Höpönlöpöä perunasurvimesta ja kalapuikoista

Viikonloppuna tein porkkana-perunamuusia. Vaikka kaapista löytyy kone jos toinenkin, jolla perunan muussaaminen onnistuu, paras lopputulos tulee kuitenkin survimella! Ei limaista koostumusta, eikä kiiltoa ja sopivasti sattumia! Olen jo ihan tarpeeksi monta kertaa saanut sauvasekoittimella aikaan mitä käsittämättömintä liisteriä, jonka koostumus suussa on todellakin epämiellyttävä, päätin siis panostaa ja hankkia survimen. Vekotin maksoi Prismassa 15,90€ ja on nyt jo ollut hintansa väärti. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta halvemman mallin (7,90€) survinpää ei vakuuttanut. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi sosetta, joka kelpaa myös Oskarin pieneen hampaattomaan suuhun. Siispä survinpään teknisellä toteutuksella oli mitä oleellisin vaikutus ostopäätökseen. Ostamassani mallissa muussattu peruna tai muu kasvis tursuaa pyöreässä muovilevyssä olevien pyöreiden aukkojen läpi, kun halvemmassa raudassa pää oli ikäänkuin mutkikkaaksi väännetty rautalanka. Onko se muuten perunamuuSi vai perunamuuSSi, yks vai kaks ässää?

Niin, siispä uuden survinraudan siivittämässä hurmoksessa, tein järkyttävän määrän porkkana-perunamuusia, joten minulla oli tänään dilemma, mitä nopeaa voi tehdä perunamuusin kaveriksi, sillä lihapata jonka kanssa perunamuusi styylasi viikonloppuna, loppui jo?  Kävellessämme kotiin puistosta pohdittiin Konstan kanssa, että nähdäänköhän me naapurin sedän pihassa hinausauto? Siinä on usein Sulingon punainen hinausauto pihassa, Konsta on aina ihan innoissaan autosta, mutta kun kuljettaja kysyy että "Haluaako pikkumies käydä ohjaamossa?, niin viimeistään silloin menee pupu pöksyyn. Siinä kävellessämme mietin kuumeisesti myös sitä, mitä loihtisin Konstan lautaselle perunamuusin viereen. Ette ehkä usko, mutta kun sen keksin, olin aivan innoissani. Kalapuikkoja! Siis kalapuikkoja? Juu-u, kyllä, kalapuikkoja! Ne ovat minun päässäni ruoka, joihin liittyvä mielleyhtymä kiidättää minut suoraan 80- ja 90-luvuille, jolloin niitä on meillä kotona syöty. Harvoin, mutta syöty kuitenkin. En ole syönyt kalapuikkoja ainakaan kymmeneen vuoteen!!!

 

Ostin kalapuikkoja taannoin kaupasta. Olin taas hetkellisesti itsesyytöksien maailmassa, tällä kertaa aiheenani "Lapsien kuuluisi syödä kalaa kolmesti viikossa, omani saavat kalaa ehkä kerran kahdessaviikossa". Huono omatunto lapsieni liian vähästä, kalan sisältämien hyvänlaatuisten rasvojen, D-vitamiinin ja omega kolmosien saannista korjaantui pakastealtaalla, kun silmiini osui lohikalapuikot; Kahdeksan minuuttia pannulla ja valmis! Voisiko eines enää paremmaksi jalostua? Otin heti kaksi pakettia, survoin ne tyytyväisenä kotona pakkaseen ja unohdin ne sinne. Ja tänään ne olivat tosiaankin päiväni pelastus! Ja ne olivat hyviä!!! Konsta ylisti kalapuikkoja ja hotkaisi kolme kalapuikkoa, läjän muussia, tomaattia ja raejuustoa ennätys ajassa. Kaiketi meidän pojan lempiruokien lista kasvaa entuudestaan, makaronilaatikko, lihapullat, nakit, raejuusto, paprika, tomaatti ja listaan lisätään tästäpäivästä lähtien kalapuikot!

Ps. Eka kuva, jonka olen itseasiassa siirtänyt puhelimasta koneelle ja blogiin, ei ihan huono, vaikka tietääkseni keittiömme työtasot eivät olekaan kellertävät... Järkkärin akku oli latautumassa tämän iltaisia ulkokuvauksia varten ja kännykkä pelasti hetken.