alkaa Mäkisten sulkailu ja palloilu! Wuhuu!!! Sen verran ennakoin, että hankin jotain pukinkonttiinkin tulevaa yhteistä harrastusta varten!

Joulumieli kohdallaan!

Viimeyönä alkoi tonttujen aherrus! Paketointi puuhat aloitettiin lämmittämällä glögiä ja sitten ei kun kimppuun! Tuntui, ettei paketit lopu koskaan ja jännitysmomenttia lisäsi se, että herääkö Konsta kesken paperien rapinan. Siinä sitä olisikin sitten ollut selittelemistä tarkkaavaiselle pikkupojalle, joka on jo monta päivää kysellyt, että "Mitä näillä tehdään?" viuhtoessaan ja paukutellessaan innoissaan lahjapaperirullien kanssa. Paketointi on minusta ihanaa, tosin koska se jäi hieman viimetinkaan, ei oikein ehditty ihan joka paketin ulkonäköön keskittymään niin paljoa, kuin olisin halunnut. Kaunis paketti on minusta kiva antaa, ja kiva saada. Lasten paketit pyrittiin tekemään niin, että nauhat on hieman löysällä ja rusetissa ei ole umpisolmuja, jotta ne aukeaisivat helposti, luulen silti, että sakset on aattona kova sana!

Tänä vuonna ideoinnille ja kauniiden lahjanarujen hankintaan oli melko vähän aikaa, joten juuttinaru palveli hienosti tänäkin vuonna. Paperia kului aivan uskomatttoman paljon, mutta onneksi ei loppunut kesken. Valmiit paketit pakattiin paperikasseihin ja vietiin saunaan ylimmälle lauteelle ja peiteltiin viltillä. Saunaa kohtaan pojilla, kun ei ole mitään mielenkiintoa, ellei olla kylvyssä, joten se toimikoon lahjajemmana muutaman päivän ajan. Kun urakka oli ohi, kello oli 02.20 ja sormenpäät oli paperoinnista kuivana. Lopputulosta katsellessa kipusi joulumieli hyvin korkealle. Työjako oli se, että Antti paperoi ja minä nauhoitin. Antti ei tykkää nauhoituksesta, joten tämähän sopi minulle. Sen verran näppärästi nauhat kiertyivät pakettejen kruunuiksi, ettei viisi joulua Stockmannin paketointi palvelun jouluapulasena ei ole mennyt hukkaan!

Antti on jouluhankintojen kanssa vielä sen verran vaiheessa, että minun pakettini ovat vielä kaupassa yhtä itsevalitsemaani Marimekon mekkoa lukuunottamatta. Saa nähdä mitä sinne konttiin päätyy, lahjatoiveita hän on ainakin udellut päivittäin. Minä olen iloinen siitä, että olen saanut hankittua kaikki Antin paketit salassa, ilman vinkkejä, joten rakkaallani ei ole aavistustakaan niiden sisällöstä.

Paketointi tunnelmien myötä toivotan kaikille herkullista, lämpöistä, tunnelmallista ja iloista joulua!

Täällä ollaan vaikka hiljaista onkin ollut...

Huoh, koska saa alkaa rauhoittua joulun viettoon? No ei vielä, kun osa paketeista lojuu vielä kaupan hyllyillä! Isäntä on tehnyt super pitkää työpäivää ja pojat on nukkuneet päiväunia vuorotellen, joten tämän mamman oma-aika, eli blogiaika on ollut viimeaikoina noin 0 minuuuttia/vrk! Siispä en ole ehtinyt kirjoitella, mutta toivon asian korjaantuvan viimeistään joulun jälkeen! Kirjoitin juuri viimeisetkin joulukortit, toivotaan että ne ehtivät jouluksi perille, vaikka ne eivät siihen punaiseen kuoreen ehtineetkään. Kiireestä huolimatta, pieni tilanne katsaus:

1. Karkinostolakko (check) on pitänyt hyvin. Ostin pari pakettia konvehteja viime torstaina, mutta vein ne minttusuklaa kääretortun (Super hyvää!!!) kanssa töihin läksiäiskahvien aveciksi, joten niitä ei lasketa! Ja koska menin lauantaina anoppilaan nälkäisenä, tungin ruokaa odotellessani suuhuni noin kymmenen Fazerin sinistä alkupalaksi, yhtäaikaa tietenkin!

2. Doll eyes josta puhuin aiemmin täällä, todellakin toimii! Se erottelee ripset todella hienosti, joten nyt kelpaa räpsytellä! Voin suositella kenelle tahansa vaikka en siitä mitään hyödykkään!

3. Mitäköhän mun sitten piti vielä kertoa.... Ai niin!!! Jos jotakuta jäi häiritsemään salaperäisen paketin sisältö Dolls eye jutun lopussa, niin pikkusiskon syntymäpäivälahjapaketista löytyi Marc O'Polo:n ihana nahkainen rahapussi ja se untui olevan mieluinen!

Vietimme reilu viikko sitten kivat pikkujoulut lankomiehen perheen luona. Hälinää oli jokseenkin riittävästi, kun viisi tytölasta ja kaksi poikaa juoksi ja taapersi ympäriinsä. Voitte varmaan kuvitella, että ilakointi ei todellakaan lauhtunut, kun lapsukaiset näkivät ihan oikean tontun kurkkimassa sisälle taloon ja tekemässä muistiinpanoja! riemu oli ylimmillään ja hämmästynyt tunnelma käsin kosketeltavissa. Siellä se kurkki pihan perällä kuusten suojassa partansa ja takkinsa kanssa ja jätti ison säkillise lahjoja lapsille takapihan terassille! Lapset säntäilivät ikkunasta toiseen nähdäkseen mihin salaperäinen pukin apuri lopulta katosi.... Pojistakin saatiin kiva kuva tonttulakeissaan!

Ja kuten aina, onnistuneen kuvan ottaminen meidän ikiliikkujista kävi helposti, ihanat kullannuput istua nököttivät kauniisti paikoillaan kun isi ja äiti pyysi...

... eli ei tosiaan!!! Noin 30 kuvaa joista kaksi hyvää, mutta parempi sekin kuin ei yhtään!

Jos käy niin, etten ehdi ennen joulua enää kirjoitella, niin toivotan sydämestäni teille kaikille blogissani vieraileville rauhallista ja tunnelmallista joulua! Toivon, että jouluna teillä kaikilla on aikaa rauhoittua rakkaimpienne kanssa, nauttia teidänlaisestanne joulusta, kuuluipa siihen sitten joulukinkku tai kinkkupizza, kuitenkin nauttien!

Tonttuja, tonttuja!

Olimme sunnuntaina kaupungilla jouluostoksilla koko perheen voimin ja mukana oli myös Konstan Turun kummitäti joka oli luonamme kylässä. Noh, lopputulema oli se, että ainuttakaan lahjaa ei saatu hankittua naiset ne vain shoppaili  itselleen vaatteita. Masut saivat herkutella Bella Roman pizzoilla, olimme suunnitelleet menevämme Napoliin, mutta jouduimme jo napolin ovella toteamaan, että kahden pienen lapsen hermot eivät  kuunaan riittäisi niin pitkässä jonossa postailuun, kuin mitä pöydän saamiseksi Napolista olisi tarvinnut odottaa ravintolan ovella. Harmistuneina raavimme päitämme ja koska Tampere tietämyksemme on paljasjalkaisina Tamperelaisina niinkin heikko, ettemme tienneet Tampereella olevan toista kunnollista pizzeriaa, totesimme, että Bella Romasta nyt aivan varmasti saa pizzaa, sinne siis. Pizzat olivat herkulliset, joten ei haitannut vaikka lahjojen suhteen palattiin tyhjin käsin, masut olivat pullollaan!

Sokoksella ollessa mieheni oli kuunnellut ohi kulkevan äidin jutustelua lapsensa kanssa ja saimme tämän salakuuntelun seurauksena aivan loistavan strategian kaiken maailman tavarataloissa ennen joulua hiihtelevien joulupukkien varalle. Ohi kulkenut äiti oli selittänyt asiaa tivanneelle lapselleen, että ennen joulua tavarataloissa, kaupoissa, joulutoreilla ja -juhlissa näkyvät hahmot, joita monet lapset luulevat joulupukeiksi, ovat ihan oikeasti joulupukin vanhimpia apuritonttuja. Nämä apuritontut käyvät tervehtimässä lapsia ennen joulua ja tekevät samalla tuiki tärkeää tarkkailu työtään, kirjaten ylös ovatko lapset kiltisti myös muualla kuin kotona ja päiväkodissa. Kuinka nerokasta! Kannattaa siis selittää lapselleen että kaikki ennen aattoa silmissä viuhahtelevat wannabee joulupukit ovat tonttuja, jolloin ei sitten myöhemmin tarvitse selitellä, miksi aattona kylään tuleva joulpukki on tyysti eri näköinen kuin joulupukki pikkujoulujuhlassa! Kaikkea sitä kuulee ja samalla oppii!!!

Sain vihdoin kaivettua esiin joulukoristeet ja ensiksi paikoilleen laitettiin tietenkin äidin lempi tontut. Muiden koristeiden sijainnista voidaan antaa lasten päättää, mutta äidin lempparit, ne laitetaan paraatipaikoille! Olen aina rakastanut puisia Aarikan tonttuja. Niitä oli meillä alunperin kuusenkoriisteeksi käyviä roikkuvia tonttuja, joista osa istuu söpösti ikäänkuin keinussa. Vuosien varrella tonttuja on kerääntynyt meille muutama pöydällä pidettäväkin malli ja nyt hoksasin, että nuohan ovat kuin meidän perhe! Isillä kädessä takkapuita, äidillä pipari (varmaankin kärvähtänyt sellainen) ja juuri viimeviikon loppupuolella pojilla oli super hauskaa pihalla kun Oskari istui pulkassa ja Konsta kiskoi häntä eteenpäin kaikin voimin. Nyt pidän tontuistani entistäkin enemmän jos mahdollista!

Aarikan tonttuja lukuunottamatta pidän erityisen paljon kaikenlaisista tontuista, joilla on tonttulakki valahtanut salaperäisesti silmille. Joulu on taianomaista aikaa ja siksi mielestäni "kasvottomat" tontut säilyttävät joulun taian arvoituksellisuudellaan, lymyilemällä piilossa lakin reunana alla...

Uusi huonekuusi on vailla koristeita, sillä tuttavani, jolta aina kukkani ostan, kertoi, ettei joulukoristeiden painosta taipuneet oksat enää nouse ylös. Nyt onkin suunnitteilla hennon hennot silkkipaperista itse värkätyt lumihiutaleet kuusen oksille, kunhan kerkiän...

Takanreunan tontut ovat kukin vinossa suuntaansa, mikä tekee niistä hieman reissussa rähjääntyneet näköisiä, mutta ihania. Näitä Konsta ja Oskari kuljettelee ympäri asuntoa ja ne löytyvät aina mitä hassummista paikoista ja ovat vain äidin siivouksen jälkeen oikealla paikallaan....

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan....