Me ollaan mun miehen kanssa keitto ihmisiä. Eli siis tykätään keittoruoista. Tottakai, parasta on kun keiton tekee itse, omat bravuurini omasta mielestäni (ja muilta ei kannata edes kysyä sitä mielipidettä) ovat bataattisosekeitto, peruna-purjososekeitto ja kanttarellikeitto, nam! Mutta sillon kun ei keittiössä postailu yksinkertaisesti kiinnosta, ruokaa ei ole valmiina ja nälkä vääntää vatsalaukkua jengalle, me syödään usein ihan rehellistä pussaria, eli pussikeittoa! Okei, nyt mun sisko varmaan makaa jalat kohti kattoa pyörtyneenä tai on muuten vaan ihan kauhuissaan "Yök, mä en taua miten ne voi edes niellä niitä e621 eineksiä!". Niin, noh, kyllä me voidaan. Meidän lemppari pussarit on tomaattikeitto, johon laitetaan lisäksi reippaasti persiljaa (niin paljon, ettei se enää paljoa muulle maistukkaan) ja paahdettua sipulia, parsakeitto, johon laitetaan poronliharouhetta ja Sipulikeitto, johon laitetaan krutonkeja tai jotain vastaavia leipätikkuja. Eli kyllä me vähän niitä pussareita duunataan. Usein syödään niiden kanssa jotain hyvää leipää, jota ei ikinä leivota itse, vaan yleensä se on jotain esipaistettua maalaispatonkia, mitä kaapista löytyy ja mikä sit paistamisen jälkeen on "tuoretta" ja hyvää.
Eilen oli pussaripäivä. Mulla meni taas koko ilta valokuvauskurssilla ja isäntä oli poikien kanssa ties missä baukkarin hyllyjen välissä luuhaamassa tai jotain muuta vastaavaa mielenkiintoista, poikien juttuja touhuamassa kuitenkin. Kun pikkuiset oli saatu nukkumaan oli ruokalistalla tomaattikeittoa suoraan Knorrin pussista ja sen kanssa persiljalla, tomaatilla, vuohenjuustolla ja iskän ja äidin Italian tuliasena tuomilla aurinkokuivatuilla tomaateilla (jotka eivät muuten lillunut missään öljyssä vaan olivat ihan sitä itseään) täytettyä esipaistettua maalaispatonkia. Ja oli muuten hyvää!
Että näin meilllä!
Tänään olis tarkoitus tehdä ensimmäistä kertaa keittoa suppilovahveroista, iha ite! Kun vaan ehtis putsaan ne kaikki suppikset ensin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti