Valoa makuuhuoneessa

Muutama vuosi sitten kävimme isolla porukalla läpi mieheni isovanhempien jäämistöä. Kukaan ei huolinut vanhaa jalkalamppua, jonka varjostimen kangas oli hyvin hauras ja siitä roikkuvat pikku tupsut virttyneet. Revin varjostimesta kankaan irti ja otin kehikon talteen, josko siitä voisi jotain joskus askarrella. Jätelava oli myös vanhan kristallikruunun kohtalona, mutta ennen sitä, keräsin talteen kultaisesta hirvityksestä tomuiset kristallit. On minussakin sen verran harakan vikaa, että ajattelin kristallien olevan kauniita jossakin, sitä vaan en tiennyt, mihin ne päätyisivät.

Olen innokas askartelija ja käsityön tekijä, tai ainakin innokas käsityöprojektien aloittaja kuten joistakin postauksistani voi ehkä päätellä. Usein projektini alkavat rivakasti, etenevät hitaasti ja tyssäävät kuin seinään kun into laantuu ennen kuin työ on valmis. Kun kuitenkin sain idean yhdisää vanha kehikko, kristallit ja monta metriä tylliä makuuhuoneen valaisimeksi, tuntui idea niin hyvältä, että sain kerrankin jotain aikaiseksi.

Vaikka meidän kodin tyyli ei olekkaan kovin bling bling, enkä muutoin fanita kristallikruunuja (poikeuksiakin löytyy), on tämä valaisin minusta yksi parhaita näperryksiäni. En tiedä voinko koskaan luopua siitä, koska olen sen itse tehnyt, liittyy siihen suurta tunnearvoa.

Vaikka pimenevät päivät ja illat ovatkin täynnä mahdollisuuksia tunnelmointiin, on harmi, että vähenevä valon määrä tekee kuvaamisesta haastavaa. Makuuhuoneessamme vallistsee paljon vaalempi sävymaailma, kuin mitä kuvista välittyvä tunnelma antaa ymmärtää...