... Lauantaina puhkesi Oskarilla kova kuume, sitä sitten kesti seuraavaan iltaan ja maanantaina oli näppylät nousseet naamalle. Enterorokko, oli Juniori klinikan tuomio ja sitten yö menikin suussa olevien rakkuloiden takia itkiessä. Nyt pikkuveikkonen voi onneksi jo paremmin, tosin rakkuloita on alkanut ilmiintyä pienen varpaisiin, voihan sukeus!
Ojasta allikkoon, puoli neljältä tuli päikystä puhelu että isoveli on tullut kipeäksi. Herralla oli ollut niin kova päänsärky että oli nukahtanut päikkytädin syliin hetki puhelun jälkeen, siellä se veti hirsiä kun isäntä kävi hakemassa Konstan kotiin toippumaan. Päästyään kotiin raasu oksensi lattialle lähes koko mahan sisällön ja hetken päästä uudestaan. Hetken aikaa googleteltuani olen lähess 100% varma että rokko on tämänkin herran diagnoosi, alkamisoireina kova päänsärky ja oksentelu ovat yleisiä.... Konsta nukahti sohvalle 17.30 Salama sporttipullo ja ykäastia kainalossaaan Autot elokuvan ääreen... Ei taida kieällä oikein virtaa piisata. Voih, ei ole mukavaa kun pikkuset sairastaa.
Että semmoista. Pakata pitäisi ja samalla hoivata kahta poloista. Nyt koetellaan taas tätä äityliiniä, on se nääs vaikeeta tehdä viittä tai kymmentä asiaa kerralla. Ja on varmaan sanomattakin selvä, että bloggailu on nyt tovin tuuliajolla, sen verran on meikäläisen minuutit buukattu toisaalle!
En tiedä teistä, mutta meikäläisen sisustussilmä kiinnittyy nykyään kaikissa sisustuslehdissä, sisustusblogeissa ja miksei ohjelmissakin kaikkiin ihaniin kehystettyihin printteihin. Erilaiset tekstit ja sanonnat, varsinkin silloin kun ne osuvat omaan elämän filosofiaan, ovat ihaniayksityiskohtia kotien sisustukseissa. Jos eläisin jollakin tapaa staabiilia elämänvaihetta jossa sisustaminen olisi järkevää (nyt jotenkin tuntuu, ettei sisustaminen muuttolaatikoiden keskellä palvele ketään), hankkisin kotiini ehdottomasti muutaman printin, todennäköisesti mustavalkoisen ja laittaisin kivoihin kehyksiin. Mielessäni leijailee muutama ajatus sopivasta printtitekstistäkin, tosin luulen ettei kyseisiä sitaatteja ole kukaan keksinyt paperille painaa ainakaan myyntimielessä.
Hämmästellyt olen myös sitä, että mistä kansa ammentaa kivoja printtejä. Nyt olen muutaman passelin paikan löytänyt ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne, josko jotakuta olisi mietityttänyt samainen dilemma.
Kotimaista printtivalikoimaa löytyisi siis mm. täältä www.rkdesign.bigcartel.com/ ja ehdoton lemppari (jos nyt ei tuota lasten automattoa lasketa, kun se ei ole edes printti) on tuo koppis printti, se on hauska! Paljon erilaisia teksti printtejä löytyy etsy:stä joka vaikuttaa aikas koukuttavalta nettikaupalta.Sieltä olisin voinut laittaa tähän kymmeniä kuvia, mutta en jaksa, katsokaa itse! Mustavalkoisesta uhosta huolimatta tuo alin printti (www.thecalmgallery.com) iskee suoraan mun sydämeen, en tiedä miksi, mutta se vaan nyt jostain syystä on ihan huippu, kun detaljeja katsoo lähempää.
Muutenkin tuolta Etsy:stä löytyy paljon I-H-A-N-U-U-K-S-I-A jos nyt haluas saada seinille jotain kaunista katsottavaa, kohtuu hinnalla (toki löytyy sieltä sitä kalliimpaakin tavaraa).
Haasteet on mukavia. Tämä taitaa olla minun kolmas haaste, mutta koska uunona unohdin postata yhden saamistani eteenpäin, niin käytännössä tämä lienee siis minun toinen. Haaste tuli minulle Eerulta, kuten kaikki aiemminkin saamani haasteet. Ja koska olin ainoa, jolle haaste Eerun toimesta pistettiin eteenpäin, pidän haasteen saamista kunnia asiana. Tässä haasteessa tulee kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa ja noudattaa seuraavia pelisääntöjä: 1. Kiitä tunnustuksen antajaa 2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta 4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi No niin, tässä nämä nyt sitten tulevat ja ihan siinä järjestyksessä kun sattuvat päähäni pälkähtämään: - Ajoin eilen snadin kolarin. Olin ottanut pojat pois autosta ja vienyt heidät etuovelle ja palasin itse ajamaan auton talliin kun äkkiä kuului kauhea pamaus. Siinä sitten istuskelin ja pohdin että mitä ihmettä tapahtui??? No olin unohtanut oven auki sen jälkeen kun oli ottanut Oskarin lastenistuimesta! No oven sulki lopulta autotallin ovenkarmi melkoisella ääniefektillä. Lommolta säästyttiin, mies sanoi että valkoinen maali lähtee autonovesta hiovalla vahalla, mutta ylpeys sai pienen kolauksen kun mies sanoi että "Tiedäthän että meidän autossa on se ajotietokoneen näyttö siinä mittareiden välissä... Siitähän näkee jos joku ovi on auki, et sitten viitsinyt katsoa?". No en viitsinyt en.
- En ole koskaan syönyt kampasimpukoita, mutta olen jo pitkään pakonomaisesti painostanut siskoani valmistamaan niitä minulle seuraavan kerran kun mennään kylään illallisen merkeissä! - En ole laittanut tikkua ristiin muuton vuoksi, vaikka asuntomme luovutus uusille omistajille on 23. päivä.... Kiirettä pukkaa, mutta hei, mieluummin pakkaan sitten viimehetken paniikissa pari päivää toooosi tehokkaasti kuin sanon lapsille nyt jo että "äiti ei ehdi kun äiti pakkaa."... - Minun piti pudottaa painoa joulukuuksi. Noh, tästähän ei tietenkään ole tullut yhtään mitään. Onneksi voin sentään rinta rottingilla sanoa että olen ihan oikeasti alkanut lenkkeillä huomattavasti aktiivisemmin kuin ennen, valitettavasti tulokset eivät näy puntarille kammetessa. - Uskon edelleen, että kuutisen vuotta sitten sipuleista itsekasvattamani Amatsoninliljani kukkii minulle vielä jonakin kauniina päivänä! Sama koskee rakkaan Aune-mummuni jäämistöstä talteen ottamaani Kliiviaa. Kliivia kukki kerran Leimikonkadun kodissamme, sen jälkeen on ollut hiljaista... - Ennen lasten saamista en koskaan herkistellyt elokuvien tai muuten tunteisiin vetoavien uutisten tms. takia. Nykyään en edes viitsi lukea iltasanomia, kun lapsisurmat yms. kurjat uutiset saavat kyyneleet silmiini ja päiväni pilalle - Arvostan ihmisiä, jotka osaavat keskittyä olennaiseen tässä hektisessä maailmassa ja nauttia oikeasti niistä elämän pienistä isoista asioista. Etenkin se, että osaa tehdä arjesta mukavaa on oikeasti tärkeää, sillä jos viikossa on viisi arkipäivää, vietämme 71% elämästämme arkea, joten pitäähän sen olla viihtyisää! Jos ei ole, tarkoittaa se sitä, että 71% elämästämme on kurjaa ja sekös kuullostaa aikas ikävältä... Minulle iloa tuottavat erityisesti lapsieni ilo ja nauru, kiireettömät hetket perheen kanssa, kävely hiljaisessa metsässä, tai juoksulenkki hämärtyvässä illassa, yhteiset hetket aviomiehen kanssa, ystävien tapaaminen ja noh, monet muutkin melko pienet mutta sitäkin suuremmat asiat!
- Rakastan mustavalkoisia asioita, kuten mustavalkoisia sisustuksia ja mustavalkoisia valokuvia, mutta vihaan mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä! Yhteenveto: 1. Check
2. Pakko olla heti sen verran kapinallinen, että en missään nimessä aio välittää haastetta kahdeksalle bloggaajalle, mutta harkitsen sitäkin tarkemmin kelle muutamalle harvalle ja valitulle välitän haasteen! Haasteen saavat Sanna ja Emma. Toivottavasti otatte tämän kunnian vastaan! 3. Check! 4. Check!
Ihana viikonloppu! Oltiin pitkästä aikaa mökillä ja pikku bonuksena, ei suinkaan oltu pelkän oman perheen voimin vaan kanssamme lököilemässä oli perhe Takala! Pitkästä aikaa viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä, vaikka kotona onkin ihanaa, ei ole mökkimaiseman voittanutta! Mökillä voi katsella järvimaisemaa ikkunasta, kotona ajatus pyörii muuttoon liittyvien pakkauslogististen kysymysten ympärillä ja katse vaeltelee tavaroissa, jotka ahkera ihminen olisi jo pakannut, ARGH!!!
Te ette voi käsittää mitä Tuula oli bongannut pojille tuliaiseksi! Siis Mikko Alatalon Känkkäränkän parhaat CD:n!!! Se on aivan huikea! Siitä löytyy Popploora puhuva auto ja Takapenkin räpätys! Niistä tulee ihan lapsuus mieleen ja isin ja äidin Ford Anglia, jossa kuunneltiin Mikko Alatalon lasten lauluja C-kasetilta, helmee! Nyt muistui mieleen, että silloin ei moottoritiestä ollut tietoakaan ja jos joku olisi kertonut kunnan suunnittelevan Rantatielle tunnelia, olisi varmaan saanut hullun leiman ottikkoonsa. Sillon piti Nokialle mummolaan päästäkseen kiertää aina Rantatien kautta!!! Mutta nyt, Poppaloorasta on tullut Konstan lemppari!
Lumi tuli kuin tilauksesta ja lapsille toki kerrottiin, että Tontut alkavat hiipia lumen tultua! Siinä missä muut ehkä juhlivat vielä Halloweeniä, oltiin meillä pikkujoulu tunnelmissa, Tonttu oli nimittäin käynyt jättämässä lapsille paketteja leikkimökin eteen sillä välin kun olimme lasten kanssa puron yli menevällä sillalla leikkimässä karhunkeppejä. Jes, nyt saa vanhemmat kaksi kuukautta kiristää sillä, että tontut kurkkii ikkunoista onko lapset kiltisti.... Se oli vitsi, vaikkakin "ei sellaista valhetta josta ei puolet totta", kuuluu sanonta. Kerrottiin nimittäin lapsille, että tontut raportoivat joulupukille, ketkä lapset ovat kiltisti ja ketkä eivät. Kyllä se ainakin meidän Konstalle meni hyvin ymmärrykseen, sillä Konsta kertoi minulle tänään päiväkodin jälkeen seuraavaa:
- Arvaa äiti mitä sanoin tänään Mirolle, kun se puhu taas tuhmia?
- No mitä?
- Sanoin että tontut kurkkii ihan koko ajan, eikä saa yhtään lahjoja jos puhuu tuhmia!
- No mitä Miro siihen sanoi?
- Ei mitään! Mutta mää sanoin Mirolle, että mää oon niin kiltti että saan tukkirekan ja mersun ja säiliöauton ja paljon kaikenlaisia autoja!!!
Niinpä, Tonttu jutut upposivat lapsille luuytimeen asti ja nyt julistustyötä tehdään poikani toimesta päiväkodissakin. Ihan hyvä vaan, sillä siellä on muutama vanhempi poika, joiden suusta valitettavasti tulee sellaisia sanoja, joita en oman lapseni sanavarastoon haluaisi mutta ehkä tontuilla uhkailu auttaa, koska ovat vielä kuitenkin sen ikäisiä että usko Tonttuihin ja Joulupukkiin on tallella.
Vaikka viikonloppuna tuli pikemminkin valvottua lisää kuin kuitattua olemassa olleita univelkoja, summa summaarum, meillä oli ihana viikonloppu! Kiitos Takalat!
Pidin taannoin pidin siskolleni babyshower kutsut. Bongasin kutsuille Makuunista niin herkullisen näköisiä vaahtokarkkeja, etten ole eläessäni nähnyt! Hyviä ne olivat, mutta niin makeita, ettei pahinkaan sokerihammas voi kovin montaa syödä! Sain kyhättyä vaahtokarkeista ihanan näköisen asetelman, ehkä tätä ideaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi lastenkutsuilla...
Olipa muuten ihanat kutsut! Siskoni oli silminnähden yllättynyt ja ikionnellinen ja kaikilla kutsutuilla näytti olevan oikein mukavaa, kyllä se vaan niin on että onnellinen on se, jolla on yhtä monta hyvää ystävää kuin siskollani. Kiitos kaikille!
Mä metsään tahtoisin mennä nyt! Mutta kun en juuri nyt pääse, niin fiilistelen tässä edellisen metsäreissun kuvasatoa...
Nyt olisi olemassa uutta objektiikkaa, hieman entistä valovoimaisempaa. Ostin Hulluilta päiviltä Canonin EF 50 mm f/1.8 objektiivin. Se on halpa objektiiviksi mutta avaa kuvaamiseen erilaisen ulottuvuuden valovoimaisuudellaan ja suorituskyvyllään. Tällä pitäisi tulla ok kuvia syksyisessäkin metsässä, jonne ei enää auringonvaloa paljoakaan siivilöidy. Toivottavasti pääsen testaamaan!
Surffailin netissä etsiskellen itselleni lenkkeyilyyn käypäistä takkia syksyn kylmeneviin iltoihin ja mitäs silmieni eteeni tupsahtikaan??? Siis kaikessa hullunkurisuudessaan tämä tuote osui kyllä suoraan minun mukavuusalueelle, passaa kuin saparo possun peppuun! Itse vihaan sitä tunnetta, kun lasten kanssa ulkona hääräillessä ja möyriessä paita luikahtaa pois housun vyötärön alta ja kylmä tuuli pääsee esteettömästi puhaltamaan alaselkään. Siinä saa kyllä mekoisen kokovartalo hypotermian alta aikayksikön, jos ei nopsaan runttaa vaatekerroksia takaisin housujen sisään. Mutta hei, jos tämä tuote ei ratkaise ongelmaa, niin ei sitten mikään!
Toki hinta on sen verran suolainen, ettei juuri tämän tuotemerkin toppahaalari pääse ikipäivänä meikäläisen kaaoskaappia komistamaan, mutta eiköhän viimeaikoina riehunut Jumpsuit boomi johda suoraan siihen, että toppahaalarit tekevät vahvan paluun!!! Tai ehkäpä tämä tuote on listan ykkösenä puhuttaessa alennushain hyökkäyksen kohteista kevään alennusmyynneissä... Jos mulla olis tämmönen, niin kävisin varmaan se päällä töissäkin...
