Viikon pöperö a la Noora

Ruoan laitto on helppoa. Luovaa. Se ei ole lainkaan vakavaa. Ja maistelu on sen paras osuus. Ja ai niin, aina voi soveltaa, jos nyt vaikka olet unohtanut ostaa jonkun tärkeän aineen, niin korvaa se jollakin muulla!

Näihin joka kokkiohjelman mantroihin uskoen tartuin taas kaupassa jauheliha pakettiin. Ajattelin, että jospa kerrankin tekisin jotain ihan omasta päästä, laittaisin vuokaan sitä mistä tykkään ja maustaisin lemppari mausteilla. Jauheliha tuntui tähän kokeiluun turvalliselta vaihtoehdolta ja koska Konsta pitää kaikesta mikä on tehty jauhelihasta, palvelisi vaihtoehto meitä kaikkia. Kyllä minä siihen pystyn! Hittoon kaikki loraukset, ripaukset, nokareet ja muut maailman epämääräisimmät mittayksiköt, joita SI-järjestelmä ei tunne, mutta kaikki kokkikoulun käyneet kylläkin. Ostoskoriin hieman valkosipulia, sipulia, kesäkurpitsaa, tomaattia, tomaattimurskaa ja pakasteesta perunasuikaleita, sillä en todellakaan aio itse kuoria ja suikaloida perunoita kokeiluluontoisessa kokkauskokeilussa! Aion tehdä peruna-jauheliha kesäkurpitsa-tomaatti vuokaa! Kotiin päästyä tökkäsin jauhelihan jääkaappiin, se saisi levätä yön yli ennen kohtalokasta torstai kokkailua!

Sanottakoon jo nyt, että ruoanlaitostani ei olisi tullut yhtään mitään, ellei rakas siskoni olisi tullut kylään. Tämä minun kokeiluluontoinen ruokani, jonka aioin valmistaa tuosta noin vain sujuvasti ilman reseptiä vaati noin kaksikymmentä neuvon kysymistä siskoltani, ainakin viisi totaalista uskon menetystä omiin kokkitaitoihini, monta epätoivon hetkeä kun suurta eroahdistusta kärsivä Oskari heräsi kesken kokkailujen päiväunilta ja roikkui puntissani loppuajan haluten syliin. Ruoan piti syntyä käden käänteessä, tuhersin vuokaa ainakin tunnin ellen kauemminkin.

Perunasuikaleet ja kesäkurpitset sulassa sovussa samassa vuoassa....

Jauheliha-tomaattimurska-tomaatti kastike maustettuna suolalla, pippurilla, 

oreganolla ja basilikalla....

 Kerroksittain vuokaan ladottuna peruna ja kesäkurpitsa viipaleita sekä 

jauheliha-tomaattikastiketta ja päälle juustoraastetta...

Ja kuten aina, matkani kokkailujen ihmeelliseen maailmaan oli täynnä muuttujia. Aloin viime metreillä ennen uuniin laittoa epäillä vuokani mehevyyttä, marisin epätoivon vallassa että "Miks mä en ikinä onnistu näissä jutuissa? Jos joku vielä sanoo mulle kerrankin et älä ota tätä niin vakavasti niin mä hermostun ihan lopullisesti näihin köökki hommiin!!!", antoi siskoni näppärän neuvon että kaada purkki ruokakermaa siihen päälle. Mitääh??? En ollut kyllä ajatellut et laittaisin, voiks niin tehdä vielä tässäkin vaiheessa??? No voi, kuulemma. No ei muuta kun siihen sitten päälle vaan lorotin kaapista löytyneen tötsän kolmen juuston ruokakermaa, onneksi.

Loppujen lopuksi vuoasta tuli tosi hyvää ja maistuvaa. Minä tykkäsin, Konsta tykkäsi ja Antti tykkäsi, joten se palveli tarkoitustaan mainiosti. Kyllä se silti syö naista, että kun kerran päättää, että nyt rohkeasti vain kokeilemaan jotain uutta, tällä kertaa en ressaa, hyvä siitä tulee, niin se lopputulos on ihan kauheen draaman takana! Oli sen sortin hell's kitchen taas käynnissä, että ihan taatusti teen seuraavan arkiruoan reseptistä!