Keittiö, kodin sydän

Niin, keittiössä vietetään loppujen lopuksi todella paljon aikaa, aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja aina kun kahvipannu on kuuma. Yleensä meillä on ruokapöytä täynnä pikkuautoja ja kaikki muovikulhot ja -kipot ympäri lattiaa, sillä ne kiinnostavat molempia poikia ja niiden kanssa touhutaan aina kun äiti laittaa ruokaa. Sain kuitenkin kerrankin otettua siistin kuvan keittiöstä, kun siivosin sen poikien ollessa päiväunilla. Sain jopa sen inhottavimman asian tehtyä eli hinkattua aamupuurojen rääppeet irti Stokken tuolien kulmista ja onkaloista. Valotuksen saaminen kohdilleen oli tänään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta tämä saa luvan kelvata.

Hassua, muutamia vuosia sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että jääkaappimagneetit ovat mauttomuuden huippu. Minun kodissani ei sellaisia todellakaan olisi, mutta kuikas kävikään.

En varmaan luopuisi magneeteistani mistään hinnasta. Siivet olen saanut lahjaksi ihanalta ystävältäni ja aforismi on muuten vaan osuva... Leppäkertut on kerättty matkan varrelta ja esikoiseni lempi leikki oli kun seisoimme jääkaapin edessä ja osoittelimme leppäkerttuja sanoen: Isi leppäkerttu, äiti leppäkerttu ja lapsi leppäkerttu! Ja joka kerta se nauratti. Jos vastaan tulee vielä leppäkerttuja ostan varmasti vielä yhden pienen kuvastamaan kuopustamme... Nalle puh -kirjan mukana serkkutytöltä lahjaksi saatujen Nalle Puh magneettien järjestely on jokapäiväinen puuha pojalleni. Eli tässä minä nyt syön omia sanojani ja myönnän että jääkaappi magneetit ovat ihan ok. Lapset ovat siis kääntäneet tämänkin asian päälaelleen, joen never say never!

Lopuksi vielä kuva syksyn parhaimmasta itse tehdystä kukkakimpusta ja hienointahan tässä on se, että tämä kimppu ei kuihdu, korkeintaan pölyttyy. Ei muuta kuin vaahteranlehdet talteen ja maljakkoon!