Lenkillä

Juu-u, olin ihan oikeasti ja juoksin lähes koko matkan!!! Ylitin kaikki odotukseni ja siitäkös olen super iloinen.  Mun piti aloittaa lenkkeily sillain ihan kunnonkohotus mielessä 2-3 kertaa viikossa, oli mun kunnianhimoinen suunnitelma. Noh, meillä on nyt vähän hankala tilanne, kun Antilla pukkaa pitkää työpäivää, joten se ei oikein käy yksiin tämän minun kuntoilu suunnitelmani kanssa. Olen kuitenkin iloinen siitä että pääsen kirmaileaan ulkosalle lintujen viserrykseen edes kerran viikossa, parempi sekin kun ei mitään. Haluaisin kuitenkin ehtiä katuja tallaamaann useammin, koska juoksemisesta tulee tosi hyvä fiilis! Onneksi käydään miehen kanssa sulkapalloilemassa viikottain, joten tulee kuntoiltua ainakin parina iltana.

Niin asiaan. Syy siihen, miksi juoksu vaihtui hetkellisesti kävelyyn, löytyi ojasta matkani varrelta. Keltavuokkoja! Ei kun pers pitkällä puskaan kuvaamaan kun tajusin että niitähän nuo ovat!!! Olen nähnyt niitä viimeksi varmaan Viiking saaressa vuonna miekka ja kypärä. Olivat kyllä jo painaneet päänsä yöpuulle, mutta kauniita olivat! Anttia nauratti kun tulin äskön kotiin; Ihme että meidän mamma on taas bongaillut ojasta kukkia! No mutta tottakai, keltavuokot on harvinaisia ja rauhoitettuja ja ties mitä!