Angry Birds synttärikekkerit

Hei, miten olis Rovion poijjat ja tyttöset jos laajentaisitte tuota Angry Birds tuote valikoimaa tuonne kertakäyttöastioide puolelle? Olis niin tosi paljon helpompaa järkkäillä Angry Birds- teemalla synttäreitä, jos kaupasta sais siihen liittyen vaikkapa kerttis mukeja, lautasia tai vaikkapa servettejä!!!Ja voisimpa melkein kuvitella, että aika moni pikkulapsi jhaluaa juhliinsa kyseisen teeman, joten tuotteet menisivät kuin kuumille kiville!

Tottakai Konsta halusi valita synttäreiden teemaksi Angry Birdsit, kun Julia serkullakin oli ja Samulillakin oli! Tottakai! Mutta olisihan se nyt kiva jos saisi kekkeripöytään jotain muutakin kuin vain teemaan liittyvän kakun, jonka rakas siskoni ystävällisesti on luvannut tehdä. Olen nyt vikonpäivät pohtinut, miten kehittelisin juhlapöytään jotain teeman ympärille, olen kuitenkin joutunut toteamaan että aita ei ole tämän tontin ympärillä missään matala, joten pakko mennä siitä korkeimmasta kohdasta. Maksoi mitä maksoi, ja tässä tapauksessa maksaa lähestulkoon pelkästään aikaa ja vaivaa, minä taion Angrybirds mukit ja koktailtikut synttärikekkereille ainakin lasten pöytään!!! En ehkä osaa leipoa sitä kakkua, mutta kannan korteni kekoon jollakin muulla tavalla, päätin. Ei kun kaupaan ja ostoskoriin Angry Birds lahjapaperia ja yksi iso Angry Birds lahjakassi ja takaisin kotiin askartelemaan. Lahjapaperista leikataan erilaisia hahmoja jotka sitten liimataan vihreisiin paperikuppeihin ja lahjakassista leikattavat pienet vihreät possunpäät pääsevät koristamaan koktailtikkuja. Ja näin tämä leikkely etenee:

Sitten hommataan vielä pöydälle jokin teemaan passaava liina, jonka kehittely jäänee viimetippaat... Nakitin miehelle osan askarteluista, hänen kontolleen osui koktailtikkuihin tulevien possujen leikkaaminen irti pahvisesta lahjakassista. Miehelleni tyypilliseen tapaan hän totesi, että ei todellakaan aio alkaa leikkelemään kuvioita irti vaan tekee jonkun paremmin asiaan soveltuvan työkalun. Ilmeisesti tekeillä on sopivan kokoinen "läpipasko" eli sellainen renkula, jonka avulla kuviot saa lyötyä irti pahvista ilmeisen kätevästi. Mutta pakko sanoa, että vaivansa tässäkin, näistä tuli oikein DIY synttärit! Mutta ilohan näitä on tehdessä kun tietää kuinka onnellinen Konsta oli jo pelkästä pahvimukin prototyypistä!

Bagel rakkautta

Joskus kun olin vielä Stockalla töissä, sai Delistä Bageleita. Nuo bagelit olivat mielestäni taivaallisen hyviä ja olin murtunut kun niiden myyminen lopetettiin. Sitä en tiedä myydäänkö niitä siellä tänä päivänä, ehkä pitäisi joskus kysyä. Meni varmaan vuosia, etten syönyt bageleita, koska en tiennyt missä niitä myydään tai myydäänkö ylipäätään, kunnes ne rantautuivat Arnoldsiin. Tai ehkä niitä oli myyty siellä koko ajan, minä vaan en tiennyt siitä. Samapa tuo sieltä niitä saa tänäkin päivänä ja tosiaakin ovat parasta pikalounasta mitä työpaikkani lähettyviltä saa ja varmaankin myös kevyintä, koska jos naapurin kebabbilasta ottaa kanaa salaatilla, on kanat tiristetty kuiviksi känttyröiksi rasvakeittimessä.

Olin pitkään uskollinen kana-caesar bagelille, mutta nyt olen saanut uuden suosikin. Reindeer! Ennen Madonnan keikkaa olimme siskoseni kanssa niin kaukaa viisaita, että haimme bagelit hotellin jääkaappiin iltapalaksi. Otaksuimme, että kun nuo 43000 ihmistä purkautuu stadionilta, saattaa nakkikioskeihin olla melkoinen jono, joten emme jaksaisi seistä snägärin jonossa pikkutuneilla. Olin siskoni suosituksesta uskaltautunut ostamaan reindeer bagelin, tuorejuustoa, kylmäsavuporoa, salaattia ja suolakurkkua ja sehän maistui aivan hurjan hyvältä pitkän keikkaillan päätteksi! Näin ollen reindeer bagel muodostaa suoran tunneyhteyden Madonnan keikkaillan fiiliksiin ja ehkäpä siksi maistuu aivan super hyvälle!

MDNA

Kun Madonna konsertoi Suomessa vuonna 2009, ensimmäistä kertaa, oli minulla liput kauan odotetulle keikalle Jätkänsaareen. Odotin tuolloin esikoistamme ja raskauteni laskettu aika oli 15.8 kun keikka puolestaan oli 6.8. Itkua vääntäen myin lippuni ymmärtäen kuitenkin, että rakas aviomieheni oli täysin oikeassa sanoessaan että on liian suuri riski lähteä viimeisillään niin isoon tapahtumaan häröilemään mahan kanssa...

Nyt kokolailla tassan kolme vuotta myöhemmin palkittiin pahasti hampaankoloon jäänyt megatähden keikka, kun vihdoin pääsin fanittamani artistin konserttiin. Sain nauttia konsertista yhdessä rakkaan siskoni kanssa, joka puolestaan jaksoi urheasti läpi koko pitkän illan vauvamahansa kanssa!!! Nyt se on sitten nähty ja koettu, upea, ihana, hätkähdyttävä, herättelevä, kohahduttava ja herkistävä Madonna!

Vogue

Express youself

 

Like a virgin

 Like a prayer

Celebration

Fiilikset ennen keikkaa oli hieman sekavat, uusin levy ei minuun uppoa ja lisäksi mediat ovat uutisoineet kiertueesta negatiiviseen henkeen ja toitottaneet sitä, että kiertue ohjelma koostuu vain uusimmasta tuotannosta. Se, että odotukseni eivät lähtökohtaisesti olleet kovin korkeat, oli ehkä syy siihen, miksi odotukseni täyttyivät ja ylittyivät mennen tullen. Keikka oli upea, kaikki vanhat legendat, kuten Vogue, Like a virgin ja Like a prayer soitettiin täysimittaisina ja lavashow oli henkeä salpaava ja samalla hämmentävä. Poliittista kannanottoa saatiin odotetusti kuulla ja tottakai osa keikkakansasta oli näreissään mm. keikan myöhästymisestä sekä screeneillä kuvatuista ampuma välikohtauksista. Minua show ihastutti ja menisin katsomaan sen heti uudestaan.

Nautimme konsertista mixeri telttojen välissä, äänentoistollisesti paras paikka, näkyyvyyden puolesta melko huono. Kuvamateriaali on juuri niin hyvää, kuin mitä niin kaukaa  oli mahdollista saada, mutta tarpeeksi hyvää viestimään tunnelmasta. Ihana kokemus, kerrassaan ja tunnekuohu oli hurjimmillaan kun kajareista alkoi Like a prayer, siinä kohtaa herkistyin niin paljon, että kyynel vierähti poskelle silkasta ihastuksesta ja siitä, että nuoruusmuistot tulvivat mieleen.

Noin 48 viikoa jäljellä....

... sit alkaa jo uus kesäloma! Totesi isäntä tänä aamuna, ennen kuin lähdettiin poikia viemään päiväkotiin. Jäin hetkeksi toljottamaan Anttia suu auki. Se vaan hämmentää pientä ihmistä aamutuimaan kun tuo "yleensä maailman perusnegatiivisin mies", eli rakas aviomieheni sanoo jotakin positiiviseen sävyyn. Kun hämmennyksestäni tokenin, totesin että näinhän se on.

Tänään meidän perheellä alkoi virallisesti loman jälkeinen arki, kun pikkumiehet palasi päiväkotiin ja isomies töihin. Eilisilta meni pyöriessä kotona purkamatomien lomalaukkujen keskellä pohtien, että mitäs sinne päiväkotiin pitikään ottaa mukaan? 

Kuvat Skip Hop

Poikien päikky reput ovat iki-ihanat SkipHopin eläin reput, Konsta halusi ketun ja Oskari sai oman pöllö repunsa jo aiemmin rakkaalta tättältä lahjaksi. Reput ovat juuri passelin kokoiset, niissä kulkee mukana tarvittavat vaihtovaatteet ja unikaverit kodin ja päiväkodin välillä. Pojat olivat innoissaan päästessään kavereita moikkaamaan päiväkotiin ja käytännössä katosivat kuin tuhka tuuleen heti päällysvaatteiden riisumisen jälkeen. Ohi on ajat, kun vuorotellen aina toinen pikkuisista jäi itkusilmässä eroahdistusta potemaan äidin tai isin syliin. 

Eilen illalla hassuteltiin takapihalla, kun pojat halusivat väen vängällä juoksennella nakuna puutarhaletkun suihkun alla. Voi sitä ilon ja riemun määrää joka irtosi jääkylmän veden ali juoksentelusta! Muistot omasta lapsuudesta palasivat mieleen, kun kotitalon takapihalla suihkutellut sadettaja jakoi aikanaan saman ilon. Oli se hauskaa juosta kiljuen ja kikattaen pakoon pyörivää vesisuihkua. Pattitilanne tuli kun piti ikuistaa tilanne kameralle ja muistikortti oli täynnä, se puolestaan kertoo siitä, että kesälomareissulta on tosiaan kuvamateriaalia, tosin purkamatonta sellaista. Onneksi sain pikaisesti parit hutikuvat poistettua ja tallennettua poikien vesileikit kameralle... Sinä riittääkin työsarkaa kun käy läpi ne muistikortin 1500 kesäkuvaa ja raakkaa pois joukosta epätarkat ja muuten huonot yksilöt. Sitä odotellessa ei päivitykset varmaankaan sisällä sen suurempaa visuaalista nautintoa...

Lomalta paluu

Kesäloma oli ja meni. Blogi lepäsi ja niin lepäsin minäkin. Päivityksiä ei tullut tehtyä, mutta enpä myöskään lukenut blogeja, joita yleensä mielenkiinnolla seuraan.

Kesälomassa ihaninta perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa lukuunottamatta oli irtaantuminen kaikenlaisen tekniikka hölynpölystä. Läppärin kaivoin esiin vain silloin kun lapset halusivat katsoa möhköfanttia tai muumeja, kerran maksoin laskuja ja hoidin yhden työasian, mutta muuten en kaivannut internetin mahdollistamaa yhteyttä ulkomaailmaan. Pari kertaa ajttelin, että mitäköhän ne blogia seuraavat ystävätkin ajattelevat kun ei uusia tekstejä tule, mutta sitten totesin että olisi paljon huolestuttavampaa jos minulla ei olisi lomalla muuta tekemistä kuin päivitellä blogia... Telkkaria taisin katsoa heinäkuussa kahtena päivänä (taaskaan möhköfantteja ja muumeja ei huomioida) ja facebook profiilin päivitin yhden kerran Pori Jazzeilta kännykällä. Irtiotta tekniikasta tuotti minulle erityisen paljon mielenrauhaa ehkä siksi, että teen työtäni pääasiassa koneen ja muiden teknisten härpäkkeiden avulla. Nyt käytin aikaani kaikkeen muuhun. Lasten kanssa touhuttiin, reissattiin, möllöteltiin ja köllöteltiin, herkuteltiin ja hassuteltiin.

Olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme yhteisellä neljän viikon lomalla ja ihanaa oli. Tosin emme ehtineet tehdä ihan kaikkea mitä oltiin ajateltu, mutta eihän tuo kesä siihen lopu että työnt alkavat. Onnistuneen loman merkkinä pidin erityisesti sitä, että töiden alkaminen ei huolettanut minua koko loman aikana. Ensimmäisen kerran ajattelin töihin paluuta torstaina, kun lopman viimeinen päivä oli sunnuntaina. Kuulemma jotkut ajattelevat ensimmäisenä lomaviikkona, että nyt se ressi purkaantuu ja sitten toiselta lomaviikolta alkaen koko loppuloma ressataan sitä että kohta se loma loppuu. Onneksi minulle ei käynyt näin.

Kuvamateriaaliakin sain kerättyä jonkin verran, joten katsotaan josko blogiinkin eksyisi kesäkuvia pikkuhiljaa nyt kun arki alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Suurin muutos on aamut, pitää olla ripeä, tehokas ja energinen jotta entiää töihin kahdeksaksi. Siihen vireeseen pääsemiseen menee ehkä päivä jos toinenkin, viikko lienee realistinen tavoite, mutta hiljaa hyvää tulee. Ihanan loman jälkeen on oikeastaan ihan kiva palata töihin ja muihinkin arkisiin puuhiin.

Tyttöjen kesken

Viikonloppu oli I-HA-NA! Täydellinen aloitus lomalle, tyttöjen ilta mökillä, hyvää ruokaa, juomaa ja ihanat ystävät. Ystäväni Tuula, siskoni Erika ja minä suunnattiin autojen nokka kohti Kolhoa Tuulan ja Miikan ihanaa kesänviettopaikkaa. Kun päästiin perille korkattiin Tuulan kanssa lonkerot ja laitettiin Fresita pakkaseen, Erika tietenkin korkkasi alkoholittoman siiderin! Siitä se sitten lähti. Suuressa viisaudessamme olimme tehneet salaatit valmiiksi jo kotona, ei tarvinnut muuta kuin paistaa äijä-pihvit sekä Halloumit ja valmistaa uuni juurekset.

Koska omat taitoni keittiössä ovat varsin rajalliset, ei liene yllätys että tein grillipihvien kylkiäiseksi coleslawta. Mutta kun se varhaiskaali on niin hyvää, eikä sitä kohta enää saa ja kun se salaatti nyt vaan sopii grillijuttujen kanssa. Kohta varhaiskaali muuttuu kaaliksi ja se on ihan toinen juttu se. Erikan tekemään meloni salaattiin kuului tietenkin Halloum-juusto päälle. Ei liene mikään yllätys että siskoseni oli tehnyt kastikkeeksi salaattiin basilica vinegretten, jota olisi voinut lusikoida suuhunsa ihan sellaisenaankin.

Uunijuurekset teki Tuula. Ne oli taivaallisen hyviä! Parasta oli, että mukaan meni fenkolia ja lopuksi päälle heitettiin puntillinen tuoretta minttuja ja sekoitettiin, nam!

Yhden puhelun ja pitkän harkinnan (ainakin 2 minuuttia)jälkeen päätettiin kaikkia kesän sääntöjä vastoin paistaa pihvit pannulla. Päätöksen sinetöi se, että ulkona satoi ja snadisti vaikutti myös se kun Miika neuvoi puhelimessa "Kannattaa heittää se tulitikku sinne grilliin mahdollsimman kaukaa kun se aina aluks vähän leimahtaa niin ei hiukaset kärvähdä". Lopputulos oli silti hyvä!

Se ei liene salaisuus, että tyttöjen illassa puidaan kaikki viimeisimmät kuulumiset, tapahtumat ja juorut, niin omat kuin niidenkin, jotka eivät ole paikalla. Tämä setti oli tarkoitus pitää pienen pienellä porukalla ja hyvä niin. Olevat ja tulevat mammat väsähtivät jo puolilta öin saunan jälkeen ja Tuula sanoi, että minun lappuni oli sammunut käytännössä kesken lauseen. Aamulla oli ihana herätä, en muista koska olisin viimeksi saanut nukuttua 9 tunnin yöunet. Olo oli ihana, aurinko paistoi ja pörriäset pörisivät ulkona. Päivän puhteeksi Tuula siivosikin sitten pakastinta, johon tyttöjen illan alkumetreillä laitoimme Fresitan jääntymään, illan hämärtyessä sen toki sinne unohdimme.

Ihanan reissun jälkeen oli super ihanaa palata kotiin omien miekkosten luokse. Reissut on aina kivoja, kihelmöivä fiilis jonka tiedossa olevan hauskan tapahtuman odotus saa aikaan on kivaa, ja kun reissu toteutuu odotusten mukaisesti on tosi hyvä mieli. Parasata on kuitenkin se, että flow jatkuu, kun reissu taittuu ehtoo puolelle ja mieli alkaa hiipiä kohti kotoisia tunnelmia. Tulee ikävä poikia ja miestä. Onnistuneen reissun jälkeen on ihanaa palata kotiin!

Suuri kiitos tytöille, joiden kanssa sain taas kokea yhden unohtumattoman illan!

Vapaus

Hörppiessäni pika aamiaista viime keskiviikkona, Antti napsaisi vielä viimeisen kovan minusta kipsin kanssa. Vaikka otos ei olekkaan kovin imarteleva, toivon sen totisesti olevan viimeinen kipsikuva minusta. En saanut mitään aikaiseksi töissä, tiesin, että puolet päivästä menisi Hatanpään sairaalalla kipsin poistossa. Kipsillä kävely pänni jo ihan älyttömästi ja ne muutamat housut ja leggarit, jotka sain kipsin päälle vedettyä tympi jo ihan älyttömästi.

Haahuilin töissä ja tuijottelin kelloa ja pohdin koko ajan, että entä jos koipi ei olekkaan parantunut kunnolla... Kipsin poisto aika oli vähän yli yksi. Tiesin kyllä, ettei HaSassa olla koskaan ajassa, mutta klo 14.00, luettuani kaikki kaksi vuotta vanhat naisten lehdet odotustilasta, aloin jo olla todella kypsä. Kipsin poisto aika oli ollut 13.15, röntgenaika 13.40 ja lääkärin loppulaussunto ja tarkastus 14.00. En ollut päässyt vielä ensimmäiseenkään. Kävelin vastaanottoon ja kysyin että mikä tässä nyt mättää, olin kolme varttia istunut odotustilassa ypöyksin, joten oli mielestäni selvää, ettei kipsaajalla kauheaa kiirettä ollut.

- Me ei kyllä tässä tiedetä että mikä tilanne siellä on... (Voi juma, sulla on puhelin siinä vieressä ja se tietokone, katso sieltä!!!) Kävele sinne kipsaajan luo kysymään.
Ja sitten minä taas nilkutan niitä käytäviä pitkin takaisin siinne viimeiseen koppiin ja koputan oven karmiin.
- Anteeksi, mulla oli aika tänne tunti sitten?
- Ai anteeksi ihan kauheasti, olisit tullut aiemmin koputtamaan, me tässä katseltiin tätä uutta tietokoneohjelmistoa.
- No mulle varattu röntgen aika meni jo ja lääkäri aika myös, että voitko ilmoittaa jollekkin, että olen vielä tulossa, kun täti vastaanotossa ei osannut auttaa!!??
- Juu, minä soitan!

Jestas sentään, että mä olin vihanen. Uutta ohjelmistoa pukkaa mutta ei osata sitä vanhaa käyttää sen vertaa, että nähtäisiin että on asiakas jonossa!!!!! ARGH! Noh siinä mä sitten keräsin itseäni ja mies leikkas kipsin palasiksi ja sain jalkani vapauteen. "Nyt sitten kipität nopeasti sinne röntgeniin niin ehdit vielä sinne lääkärille, lääkäri kun pääsee kolmelta kotiin!" Ja leveä hyvmy päälle. Kiitos. KIIIIITOS! Miten mä muka tän rautakankeakin kankeamman jalan kanssa kipitän? No ei kun menoks. Oli maailman oudointa kävellä jalalla, joka ei tuntunut omalta ollenkaan. Portaissa tuntui että jalka katkeaa nilkan kohdalta jos astun sillä väärin. Vaikka pinnistelin ja taivutin nilkkaa niin paljon kuin mahdollista, taipuivat vain varpaat alaspäin, nilkka oli totaalisen jumissa. Lopulta pääsin lähtemään kotiin puoli neljältä, joten kysympä vaan, että mitä ideaa on edes etukäteen varata mitään aikaa lääkärille, jos sinne pääsee tunti ja vartti myöhässä?

Kun vihdoin istuin taksiin, totesin että ai niin, se kipsi!!! Se on nyt jossain siellä HaSan roskiksessa. Eräs taiteilija tiedusteli minulta aiemmin, että voisiko hän saada kipsin kun se otetaan minulta pois, kiukun nostattamat adrenaliinihlyryt saivat minut unohtamaan koko jutun, joten... ANTEEKSI.

Koko päivän jännitti, että mitä sieltä kipsin alta ilmestyy... Hei, sieltä tuli jalka!!! Ylläri ylläri! Jäätävät jalkakarvat ja hilseilevä iho, nilkka jäykkä ja totaalisen turvonnut. Yök, yök ja yök!

 
Ei mitään kaunista katsottavaa, mutta voitte olla aivan varmoja, että toimenpiteet jalan elvyttämiseksi alkoivat heti, kun pääsin kotiin! Kaksi päivää myöhemmin jalka toimi jo kohtuullisesti ja iho näyttää suht hyvältä, mutta ei se vieläkään ihan oma itsensä ole. Ehkä odotan vielä hetken, ennen kuin käyn kokeilemassa lenkkeilyä....