Mitänäitä ny o sama se ny mulle o

Katsoin lauantaina ensimmäistä kertaa kokonaisen jakson kaikkien rakastamaa ohjelmaa nimeltä Putous! Marja Tyrni ja Munamies eivät kertakaikkiaan uponneet minun huumorisuoneen, joten eipä ole tullut kyseisen konseptin tuotantokausia seurattua. Harjakainen puolestaan sai hymyn häivän huulilleni, mutta häneenkin tutustuin lähinnä sattumanvaraisesti lyhyiden Putouksen lähetysajalle osuneiden kanava surffailujen perusteella. Tällä kertaa tilanne saattaa hyvinkin olla toinen, sillä tämä mamma tipahti täysin tutustuttuaan Sanna Raipe Helmiseen!

Sanna-Raipe Helminen

Siis 80-luvulla ei oltu vielä edes keksitty termiä "pissis", mutta Sanna-Raipe on kyllä ilmielävä kasaripissis! Aivan loistava hahmo!!!! Voin muuten täysin samaistua tohon ylipitkän otsiksen edestakaiseen heittelyyn, ihan mahtavaa, ja mikä parasta mulla on ollut myöskin nahkareppu, mä en kestä! Niin, ja Ipan muikki, tietenkin! Nyt on ihan pakko alkaa seuraamaan Putousta!

"No em mä mitää mutta o väittänykä"

Ja ne uudet kujeet!

Joulu tuli ja meni mukavissa merkeissä. A-Norak: Got it! Nappula: Got it! Sarpanevan pata: Got it! Lisäksi saimme Samsungin mini-tabletin, joka on osoittautunut ihan huippuhankinnaksi ja lisäyllärinä pukinkontista pölähti vielä ihana Bering- merkkinen keraaminen rannetiuku, kiitos rakas miekkoseni! Nuo oli halutuimmat ja eniten ilahduttaneet paketit ja lisäpisteitä kyllä totisesti miehelle tuosta kello hankinnasta, se paketti ilmiintyi täysin odottamattomana yllärinä kontin kätköistä!

Bering - Ceramic collection

Suurimpana yhteisenä yllärinä saatiin uusi imuri! Tulevassa raksa-aikaisessa asunnossamme kun ei ole keskuspölynimuria niin on ihan pakko sanoa, että kylläpä osasi joulupukki huomioida nerokkaasti tämän tulevan pikku puutteemme, joka itseltäni oli jäänyt 110%:sesti huomioimatta. Ja hei, tähän pakettiin oli kätketty nerokas lisäbonus!

Katsokaa millaisella kuvalla Miele markkinoi uutta S8-imuriaan!!! Ei tarvitse lukea edes käyttöohjetta ymmärtääkseen, että kuvalla halutaan tietenkin kertoa, että että aina äidin ja lasten ollessa päiväunilla mies voi imuroida aiheuttamatta nukkujille häiriötä. Eikös tämä ole ihan selvä juttu? Kyllä nyt kelpaa! 

Odotan innolla uuden asunnon rempan valmistumista, jotta saan Nappulat tunnelmaa luomaan ja padan porisemaan. Takki ja kello toki pääsivät jo käyttöön! Summa summarum joulu oli ihana. Lapset saivat niin paljon leluja, että on varmaan pakko ottaa käyttöön se käytäntö, jossa osa leluista pakataan aina välillä piiloon ja otetaan esille sitten tylsällä hetkellä esiin. Se voisi olla hyvä että olisi aina joku ässä hihassa, jolla saisi lapset rauhoittumaan touhuihinsa ja mikäpä sen parempi kuin kaapin perältä löytynyt "leluapaja" jonka olemassaolo oli päässyt unohtumaan...

Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa, lapset olivat super innoissaan rakteista, sädetikuista ja tinoista ja mikäpä sen ihanampaa kuin pienten riemussa myötäeläminen ja siitä nauttiminen! Odotan innolla tulevaa vuotta, enkä vähiten siksi, että 13 sattuu olemaan onnennumeroni. Tosin se luo sellaista mukavaa taianomaista tutinaa sukkiin kun keskittyy odottamaan tulevaa onnennumeron tuoman hyvänonnen aallonharjalla! Tuleva vuosi on täynnä uusia asiaoita, uusi koti, raksan käynnistyminen, oman kodin suunnitteleminen, raksan paperiasioiden pyörittäminen ynnä muut elämän käänteet jotka antavat lisämakua vuoden -13 soppaan. Toivottavasti pysytään terveinä, sillä pärjää pitkälle.

Mitä blogiin tulee... Päivitys tiheyteen ei ole odotettavissa suurta muutosta ennen kuin saamme hankittua uuden tietokoneen. Kameran SD-kortti kun ei passaa uuteen tablettiini, niin en pysty kuvia siirtämään, lisäksi se pienehkö tallennustilanpuute vaivaa edelleenkin... Mutta eiköhän näistä elvytä, poistelen vaikka vanhaa kuvamateriaalia tehdäkseni uusille tilaa, jos ei muu auta.

Näin tämän vuoden ensimmäisen postauksen myötä toivotan teille kaikille Ihanasti Viksin Vonksin blogin kurkistelijoille iloista ja tapahtumarikasta vuotta 2013! 

Ihanaa joulua!

Tämä loppuvuosi meni totaalisesti plörinäksi mitä blogin päivitykseen tulee... Mutta katsotaan josko Pukki olisi jemmannut pakettien kätköihin jotain mieltä ylentävää, ehkä myös jotain mikä toisi helpotuksen tähän tietoteknisten vempaimien puutostilaan.

Kirjeeni Joulupukille oli tänä vuonna lyhyehkö, se sisälsi kolme asiaa:

A-Norak -takki

Ja pitkän pohdinnan jälkeen.... Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? Allas vai Nappula? No Nappula! Monta Nappulaa, mustia ja valkoisia, thats it.

Nappula

Ja pitkään harkinnassa ollut hankkimatta jäänyt ihanuus:

Sarpaneva pata

Siinäpä se. Koska ollaan kuitenkin muuttamassa kokolailla pieneen kotiin, ajattelin että en kaipaa mitään suurempaa materia ryöppyä ja toivonkin että se linja pitää... Tuossahan on jo käytännöllistä ja tarpeellista vaatetta, silmän iloa sekä ruoanlaitto kalustoon kaivattu apulainen. Ja sitten tullaan siihen tietotekniikkaan...

Juniorimme siis rikkoi kannettavamme ja olemme tällä hetkellä sekä kodittomia, että koneettomia. Läppärin hankinta on siis väistämättä edessä. Lisäksi minä haluan tabletin ja nimenomaan mini tabletin. En oikein ole päässyt kärryille siitä, mitä sillä isommalla tabletilla tekee, kun pienenkin näyttö on ihan luxusta kännykän näyttöön verrattuna ja iso lähentelee kymppi tuumaisena jo läppärin kokoluokkaa (ei nyt sentään, mutta ei sitä näppärä ole käsilaukussa kannella).... Siis valintani onkin mini tabletti, mutta voi luoja miten vaikeaa valinta onkaan!!! Käytännössä vaihtoehtoja on kolme Samsung Galaxy tab 2 7", Asus Nexus 7 ja iPad mini. Kussakin näissä on hyvät ja huonot puolensa vertailtaessa teknisiä ominaisuuksia. Tein sen taulukon mikä kaikkien leffojen mukaan pitää tehdä silloin kun epäröin valintaansa kahden miehen välillä, eli nimesin laitteet ja kirjoittelin vasemmalle plussat ja oikealle miinukset. Tutustuin Tekniikan maailman testiin iPad mini vs Nexus 7, katselin muutamat videot youtubesta, haastattelin Stockan ja Prisman elektroniikkaosaston myyjiä sekä piinasin työkavereita kysymyksilläni. Lopputulos? En tiedä, en vaan osaa päättää mihin laitteeseen pennoseni investoisin... Joten ei sieltä Pukin paketista varmaankaan sitten sitä tekniikkaakaan löydy...

