Eilen kello 8.05:
"Mä niin vihaan tätä, en tuu tänne enää koskaan!", sama uho joka kevät ja syksy, jos joku tavara on loppunut ennen kuin ehdin paikalle. Pihisin kiukusta, kun seisoin tyhjän siirtolavan edessä, jossa ehkä 20 sekuntia aikaisemmin oli vielä ollut Kartellin Take valaisimia. Mutta ei ollut enää. Siis kello oli 8.05 ja tuotteet oli jo loppu, toki olin kerennyt kaapata kainalooni jo lasten Superfit Gore Tex kengät ja Marellan ihanan untuvatakin, joten pystyin sitten kuitenkin tukahduttamaan kiukkuni. Juu, lisäksi löytyi ihana In Wear neuletakki, Marc O'Polo peruspaita ja lenkki sukkia. Miehelle sukkia, huppareita ja t-paitoja raksalle. Esikoiselle pino paitoja, verkkarit, Hevisaurus cd ja brion autonkuljetusvaunu. Juniorille ei mitään, ei sitten yhtään mitään, en tajua, miksi vauvoille koitetaan tunkea joko lässyä haaleaa vaaleanpunaista tai hailukkaa sairaalan vaaleansinistä sukupuolesta riippuen, kiitos ei!
Tänään klo 8.10:
"Mitäs tossa on? Haa, kiva Hilfiger neuletakki ja mun kokoa vielä jäljellä, ihmeiden aika ei ole ohi!" Löytö, joka todellakin jäi käteen kun menin ainoastaan hakemaan pojille Brion autonkuljetus junaratasettiä. Samalla Hullareiden kassiin oli kuin tyhjästä ilmestynyt pari palapeliä ja toiseen käteen oli tupsahtanut kassillinen herkkuja Herkusta. Aina tässä käy näin, mä haen vaan ton yhden jutun. Uskonko tota valetta enää itsekkään? No en.
Kyllä kuitenkin tarvii hieman ääneen ihmetellä niitä ihmisiä, jotka juoksevat pää kolmantena jalkana pitkin Stockan käytäviä ja päätyvät raivoamaan tuotteiden loppumista jollekkin kassantakana jo muutenkin paanikissa olevalle kiireapulaiselle. Kyllähän minuakin harmitti, että missasin lampun, mutta saahan niitä muualtakin, hinta tosin ei ole sama... Ja kai olisin lampun saanut, jos olisin vyörynyt käytävää eteenpäin kuin punaisen vaatteen nähnyt sonni, nelisen minuuttia aikaisemmin. Ja sitten se ihmisten pahantuulisuus on jotain täysin käsittämätöntä, ihan sama homma kuin jouluruuhkassa. Ostoksille meno ruuhka-aikana on ihmiselle aivan taatusti tietoinen valinta olipa sitten kyseessä minkä tahansa kauppaketjun alennushulinat tai jouluruuhka. Pakkoko sinne on naamansa työntää, jos ei pysty asiallisesti käyttäytymään edes niille myyjille, jotka eivät varmasti ole syypäitä ihmisten milipahaan. Hävetkää häiriköt, myyjät tekevät vain työtään.
Mutta ne löydöt ja muut ostokset:
In Wearin neuleessa oli aivan ihanat laskokset ja tuo ruskea Hilfiger oli puuvillaa ja villaa, ei mitään tekokuituja ja se oli täydellinen ruskean sävy, jolle kuva ei tee oikeutta. Takkikaan ei näytä niin ihanalta ruskealta, kuin mitä se luonnossa on. Olen todella iloinen että sain takin, se on juuri sellainen mistä olen haaveillut, suuri kaulus, ei huppua ja helma, joka jää polven yläpuolelle, joten en näytä hobitilta. Koska palaan helmikuussa työelämään, olen todella iloinen, että sain muutaman siistin vaatteen kaappiini, jolla kehtaa töihinkin mennä. Verkkarit ja imetyspaidat ovat olleen perusvaatteitani viimeisen parin vuoden ajan ja ovat tuskin asiallisia vaatteita toimistolla käytettäviksi.
Keväällä lasten kenkälootien luona käytiin melkein käsiryysyä ja silloin jäin ilman sitä mitä hain, mutta nyt oli ihmeen hiljaista. Sain suht rauhassa valita pojalle sopivan kokoiset talvipopot. Juniorimme jäi tällä kertaa täysin kylmäksi, silla vauvojen vaatteet olivat todellakin booring!
Mutta sitten ne herkut. Kotiin päästyä kassista löytyi vuohenjuustoa, leipäjuustoa, ranskalaista tuhkaraitajuustoa, luomu maalaisleipää, jokirapusalaattia (jota juuri täässä nautiskelen, jokirapuja, surimia, tankoparsaa, kirsikkatomaattia, cantaloupe melonia ja sitä salaattia ja on muuten hyvää), minttusuklaakeksejä ja... Olin aivan liekeissä, kun näin kuvastossa ranskassa tehtyjä mini macaron leivoksia! kyseisiin leivoksiin olen törmännyt vaikka kuinka monessa yhteydessä ja olikohan se itse Saimi joka sanoi, että ne ova nyt kuuminta hottia Euroopassa, kaikissa "mallimaailman" bileissä tarjotaan macaron leivoksia ja shamppanjaa. No pakkohan sellainen rasia oli ostaa, jotta pääsisi maaistamaan mistä on kyse!
Kertakaikkiaan upean näköiset ja kimaltavat leivokset edustivat vadelman, karhunvatukan, punaherukan, kirsikan, mansikan ja mustaherukan makuja. Tällä kertaa on kuitenkin rehellisyyden nimissä myönnettävä, että macaronet olivat suurempi ilo silmälle, kuin makunystyröille. Tai sitten ne minun nystyräni ovat enemmän tai vähemmän reissussa rähjääntyneet... Hyviä ne olivat, ei niiden syöminen kuitenkaan mitään seitsemättä taivasta avannut... Mutta voih, ne olivat kauniit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti