Mökillä, aamulenkillä

En muuten ihan varmaan lähde! Vastasin kun minua pyydettiin lauantai-iltana lähtemään seuraavana aamuna lenkille ennen aamiaista. Ennen esikoisen syntymää ja hänen ollessa vielä masussani salamatkustajana, kävin usein iltaisin lenkillä. Tämä mukava harrastus on kuitenkin jäänyt täysin unholaan viimeisen kahden vuoden aikana, siellä ne koristavat vaatekaappia ihan uuden lenkkikengät ja juoksupuku, odottaen aikaa parempaa.

Mää kuolen! Ajattelin lauantai aamuna klo 9.50, kun olin jossain aamuisessa mielenhäiriössä lupautunut kuitenkin lenkille pitkin mökkiteitä, hölkätty oli jo kokonaiset 10 minuuttia, olin ihan lopussa. Onneksi vaihdettiin hölkkä reippaaseen kävelyyn ja ehdin tuskani lomassa vilkuilla hieman maisemiakin. Kylmässä aamussa, luonto alkoi heräillä tähän päivään mitä kauniimmissa maisemissa. Usvaa, kuuraa, puunrunkojen siivilöimää auringonvaloa ja järvessä uiskenteleva joutsen. Sain lenkistä niin paljon energiaa, että olen ollut yhtä hymyä koko päivän. Kun pääsin lenkiltä hengissä ja virkeänä takaisin mökille, hain juoksujalkaa kameran ja kiidin mönkkärillä takaisin mökkitielle ikuistamaan aamun maisemia. Usva oli valitettavasti hiipinyt jo pois peltojen notkoista ja järven pinnalta, mutta muut kauniit maisemat olivat vielä siinä, missä hetkeä aikaisemmin sain päivälleni aivan täydellisen, vaikkakin hikisen aloituksen.

Ja niin se talvi vain tekee hiipien tuloaan, mutta kyllä kuuran kangistamat kasvit ovat kauniita. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana viikonloppu, itse olen saanut nauttia perheestäni, auringosta ja syksystä!