Heräsimme yöllä mieheni kanssa ihmeelliseen norpan tai hylkeen oink-ääntä muistuttavaan ääntelyyn. Se kuului pinnasängystä. Olin aivan kauhuissani kun nostin tulikuuman, ihmeellisesti yskivän, mutta silti syvässä unessa olevan Oskarin sängystä syliini. Viisi tuntia aikaisemmin nukkumaan mennessä lapseni oli ollut ainakin minun tietääkseni täysin terve, mutta nyt kuumetta oli yli 39-astetta ja ihmeellinen yskintä-ääni oli minulle ja miehelleni jotakin ennen kuulumatonta.... Soitto TAYSiin ja mieheni lähti viemään pientä sairastelijaa Acutaan. Siellä diagnoosi oli kurkunpääntulehdus, hoitona maskista hengitettynä hieman adrenaliinia ja kortisonipiikki reiteen. Sanomattakin selvää, että vaikka sain jäädä kotiin nukkumaan, ei uni tullut. Kun olin saanut unenpäästä kiinni, heräsin yhtäkkiä painajaiseen, jossa nelosen Maria showssa vieraillut mies mustaksi tatuoituine silmämunineen tuijotti minua. How spooky is that???
Onneksi TAYS reissu oli vajaassa parissa tunnissa hoidettu, pojat lähtivät matkaan 02.20 ja kotiutuivat 04.05. Suht ripeää toimintaa. Eipä ollut odotustilan penkit olleet keskellä viikkoa täynnä reissussa rähjääntyneitä tien laitapuolen kulkijoita, lääkärin mukaan oli ollut lapsipainotteinen yö. Repaleisen yön jälkeen olo on ollut koko päivän unelias, onneksi urhea pikkumies on ollut reipas oma itsensä, eikä yöllisestä taudista ole jäljellä kuin silloin tällöin yllättävä yskänpuuska. Koska olo on uninen, taidamme käydä kylvyssä poikien kanssa ja painua pehkuihin, todennäköisesti siis nukahdan lukiessani esikoiselle iltasatua....
Oikein ihanaa isänpäiväviikonloppua kaikille, muistakaa halia kaikkia isejä isosti, he ovat sen ansainneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti