maanantai 7. toukokuuta 2012

Pätkii, pätkii!!!

Meinaan meidän nettiyhteys. Tietokone surkimus alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, neljä vuotta alkaa olla jo ihan kunniallinen ikä tällaiselle perus läppärille. Ei se raasu ole kyennyt avaamaan edes nettiä neljään päivään. Tiedä sitten mikä tänään tuli kun yht'äkkiä mozilla käynnistyi tuosta noin vaan! Tietotekniset ongelmat on hivenen hankaloittanut blogin päivitystä ja varsinkin noiden raksa-asioiden etenemistä. Kaikenlaisia tarjouspyyntöjä olen singonnut maailmalle ja niihin odotellaan vastausta lähi viikkoina. Olen harkinnut erillisen raksa-blogin kirjoittamista, sillä en haluaisi uhrata tätä blogia raksa vouhotukselle, pikemminkin haluaisin täällä julkaista vlokuvia ja jutustella niitä näitä...

Rakennuslupa tuli tänään, jihuu!!!! Tai siis oikeastaan tuli ilmoitus, että rakennuslupa-asiakirjat on kaupungin huostassa ja ne luovutetaan kaupungilta meille heti kun luvan käsittelystä aiheutuneet lähes kolmen tuhannen euron kulut on hyvässä hengessä tilitetty kaupungin osoittamalle tilille. Kuokka isketään tontin maaperään heti, kun ollaan saatu muut kiireelliset työt alta pois, eli ehkäpä kesäkuun aikana. Ihanaa!!! Selvennettäköön kuitenkin, että siis kaivurihan sen kauhansa siihen maaperään iskee, eikä suinkaan lähdetä hartiavoimin juurakon kanssa painimaan.



Tänään oli hyvä päivä. Sen lisäksi, että rakennuslupa tuli, aurinko paistoi koko päivän, käytiin poikien kanssa ulkoilemassa vielä illan tullen, Ikeasta bongatut laventelit pääsivät alustaville paikoilleen ja nautittiin päivän viimeisistä auringonsäteistä hiekkalaatikolla!!! En tiedä mikä taika siinä hiekkalaatikossa on, mutta siellä kyllä viihtyy niin aikuiset kuin lapsetkin. Tosin tänään en intoutunut tekemään autoratoja pojille, vaan otin kameran mukaan ulos pitkästä aikaa. Konsta on totaalisen kyllästynyt valokuvaukseen eikä juuri katso pyynnöstä huolimatta kameraan päin, mutta Oskaria on helpompi kuvata, pieni kun pysyy jopa paikallaan keskittyessä hiekan syömiseen....





 Ämpäreiden ripustelu syreeniaidan oksiin osottautui erittäin hauskaksi keksinnöksi. Hassua se on, seurata noita pikkumiehiä sivusta; ensin tuijotetaan puskassa killuvaa ämpäriä ja hekotetaan isoon ääneen, sitten otetaan pieni veli-hali ja jatketaan touhuja... Maailman ihanimpia ovat nuo pikku herrat!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti