13 vuotta sitten

Joitakin kuukausia yli 13 vuotta sitten minut jätettiin. Olin 18 vuotias ja jättämiseksi tuleminen oli tosi kurjaa! Onneksi kuitenkin olin seurustelun aikana tutustunut erääseen poikaystäväni super mukavaan frendiin. Eron jälkeen ajauduimme jotenkin yhteen ja kävi ilmi, että pojan kanssa oli ihan super mukavaa hengailla. Poika oli itsekkin eronnut, tänäkin päivänä minulle on enemmän tai vähemmän epäselvää miksi, käsittääkseni kuitenkin hänet oli myös jätetty. Hassua, emme koskaan ruotineet niitä tyttö- ja poikaystäviä, jotka ovat taakse jäänyttä elämää. Olimme kuin paita ja peppu, joka päivä yhdessä, toimimme toistemme laastareina edellisten suhteiden haavoja parannellen.

Norkoilimme City Kespalla ja Teiskarilla kahvilla ja ajelimme ympäriinsä pojan Fiiat Tipolla, joka oli ihan täynnä kaikenmaailman poppihässäkkeitä bassoloota takakontissa, subbaria, kajareita ja luoja ties mitä vahvistimia ja tummennetut ikkunatkin löytyi, tottakai! Kattelitiin leffoja, biletettiin Gardenissa ja pyörittiin missä milloinkin, mutta ihan vain kavereina. Pojan ysäri lippis kaarelle taitetulla lipalla, inasen punttiin kapenevat Levikset ja keltainen Hummelin farkkurotsi (kyllä, kyllä, sellainen on oikeasti ollut olemassa!) ei kertakaikkiaan vastannut mun käsitystä hyvnnäköisestä pukeutumis mausta. Siis itsehän olin melkoinen tyyliguru, minullahan oli valkoinen, pilottimallinen Adidastakki, kolmiraidat hihoissa ja muistaakseni violetiksi värjätyt Leviksen 555 byysat jalassa. Se oli muuten sitä aikaa, kun ihan ehdoton muoti oli pitää sellaisia jotain ihmeen elastaani tms. tekokuitu joustohousuja ja niiden kans, siinä niiden päällä, sellaista kuraläppä hametta ja siihen sitten joku ihana bling bling timantti koristevyö tai ketju, Europehousesta tietenkin!!! Voi luoja........

Juu, erehdyttiin me kerran alkaa seukkaan toistemme kanssa ja totesimme seuraavana päivänä, että ehkä on kuitenkin parempi olla ihan vaan kavereita, jotenkin tuntui, että me ollan ihan liian hankalia luonteita toisillemme. Ja taidettiin me sitten alkaa seukkaan toisenkin kerran, poika välttämättä halusi ja mä sanoin että ei kannata kun vanhoista eroista on niin vähän aikaa, mut alettiin kuitenkin ja taas samalla lopputuloksella, pari päivää myöhemmin erottiin...

Tasan 13 vuotta sitten tänä päivänä 21.10 olin Abi risteilyllä. Minua ei laivalla kiinnostanut seuran etsiminen, minulla oli poikaa ikävä. Tapasin pojan exän siellä (joka oli myös minun kaveri) laivan käytävällä ja pidettiin sitten tyttöjen kesken pikku hiprakoissamme pieni palaveri, jossa ruodittiin asioita puolin jos toisi. Tulin siihen lopputulokseen, että tuskin heidän juttunsa enää kukkaan puhkeaa ja koska ikävä oli, soitin pojalle. Asiani oli, että aletaan sitten seurusteleen, mutta jos vielä soudetaan ja huovataan niin sitten voidaan suosiolla luovuttaa....

 "Me and you, just us two", 

yhdeksän vuotta myöhemmin menimme naimisiin.

13 vuotta myöhemmin meitä onkin jo neljä,

me ja kaksi pientä kultakimpaletta!

Tänään todettiin taas, että ei ole tarvinnut luovuttaa. Kippisteltiin aamiaispöydässä kahvikuppeja yhteen alkavan neljännentoista yhteisen vuoden kunniaksi. Ei ehkä ajateltu silloin, kun olimme juuri täyttäneet 18-vuotta ja kaupungin kuppiloiden bileillat olivat vasta edessäpäin, että istuisimme 13 vuoden päästä saman aamiaispöydän ääressä. Meillä on toisemme, kaksi ihanaa poikaa ja paljon muita ihania asioita ympärillämme, onni on ollut myötä.