Raksarouvan mietelmiä

Tasan tarkkaan vuosi sitten värjöttelin salishortsit jalassa rullatuolissa TAYS:ssa ja voin kertoo että päässä pyörivät ajatukset eivät olleet kovin kivoja. Olin just saanut kuulla, että nilkkani tosiaan on murtunut ja seuraavat kuus viikkoa linkutetaan kepit kainaloissa. Niinpä, silloin meni uusiksi moni suunnitema ja aikataulu. Nyt kun tarkastelen viikon sisäisiä tapahtumia, en voi uskoa, että tuosta hetkestä on jo vuosi aikaa.

Voisiko saoa, että nyt ei olla enää raksan suhteen kipsissä vaan pikemminkin mennään tuhatta ja sataa. Sunnuntaina seikkailtiin vielä tontilla koivuntaimien ja kantojen keskellä ja ainoa mitä päässäni liikkui oli se, kuinka isoja kiipeily- ja maisemointikiviä haluan takapihalle jättää. Poikia kiinnosti naapureiden työmailta aikoinaan kantautuneet styroxin palaset ja lankun pätkät sekä tietenkin ketunleivät...

Neljässä päivässä on tapahtunut melko paljon. Huomenna meidän ihana kaivurimies suuntaa jo uusille työmaille ja käytännössä takapihalle voidaan kylvää nurmikko. Olkoon tämä ensimmäinen virallinen raksapostaus, sillä nyt meidän tontilla näyttää nyt tältä:

Kokolailla pitkä tie on vielä kuljettavana ennen kuin tuossa tosiaan on meidän koti, mutta pääasia kaiketi on, että nyt on Mäkisten raksa korkattu ja seikkailu rakennushankkeen työntäyteiseen maailmaan on alkanut. Lammitalon raksa kyltti löytänee huomenna paikkansa tontin kulmasta.