Mutta se jääköön hautumaan ja nyt toivotankin kaikille teille ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa! Nautitaan läheisien seurasta, kynttilän valosta ja etenkin näistä super pitkistä jouluun sopivasti osuvista vapaista!

ARGH!!!

Mulla oli kiva juttu kirjoitettuna teille meidän muutto hässäkkään liittyen ja aloin sitten ladata kuvia tuohon juttuun liittyen bloggeriin ja mitenkäs kävikään??? Ilmiintyi ultimate alkeellinen moka, jota Noora "the engineer" ei syystä ja toisesta ole tullut ajatelleeksikaan. Ei siinä mitään, eihän kaikkee aina voi tajuta, mut tää hipoo jo niin noloo, että en edes kehtaa kertoa!!!

No olkoon menneeksi, kerrotaan nyt sitten kuitenkin. Olen blogini alusta asti ladannut kuvat tekstin joukkoon täysikokoisina!!! Siis en ole tajunut / huomannut / viitsinyt / muistanut / ehtinyt tai jotain pienentää kuvia, joten nyt on sitten tullut kuville varattu gigan tilakiintiö täyteen. H-Y-V-Ä N-O-O-R-A!!! No lisätilaahan saa ostettua tai katsotaan nyt saisinkos vaikka pienennettyä tai viimekädessä poistettua osan kuvista, asia pitää selvittää ja ryhdyinkin tuumasta toimeen heti pari päivää myöhemmin niin mitä huomasinkaan??? Rakas lapsemme Oskari "the engineers son" oli tehnyt jotain (varmaan tosi tärkeitä insinööri työjuttuja) meidän läppärillä j ailmeisesti yhteistyö kannettavamme kanssa ei ollut sujunut täysin mutkattomasti kun herra oli päättänyt runtata läppärin kannen kiinni niin että mokkula oli ollut näytön ja näppäimistön välissä. No eihän se kone ollut mennyt kiinni, joten en tiedä oliko herra yrittänyt sulkea sitä samoin voimakeinoin kuin ylitäyttä matkalaukkua on tapana sulkea, päällä istumalla, vaiko mikä oli ollut tekniikka... Lopputulema on se, että kun meidän läppärin avaa, näytöllä näkyy vaaleata sähkönsinertävää väriä ja kolme mustaa, mitä ilmeisemmin mokkulasta aiheutunutta iskujälkeä, ei muuta. Rikki mikä rikki.

Tässä on nyt siis hieman haasteita tämän bloggailun etenemisessä, mutta ei se mitään. Onneksi joulumieli on kohdallaan, lähes kaikki lahjat hankittu ja joulupukille on nyt kirjoitettuna kirje, johon on sisällytetty ihan pikkiriikkinen toive läppäristä tai tabletista... Nyt sitten vaan odottelemaan että olenko ollut kiltti, tosi kiltti, kilteistä kiltein vaiko ihan "romuauto" kuten rakas esikoiseni tapasi eräänä päivänä sanoi katseltuaa Salama McQueen elokuvaa, jonka ulkoa opeteltuja repliikkejä hän tykkää toistella kaikissa mahdollisissa tilanteissa...

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä...

... Lauantaina puhkesi Oskarilla kova kuume, sitä sitten kesti seuraavaan iltaan ja maanantaina oli näppylät nousseet naamalle. Enterorokko, oli Juniori klinikan tuomio ja sitten yö menikin suussa olevien rakkuloiden takia itkiessä. Nyt pikkuveikkonen voi onneksi jo paremmin, tosin rakkuloita on alkanut ilmiintyä pienen varpaisiin, voihan sukeus!

Ojasta allikkoon, puoli neljältä tuli päikystä puhelu että isoveli on tullut kipeäksi. Herralla oli ollut niin kova päänsärky että oli nukahtanut päikkytädin syliin hetki puhelun jälkeen, siellä se veti hirsiä kun isäntä kävi hakemassa Konstan kotiin toippumaan. Päästyään kotiin raasu oksensi lattialle lähes koko mahan sisällön ja hetken päästä uudestaan. Hetken aikaa googleteltuani olen lähess 100% varma että rokko on tämänkin herran diagnoosi, alkamisoireina kova päänsärky ja oksentelu ovat yleisiä.... Konsta nukahti sohvalle 17.30 Salama sporttipullo ja ykäastia kainalossaaan Autot elokuvan ääreen... Ei taida kieällä oikein virtaa piisata. Voih, ei ole mukavaa kun pikkuset sairastaa.

Että semmoista. Pakata pitäisi ja samalla hoivata kahta poloista. Nyt koetellaan taas tätä äityliiniä, on se nääs vaikeeta tehdä viittä tai kymmentä asiaa kerralla. Ja on varmaan sanomattakin selvä, että bloggailu on nyt tovin tuuliajolla, sen verran on meikäläisen minuutit buukattu toisaalle!

Printtejä, printtejä ja muuta mukavaa

En tiedä teistä, mutta meikäläisen sisustussilmä kiinnittyy nykyään kaikissa sisustuslehdissä, sisustusblogeissa ja miksei ohjelmissakin kaikkiin ihaniin kehystettyihin printteihin. Erilaiset tekstit ja sanonnat, varsinkin silloin kun ne osuvat omaan elämän filosofiaan, ovat ihaniayksityiskohtia kotien sisustukseissa. Jos eläisin jollakin tapaa staabiilia elämänvaihetta jossa sisustaminen olisi järkevää (nyt jotenkin tuntuu, ettei sisustaminen muuttolaatikoiden keskellä palvele ketään), hankkisin kotiini ehdottomasti muutaman printin, todennäköisesti mustavalkoisen ja laittaisin kivoihin kehyksiin. Mielessäni leijailee muutama ajatus sopivasta printtitekstistäkin, tosin luulen ettei kyseisiä sitaatteja ole kukaan keksinyt paperille painaa ainakaan myyntimielessä.

Hämmästellyt olen myös sitä, että mistä kansa ammentaa kivoja printtejä. Nyt olen muutaman passelin paikan löytänyt ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne, josko jotakuta olisi mietityttänyt samainen dilemma.

Watercolour bugs

etsy.com

New York - Taxi Yellow

Kotimaista printtivalikoimaa löytyisi siis mm. täältä www.rkdesign.bigcartel.com/ ja ehdoton lemppari (jos nyt ei tuota lasten automattoa lasketa, kun se ei ole edes printti) on tuo koppis printti, se on hauska! Paljon erilaisia teksti printtejä löytyy etsy:stä joka vaikuttaa aikas koukuttavalta nettikaupalta.Sieltä olisin voinut laittaa tähän kymmeniä kuvia, mutta en jaksa, katsokaa itse! Mustavalkoisesta uhosta huolimatta tuo alin printti (www.thecalmgallery.com) iskee suoraan mun sydämeen, en tiedä miksi, mutta se vaan nyt jostain syystä on ihan huippu, kun detaljeja katsoo lähempää.

Muutenkin tuolta Etsy:stä löytyy paljon I-H-A-N-U-U-K-S-I-A jos nyt haluas saada seinille jotain kaunista katsottavaa, kohtuu hinnalla (toki löytyy sieltä sitä kalliimpaakin tavaraa).

Satunnaisia asioita

Haasteet on mukavia. Tämä taitaa olla minun kolmas haaste, mutta koska uunona unohdin postata yhden saamistani eteenpäin, niin käytännössä tämä lienee siis minun toinen. Haaste tuli minulle Eerulta, kuten kaikki aiemminkin saamani haasteet. Ja koska olin ainoa, jolle haaste Eerun toimesta pistettiin eteenpäin, pidän haasteen saamista kunnia asiana.

Tässä haasteessa tulee kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa ja noudattaa seuraavia pelisääntöjä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

No niin, tässä nämä nyt sitten tulevat ja ihan siinä järjestyksessä kun sattuvat päähäni pälkähtämään:

- Ajoin eilen snadin kolarin. Olin ottanut pojat pois autosta ja vienyt heidät etuovelle ja palasin itse ajamaan auton talliin kun äkkiä kuului kauhea pamaus. Siinä sitten istuskelin ja pohdin että mitä ihmettä tapahtui??? No olin unohtanut oven auki sen jälkeen kun oli ottanut Oskarin lastenistuimesta! No oven sulki lopulta autotallin ovenkarmi melkoisella ääniefektillä. Lommolta säästyttiin, mies sanoi että valkoinen maali lähtee autonovesta hiovalla vahalla, mutta ylpeys sai pienen kolauksen kun mies sanoi että "Tiedäthän että meidän autossa on se ajotietokoneen näyttö siinä mittareiden välissä... Siitähän näkee jos joku ovi on auki, et sitten viitsinyt katsoa?". No en viitsinyt en.

- En ole koskaan syönyt kampasimpukoita, mutta olen jo pitkään pakonomaisesti painostanut siskoani valmistamaan niitä minulle seuraavan kerran kun mennään kylään illallisen merkeissä!

- En ole laittanut tikkua ristiin muuton vuoksi, vaikka asuntomme luovutus uusille omistajille on 23. päivä.... Kiirettä pukkaa, mutta hei, mieluummin pakkaan sitten viimehetken paniikissa pari päivää toooosi tehokkaasti kuin sanon lapsille nyt jo että "äiti ei ehdi kun äiti pakkaa."...

- Minun piti pudottaa painoa joulukuuksi. Noh, tästähän ei tietenkään ole tullut yhtään mitään. Onneksi voin sentään rinta rottingilla sanoa että olen ihan oikeasti alkanut lenkkeillä huomattavasti aktiivisemmin kuin ennen, valitettavasti tulokset eivät näy puntarille kammetessa.

- Uskon edelleen, että kuutisen vuotta sitten sipuleista itsekasvattamani Amatsoninliljani kukkii minulle vielä jonakin kauniina päivänä! Sama koskee rakkaan Aune-mummuni jäämistöstä talteen ottamaani Kliiviaa. Kliivia kukki kerran Leimikonkadun kodissamme, sen jälkeen on ollut hiljaista...

- Ennen lasten saamista en koskaan herkistellyt elokuvien tai muuten tunteisiin vetoavien uutisten tms. takia. Nykyään en edes viitsi lukea iltasanomia, kun lapsisurmat yms. kurjat uutiset saavat kyyneleet silmiini ja päiväni pilalle

- Arvostan ihmisiä, jotka osaavat keskittyä olennaiseen tässä hektisessä maailmassa ja nauttia oikeasti niistä elämän pienistä isoista asioista. Etenkin se, että osaa tehdä arjesta mukavaa on oikeasti tärkeää, sillä jos viikossa on viisi arkipäivää, vietämme 71% elämästämme arkea, joten pitäähän sen olla viihtyisää! Jos ei ole, tarkoittaa se sitä, että 71% elämästämme on kurjaa ja sekös kuullostaa aikas ikävältä... Minulle iloa tuottavat erityisesti lapsieni ilo ja nauru, kiireettömät hetket perheen kanssa, kävely hiljaisessa metsässä, tai juoksulenkki hämärtyvässä illassa, yhteiset hetket aviomiehen kanssa, ystävien tapaaminen ja noh, monet muutkin melko pienet mutta sitäkin suuremmat asiat!

- Rakastan mustavalkoisia asioita, kuten mustavalkoisia sisustuksia ja mustavalkoisia valokuvia, mutta vihaan mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä!


Yhteenveto:
1. Check

2. Pakko olla heti sen verran kapinallinen, että en missään nimessä aio välittää haastetta kahdeksalle bloggaajalle, mutta harkitsen sitäkin tarkemmin kelle muutamalle harvalle ja valitulle välitän haasteen! Haasteen saavat Sanna ja Emma. Toivottavasti otatte tämän kunnian vastaan!
3. Check!
4. Check!


Se oli minun osaltani sitten siinä!