torstai 26. syyskuuta 2013

Sananen Marimekon plagiaateista...

Voitte varmaan kuvitella että vannoutuneena Marimekko fanina minua harmittaa Marimekkoon kohdistuneet plagiointi kohut vallan vietävästi. On todella noloa, että niinkin arvostetussa yrityksessä kuin Marimekko, taiteilijat haluavat tehdä nimeään tunnetuksi töillä, joita eivät ole itse tehneet. Toisaalta olen jo sitäkin mieltä että kohu on mennyt joihan överiksi, enkä ymmärrä, mitä media hyötyy Marimekon riepottelulla kohumyllyssä. Luulisi, että me suomalaiset olisimme jo pikkuhiljaa oppineet sen, että on meidän oma etu, että meillä on kansainvälistä tunnustusta saaneita brändejä, jotka tuovat Suomea tunnetuksi maailmalla. Mutta ei. Mustamaalataan omat lippulaivamme, siinähän me rehelliset suomalaiset ollaan tiedettävästi hyviä!!!

Heljä Liukko-Sundström kyynelehti vuolaasti alkuviikosta jossakin TV1:n ajankohtaisohjelmassa, koska Marimekko on selvästi kopioinut hänen 80-luvulla Hankkijalle tekemän viljapeltoa ja taivaan rannassa siintävää horisonttia kuvaavan teoksen. Hän myöskin kertoi, että taiteilija voi omistaa "viivan", koska taiteilija pystyy luomaan ihan omanlaisensa viivan ja tällä tarkoitettiin Heljän viljapeltoa kuvaavassa keramiikkataulussa olevaa horisonttiviivaa. Marimekko on Heljän mukaan plagioinut hänen työnsä tämän syksyn Sääpäiväkirja mallistoon kuuluvassa Kuuskajaskari-kuosissa.

Höpönlöpöä, sanon minä. Jaa perustelut? Tässäpä niitä tulee: Jos nyt kuka tahansa oikeakätinen piirtää paperille tuulessa taipuvan heinän, piirtyy se luontaisesti juuri näiden kahden teoksen kaltaisella tavalla vasemmalta oikealle. Se nyt vaan on jonkinlainen luonnon laki, kaikki oikeakätiset voivat itse kokeilla, miten se heinä luontevimmin siihen paperille piirtyy. Tämän erinomaisen huomion lisäksi tulkitsen itse kuvia niin, että Heljä on piirtänyt vilja-pellon, joka jatkuu pitkälle horisonttiin, kun taas Kuuskajaskari kankaanssa olen näkevinäni rantakaislikon, jota on kuvattu huomattavasti kapeampi kaista ja jossa sinisen hetken taivas saa paljon suurempaa painoarvoa kuin Heljän työssä. Värimaailma on myöskin seikka, joka tekee teoksista aivan erilaiset. Vaikka töistä pystyy jonkin yhtäläisyyden löytämäänkin, niin jotain rajaa sentään!


Heljä Liukko-Sundströmin maalaus, jonka epäillään tulleen plagioiduksi.

Kuvat Iltalehti

Kuvassa on Marimekon Kuuskajaskari-kuosi.

Minun mielessäni ei heru milliäkään myötätuntoa asiasta suuresti loukkaantuneelle Heljä Liukko-Sundsatrömille. Ei se kertakaikkiaan voi olla niin, että kerran viljapellon ja horisontin kuvannut taiteilija, omistaa kaikki maailman viljapeltoa, rantakaislikkoa, rantaheinikkoa tms. kuvaavat elementit, eikä niitä tämän jälkeen saa kaartuvana viivana kukaan muu enää koskaa missään kuvata. Pitäisi varmaan syyttää plagionnista monia peruskoululaisiakin, joiden piirrustustaidoilla vastaavannäköisiä teoksia syntyy varmasti yhden jos toisenkin kädestä. Ala-arvoista on mielestäni se, että suomalainen taiteilija hyökkää toisen suomalaisen kimppuun, vieläpä kohtuullisen laihoin perustein. 




Aiemmin tänä vuonna uutisoidut plagiaatit Marimekon valikoimassa ovat olleet täysin selkeitä kopio tapauksia. Sekä Metsänväki että Isoisän puutarha kankaissa on sellaisia yksityiskohtia, joita ei ole voinut kaksi eri taiteilijaa piirtää niin yhtäläisellä tavalla. Mutta kyllä minulla itselläni herää kysymys siitä, mikä on taiteilijan vastuu? Miten edes Marimekon kokoinen yritys voisi mennä takuuseen jokaisen heille töitä tekevän taiteilijan inspiraation lähteestä? Jos taiteilija valitsee epärehellisyyden tien, miten hänen työnantajansa voisi estää sen? Eikö tässä kuuluisi syyttävän sormen osoittaa moraalitonta taiteilijaa itseensä eikä Marimekkoa? Nyt kun muutama tapaus on tullut julki, kaikki kantaa auttavan kortensa kekoon ja etsimällä etsii yhtäläisyyksiä tuotoksista. Onko mitään järkeä? Mietimpähän vaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti