Äitini aina sanoi, että nauti nyt tästä vauva-ajasta, se on niin lyhyt! Mutta ei se auta vaikka kuinka nuuhkisi ihanaa vauvan tuoksua, tuijottaisi suloista tuhisijaa tämän nukkuessa ja nauttisi jokaisesta kiireettömästä vauvan tuoksuisesta hetkestä... Silti aika viuhahtaa ohi kuin taivaalta putoava lumihiutale, niin nopeasti, että ennen kuin ehdit huomaamaan sen kauneutta, se on jo sulautunut toisten hiutaleiden kanssa yhdeksi kimmeltäväksi kinokseksi. Hetkessä eläminen on haastavaa, pitäisi yrittää painaa mieleen jokainen yksittäinen ihana hetki ja nauttia niistä jokaisesta. Luojalle kiitos että joku keksi kamera, jolla monet hetket voi tallentaa. Yhtäkkiä sitä huomaa, että vauvasta onkin tullut taapero. Onneksi siitä huolimatta hän on vielä ihan pieni, minun oma vauvani. Ja toki molemmat lapseni tuottavat minulle edelleen suurta iloa kun saan nauttia heistä, heidän oivalluksistaan, uusista taidoistaan, naurusta ja ihan kaikesta, jopa niistä itkuisista öistä...
 |
| Oskarilla Me&I ihanat haaremi-reisitasku-veluuripöksyt |
Olin taannoin tekemässä ruokaa, kun olohuoneesta alkoi kuulua ähinää. Menin katsomaa mitä siellä tapahtuu, Konsta kokosi palapeliä ja Oskari oli noussut seisomaan lelukoria vasten yrittäen samalla tarttua korin pohjalla oleviin leluihin. Sen sijaan, että pienokainen olisi ylettynyt leluihin, oli hän jäänyt linkkuun laidan varaan ja jalat ja kädet viuhtoivat sen minkä ehtivät, kun poika yritti ponnia vauhtia ilmasta saadakseen haluamansa korin pohjalta. No, mitä äiti tekee? Auttaa poikaansa? EEIIII... Hakee ensin kameran ja nappaa pari kuvaa ja sitten vasta auttaa poikaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti